Lue keskustelun säännöt.
Millä viikoilla raskaus tuntuu hyvältä?
24.02.2016 |
Tämä alkuraskaus on ihan kamalaa, kuin hirveä ympärivuorokautinen krapula. Oksettaa, itkettää, väsyttää, paleltaa, heikottaa, kaikki itkettää ja ahdistaa, elämä tuntuu kamalalta, tylsältä ja näköalattomalta, turvottaa, pierettää, närästää, röyhtäilyttää. Kaikkea muuta kuin hyvä ja hehkeä olo.
Ihan loppuraskaus sitten on taas oma lukunsa. Väliinkin mahtuu tietysti kolotuksia ja ties mitä.
Mutta milloin olo muuttuu alun jälkeen siedettäväksi? Sellaiseksi, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta, päivät ei ole selviytymistaistelua, positiivisuutta ja energiaa riittää enemmän kuin peruselintoimintojen ylläpitämiseen?
Koska helpottaa ja koska raskaus alkaa tuntua hyvältä ja ihanalta asialta? En enää muista, mutta auttakaa niin ehkä selviän tästä taas eteenpäin.
T: Rv 9
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuplaraskaudessa rakenneultran jälkeen suunnilleen - pari kk ennen la. Mut loppuaika ei kuitenkaan erityisen huomio ollut, hieman hidasta lähinnä.
Mä ihmettelen vieläkin mitä se on se kultainen keskiraskaus :D
Tv. Kahden äiti
Eka raskaus oli ekojen 8 viikon jälkeen ihanaa aikaa, toka raskaus ehkä 14-18 viikot ja sit alkoi supistelut ja kivut. Kolmas raskaus oli alusta loppuun pahoinvointia ja kipua, supistelut alkoi jo tosi alussa :( Jäipähän viimeiseksi rakkaudeksi...
Oma ei tuntunut missään vaiheessa. Tutuissa neljä, jotka sanoivat, että huomaavat olevansa raskaana vain vatsan kasvamisesta. Silloin varmaan tuntuu hyvältä kokoajan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en erityisemmin kärsinyt mistään alkuraskauden vaivoista, vaan selvisin lähinnä väsymyksellä ja satunnaisella heikommalla ololla. Oikeastaan todella mukavia viikkoja oli about 15-29. Nyt täällä 30 toisella puolen on alkanut sattumaan vähän sinne sun tänne, mutta vieläkin menee ihan kohtuu mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
No itse en erityisemmin kärsinyt mistään alkuraskauden vaivoista, vaan selvisin lähinnä väsymyksellä ja satunnaisella heikommalla ololla. Oikeastaan todella mukavia viikkoja oli about 15-29. Nyt täällä 30 toisella puolen on alkanut sattumaan vähän sinne sun tänne, mutta vieläkin menee ihan kohtuu mukavasti.
Ihan sama täällä, olisin voinu kirjoittaa just noin ja samoilla viikoilla mennään! :) Tsemppiä loppuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alku on ollut itsellä se kaikkein pahin. Keskiraskauden alku rv 12-18 on ollut melko helppoa, ummetus alkoi vaivata mutta siihen sain avun vi-siblinistä. Nyt rv 22 ja alkanut vähän kipeytyä alaselkä töissä ja olo tuntuu jo hiukan raskaammalta. 100 kertaa mukavampaa kun tuo alkuraskaus silti.
Se on se viikko kun raskaana oleva vaimo herättää keskellä yötä seksiin :-)
.
Hormonit vie ja se on mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä alkuraskaus on ihan kamalaa, kuin hirveä ympärivuorokautinen krapula. Oksettaa, itkettää, väsyttää, paleltaa, heikottaa, kaikki itkettää ja ahdistaa, elämä tuntuu kamalalta, tylsältä ja näköalattomalta, turvottaa, pierettää, närästää, röyhtäilyttää. Kaikkea muuta kuin hyvä ja hehkeä olo.
Ihan loppuraskaus sitten on taas oma lukunsa. Väliinkin mahtuu tietysti kolotuksia ja ties mitä.
Mutta milloin olo muuttuu alun jälkeen siedettäväksi? Sellaiseksi, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta, päivät ei ole selviytymistaistelua, positiivisuutta ja energiaa riittää enemmän kuin peruselintoimintojen ylläpitämiseen?
Koska helpottaa ja koska raskaus alkaa tuntua hyvältä ja ihanalta asialta? En enää muista, mutta auttakaa niin ehkä selviän tästä taas eteenpäin.
T: Rv 9
Tuota nyt ei voi verrata mihinkään. Jokainen raskaus on erilainen jopa samalla naisella. Itselläni ensimmäinen raskaus oli pilvissä kävelyä. Olin elämäni kunnossa, synnytyskin oli helppo. Tuskin helpompi voisi olla. Toinen raskaus oli sitten yhtä h....ä ja niin oli synnytyskin.
Rv 8 jälkeen loppuun saakka. Ihanaa aikaa, ja kyllä, olin onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli koko raskaus keskeytykseen asti fyysisesti tosi ihanaa :D Kauhean pirteä, halukas ja naisellinen olo oli :D mut henkisesti oli raskasta kun mietin onko keskeytys varmasti oikea vaihtoehto.
Alkuraskaudessa huonoa oloa,keskivaiheilla heikotusta jos ei muista syödä jatkuvasti,sitten alkaa kolottamaan ja kusettamaan ja painamaan ja ja ja ...ihmisestä kiinni!!Muista syödä hyvin ja paljon ja terveellisesti ja juoda vettä ja liikkua kevyesti joka päivä niin pysyt kunnossa!Itse en ole muistanut ja kyllä huomaa että olisi paremminkin voinut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koko raskaus keskeytykseen asti fyysisesti tosi ihanaa :D Kauhean pirteä, halukas ja naisellinen olo oli :D mut henkisesti oli raskasta kun mietin onko keskeytys varmasti oikea vaihtoehto.
Siis mitä vittua?hullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koko raskaus keskeytykseen asti fyysisesti tosi ihanaa :D Kauhean pirteä, halukas ja naisellinen olo oli :D mut henkisesti oli raskasta kun mietin onko keskeytys varmasti oikea vaihtoehto.
Siis mitä vittua?hullu?
Näin se meni. Haluan herättää keskustelua aiheesta, mun mielestä kenenkään ei tarvitsisi hävetä keskeytystään eikä syyllistellä muita siitä.
No mulla rehellisesti sanottuna siitä asti kun huomasin olevani raskaana (viikko 6) tähän asti (viikko 35) on ollut epämukavaa.. Ei oo ollut päivää jolloin ei olis ollut joko kipua, pahoinvointia, huippausta tms. Että varmasti joillakin raskaus on mukavaa ja ihanaa aikaa, mutta itse en ole liiemmin nauttinut tästä. Valopilkkuina on onneksi ollut, kun on päässyt kuulemaan/näkemään/tuntemaan vauvaa ja kun on valmistanut kotia vauvan tuloon. :) Tosin nyt vauvalta alkaa tila loppua, joten sen liikkeet voivat olla välillä hyvinkin tukalan tuntusia.
No nyt Rv 27+ ja koko raskaus on ollut haastavaa. Jatkuvaa pahoinvointia ja oksentelua ja tämän kruunaa kauhea selkäkipu, joka alkoi Rv 17+. Rv 20+ alkoi kipeät supistukset, joiden takia olen levossa todennäköisesti loppuun asti.
Yritän ajatella positiivisesti koska palkinto odottaa; erittäin toivottu lapsi!
16, tää ei ole oikea paikka. Sun mielestä ei tarvitse hävetä, mutta älä luule, että ihmiset, joilla on arvot ja moraali tulis koskaan pitämään sua muuna kuin ... Noh, tiedät kyllä itsekin:) katoa tästä keskustelusta, kaltaisillesi on muut foorumit.
Mulla rv 9 alkoi juuri, pää on ihan pilvissä ja superonnellinen olo, on niin toivottu lapsi. Kaksi viikkoa sitten alkoi päivittäinen etominen, väsymys, laiskuus ja pierettääkin perhanasti, mutten vain voi lakata hymyilemästä.
Muista kuunnella kehoa, lepäillä, kuuntele mielimusiikkia ja tee juttuja joista nautit. Ne auttaa mulla.
Mulla viikolla 16 alkoi tulla uskoa siihen että jään henkiin ja elämä voittaa.