Kun nainen pettää.

Lueskelin tätä ketjua, koska olen itse ihan pulassa. Olen nainen, ja ollut sängyssä vain mieheni kanssa. Yhdessä olemme olleet melkein 20 vuotta, ihan kersoista saakka.



No, nyt viimeiset 6-7 vuotta ovat olleet tosi vaikeita, ja eroa olen miettinyt monta kertaa. Ja mies myös. Välillä ollaan jo eroamassa, mutta lasten takia ollaan koetettu. Ja käyty parisuhdekursseja sun muuta. Mutta ei vaan saada tätä toimimaan. Seksiä kyllä on, mutta siitäkin mieheni osaa valittaa, vaikka mielestäni koetan olla innokas (vaikken oikeasti olisikaan).



En ole koko aikana siis käynyt missään vieraissa pedeissä, vaikka tarjontaa kyllä olisi ollut. Mutta pettäminen kieltämättä hokuttelee, ja olen miettinyt syitä siihen.



Totuus taitaa olla, että en enää rakasta miestäni, liikaa katkeruutta ja kaikkea ikävää takana. Mies ei halua erota, luultavasti lasten takia. Tuntuu kurjalta, että minunko pitää tämä perhe yksin hajottaa, tai sitten jäädä onnettomaan suhteeseen kunnes lapset kasvavat ja muuttavat pois?



Kestän tätä tilannetta huonosti, olen masentunut, mietin parisuhdetta joka päivä ja terveys reistailee. Mutta en saa lähdettyä kun tuntuu että petän sitten lapset.



Pettäminen ei tätä tilannetta ratkaisisi. Saisin hetken huomiota, ehkä valheellistakin, mikä hetkeksi ehkä helpottaisi. Mutta mitä sitten? Ei yhtään mitään.



Huoh. Ilman lapsia tämä olisi helppoa, varsinkin kun maallinen omaisuus ei minua kiinnosta. Mutta lapset- en haluaisi loukata heitä.

Vaimo sai ainakin osittain vakuutettua minut siitä, että pettäminen oli omaa syytäni. Kun en huomioi enkä arvosta. Jos vaimo ei ole kovin älykäs tai erityisen kaunis, miten ihmeessä voi luontevasti kehua em. ominaisuuksia? Helppohan sitä on luvata paniikissa, että huomioi enemmän, mutta pettäminen itsessään on jo niin paha teko, että ei se välttämättä pitkän päälle aiheuta spontaania kehumista ja ihailua. Varsinkin kun on oltu yhdessä lähes 15 vuotta ja ei se nainen kaunistu vanhetessaan eikä mieskään komistu. Eikä näköjään kehity henkisestikään. Kehu siinä sitten. Kaikille neuvoksi: älkää ottako naista joka on "ihan kiva" ja jonka kanssa seksi sujuu. Ottakaa nainen jonka kanssa voi keskustella ja jolla päässä liikkuu muutakin kuin zalando.

Jos mies korjaa oman asenteensa, aikuistuu ja alkaa oikeasti pitää vaimoaan naisena, onko todennäköistä, että nainen voi sivuuttaa ihastuksensa ja sen, että on saanut huomioita ja ihailua muilta miehiltä?

Entä uskooko nainen sen, että miehen kiinnostus on aitoa, eikä vain paniikkireaktio mahdolista jätetyksitulemista vastaan?

Mutta ei vaan saada tätä toimimaan. Seksiä kyllä on, mutta siitäkin mieheni osaa valittaa, vaikka mielestäni koetan olla innokas (vaikken oikeasti olisikaan).

Onko ongelmanne seksissä vai muuten parisuhteessa?

Meillä omien ongelmien selvittelyä päätettiin jatkaa siten, että luovuttiin seksistä yhteisellä sopimuksella. Vaikka seksittömyys ei itseäni innostakaan, on se parempi kuin vastenmielinen seksi, joka pitkittyessä johtaa eroon.

Tuntuu kurjalta, että minunko pitää tämä perhe yksin hajottaa,

Pitää, mikäli korjausyritykset eivät ole tuottaneet tulosta ja tiedät rakkautta ei enää ole.

Lasten takia liian usein jäädään toimimattomiin suhteisiin.

sotkuinen ja ruma ero, vittumaiset välit ecän kanssa vai huono, rakkaudeton, mutta jotenkin siedettävä parisuhde? Kumpi lasten kannalta pahempi?

ta ruokaa minkä tiedät. Kuvittele sitten että saat vain sitä pienin variaatioin joka päivä koko loppuelämäsi etkä ikinä mitään muuta. Muutaman vuoden päästä voisit hyvinkin hairahtaa syömään salaa hernesoppaa kun vahtijan silmä välttää. Ja voisitpa kehua että oli aika kokemus.



Ihminen ei vaan ole seksin suhteen täysin yksiavioinen, vaikkei haluaisikaan parisuhdetta muiden kanssa.



Eikö itseäsi oikeasti haluttais joskus viettää joskus yhtä panoviikonloppua jonkun halukkaan tytsyn kanssa jos ei olisi kiinnijäämisen riski?



Ei vika ole sinussa eikä vaimossa vaan kulttuurimme kohtuuttomissa vaatimuksissa pitäytyä koko elämänsä vain yhdessä seksikumppanissa.

tenkin seksiinkin välillä suostuu eikä ihan ilman pidä.

Jotkut vaan yrittää hallita toisia syyllistämällä.



"Sun syytä että löin kun olet niin tyhmä":

toisistanne. Jos ei ala haluta yhdessä olemista muutaman viikon päästä, ei ole syytä jatkaa yhdessä.

Lueskelin tätä ketjua, koska olen itse ihan pulassa. Olen nainen, ja ollut sängyssä vain mieheni kanssa. Yhdessä olemme olleet melkein 20 vuotta, ihan kersoista saakka.

No, nyt viimeiset 6-7 vuotta ovat olleet tosi vaikeita, ja eroa olen miettinyt monta kertaa. Ja mies myös. Välillä ollaan jo eroamassa, mutta lasten takia ollaan koetettu. Ja käyty parisuhdekursseja sun muuta. Mutta ei vaan saada tätä toimimaan. Seksiä kyllä on, mutta siitäkin mieheni osaa valittaa, vaikka mielestäni koetan olla innokas (vaikken oikeasti olisikaan).

En ole koko aikana siis käynyt missään vieraissa pedeissä, vaikka tarjontaa kyllä olisi ollut. Mutta pettäminen kieltämättä hokuttelee, ja olen miettinyt syitä siihen.

Totuus taitaa olla, että en enää rakasta miestäni, liikaa katkeruutta ja kaikkea ikävää takana. Mies ei halua erota, luultavasti lasten takia. Tuntuu kurjalta, että minunko pitää tämä perhe yksin hajottaa, tai sitten jäädä onnettomaan suhteeseen kunnes lapset kasvavat ja muuttavat pois?

Kestän tätä tilannetta huonosti, olen masentunut, mietin parisuhdetta joka päivä ja terveys reistailee. Mutta en saa lähdettyä kun tuntuu että petän sitten lapset.

Pettäminen ei tätä tilannetta ratkaisisi. Saisin hetken huomiota, ehkä valheellistakin, mikä hetkeksi ehkä helpottaisi. Mutta mitä sitten? Ei yhtään mitään.

Huoh. Ilman lapsia tämä olisi helppoa, varsinkin kun maallinen omaisuus ei minua kiinnosta. Mutta lapset- en haluaisi loukata heitä.

Yhtä hyvin voisit kysyä, paskooko karhu metsään. Tottakai haluan muitakin naisia. Kyse on kuitenkin siitä, että naiskentelu ympäriinsä aiheuttaa mustasukkaisuutta (99 % ssa ihmisiä?) ja ei se homma nyt oikein toimi, jos toinen käy nussimassa muualla. Mikä se sellainen parisuhde muka on? On aika kohtuutonta olettaa, että pitkä suhde olisi niin hyvä, että syrjähyppy jonkun vieraan kanssa ei tuntuisi virkistävältä kokemukselta. Ihminen ei ole kuitenkaan mikään apina, joka nussii kenen kanssa huvittaa välittämättä seurauksista. Mielestäni kulttuurissamme ei ole mitään vikaa. Avioliitto ja parisuhde on hyvä pohja lastenkasvatukselle ja muulle. Epäilen vanhasti, että nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa(tai pahoinvointi-?) ei edes olisi ilman avioliittoinstituutiota.

ta ruokaa minkä tiedät. Kuvittele sitten että saat vain sitä pienin variaatioin joka päivä koko loppuelämäsi etkä ikinä mitään muuta. Muutaman vuoden päästä voisit hyvinkin hairahtaa syömään salaa hernesoppaa kun vahtijan silmä välttää. Ja voisitpa kehua että oli aika kokemus.

Ihminen ei vaan ole seksin suhteen täysin yksiavioinen, vaikkei haluaisikaan parisuhdetta muiden kanssa.

Eikö itseäsi oikeasti haluttais joskus viettää joskus yhtä panoviikonloppua jonkun halukkaan tytsyn kanssa jos ei olisi kiinnijäämisen riski?

Ei vika ole sinussa eikä vaimossa vaan kulttuurimme kohtuuttomissa vaatimuksissa pitäytyä koko elämänsä vain yhdessä seksikumppanissa.

Ei vika ole sinussa eikä vaimossa vaan kulttuurimme kohtuuttomissa vaatimuksissa pitäytyä koko elämänsä vain yhdessä seksikumppanissa.

Ei "kulttuurimme" vaadi, että ihmisellä saa olla vain yksi seksikumppani koko elämänsä aikana. Saahan niitä olla vaikka sata, mutta jos parisuhteessa ollaan, niin silloin ei ympäriinsä naiskennella. Jos ei siihen pysty, voi jatkaa sinkun elämää. Pettämistä ei pidetä hyväksyttävänä, sillä se on loukkaa ja satuttaa toista ihmistä.

Ottakaa nainen jonka kanssa voi keskustella ja jolla päässä liikkuu muutakin kuin zalando.

:D REPS..

... kun naiskentelee ristiin rastiin. Se on ihan yhtä paha kuin ajatella puolisoaan jonkun toisen käsittelyssä. Ilman luottamusta ei ole parisuhdetta tai sitten suhde on kovasti vajaa.

Itse olen kyllä nainen ja olen kerran pettänyt miestäni. Olin kännissä ja pidin hauskaa parhaan kaverini (joka on siis nainen) kanssa. Heti hieman selvettyäni olin ihan shokissa asiasta ja pelkäsin, että nyt se suhde oli loppu, se kun oli niin alussakin vielä. Samana iltana raahauduin tunnontuskissani miehen luo ja olin valmis pahimpaan ja kun viimein sain kakaistua asian ulos niin mies ei ollut moksiskaan vaan alkoi lohduttelemaan. Siinä vasta oli hämmennyksen aihetta.

En yksinkertaisesti kuitenkaan voinut hyväksyä sitä etei miestä haitannut, että olin maannut jonkun toisen kanssa ja itsesyytöksien kera vaadin eroa. Myöhemmin sinä yönä mies soitteli ja tekstaili perääni ja olin aivan ymmälläni, sillä olinhan mielestäni tehnyt sen kauheimman teon.

Annoin lopulta miehelle luvan tulla luokseni ja sitten yhdessä itkimme asiaa ja sovimme. Asiasta on myös puhuttu tuon yön jälkeen, koska minua asia on vaivannut, vaikka mies on aivan yliymmärtäväinen asian suhteen.



Samana vuonna päädyimme me kolme (paras ystäväni, mieheni ja minä) kaikki kolmistaan sänkyyn. Minä ja ystäväni olimme humalassa ja mieheni ei edes juo. Vaikka olin humalassa, en oikeasti halunnut koko hommaan ja touhu oli muutenkin jotenkin lyhytkestoista eikä sisältänyt yhdyntää ollenkaan.

Tästä yöstä on puhuttu hyvin usein mieheni kanssa ja hän on sanonut ettei oikein tiennyt mitä silloin ajatteli ja ei kokenut tilannetta mitenkään erityisen fantastiseksi (sen tiedän että miehellä ei seisonut kuin hetkellisesti aluksi, mutta hän kyllä kosketteli ystävääni) ja kuten sanoin itse olin mukana vain humaluuttani ja ryhmäpainetta. Paras ystäväni kyllä nautti tilanteesta ja olisi halunnut pannakin. Ystäväni kanssa välit etänivät reilusti jutun takia, vaikka en ole häntä asiasta koskaan syyttänyt. Tämä vaivaa minua yhä edelleen, vaikka olen vatvonut asiaa monesti etenkin mieheni kanssa.



Nykyään asumme yhdessä miehen kanssa ja olen juuri synnyttänyt hänen lapsensa. Olemme onnellisia (vaikka kamppailen edelleen masennuksen kanssa, josta olen kärsinyt on-offina koko ikäni) ja mieheni ainakin on jättänyt moiset taakseen. Mutta minua palaa kalvamaan nämä asiat joskus. En tiedä auttoiko elämänkokemukseni nyt ketään, mutta olenpa ainakin jakanut.

Jotenkin viesteistä saa kuvan, ettei vaimosi kovinkaan paljon kadu tilannetta ja varsinkin toisen kanssa harrasteteun seksin kehuminen on miehelle aika kova paikka.



Itse nostaisin kyllä kytkintä tuollaisen käytöksen kanssa. Eri asia olisi, jos vaimolla olisi edes hieman toisenlaiset eleet pettämisen selvittelyssä.

sotkuinen ja ruma ero, vittumaiset välit ecän kanssa vai huono, rakkaudeton, mutta jotenkin siedettävä parisuhde? Kumpi lasten kannalta pahempi?

Kuka on ecä?

Lueskelin tätä ketjua, koska olen itse ihan pulassa. Olen nainen, ja ollut sängyssä vain mieheni kanssa. Yhdessä olemme olleet melkein 20 vuotta, ihan kersoista saakka.



No, nyt viimeiset 6-7 vuotta ovat olleet tosi vaikeita, ja eroa olen miettinyt monta kertaa. Ja mies myös. Välillä ollaan jo eroamassa, mutta lasten takia ollaan koetettu. Ja käyty parisuhdekursseja sun muuta. Mutta ei vaan saada tätä toimimaan. Seksiä kyllä on, mutta siitäkin mieheni osaa valittaa, vaikka mielestäni koetan olla innokas (vaikken oikeasti olisikaan).



En ole koko aikana siis käynyt missään vieraissa pedeissä, vaikka tarjontaa kyllä olisi ollut. Mutta pettäminen kieltämättä hokuttelee, ja olen miettinyt syitä siihen.



Totuus taitaa olla, että en enää rakasta miestäni, liikaa katkeruutta ja kaikkea ikävää takana. Mies ei halua erota, luultavasti lasten takia. Tuntuu kurjalta, että minunko pitää tämä perhe yksin hajottaa, tai sitten jäädä onnettomaan suhteeseen kunnes lapset kasvavat ja muuttavat pois?



Kestän tätä tilannetta huonosti, olen masentunut, mietin parisuhdetta joka päivä ja terveys reistailee. Mutta en saa lähdettyä kun tuntuu että petän sitten lapset.



Pettäminen ei tätä tilannetta ratkaisisi. Saisin hetken huomiota, ehkä valheellistakin, mikä hetkeksi ehkä helpottaisi. Mutta mitä sitten? Ei yhtään mitään.



Huoh. Ilman lapsia tämä olisi helppoa, varsinkin kun maallinen omaisuus ei minua kiinnosta. Mutta lapset- en haluaisi loukata heitä.





Tämä oli mielestäni ihan kypsää pohdintaa kimurantista asiasta. Ei mihinkään kysymykseen ole yksiselitteistä vastausta,eikä semmoista kannata edes hakea.



Olen itse ollut useammassa pitkäkestoisessa parisuhteessa. Erot ovat tulleet eri syistä,mutta kuitenkin vaikuttavat hyvinkin loogisilta näin jälistäpäin. Enkä missään tapauksessa olisi haluaisi palata niihin enää. Yhdessä pidemmässä oli lapsia ja siitä oli hyvin vaikea päästä yli,mutta jälleen kerran päätös oli oikea näin jälistäpäin.



Yksi asia minkä usein ihmiset unohtavat lapsia ajatellessaan,että me annamme lapsille mallin parisuhteesta. Lapset kasvavat meidän antaman mallin varjossa ja tahtomattaankin jatkavat meidän hyvää/huonoa mallia.



Suurin tekijä on itselleni ollut aina se,että miten arki toimii. Onko se helppoa,kiristelemätöntä ja onko kotiin kiva tulla.



Hellyydenosoitukset ovat helvetin tärkeitä. Lapset näkevät ne ja ymmärtävät niistä aikuisten tapaa näyttää välittämistä.



Seksi on myös äärimmäisen tärkeä tekijä. Sekin on toisinaan kausiluontoista ja vaihtelee mikäli elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä yms. Kuitenkin seksistä täytyy kahden aikuisen ihmisen pystyä keskustelemaan ja selvittämään mahdolliset ongelmat. On naiivia ja lyhytnäköistä ´maata´ ongelman päällä ja odottaa,että joku maaginen taikaisku parantaa.



Tätänykyä olen parin mutkan jälkeen suhteessa,joka on pääpiirteittäin helppo. Ei siis itsestäänselvä,mutta halu selvittää ongelmat on molemmilla. Sama mitä tulee,niin yhdessä selvitetään. Kunnioitetaan toisiamme ja toistemme haluja/toiveita.



Pirun kiva tulla kotiin,kun tietää että voit tulla omana itsenäsi. Ongelmia(niitä on todellakin tullut vastaan riittävästi) tai ei,niin elämä jatkuu ja peitto suhisee siltikin.



Ei elämästä liian vaikeaa kannata tehdä. Se ei vaan ole niin vaikeaa.



Hyvää jatkoa sulle ja toivottavasti asiat selviää parhain päin :)

Alamäkeen on menty vaimon pettämisen jälkeen. Aloin tissutella ensin kotona kaljaa ja vähän väkevämpiäkin. Sitten aloin käymään ravintoloissa juopottelemassa ja iskemässä ilolintuja.



Tuli tippuri ja kerran kotimatkalla rasvaletit hakkasivat, veivät louottokortit salasanoineen ja sen mukanana rahat, hampaat lyötiin kurkkuun, kylkiluu meni poikki, silmä mukiloitiin mustaksi ja itsetunto katosi.



Voi armaani, minkä teit minulle. Siinäkö oli kiitos siitä, kun tein kaikkeni tyydyttääkseni sinut joka ilta.

Meillä menee nyt kattilat jakoon. Olemme olleet 10.5v yhdessä joista 3.5 vuotta naimisissa ja olen omilla toimillani ajanut vaimon toisen miehen syliin.

Meillä on ollut hyvin myrskyisä ja traumaattinen suhde.

Vaimon äiti oli rappioalkoholisti, vaimon entinen mies pahoinpiteli häntä ym,,,,

Molemmat toi paljon painolastia edellisistä suhteistaan nykyiseen.

Minä lähinnä tietynlaista miehistä tunteettomuutta ja kommunikointikyvyttömyyttä.

Meillä meni vielä kesällä ihan mukavasti (vaihteeksi) ja sitten kun sain asuntomme remontin valmiiksi ja muutimme uuteen hienoon kotiin kaikki muuttui.

Vaimo valitti minulle usein kuinka emme kohtaa ihmisinä ja kuinka olen kykenemätön osoittamaan suuria tunteita.

Olen aina rakastanut ja vieläkin rakastan vaimoani aivan järkyttävän paljon.Olen sen myös muistanut hänelle sanoa tasaisin väliajoin. Vaimo oli koko syksyn hyvin etäinen, usein poissa kotoa iltaa viettämässä, ei vastannut puheluihin ym.

Olin jossain vaiheessa täysin vakuuttunut, että hänellä on sivusuhde.

Sanoin sen hänelle. Vaimon reaktio oli, että olen täysin tunnevammainen, kun ajattelen moista enkä ole ottanut asiaa heti puheeksi.kielsi tietysti suhteen olemassaolon. Tämä tapahtui joskus lokakuussa.

Marraskuun lopussa kävimme vakavan keskustelun ja vaimo ilmoitti, ettei enään jaksa elää minun kanssani, koska emme kohtaa ihmisinä ja en katso häntä enää samalla tavalla kuin joskus suhteen alussa.

Tosiasia on ettei meillä ollut ollut kunnollista keskusteluyhteyttä vuosikausiin.

Syy miksi minulla oli vaikeata puhua tunteista johtui siitä, että jos sanoin että minua kalvaa jokin, niin siitä syntyi riita.

Jossain vaiheessa ne keskustelut olivatkin sitten pelkkää vaimon monologia, missä istua nökötin tuolilla ja kuuntelin mitä kaikkea olen tehnyt päin persettä ja mihin asioihin vaimo on tyytymätön.

Olimme molemmat välillä onnettomia ja kykenemättömiä keskustelemaan rakentavasti parisuhteesemme liittyvistä ongelmista.

Mietimme molemmat tahoillamme hetken ja totesimme, että on parempi jatkaa matkaa.

Kun sitten aloimme käymään asioita läpi, niin huomasimme, että pystyimme puhumaan ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana rakentavasti.... ei tappelua ei riitaa vaan rauhallista analyyttistä keskustelua...huomasimme, että meillä löytyy sittenkin jonkinlainen yhteys.

Päätimme vielä katsoa mihin hommat menee ja onko tässä sitä jotakin.

Seuraava viikko oli kaikesta huolimatta ihana... me harrastimme 3 kertaa seksiä(seksiä oli ollut syys-joulukuun aikana 2kertaa) puhuimme päivittäin asioista ja minusta alkoi tuntua siltä, että ehkä me sittenkin selviydytään uuden löytyneen yhteyden myötä.

Viime perjantaina tulin kotiin. Siivosin kodin viimeisen päälle, laitoin saunan päälle ja kynttilöitä.

Menin hetkeksi tietokoneelle katsomaan urheilutuloksia.

Googlen hakukentässä oli vieraan miehen nimi.

Katsoin huvikseni kuka on kyseessä.

Välittömästi alkoi hälytskellot soida... useita linkkejä oli avattu missä ko miehen nimi oli esillä.... yksi niistä oli erään laivan sivusto.... vaimo oli syskuussa ko laivalla risteilyllä....

Kävin sivuhistorian läpi yhteiseltä ja vaimon koneelta.

Ko miestä oli googletettu kymmeniä kertoja syyskuusta lähtien....

Samoissa yhteksissä oli googletettu mm jälkiehkäisypillerit, sukupuolitautien tarttuminen suusta ym...

Tältäkin palstalata luettu kymmeniä sivusuhteista ja pettämisistä kertovia keskusteluja.

Ei siis tarvinnut olla sherlock holmes arvatakseen, että jotain on tapahtunut.

Laitoin vaimolle viestin löydöksistäni ja hän kielsi asian... sanoi vain tavanneensa tyypin pari kertaa ja suudelleensa häntä pari kertaa.

En luonnollisesti uskonut!

Sitten viime launataina vaimo tunnusti kaiken.

Sanoi syyksi sen, että me ei kohdata ihmisinä ja hän on kokenut olevansa yksin jne.

Olen täysin murtunut! ymmärrän osavastuuni pettämisestä, mutta en pysty antamaan anteeksi!

Elättelin jo vähän toiveita , että homma oltaisiin saatu toimimaan, mutta tämän uuden tiedon esiintulo on täyttänyt minut pohjattomalla surulla ja katkeruudella.... en tiedä mitä pitäisi tehdä... olen itkenyt silmät päästäni viimeisen parin päivän ajan ja vaimo olisikin nyt valmis yrittämään vielä kerran kun on huomannut minulla olevan aitoja tunteita....

en usko pystväni!

Vielä kun vaimo on kertonut yksityiskohtaisesti mitä on tehty missä asennossa jne , ei ne mielikuvat häivy päästäni.

En tiedä loukkaako minua enemmän se , että vaimo oli ihastunut tähän toiseen mieheen vai se , että hän harrasti seksiä.

Meillä on yhtenä painolastina suhteessa se seikka , että minulla on vaikeuksia saada yhdynnässä orgasmia, asia mistä tuli ennen pitkään ongelma niin edellisessä kuin tässäkin suhteessa.

Olen asian tiimoilta käynyt terapiassa ja jonkin verran edistymistä onkin tapahtunut.... nykyään saan noin joka kolmas kerta orgasmin.

Vaimoni on haukkunut minua impotentiksi ja ilmoittanut ettei ole tyytyväinen ongelmani takia seksiimme.

Sen takia oli erityisen loukkaavaa kulla seksistä miehen kanssa , joka tuli normaalisti katsoi koko ajan silmiin ja suuteli hellästi....

Jos en olisi saanut selville vaimoni syrjähyppyä olisin voinut kuvitella, että olisimme saaneet uuden löydetyn keskusteluyhteyden tiimoilta asiat toimimaan, vaikkakin olemme molemmat tehneet ja sanoneet kamalia asioita toisillemme.

Paljon jäi sanomatta, mutta en jaksa laittaa tähän kaikkea....

Pyydän teitä, jotka harkitsette sivusuhteeseen ryhtymistä miettimään vielä kerran mitä olette tekemässä..... joskus aivan yllättäen se yhteys oman kumppanin kanssa saattaakin löytyä

Munapää!

Kuka on ecä?

Meillä menee nyt kattilat jakoon. Olemme olleet 10.5v yhdessä joista 3.5 vuotta naimisissa ja olen omilla toimillani ajanut vaimon toisen miehen syliin.

Meillä on ollut hyvin myrskyisä ja traumaattinen suhde.

Vaimon äiti oli rappioalkoholisti, vaimon entinen mies pahoinpiteli häntä ym,,,,

Molemmat toi paljon painolastia edellisistä suhteistaan nykyiseen.

Minä lähinnä tietynlaista miehistä tunteettomuutta ja kommunikointikyvyttömyyttä.

Meillä meni vielä kesällä ihan mukavasti (vaihteeksi) ja sitten kun sain asuntomme remontin valmiiksi ja muutimme uuteen hienoon kotiin kaikki muuttui.

Vaimo valitti minulle usein kuinka emme kohtaa ihmisinä ja kuinka olen kykenemätön osoittamaan suuria tunteita.

Olen aina rakastanut ja vieläkin rakastan vaimoani aivan järkyttävän paljon.Olen sen myös muistanut hänelle sanoa tasaisin väliajoin. Vaimo oli koko syksyn hyvin etäinen, usein poissa kotoa iltaa viettämässä, ei vastannut puheluihin ym.

Olin jossain vaiheessa täysin vakuuttunut, että hänellä on sivusuhde.

Sanoin sen hänelle. Vaimon reaktio oli, että olen täysin tunnevammainen, kun ajattelen moista enkä ole ottanut asiaa heti puheeksi.kielsi tietysti suhteen olemassaolon. Tämä tapahtui joskus lokakuussa.

Marraskuun lopussa kävimme vakavan keskustelun ja vaimo ilmoitti, ettei enään jaksa elää minun kanssani, koska emme kohtaa ihmisinä ja en katso häntä enää samalla tavalla kuin joskus suhteen alussa.

Tosiasia on ettei meillä ollut ollut kunnollista keskusteluyhteyttä vuosikausiin.

Syy miksi minulla oli vaikeata puhua tunteista johtui siitä, että jos sanoin että minua kalvaa jokin, niin siitä syntyi riita.

Jossain vaiheessa ne keskustelut olivatkin sitten pelkkää vaimon monologia, missä istua nökötin tuolilla ja kuuntelin mitä kaikkea olen tehnyt päin persettä ja mihin asioihin vaimo on tyytymätön.

Olimme molemmat välillä onnettomia ja kykenemättömiä keskustelemaan rakentavasti parisuhteesemme liittyvistä ongelmista.

Mietimme molemmat tahoillamme hetken ja totesimme, että on parempi jatkaa matkaa.

Kun sitten aloimme käymään asioita läpi, niin huomasimme, että pystyimme puhumaan ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana rakentavasti.... ei tappelua ei riitaa vaan rauhallista analyyttistä keskustelua...huomasimme, että meillä löytyy sittenkin jonkinlainen yhteys.

Päätimme vielä katsoa mihin hommat menee ja onko tässä sitä jotakin.

Seuraava viikko oli kaikesta huolimatta ihana... me harrastimme 3 kertaa seksiä(seksiä oli ollut syys-joulukuun aikana 2kertaa) puhuimme päivittäin asioista ja minusta alkoi tuntua siltä, että ehkä me sittenkin selviydytään uuden löytyneen yhteyden myötä.

Viime perjantaina tulin kotiin. Siivosin kodin viimeisen päälle, laitoin saunan päälle ja kynttilöitä.

Menin hetkeksi tietokoneelle katsomaan urheilutuloksia.

Googlen hakukentässä oli vieraan miehen nimi.

Katsoin huvikseni kuka on kyseessä.

Välittömästi alkoi hälytskellot soida... useita linkkejä oli avattu missä ko miehen nimi oli esillä.... yksi niistä oli erään laivan sivusto.... vaimo oli syskuussa ko laivalla risteilyllä....

Kävin sivuhistorian läpi yhteiseltä ja vaimon koneelta.

Ko miestä oli googletettu kymmeniä kertoja syyskuusta lähtien....

Samoissa yhteksissä oli googletettu mm jälkiehkäisypillerit, sukupuolitautien tarttuminen suusta ym...

Tältäkin palstalata luettu kymmeniä sivusuhteista ja pettämisistä kertovia keskusteluja.

Ei siis tarvinnut olla sherlock holmes arvatakseen, että jotain on tapahtunut.

Laitoin vaimolle viestin löydöksistäni ja hän kielsi asian... sanoi vain tavanneensa tyypin pari kertaa ja suudelleensa häntä pari kertaa.

En luonnollisesti uskonut!

Sitten viime launataina vaimo tunnusti kaiken.

Sanoi syyksi sen, että me ei kohdata ihmisinä ja hän on kokenut olevansa yksin jne.

Olen täysin murtunut! ymmärrän osavastuuni pettämisestä, mutta en pysty antamaan anteeksi!

Elättelin jo vähän toiveita , että homma oltaisiin saatu toimimaan, mutta tämän uuden tiedon esiintulo on täyttänyt minut pohjattomalla surulla ja katkeruudella.... en tiedä mitä pitäisi tehdä... olen itkenyt silmät päästäni viimeisen parin päivän ajan ja vaimo olisikin nyt valmis yrittämään vielä kerran kun on huomannut minulla olevan aitoja tunteita....

en usko pystväni!

Vielä kun vaimo on kertonut yksityiskohtaisesti mitä on tehty missä asennossa jne , ei ne mielikuvat häivy päästäni.

En tiedä loukkaako minua enemmän se , että vaimo oli ihastunut tähän toiseen mieheen vai se , että hän harrasti seksiä.

Meillä on yhtenä painolastina suhteessa se seikka , että minulla on vaikeuksia saada yhdynnässä orgasmia, asia mistä tuli ennen pitkään ongelma niin edellisessä kuin tässäkin suhteessa.

Olen asian tiimoilta käynyt terapiassa ja jonkin verran edistymistä onkin tapahtunut.... nykyään saan noin joka kolmas kerta orgasmin.

Vaimoni on haukkunut minua impotentiksi ja ilmoittanut ettei ole tyytyväinen ongelmani takia seksiimme.

Sen takia oli erityisen loukkaavaa kulla seksistä miehen kanssa , joka tuli normaalisti katsoi koko ajan silmiin ja suuteli hellästi....

Jos en olisi saanut selville vaimoni syrjähyppyä olisin voinut kuvitella, että olisimme saaneet uuden löydetyn keskusteluyhteyden tiimoilta asiat toimimaan, vaikkakin olemme molemmat tehneet ja sanoneet kamalia asioita toisillemme.

Paljon jäi sanomatta, mutta en jaksa laittaa tähän kaikkea....

Pyydän teitä, jotka harkitsette sivusuhteeseen ryhtymistä miettimään vielä kerran mitä olette tekemässä..... joskus aivan yllättäen se yhteys oman kumppanin kanssa saattaakin löytyä

Ymmärrän tuskasi, mutta tarinasi kuulostaa niin tutulta, että pakko kysyä pari kysymystä:

ensinnäkin, oliko tuo "kyvyttömyys keskustella rakentavasti" todella teidän molempien puolelta, vai yrittikö vaimosi kuitenkin edes joskus keskustella rakentavasti? Jos yritti niin oletko miettinyt, miltä hänestä on tuntunut? kuulostaa vaan pahasti siltä, kun itsekin myönnät että toit suhteeseen miehistä puhumattomuutta ja tunteiden näyttämisen vaikeutta (eikä muuten kaikille miehille ole se tunteiden näyttäminen tai niistä puhuminen niin vaikeaa...)? Miten on mahdollista että vaan "nökötit tuolilla" kun vaimo puhui sn vioista, etkö olisi itse voinut tehdä mitään että tilanne olisi ollut toiselainen? Tunnen yhden miehen, joka myös aina valitti että ei pysty puhumaan kun aina menee hänen vikojen ruotimiseksi (tosiasia oli, että ko tyyppi ei suostunut puhumaan hyvällä, pahalla, eikä missään tilanteessa, vaimo kyllä oli yrittänyt välillä joo pahalla, mutta myös sata kertaa hyvällä).

Sitten toi tulemisasia; miten se oli syynä seksielämänne isoihin (vaimoakin haittaaviin) ongelmiin? Ja miksi menit terapiaan? Auttaaksesi itseäsi vai (myös) TEITÄ parina? Ja omasta aloitteestasi vai vaimon? Järjestikö hän kenties koko jutun, etsi terapeutin, taivutteli sinut siihen jne? Ihmeellisen tutulta kuulostaa taas.

Impotentiksi haukkuminen kuulostaa pahalta. Mutta pakko kysyä, oliko vaimosi yrittänyt puhua asiasta hyvällä ja saada sinua tekemään jotain asialle? Vai haukkuiko vain?

Kuulostan varmaan todella julmalta, ja voi tietty olla että olen väärässä, mutta jotenkin tuo vaan kuulostaa niin tutulta. Siskollani oli (tulemisongeomaa lukuunottamatta) juuri tuollainen tilanne, ja niillä myös eron tullessa mies maalasi itsensä marttyyriksi. Myönsi kyllä jotkut vikansa mutta pienenteli niitä "hieman", esim. unohti kokonaan että sisko oli yrittänyt puhua (myös) hyvällä lukemattomat kerrat ja äijä ei suostunut puhumaan MISTÄÄN, totesi aina vaan että ei mulla oo mitään sanottavaa. Ja jälkeen päin unohti myös, että sisko oli ihan uhkailematta sanonut jo vuosia sitten,että tästä tulee ero tai pettämistä jos ei voida tehdä yhdessä asioille jotain ja puhua. Ei voitu, mies ei vaan suostunut ja sit kun vaimo lopulta kahdeksan vuoden jälkeen petti niin sitä sit itkettiin. Toisen onnettomuus ei ollut mikään itkun aihe miehelle. Samaten mies puhui aina siitä miten siskoni oli komenteleva ja kärttyinen, mutta unohti kokonaan, että oli pettänyt vaimon luottamuksen tosi pahasti varmaan tuhat kertaa, ei nähnyt mitään yhteyttä näidn asioiden välillä... (ei siis pettänyt mutta oli pettänyt luottamuksen muissa isoissa asioissa monen monta kertaa)

Sori jos oon empatiakyvytön, mutta kuulostaa vaan ihan hämmentävän tutulta toi sun vuodatus, ihan kynttilöitä olit sytyttänyt ja kaikkea...