Mitä asioita lapseton ei tiedä vanhemmuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Sellaista kaikkea joutavaa arkista tietoa erilaisista lastenlauluyhtyeistä, eri vaunujen ominaisuuksista, kantoliinailuista, neuvoloissa asioimisesta, kasvukäyristä, sairaalan synnytys- ja lastenosastojen toiminnasta ja niin edelleen ei kyllä tule helposti kohdanneeksi lapsettomana. Toisin kuin ne isot ja tärkeät asiat, nämä ovat myös ihan turhia useimmille lapsettomille. Se, mitkä välikausihaalarit ovat parhaat, tuskin esimerkiksi vaikuttaa kenenkään lapsettoman päätökseen lasten hankinnasta.

Hyvä pointti. Jotkin tällaistämäntyyppiset siat ovat melkein mahdottomia tietää, kun ei tiedä niiden olemassaolosta eivätkä ne tule missään keskusteluissa esiin. On ihan luonnollista, että vähemmän tärkeät ja hyvin erikoistuneet tiedot jäävät ulkopuolisilta pimentoon asiassa kuin asiassa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa siis olla että ei ole mitään sellaista mitä lapseton ei voisi tietää. Kaiken voi kysyä toiselta, lukea kirjoista tai netistä tms.

Ja silti jotkut ryhtyvät vanhemmuuteen tietämättä edes perusjuttuja. Minusta se on käsittämätöntä, mutta kaipa joillekin riittää tieto siitä, että ennenkin siitä on selvitty ja kyllä minäkin onnistun vanhemmuudessa kun kerran muutkin ovat. Kunpa tämä vain pitäisi paikkaansa... -ap

Ai jaa ryhtyvätkö? No kyllä ne asiat kaikille selviävät sitten nopeastivkun vauva syntyu. Mutta vaikka kuinka lukisit ja hankkisit tietoa ja valmistautuisit ennen vauvan syntymää, niin se kokemus ja tunne on silti uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.

Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap

Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI. 

Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.

Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap

Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa siis olla että ei ole mitään sellaista mitä lapseton ei voisi tietää. Kaiken voi kysyä toiselta, lukea kirjoista tai netistä tms.

Ja silti jotkut ryhtyvät vanhemmuuteen tietämättä edes perusjuttuja. Minusta se on käsittämätöntä, mutta kaipa joillekin riittää tieto siitä, että ennenkin siitä on selvitty ja kyllä minäkin onnistun vanhemmuudessa kun kerran muutkin ovat. Kunpa tämä vain pitäisi paikkaansa... -ap

Ai jaa ryhtyvätkö? No kyllä ne asiat kaikille selviävät sitten nopeastivkun vauva syntyu. Mutta vaikka kuinka lukisit ja hankkisit tietoa ja valmistautuisit ennen vauvan syntymää, niin se kokemus ja tunne on silti uusi.

Kyllä ryhtyvät. Joillekuille tulee uutena tietona vaikkapa se, että pieni lapsi rajoittaa omaa ajankäyttöä todella paljon tai että koulunkäynnin tukeminen kuuluu vanhemman perustehtäviin. Tosin täytyy ottaa huomioon, että iso osa raskauksista (ja siten esikoislapsista) on suunnittelemattomia, joten kyse ei ole välttämättä siitä, että on tehty päätös hatarin perustein, vaan siitä, että mitään lasta ei oltu hankkimassakaan.  -ap

Minusta vanhemmuus ei ole ratasmerkkejä tai haalarinvalintaa, siis ihan oikeasti. Ne ovat tekniikkaa :) Vanhemmuus on ihan kuin muukin ihmiselämä, abstrakti asia, jonka puitteissa ja josta johtuen hoidetaan lapsiin liittyviä käytännöllisiä asioista. Lapsen hoitaja, ollessaan joku muu kuin lapsen vanhempi, voi hoitaa nämä asiat kaikki mainiosti, mutta vanhemmuus on muuta. Eikä se ole tietämisen asia vaan tuntemisen asia. Ja joissain kohtaa lakiasia. 

Ja vanhemmuudestahan tässä alunperin oli kyse. 

23

Synnytyksen jälkeinen jälkivuoto =4vk menkat. Imetys sattuu aluksi ihan v***n paljon ja on vaikeaa ennenku oppii. Toki kaikki ovat yksilöitä tässäkin.

Se kuinka tiukka pinna voi olla valvomisen ja univajeen takia. Nää oli mulle nimenomaan kokemuksina yllättävimpiä.

Ja se että omista menoista luopuminen JOSSAIN KOHTAA ei tunnu uhrautumiselta. Vaan aidosti mieluummin valitsee koko perheen yhteisen mökkiviikonlopun kuin rälläys viikonlopun kaverin kanssa. Meillä kun molemmat vanhemmat ollaan 3vuorossa töissä niin yhteiset vapaat harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt millainen jatkuva huolen tunne tulee sydämeen, en tiennyt miten paljon rahaa menee lapsiin, en tiennyt rauhoittuvani ja lopettavani bilettämisen, en tiennyt miten paljon töitä pitää tehdä parisuhteen eteen lapsiarjen keskellä, en tiennyt että pitää lopettaa omien mielihalujen täyttäminen ja keskittyä lasten tarpeisiin, en tiennyt että muutun täysin ihmisenä.

No tässä ei ole kyllä mulle mitään uutta, mutta taitaa johtua enemmän iästä (41) kuin lapsettomuudesta / lapsellisuudesta.

Olen 22, eikä tuossa ollut minullekaan mitään uutta. Järjellähän nuo on pääteltävissä ja jo nyt moneen kertaan ympärillä nähty.

Lapseton ei tiedä, mitä se on oikeasti olla 24/7 vanhempi. Kaikki aika lapsen käytettävissä, tarpeisiin vastaaja, kaikkien tunnetilojen vastaanottaja jnejne. Koko elämä pyörii käytännössä sen lapsen ympärillä 24/7 kuukaudesta ja vuodesta toiseen ensimmäiset vuodet. (Ennen kouluikää). Voi olla, että pääsee irti tunniksi-pariksi jopa viikottain ja yöksi pari kertaa vuodessa, mutta se koko muun ajan olet lapsen käytettävissä. Omat tarpeet jäävät hyvin taka-alalle ja jaksaminen on välillä äärirajoilla. Mitään sairaslomia ei vanhemmuudesta ole. Se, että käy hoitamassa joskus kaverin lapsia ei kerro juuri mitään siitä mitä se on itse olla siinä vanhemman paikalla. Enkä sano tätä pahalla, mutta olen tästä muidenkin kanssa puhunut ja näin se menee, se asia oikeasti konkretisoituu todella niiden omien lapsien syntymän jälkeen. Lapsi on alussa täysin riippuvainen sinusta ja kertaheitolla mennään vapaudesta vanhemmuuteen :) hyvässä ja pahassa. Siihen kyllä kasvaa ja tottuu, mutta toisille se on kovempi pala kuin toisille. Tämä on myös varmasti yksi syy miksi lapsellisilta on helpompi saada hoitoapua kuin lapsettomilta, omasta kokemuksesta tiedän miten tarpeeseen se pienikin oma hetki täysin itselle voi tulla ja miten kiitollinen siitä voi olla joten tarjoan mielelläni apuani, jotta ystävä/sukulainen sen hetken saa. Se on taatusti ansaittua. Tietysti kaikki me ollaan yksilöitä, sitä voi hyvinkin pitkälle ajattelemalla päästä "toisen asemaan" ja ymmärtää moniakin asioita - jos vain haluaa ymmärtää. En tiedä onko lopulta tähänkään kysymykseen sellaista vastausta joka olisi täysin yksiselitteisesti juuri niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa siis olla että ei ole mitään sellaista mitä lapseton ei voisi tietää. Kaiken voi kysyä toiselta, lukea kirjoista tai netistä tms.

Ja silti jotkut ryhtyvät vanhemmuuteen tietämättä edes perusjuttuja. Minusta se on käsittämätöntä, mutta kaipa joillekin riittää tieto siitä, että ennenkin siitä on selvitty ja kyllä minäkin onnistun vanhemmuudessa kun kerran muutkin ovat. Kunpa tämä vain pitäisi paikkaansa... -ap

Ai jaa ryhtyvätkö? No kyllä ne asiat kaikille selviävät sitten nopeastivkun vauva syntyu. Mutta vaikka kuinka lukisit ja hankkisit tietoa ja valmistautuisit ennen vauvan syntymää, niin se kokemus ja tunne on silti uusi.

Kyllä ryhtyvät. Joillekuille tulee uutena tietona vaikkapa se, että pieni lapsi rajoittaa omaa ajankäyttöä todella paljon tai että koulunkäynnin tukeminen kuuluu vanhemman perustehtäviin. Tosin täytyy ottaa huomioon, että iso osa raskauksista (ja siten esikoislapsista) on suunnittelemattomia, joten kyse ei ole välttämättä siitä, että on tehty päätös hatarin perustein, vaan siitä, että mitään lasta ei oltu hankkimassakaan.  -ap

No en mä nyt ihan koulunkäyntiin asti ajatellut kun päätettiin yrittää lasta. Perusasiat vauvanhoidosta ja vauvoista selvitin ja kyllä minua kiinnosti kaikki lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvä ja kiinnostaa edelleen. Asiat vain tatttuvat mieleen kuin itsestään, kun on niistä kiinnostunut. Ja itse ainakin koen että vanhempana kehityn koko ajan. Tämä on matka. En ollut mitenkään lopullisen valmis äitipaketti juuri sillä hetkellä kun sain vauvan syliini. Riittävän hyvä silti kuitenkin.

Jos ap hankkisit lapsia, huomaisit, ettei se tietäminen suinkaan ratkaise kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.

Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap

Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI. 

Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.

Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap

Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.

Enemmän minua ja kaltaisiani  stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.

Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa siis olla että ei ole mitään sellaista mitä lapseton ei voisi tietää. Kaiken voi kysyä toiselta, lukea kirjoista tai netistä tms.

Ja silti jotkut ryhtyvät vanhemmuuteen tietämättä edes perusjuttuja. Minusta se on käsittämätöntä, mutta kaipa joillekin riittää tieto siitä, että ennenkin siitä on selvitty ja kyllä minäkin onnistun vanhemmuudessa kun kerran muutkin ovat. Kunpa tämä vain pitäisi paikkaansa... -ap

Mut mitä ne perusjutut sitten ovat? Että lapsi valvottaa yöllä? Ei kaikki lapset eivätkä varsinkaan koko aikaa. Että lapsi tarvitsee ravintoa? Tässäkin on ihan hurjia eroja, esimerkiksi vastasyntyneen kanssa. Toiset on tissillä koko ajan, toiset ei. Toiset syö paljon kerrallaan, toiset lähinnä viettävät siinä aikaansa, ja onhan sillä äidin maidontuotannollakin oma osuutensa asiaan. Puhumattakaan siitä, kun lapsi alkaa kaivata ravintoa muualtakin. Kuinka paljon, mitä, montako kertaa vuorokaudessa, minkä ikäisenä? Toki tähän on ohjenuoraksi vaikka mitä tietoa saatavilla, mutta lapsi on yksilöllinen olento, joka itse kyllä on mukana säätelemässä näitä asiota. Että lapsi täytyy pukea talvella lämpimästi ja kesällä viileämmin? Ei tässäkään ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia.

Pointtini siis lähinnä on, että sitä näennäistä tietoa voi haalia vaikka kuinka paljon, mutta kun vanhemmuus ei ole joku vakio, joka olisi kaikille samanlainen ja kirjallisuudessa kaikenkattavasti kuvattu. Vanhemmuus lähtee siitä lapsesta, joka perheeseen tulee. Tämä tuntuu olevan asia, jonka moni lapseton näennäisesti tietää, muttei ihan oikeasti tunnu sitä ymmärtävän, ainakin omassa tuttavapiirissäni.

Se mitä itse en tiennyt lapsista ennen omien lasten syntymää ei niinkään ole tietoa asioista mutta kokemus omasta vanhemmuudesta puuttui, eikä se kokemus täysin vastannut niitä mielikuvia joita itsellä oli siitä millaista oma vanhemmuus olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.

Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap

Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI. 

Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.

Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap

Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.

Enemmän minua ja kaltaisiani  stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.

Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap

Aivan varmasti. Varon kuitenkin aika paljon sitä, että sanoisin monessakaan asiassa, että hei tämä minun tapani on paljon parempi, vaikka olisin sitä mieltäkin. ;) Se yleensä hieman nostattaa negatiivisia reaktioita. Ja voi tukahduttaa keskustelua sinänsä hyvästä aiheesta. Tapoja kun on niin monenlaisia, vielä enemmän kuin nämä minun ja sinun tapasi. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap

Mä ymmärsin tuon kolmosen vastauksen niin, että hän on kyllä tietämisen tasolla tiennyt nämä, mutta se miltä se todellisuudessa tuntuu/mitä se tarkoittaa on jotain sellaista mitä ei voi tietää. Esim minä kyllä tiesin, että omat halut on asetettava syrjään ja pieni imetettävä vauva on kiinni äidissään, mutta kyllä se elmänmuutos oli oikeasti "järkyttävää" ja luulen että se on kaikille uusille vanhemmille. Korkeintaan joku omaishoitaja voi oikeasti tietää mitä se on kun joku on 100% riippuvainen sinusta ja kun siitä hoidettavasta ei pääse eroon välttämättä edes pariksi tunniksi (jos on pieni vauva joka ei juo pullosta). Ja miten ne ekat kuukaudet ensimmäisen lapsen kanssa on oikeasti sellaista että elämän aikatauluja ei vaan pysty enää hallitsemaan. Se on iso elämänmuutos, varsinkin jos on jo kolmekymppinen ja tottunut hallitsemaan omaa elämäänsä, ja mielestäni pitää itse kokea että oikeasti tietää mitä se tarkoittaa. Ja siis korostan että minä olen kuitenkin ollut tosi onnellinen lapsistani. Joku sen täällä hyvin pukikin sanoiksi, että lapsiperhe-elämä näyttää ulospäin erilaiselta kuin miltä se siellä perheessä tuntuu.

Tiesin että vauvat valvottaa ja itkee, silti väsymyksen määrää oli vaikea aavistaa etukäteen, kun en ollut sellaista kokenut. Sama asia synnytyksen kanssa, totta hitossa tiesin että se sattuu, mutta kuinka paljon ja millaista kipu on, siitä mulla ei ollut hajuakaan. Älä sinäkään ap luule olevasi muita fiksumpi ja tietävämpi, teet vaan itsestäsi hölmön tuollaisella tiedän lapsista ja vanhemmuudesta kaiken höpinällä.

Synnytyksen jälkeisten viikkojen hauraus. Verinen jälkivuoto monta viikkoa, alapään huuhtelu jatkuvasti, valuvat ja kipeät rinnat. Tätä einlapseton tiedä, tunkiessaan vauvaa katsomaan ensimmäisten viikkojen aikana! Lapsivuode aika on tarkoitettu äidin lepoon ja palautumiseen, ei puolituttujen miehen siskon serkkujen eli "sukulaisten" kestitsemiseen, vaikka heillä kuinka olisi vauvakuume!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.

Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap

Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI. 

Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.

Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap

Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.

Enemmän minua ja kaltaisiani  stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.

Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap

Sun kirjoitustyylistä jotenkin huokuu sellainen että haluat kärkkäästi jakaa muita äitejä hyviin ja huonoihin. Itse olet tietysti se hyvä äiti ihan luonnostasi. ;) Ihan niinkuin olusit jotenkin vihainen kaikille muille huonoille äideille. Oletko koskaan miettinyt mistä tämä kiukku ja viha oikein kumpuaa? Miksi sulle on niin tärkeää saada osoittaa että ne muut huonot äidit on niin paljon huonompia kuin sinä? Uskon että sulle itsellekin tulisi jotenkin parempi olo jos voisit muuttaa asennettasi positiivisemmaksi. Itse en ainakaan halua levittää syyllisyyttä ja pahaa oloa, vaan ennemmin kannustaa ja tukea hyvään. Koskavtiedän millaista äitinä oleminen on. Joskus ollaan voimien äärirajoilla, joskus menee ihan hyvin. Samassa veneessä ollaan ja kaikki omilla ominaisuuksillaan parhaita vanhempiaan lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole niinkään tietämisen kuin tuntemisen asia.

Tarkoitin tässä kyllä nimenomaan tietämistä, mutta oikein hyvä, että teet eron tietämisen ja tuntemisen (kokemisen) välille. Ne kun tosiaan ovat eri asioita. Itse ihmettelen esimerkiksi tuota kolmosen vastausta. Jotenkin pelottava ajatus, että joku voi hankkia lapsia tietämättä, että omat halut on tosiaan asetettava syrjään lasten tarpeiden tieltä. (Tosin eivät läheskään kaikki vanhemmat näin tee, joten ehkä ei pitäisi yllättyä.) -ap

Okei mietin uudelleen keksinkö näitä ihan oikeita tietämisen asioita, muuten kuin omalta kohdalta. En minä todellakaan tiennyt kaikkia juttuja vanhemmuudesta, en raskaudesta ja synnyttämisestäkään. En ole koskaan ollut opaskirjojen lukija, eikä ollut samaan aikaan tuttuja raskaana tai pikkulapsivaiheessa aluksi, eikä sukulaisiakaan. Olen aina ollut sellainen "katsotaan sitten"-ihminen, joka ratkoo ongelmat sitä mukaa jos niitä tulee, joten paljonkin on ollut asioita, joita olen tullut tietämään vasta sitten, kun on ollut pakko ne kohdata. Mutta varmastikin kaikki ne asiat olisi ollut tiedettävissä etukäteen ja olisi jokaisen tiedettävissä, jos ovat ottaneet selkoa. Joten vastaukseni on: en keksi sellaista asiaa, jota joku lapseton ei voisi tietää tässä asiassa. Korostan sanaa VOISI. 

Luulen, että tämä on aika oleellinen juttu. Itse en todellakaan ole "katsotaan sitten" -ihminen enkä voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ottamatta asiasta ensin perinpohjaisesti selvää. Minulle on luonnollista hankkia paljon tietoa aiheista, jotka minua kiinnostavat, ja kahta runsaammin sellaisista, joihin liittyy jokin tärkeä päätös.

Minusta minun tapani on paljon parempi kuin sellainen, jossa edes perustason juttuja lastenhankinnan vaikutuksista omaan elämään jakseta ottaa selvää. (Enkä nyt tarkotia sinua. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä.) -ap

Kieltämättä minustakin sinun tapasi kuulostaa paremmalta ja järkevämmältä. :) Minun tavallani ei sitten ota stressiä elämässä kovinkaan paljon etukäteen, ei murehdi, että mitenhän tämä tai tuo onnistuu, kun ajattelee sitä vasta kun/jos on pakko. :) Mutta tosiaan, olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että sinun tavallasi ei tulee yllätyksiä niin paljon, eikä tieto ole pahasta yleensä. Minua ei vain yleensä kiinnosta asiat etukäteen, ei ne oikeasti tärkeätkään. Kuulostaa kyllä kummalta, kun sen näin kirjoittaa... Olen silti ihan pärjäävä ihminen, jolla on asiat kunnossa.

Enemmän minua ja kaltaisiani  stressaisi, jos ei ottaisi asioista selvää. :) Onneksi tiedon hankkiminen on tosiaan hirmu luontevaa ja palkitsevaakin. TIetäminen on kivaa ja yleisesti ottaen vähentää tuskaa, ei lisää sitä kuten sanonta edellyttäisi.

Persoonallisuuskysymys selvästi. -ap

Aivan varmasti. Varon kuitenkin aika paljon sitä, että sanoisin monessakaan asiassa, että hei tämä minun tapani on paljon parempi, vaikka olisin sitä mieltäkin. ;) Se yleensä hieman nostattaa negatiivisia reaktioita. Ja voi tukahduttaa keskustelua sinänsä hyvästä aiheesta. Tapoja kun on niin monenlaisia, vielä enemmän kuin nämä minun ja sinun tapasi. 

Minä voin ihan hyvin sanoa omaa tapaani toista paremmaksi silloin, kun se selvästi on sitä. En osaa edes kuvitella perusteluja, joiden mukaan on parempi tehdä päätös lapsen hankkimisesta selvittämättä etukäteen edes perusasioita siitä, miten vanhemmuus vaikuttaisi omaan elämään. En usko, että kukaan todellisuudessa ajattelee näin, joten tuskinpa keskustelu tämän vuoksi tyrehtyy.

Keskustelu on muuten ollut tässä ketjussa tosi hyvää. Lieneekö vuorokaudenajalla merkitystä? Verenpaineet eivät ole koholla ja trollit eivät ole vielä heränneet? Kiitos kaikille kommentoiille asiallisista ja harkituista viesteistä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei tiedä, mitä se on oikeasti olla 24/7 vanhempi. Kaikki aika lapsen käytettävissä, tarpeisiin vastaaja, kaikkien tunnetilojen vastaanottaja jnejne. Koko elämä pyörii käytännössä sen lapsen ympärillä 24/7 kuukaudesta ja vuodesta toiseen ensimmäiset vuodet. (Ennen kouluikää). Voi olla, että pääsee irti tunniksi-pariksi jopa viikottain ja yöksi pari kertaa vuodessa, mutta se koko muun ajan olet lapsen käytettävissä. Omat tarpeet jäävät hyvin taka-alalle ja jaksaminen on välillä äärirajoilla. Mitään sairaslomia ei vanhemmuudesta ole.

Tarkoititkohan sinäkin, että lapseton ei voi tietää miltä se TUNTUU. Koska kyllä minä ainakin TIEDÄN nuo asiat mitä luettelit. Olisin todella ihmeissäni, jos nuo luettelemasi asiat tulevat jollekin yllätyksenä, koska tottakai siinä avuttomassa vauvassa/taaperossa on koko ajan kiinni, ei sitä voi jättää minuutiksikaan yksin. 

Eli todellakin tiedän, että lapsessa on kiinni koko ajan ainakin ensimmäiset vuodet, jne. Mutta toki en täysin tiedä miltä se tuntuu (arvelen että kamalalta, ainakin minulle tuntuisi). Voikohan joku sitten luulla että se tuntuu (vain) positiiviselta, ja se tulee yllätyksenä ettei tunteet olekaan (vain) positiivisia? Ja sitten virheellisesti sanotaan että "en tiennyt että lapsessa on näin kiinni", kun oikeasti tarkoitetaan että "en tiennyt miltä se tuntuu kun on lapsessa näin kiinni"? Että on ollut joku ruusunpunainen kuva siitä symbioosista, ja ei ole osattu kuvitella miltä se tuntuu jatkuessaan vuosikausia joka ikinen päivä? Kuulostaa vain tooooodella omituiselta jos joku ei ole etukäteen tiennyt että esim. 2-vuotiasta ei voi jättää vanhempien harrastusten ajaksi yksin kotiin, tai että 3-vuotias ei osaa itse ruokkia itseään...