Lue keskustelun säännöt.
Kun synnytysfobia on niin paha, ettei uskalla edes yrittää lasta
17.02.2016 |
Olemme hiukan päälle 30-vuotias pariskunta ja ongelma on seuraavanlainen: mies haluaisi lapsen, mutta pelkään niin paljon synnytystä jo ajatuksena, että kurkkua alkaa kivistää ja päässä pyöriä pelkästä ajatuksesta. En pysty edes kunnolla puhumaan asiasta, koska tuntuu että pyörryn, vatsaan alkaa sattua ja alkaa oksettaa. Olen yrittänyt myös ehdottaa adoptiota, mutta se ei kuulemma käy.
Tämä pelko on todennäköisesti monen eri tekijän summa, mutta nuo voimakkaat fysiologiset oireet liittynevät todella pahaan veren, piikkien ym. pelkoon. Esimerkiksi verenotto ja rokotustilanteissa pyörryn aina, jos sinne asti koskaan pääsen. En luule, vaan tiedän, että joutuisin synnytystilanteessa niin hirveään paniikkiin, etten pystyisi toimimaan mitenkään.
Eli täsmennettäköön vielä, että olen itsekin kovin lapsirakas, mutta tällä hetkellä tämä pelko on niin suuri, että tyydyn mieluummin lapsettoman elämään kuin synnyttäisin. Haluaisin kovasti oman lapsen, mutta tämä tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Olen kuullut, että sektiopäätöstä joutuu usein odottamaan raskauden loppumetreille asti, joten pelkään, että sekoaisin ennen sitä. Toisaalta voihan sekin olla, etten koskaan edes voi tulla raskaaksi.
Miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia? Onko perheneuvoloista mitään apua? Entä voisiko sektiopäätöstä saada jo ennen raskautumista? Yli 10 vuoden parisuhteen jälkeen tuntuu ihan kamalalta todeta toiselle, että "anteeksi, en vain pysty" :(. Olen ihan neuvoton :(.
PS. Haukkujat ym. "supersynnyttäjät": älkää edes vaivautuko kommentoimaan. En ole tätä pelkoa itse toivonut ja tekisin mitä vain, ettei minulla sitä olisi. Tilanne on kuitenkin tämä, enkä sille voi mitään, joten en kaipaa tarinoita siitä "miten helppo/kivuton oma synnytyksesi oli" tai muita haukkuja "kuinka turhamainen pissis olen". Tässä ei todellakaan ole kyse turhmaisuudesta.
Kommentit (23)
Raskauden aikana noita toimenpiteitä tehdään paljon muutenkin... eli pelkästään synnytys ei ole se ainoa toimenpide, tän toki tiesitkin varmasti. Piikkipelosta olisi hyvä päästä irti.. synnytyksessähän sinä voit olla muillakin kivunlievityksillä, kuin niillä piikeillä (epiduraali kyllä yleensä parhain puudutus).
Suosittelen pelkopolilla käyntiä, vaikka et edes ole raskaana.. tai sitten joku muu terapia.
Sektion saa nykyään aina, kunhan pysyy kannassaan loppuun asti. Ketään ei pakoteta alakautta synnyttämään, ja jos synnytys yllättäen käynnistyy jo ennen sektiota, niin yleensä siitäkin on sovittu sitten niin, että silloinkin se sektio. Suunniteltu sektio tehdään yleensä rv 39 tienoilla, ja esikoinen harvemmin lähtee vielä noin aikasin syntymään. Hyvin usein ensimmäinen synnytys alkaa siinä rv 40-42,
Ja muista, jos sinä et pysty siihen niin sitten et pysty, ja elät lapsettomana. Miehesi ei tietenkään voi millään tapaa pakottaa sinua lapsia hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit lasta tai et, psykologin tapaamisesta voisi olla sulle hyötyä, koska noin voimakkaat pelkotilat vaikeuttaa sun elämää ihan hirveästi. Voi tehdä hyvää keskustella ja miettiä syitä pelkoon.
Niin tosiaan, raskauden aikana otetaan myös useita verikokeita. Voi olla aika helvettiä piikkikammoiselle!