Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita lapseton ei tiedä vanhemmuudesta?
22.02.2016 |
Väitetään, ettei ihminen voi tietää, minkälaista lapsen kanssa on, ennen kuin saa lapsen itse. En tiedä, olenko sitten jotenkin tavallista valveutuneempi yksilö, mutta aika harvakseltaan sitä kuulee mitään uutta. Paljon puhuttavat isoimmat vaikeudet ja ilonaiheet ovat vuodesta toiseen samoja, ja ihmettelen, miten kukaan, jonka lähipiirissä on lisäännytty (tai joka vähän hakee tietoa asiasta), voi yllättyä vaikkapa siitä, että pienet lapset valvottavat ja että valvominen voi aiheuttaa univaikeuksia vuosiksi.
Mutta mitä sitten olisivat sellaiset asiat, joita lapseton ei oikeasti tiedä vanhemmuudesta?
Kommentit (139)
Lapseton ei tiedä vanhemmuudesta mitään, vaikka luulee tietävänsä kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.
Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap
Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI.
Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.
Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap
Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.
Enemmän minua ja kaltaisiani stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.
Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap
Aivan varmasti. Varon kuitenkin aika paljon sitä, että sanoisin monessakaan asiassa, että hei tämä minun tapani on paljon parempi, vaikka olisin sitä mieltäkin. ;) Se yleensä hieman nostattaa negatiivisia reaktioita. Ja voi tukahduttaa keskustelua sinänsä hyvästä aiheesta. Tapoja kun on niin monenlaisia, vielä enemmän kuin nämä minun ja sinun tapasi.
Minä voin ihan hyvin sanoa omaa tapaani toista paremmaksi silloin, kun se selvästi on sitä. En osaa edes kuvitella perusteluja, joiden mukaan on parempi tehdä päätös lapsen hankkimisesta selvittämättä etukäteen edes perusasioita siitä, miten vanhemmuus vaikuttaisi omaan elämään. En usko, että kukaan todellisuudessa ajattelee näin, joten tuskinpa keskustelu tämän vuoksi tyrehtyy.
Keskustelu on muuten ollut tässä ketjussa tosi hyvää. Lieneekö vuorokaudenajalla merkitystä? Verenpaineet eivät ole koholla ja trollit eivät ole vielä heränneet? Kiitos kaikille kommentoiille asiallisista ja harkituista viesteistä. -ap
Mä taas sanon, että se tiedon määrä ei tee onnelliseksi, koska siitä ei ole vaikkapa kovassa väsymyksessä apua.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ei tiedä vanhemmuudesta mitään, vaikka luulee tietävänsä kaiken.
Ap on hyvä esimerkki juuri tästä :)
Tietää voi, mutta se ei ole sama kuin kokemus. Tiedät, että vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan yli kaiken ja siksi kestävät yleensä kaikkea ikävääkin, mutta ilman kokemusta ei tajua, miltä se tuntuu ja mistä oikein on kyse. Tietämienen on eri asia kuin kokemus. Kaikki eivät myöskään ole yhtä valveutuneita kuin sinä tai eivät tajua, miltä se sitten oikeasti tuntuu ja eri ihmiset tuntevat erilailla. Jotakuta valvominen ei haittaa, toista taas parikin kertaa yössä herääminen haittaa.
Tunneskaalan muuttumista. Huoli, suru, ilo, ylpeys, rakkaus ovat voimakkaampia kuin koskaan, kun niiden aiheuttajana on oma lapsi...
...ja sitä, kuinka nopeasti mielikuvitus toimii, kun teini ei vastaa puhelimeen ja myöhästyy kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.
Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap
Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI.
Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.
Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap
Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.
Enemmän minua ja kaltaisiani stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.
Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap
Sun kirjoitustyylistä jotenkin huokuu sellainen että haluat kärkkäästi jakaa muita äitejä hyviin ja huonoihin. Itse olet tietysti se hyvä äiti ihan luonnostasi. ;) Ihan niinkuin olusit jotenkin vihainen kaikille muille huonoille äideille. Oletko koskaan miettinyt mistä tämä kiukku ja viha oikein kumpuaa? Miksi sulle on niin tärkeää saada osoittaa että ne muut huonot äidit on niin paljon huonompia kuin sinä? Uskon että sulle itsellekin tulisi jotenkin parempi olo jos voisit muuttaa asennettasi positiivisemmaksi. Itse en ainakaan halua levittää syyllisyyttä ja pahaa oloa, vaan ennemmin kannustaa ja tukea hyvään. Koskavtiedän millaista äitinä oleminen on. Joskus ollaan voimien äärirajoilla, joskus menee ihan hyvin. Samassa veneessä ollaan ja kaikki omilla ominaisuuksillaan parhaita vanhempiaan lapsilleen.
Työssäni kohtaan myös vanhempia, joiden ei koskaan olisi pitänyt hankkia lapsia ja jotka selvsti ryhtyivät vanhemmuuteen väärin perustein. Olet ihan oikeassa, että olen tällaisille vanhemmille todella kiukkuinen. Heidän kyvyttömyydestään on lapsille valtavaa haittaa. Tiedän kokemukseni perusteella, että "Jokainen vanhempi on aina paras vanhempi lapselleen" ei pidä lainkaan paikkaansa. Esimerkiksi väkivaltaa lapsi kohtaa kaikkein todennäköisemmin kotonaan.
Itse en ole vanhempi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.
Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap
Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI.
Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.
Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap
Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.
Enemmän minua ja kaltaisiani stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.
Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap
Aivan varmasti. Varon kuitenkin aika paljon sitä, että sanoisin monessakaan asiassa, että hei tämä minun tapani on paljon parempi, vaikka olisin sitä mieltäkin. ;) Se yleensä hieman nostattaa negatiivisia reaktioita. Ja voi tukahduttaa keskustelua sinänsä hyvästä aiheesta. Tapoja kun on niin monenlaisia, vielä enemmän kuin nämä minun ja sinun tapasi.
Minä voin ihan hyvin sanoa omaa tapaani toista paremmaksi silloin, kun se selvästi on sitä. En osaa edes kuvitella perusteluja, joiden mukaan on parempi tehdä päätös lapsen hankkimisesta selvittämättä etukäteen edes perusasioita siitä, miten vanhemmuus vaikuttaisi omaan elämään. En usko, että kukaan todellisuudessa ajattelee näin, joten tuskinpa keskustelu tämän vuoksi tyrehtyy.
Keskustelu on muuten ollut tässä ketjussa tosi hyvää. Lieneekö vuorokaudenajalla merkitystä? Verenpaineet eivät ole koholla ja trollit eivät ole vielä heränneet? Kiitos kaikille kommentoiille asiallisista ja harkituista viesteistä. -ap
Me varmasti ajattelemme todella eritavalla siitä, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita, jotka on välttämätöntä tietää vanhemmuudesta, tai ylipäätään asioista etukäteen ja mikä arvo sillä etukäteen tietämisellä elämän varrella lopultakin on. Pinnistelen tässä nyt kovasti, etten pahastu tavastasi ilmaista asioita, enkä pahastukaan. Minunkin tavallani pärjää oikein mainiosti. :) Minulla on kaksi aikuista, hyvin pärjäävää lasta, joille minä äitinä olen edelleen hyvin läheinen ja rakas. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni ja olevani edelleen oikein hyvä äiti ja vanhempi. Ihan sellaisena kuin olen ollut ja kuinka paljon olen tiennyt asiota etukäteen ja tullut tietämään vääräksi matkanvarrella. Ja sama jatkuu varmasti eteenpäinkin, omaksun asioita kun niitä tulee vastaan ja opin sitä mukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ei tiedä, mitä se on oikeasti olla 24/7 vanhempi. Kaikki aika lapsen käytettävissä, tarpeisiin vastaaja, kaikkien tunnetilojen vastaanottaja jnejne. Koko elämä pyörii käytännössä sen lapsen ympärillä 24/7 kuukaudesta ja vuodesta toiseen ensimmäiset vuodet. (Ennen kouluikää). Voi olla, että pääsee irti tunniksi-pariksi jopa viikottain ja yöksi pari kertaa vuodessa, mutta se koko muun ajan olet lapsen käytettävissä. Omat tarpeet jäävät hyvin taka-alalle ja jaksaminen on välillä äärirajoilla. Mitään sairaslomia ei vanhemmuudesta ole.
Tarkoititkohan sinäkin, että lapseton ei voi tietää miltä se TUNTUU. Koska kyllä minä ainakin TIEDÄN nuo asiat mitä luettelit. Olisin todella ihmeissäni, jos nuo luettelemasi asiat tulevat jollekin yllätyksenä, koska tottakai siinä avuttomassa vauvassa/taaperossa on koko ajan kiinni, ei sitä voi jättää minuutiksikaan yksin.
Eli todellakin tiedän, että lapsessa on kiinni koko ajan ainakin ensimmäiset vuodet, jne. Mutta toki en täysin tiedä miltä se tuntuu (arvelen että kamalalta, ainakin minulle tuntuisi). Voikohan joku sitten luulla että se tuntuu (vain) positiiviselta, ja se tulee yllätyksenä ettei tunteet olekaan (vain) positiivisia? Ja sitten virheellisesti sanotaan että "en tiennyt että lapsessa on näin kiinni", kun oikeasti tarkoitetaan että "en tiennyt miltä se tuntuu kun on lapsessa näin kiinni"? Että on ollut joku ruusunpunainen kuva siitä symbioosista, ja ei ole osattu kuvitella miltä se tuntuu jatkuessaan vuosikausia joka ikinen päivä? Kuulostaa vain tooooodella omituiselta jos joku ei ole etukäteen tiennyt että esim. 2-vuotiasta ei voi jättää vanhempien harrastusten ajaksi yksin kotiin, tai että 3-vuotias ei osaa itse ruokkia itseään...
Ihan hyviä pohdintoja. -ap
Auts, tuo on vähän alentuvaa, tuo "ihan hyviä pohdintoja". ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.
Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap
Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI.
Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.
Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap
Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.
Enemmän minua ja kaltaisiani stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.
Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap
Aivan varmasti. Varon kuitenkin aika paljon sitä, että sanoisin monessakaan asiassa, että hei tämä minun tapani on paljon parempi, vaikka olisin sitä mieltäkin. ;) Se yleensä hieman nostattaa negatiivisia reaktioita. Ja voi tukahduttaa keskustelua sinänsä hyvästä aiheesta. Tapoja kun on niin monenlaisia, vielä enemmän kuin nämä minun ja sinun tapasi.
Minä voin ihan hyvin sanoa omaa tapaani toista paremmaksi silloin, kun se selvästi on sitä. En osaa edes kuvitella perusteluja, joiden mukaan on parempi tehdä päätös lapsen hankkimisesta selvittämättä etukäteen edes perusasioita siitä, miten vanhemmuus vaikuttaisi omaan elämään. En usko, että kukaan todellisuudessa ajattelee näin, joten tuskinpa keskustelu tämän vuoksi tyrehtyy.
Keskustelu on muuten ollut tässä ketjussa tosi hyvää. Lieneekö vuorokaudenajalla merkitystä? Verenpaineet eivät ole koholla ja trollit eivät ole vielä heränneet? Kiitos kaikille kommentoiille asiallisista ja harkituista viesteistä. -ap
Me varmasti ajattelemme todella eritavalla siitä, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita, jotka on välttämätöntä tietää vanhemmuudesta, tai ylipäätään asioista etukäteen ja mikä arvo sillä etukäteen tietämisellä elämän varrella lopultakin on. Pinnistelen tässä nyt kovasti, etten pahastu tavastasi ilmaista asioita, enkä pahastukaan. Minunkin tavallani pärjää oikein mainiosti. :) Minulla on kaksi aikuista, hyvin pärjäävää lasta, joille minä äitinä olen edelleen hyvin läheinen ja rakas. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni ja olevani edelleen oikein hyvä äiti ja vanhempi. Ihan sellaisena kuin olen ollut ja kuinka paljon olen tiennyt asiota etukäteen ja tullut tietämään vääräksi matkanvarrella. Ja sama jatkuu varmasti eteenpäinkin, omaksun asioita kun niitä tulee vastaan ja opin sitä mukaa.
Enhän minä sinun vanhemmuuttasi kommentoinut millään tavalla. Huomasithan, mitä kirjoitin ensimmäiseen lainaamasi viestiin sulkujen sisään? -ap
Sen oman lapsensa oppii tuntemaan ja tietämään vasta kun näkee ja seuraa sen kasvua. Itse ainakin koen että olen nähnyt lapseni kasvun ihan alusta asti, tiedä joka kerroksen, jonka päälle seuraava kerros rakentuu. Ymmärrän lapsen käyttäytymisessä siksi asioita, mitä esim joku ulkopuolinen ei voi ymmärtää. En tietenkään voi tuntea lastani läpikotaisin, mutta jotenkin osaan aistia ja huomata hänessä asioita, käyttäytymisen muutoksia jne herkästi. Minulle on kertynyt valtava tietomäärä omasta lapsestani ja kertyyvlisää koko ajan. Kukaan muu toinen ihminen ei tunne häntä ja tiedä asioita hänestä niinkuin minä ja isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auts, tuo on vähän alentuvaa, tuo "ihan hyviä pohdintoja". ;)
Minusta nuo ovat hyviä pohdintoja. En tosiaankaan tiedä, miksi pidät sen sanomista alentuvana, mutta sepä nyt ei sinänsä kuulu tämän keskustelun piiriin. -ap
No teosahan voi tietää kaikenlaista ihan mistä tahansa ja fantasioida loput ja päälle vähän omaa erinomaisuuttaan. Mutta oikea tietäminen on mielestäni tunnetason tietämistä- kokemusta. Muu on pelkkää teoriaa. Elämä ylipäätään on kokemuksen tuomaa tietoa ja taitoa. MIkään asia ei ole nii yksinkertanen, että se tuosta vain kirjoista lukiessa aukeaisi, ja muuttuisi todeksi. Vanhemmuus varsinkin. vanhemmaksi leminen aktivoi meissä asioita joista emme ennen vanhemmuutta ole edes tietoisia. lapsi on omayksilönsä, jokanen lapsi aktivoi ihan omanlaisiaan asioita, eikä niitä todellakaan voi etukäteen tietää. MInusta on ylimielistä edes kuvitella, että voisit tietää asioista oikeasti yhtään mitään, ennen kuin olen nitä itse kokemut. Toista on myös aika paha mennä neuvomaan, ennen kuin itsellä on kokemusta asioita, ja ns lihaa luiden ympärillä. Siltikin sen toisen kokemus voi olla ihan erilainen. Joten, lapseton ei käytännössä tiedävanhmuudesta yhtään mitään, ennen kuin on itse sen äärellä. Silloinkin oppii ensisiaiseti vain omasta vanhemmuudestaan. Ja jos on empaattinen ja kiinnostunut muista, niin ajan kanssa sitten jotakin muidenkin vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että kaikki lapset ovat yksilöitä. Itse kuvittelin tietäväni ensimmäisen jälkeen kaiken tarpeellisen vauvan hoidosta. Toisen kohdalla ei mikään toiminut niin niin kuin ekan kanssa. Ei syöny tuttia/pulloa yms.
Myöskään samat kasvatuskeinot ei toimi nuorempaan. Esim. Häntä ei paljon hetkauta jos ei saa iltasatua, esikoiselle se on maailman loppu.
Oliko lasten hankinta mielestänne kuitenkin kannattavaa, kun huolta ja murhetta vaikuttaa lasten myötä tulevan paljon...? Jos voisitte nyt palata aikaan ennen lapsia, niin tekisittekö niin? Itselläni siis ei ole lapsia ja pohdin että onko se huoli lapsien hyvinvoinnista jotenkin niin elämän laatua heikentävää, että kannattaisi jäädä lapsettomaksi. Toki kaikki varmasti kokee tuon eri tavalla, mutta mitä kokemuksia teillä on?
Vierailija kirjoitti:
Oliko lasten hankinta mielestänne kuitenkin kannattavaa, kun huolta ja murhetta vaikuttaa lasten myötä tulevan paljon...? Jos voisitte nyt palata aikaan ennen lapsia, niin tekisittekö niin? Itselläni siis ei ole lapsia ja pohdin että onko se huoli lapsien hyvinvoinnista jotenkin niin elämän laatua heikentävää, että kannattaisi jäädä lapsettomaksi. Toki kaikki varmasti kokee tuon eri tavalla, mutta mitä kokemuksia teillä on?
En tekisi sitä valintaa toisin. Paitsi hetkittäin, silloin kun kaipaa lepotaukoa :D Kyllä lapset antaa enemmän kuin ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.
Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap
Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI.
Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.
Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap
Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.
Enemmän minua ja kaltaisiani stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.
Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap
Sun kirjoitustyylistä jotenkin huokuu sellainen että haluat kärkkäästi jakaa muita äitejä hyviin ja huonoihin. Itse olet tietysti se hyvä äiti ihan luonnostasi. ;) Ihan niinkuin olusit jotenkin vihainen kaikille muille huonoille äideille. Oletko koskaan miettinyt mistä tämä kiukku ja viha oikein kumpuaa? Miksi sulle on niin tärkeää saada osoittaa että ne muut huonot äidit on niin paljon huonompia kuin sinä? Uskon että sulle itsellekin tulisi jotenkin parempi olo jos voisit muuttaa asennettasi positiivisemmaksi. Itse en ainakaan halua levittää syyllisyyttä ja pahaa oloa, vaan ennemmin kannustaa ja tukea hyvään. Koskavtiedän millaista äitinä oleminen on. Joskus ollaan voimien äärirajoilla, joskus menee ihan hyvin. Samassa veneessä ollaan ja kaikki omilla ominaisuuksillaan parhaita vanhempiaan lapsilleen.
Työssäni kohtaan myös vanhempia, joiden ei koskaan olisi pitänyt hankkia lapsia ja jotka selvsti ryhtyivät vanhemmuuteen väärin perustein. Olet ihan oikeassa, että olen tällaisille vanhemmille todella kiukkuinen. Heidän kyvyttömyydestään on lapsille valtavaa haittaa. Tiedän kokemukseni perusteella, että "Jokainen vanhempi on aina paras vanhempi lapselleen" ei pidä lainkaan paikkaansa. Esimerkiksi väkivaltaa lapsi kohtaa kaikkein todennäköisemmin kotonaan.
Itse en ole vanhempi. -ap
Niin. Se on sinun työsi. Mutta voisitko muutoin normaalissa keskustelussa työ ulkopuolella suhtautua muihin vanhempiin vähän positiivisemmin ja vähemmän epäluulolla ja syyllistävällä asenteella. Ammattilaisena ehkä tiedät miten paljon syyllistämistä äidit ja isät saavay muutoinkin osakseen ja miten suuri voima positiivisilla sanoilla on. Lastensuojelu jne. toimii sitten omalla alueellaan.
No sitä ei takuulla tiedä, että kuinka siivota mustikkakeitto katosta. Ja kaikki muutkin ruuat. Eikä sitä lapsen raivon määrää, jolla on paha ruokapelko. Niitä ei voi lapseton edes "tietää".
N32v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.
Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap
Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI.
Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.
Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap
Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.
Enemmän minua ja kaltaisiani stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.
Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap
Aivan varmasti. Varon kuitenkin aika paljon sitä, että sanoisin monessakaan asiassa, että hei tämä minun tapani on paljon parempi, vaikka olisin sitä mieltäkin. ;) Se yleensä hieman nostattaa negatiivisia reaktioita. Ja voi tukahduttaa keskustelua sinänsä hyvästä aiheesta. Tapoja kun on niin monenlaisia, vielä enemmän kuin nämä minun ja sinun tapasi.
Minä voin ihan hyvin sanoa omaa tapaani toista paremmaksi silloin, kun se selvästi on sitä. En osaa edes kuvitella perusteluja, joiden mukaan on parempi tehdä päätös lapsen hankkimisesta selvittämättä etukäteen edes perusasioita siitä, miten vanhemmuus vaikuttaisi omaan elämään. En usko, että kukaan todellisuudessa ajattelee näin, joten tuskinpa keskustelu tämän vuoksi tyrehtyy.
Keskustelu on muuten ollut tässä ketjussa tosi hyvää. Lieneekö vuorokaudenajalla merkitystä? Verenpaineet eivät ole koholla ja trollit eivät ole vielä heränneet? Kiitos kaikille kommentoiille asiallisista ja harkituista viesteistä. -ap
Me varmasti ajattelemme todella eritavalla siitä, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita, jotka on välttämätöntä tietää vanhemmuudesta, tai ylipäätään asioista etukäteen ja mikä arvo sillä etukäteen tietämisellä elämän varrella lopultakin on. Pinnistelen tässä nyt kovasti, etten pahastu tavastasi ilmaista asioita, enkä pahastukaan. Minunkin tavallani pärjää oikein mainiosti. :) Minulla on kaksi aikuista, hyvin pärjäävää lasta, joille minä äitinä olen edelleen hyvin läheinen ja rakas. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni ja olevani edelleen oikein hyvä äiti ja vanhempi. Ihan sellaisena kuin olen ollut ja kuinka paljon olen tiennyt asiota etukäteen ja tullut tietämään vääräksi matkanvarrella. Ja sama jatkuu varmasti eteenpäinkin, omaksun asioita kun niitä tulee vastaan ja opin sitä mukaa.
Enhän minä sinun vanhemmuuttasi kommentoinut millään tavalla. Huomasithan, mitä kirjoitin ensimmäiseen lainaamasi viestiin sulkujen sisään? -ap
Käytit kuitenkin jo aikaisemmin sanoja kaltaiseni ja kaltaisesi, joten luonnollisesti ajattelin, että kun vastaat minulle, minä myös voin kertoa omalta kantiltani. Kenenlaisista sitten puhuit, jos et toisenlaisista kuin sinä itse? Minä ainakin puhuin sellaisista ihmisistä kuin minä itse ja heidän (ja sitä kautta omasta puolestani) pinnistelin, etten pahastuisi siitä, miten varmasti pystyt sanomaan, että sinun tapasi ja sitä kautta sinä olet parempi asiassa jota et ole ja minä ja moni muu on. Enkä vieläkään ole pahastunut, vaan nyt hieman huvittunut. Anteeksi, jos nyt sekoitin, sillä olin ketjun varrella ymmärtävinäni, että sinä ap olet lapseton. Jos ymmärsin väärin, unohdetaan koko juttu ja pahoittelen väärinymmärrystäni. (kävin vielä tarkitamassa ketjun, et tainnut sanoa asiaa varsinaisesti puoleen etkä toiseen)
Kieltäkää ihmisiä tulemasta, jos ette tunne oloanne hyväksi. Mä kieltäydyin ekan lapsen kohdalla jopa puhumasta puhelimessa. Tokan lapsen synnyttyä meille tuli heti yövieraitakin. Yksiä vieraita pyysin majoittumaan hotelliin, kun oli sellainen olo, että nyt ei jaksa.
-
Puhukaa! Jos ette itse halua torpata ihmisten tulemista, siirtäkää käskytys miehelle, tai vaikka äidillenne/anopillenne.