Lue keskustelun säännöt.
Kun synnytysfobia on niin paha, ettei uskalla edes yrittää lasta
17.02.2016 |
Olemme hiukan päälle 30-vuotias pariskunta ja ongelma on seuraavanlainen: mies haluaisi lapsen, mutta pelkään niin paljon synnytystä jo ajatuksena, että kurkkua alkaa kivistää ja päässä pyöriä pelkästä ajatuksesta. En pysty edes kunnolla puhumaan asiasta, koska tuntuu että pyörryn, vatsaan alkaa sattua ja alkaa oksettaa. Olen yrittänyt myös ehdottaa adoptiota, mutta se ei kuulemma käy.
Tämä pelko on todennäköisesti monen eri tekijän summa, mutta nuo voimakkaat fysiologiset oireet liittynevät todella pahaan veren, piikkien ym. pelkoon. Esimerkiksi verenotto ja rokotustilanteissa pyörryn aina, jos sinne asti koskaan pääsen. En luule, vaan tiedän, että joutuisin synnytystilanteessa niin hirveään paniikkiin, etten pystyisi toimimaan mitenkään.
Eli täsmennettäköön vielä, että olen itsekin kovin lapsirakas, mutta tällä hetkellä tämä pelko on niin suuri, että tyydyn mieluummin lapsettoman elämään kuin synnyttäisin. Haluaisin kovasti oman lapsen, mutta tämä tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Olen kuullut, että sektiopäätöstä joutuu usein odottamaan raskauden loppumetreille asti, joten pelkään, että sekoaisin ennen sitä. Toisaalta voihan sekin olla, etten koskaan edes voi tulla raskaaksi.
Miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia? Onko perheneuvoloista mitään apua? Entä voisiko sektiopäätöstä saada jo ennen raskautumista? Yli 10 vuoden parisuhteen jälkeen tuntuu ihan kamalalta todeta toiselle, että "anteeksi, en vain pysty" :(. Olen ihan neuvoton :(.
PS. Haukkujat ym. "supersynnyttäjät": älkää edes vaivautuko kommentoimaan. En ole tätä pelkoa itse toivonut ja tekisin mitä vain, ettei minulla sitä olisi. Tilanne on kuitenkin tämä, enkä sille voi mitään, joten en kaipaa tarinoita siitä "miten helppo/kivuton oma synnytyksesi oli" tai muita haukkuja "kuinka turhamainen pissis olen". Tässä ei todellakaan ole kyse turhmaisuudesta.
Kommentit (23)
Pelkopolille voi saada ajan ennen raskaaksitulemista myös. Mutta minusta kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi yrittää hakea muutenkin apua tuohon pelkoon. Eivät rokotukset ja verikokeet nyt toki elämän koko sisältö ole, mutta rajoittaahan tuo muutenkin. Ehkä joku terapia auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mukava" kuulla että on kohtalotovereita. Itselläni on tilanne aivan samanlainen. Olen toivonut lasta jo kymmenen vuotta, mutta en uskalla edes yrittää tulla raskaaksi, koska pelkään synnytystä niin mielettömästi. Eli minäkin kuulisin mielelläni (asiallisia) neuvoja asian suhteen.
Täsemennä, mitä pelkäät.
Kun saat pelolle konkretiaa, niin on helpompi käydä niitä läpi kohta kohdalta. Pelkäätkö sietämätöntä kipua? Pelkäätkö täydellistä kontrollin menetystä? Pelkäätkö terveytesi puolesta?
Yritä keskittyä omiin tuntemuksiisi häpemättä niitä ja nostaa esiin pelon todelinen lähde. Tähän sinua voi auttaa ammattiterapeutti.
Mutta kerro meillekin, jos osaat yhtään eritellä. Jos pelko on määrittelemätön möykky sisälläsi, et voi hallita sitä.
mielestäni sinun kannattaisi pyrkiä ihan yksityiselle puolelle terapiaan puhumaan peloistasi. on todella surullista jos pelkojen takia jäät lapsettomaksi. Peloista on mahdollista päästä eroon tai ainakin niitä voi oppia hallitsemaan. nyt pelko hallitsee sinua, voit muuttaa asian terapian avulla.
Fobioille voi tehdä paljonkin terapiassa, siellä näitä sun pelkoja voidaan purkaa ja analysoida. Joten sinuna kävisin juttelemassa jonkun kanssa näistä asioista, ihan varmasti näihin on olemassa neuvoja jotka tepsii.
Minä ymmärrän synnytysfobian hyvin, itse kahdesti synnyttäneenä. Tunnen suurta helpotusta siitä, ettei minun tarvitse enää synnyttää. On kuitenkin tosi surullista, jos fobia, ihan mikä tahansa, rajoittaa elämää. Et ole synnytyksessä yksin, eikä haittaa vaikka olisit maailman surkein synnyttäjä, se synnytys on ohi joka tapauksessa jossain vaiheessa. Todennäköisesti synnytys on sulle sellainen kokemus, että sen jälkeen huomasit, että selvisit vaikka pelkäsit, eikä pelko tarkoita sitä että asioita pitäisi vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi perusteella sanoisin, että sun olisi hyvä hakeutua jollekin tähän alaan erikoistuneelle terapeutille. Sellainen terapeutti, jolla ei ole oikein tietoa pahasta synnytyspelosta ja sen hoitamisesta, voi tehdä jopa hallaa. Tämä on valistunut arvaukseni. Kärsin itse esikoisen jälkeen synnytyspelosta ja luin silloin kirjan Kun synnytys pelottaa. Voin suositella, siitä voisi ehkä löytyä joitain ajatuksia sinullekin. Siinä käsiteltiin myös synnyttämättömien naisten synnytyspelkoa.
Fobioille ylipäätänsä on hyvä hakea ammattiapua! Varsinkin nyt tuossa vaiheessa, kun se vaikuttaa noin suuresti elämään ja valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ap yksi samanlainen, sillä erotuksella että mää en pelkää piikkejä tai verta erityisemmin. Mitään vastausta mulla ei ole sinulle antaa, mutta omat pelkoni liittyvät niin synnytykseen kuin itse äitiyteen, luulen.. Oma äitini kuoli synnyttäessä siskoani jo hieman iäkkäämpänä, joten tiedän että se varmaankin on kaiken pahan alku ja juuri. Kuitenkin kun kävelen kaupungilla ja näen äitejä, niin pystyn ajattelemaan että nuokin ovat synnyttäneet ja tuossa ne menevät kuin ei mitään, mutta minä vaan en pysty.
Kaverini itseasiassa ehdotti minulle hyvältä kuullostavaa ideaa; katso netistä joku synnytysvideo niin näet ettei siinä ole mitään sen kummempaa . No minäpä katsoin ja se vasta kamalaa olikin, jollekin muulle voisi toimiakin, mutta minä olin oikeasti ihan horkassa sen videon jälkeen. Tärisin ja hikoilin, hyvä etten pyörtynyt, vaikka itse video oli lyhyt ja helppo katsottava.
Mieheni on sillä kannalla että haluaa lapsen sittenkun minäkin, ja tiedän että hän ihan oikeasti haluaisikin, muttakun minä olen tämmöinen epänainen joka ajattelee kaikkea typerää johon vain en voi vaikuttaa.
Monesti nään unta jossa olen pienen vauvan kanssa kotona ja ympärillä on sukulaisia ja ystäviä jotka kyselee että miten synnytys meni. Minä olen kuin Hangon keksi ja sanon etten muista synnytyksestä mitään..
On kyllä ärsyttävää etten pysty suhtautumaan siihen synnytykseen neutraalisti. Olen monesti sanonut miehellenikin että jos minä olisin se mies suhteessa niin meillä olisi jo lapsi tai kaksi, puitteet kun ovat muilta osin kunnossa..
Luultavasti jään lapsettomaksi..
Terapiaa suosittelen minäkin. Jos lapsenkaipuu on todellinen, niin kyllä tuolle synnytyspelolle voi ja kannattaa jotain tehdä! Miksi vain tyytyä "kohtaloonsa". Taistelkaa naiset sen eteen mitä haluatte :) Ja pelkosektion saa kyllä jos pysyy lujasti kannassaan. Kukaan ei voi pakottaa synnyttämään alakautta. Mietin vaan että jos on kova pelko juuri toimenpiteitä kohtaan, niin alatiesynnytys voi kuitenkin olla helpompi vaihtoehto. Pyytäkää ja vaatikaa apua pelkoihinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako pelkosektion ihan varmasti? Jos pysyy koko ajan ihan tiukkana sen suhteen? Musta on hirveeää ettei nykypäivänä ole täysin omissa käsissä päätös sektiosta Suomessa. Mullakin on synnytyspelko, mutta myös lapsipelko eli tuskin hankin lapsia.
Oikeasti kannattaa hakea apua. Googleta esim. Maiju Tokola tunnetila. Et ole yksin. <3 On mahdollista että pelkosi ei lähde koskaan (ei edes synnyttämällä...), mutta sen kanssa voi myös oppia olemaan, lieventämään oireita, konkretisoimaan mikä siinä pelottaa jne. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako pelkosektion ihan varmasti? Jos pysyy koko ajan ihan tiukkana sen suhteen? Musta on hirveeää ettei nykypäivänä ole täysin omissa käsissä päätös sektiosta Suomessa. Mullakin on synnytyspelko, mutta myös lapsipelko eli tuskin hankin lapsia.
Sektio on aika iso leikkaus, joten on kyllä hyvä asia, että se ei ole maallikon päätettävissä. Totta kai on hyvä, että pelkosektion saa halutessaan, mutta synnytyspelkoon on muitakin ratkaisuja kuin sektio, ja niitä pitää miettiä ensin. Suomessa on suht tuoretta tutkimusta sektioiden riskeistä, ja edelleen asia on niin, että alatiesynnytyksessä on pienemmät riskit. Maallikot mieltävät asian niin, että koska sektio on tavallaan kontrolloitu (vs. alatiesynnytys), se on helppo ja riskitön tie, mutta näin ei ole.
-
Tämä ei ollut kannannott pelkosektiota vastaan, tai sektioita "vastaan" yleensä - miksipä olisi, on hieno asia, että meillä on tämä lääketieteellinen apu. Olen itsekin ollut pelkosynnyttäjä ja käynyt pelkopolilla. Mutta sektiota en missään vaiheessa halunnut.
Luulis, että jos piikit ym pelottaa niin sektio pelottaisi enemmän kuin alatiesynnytys....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli ihan järjetön synnytyspelko, pelkäsin sitä melkein yhtä paljon kuin kuolemaa ja ajattelin etten pysyn mieluummin lapsettomana kuin synnytän. Mutta kuinkas ollakaan, onnellisen "vahingon" seurauksena olinkin raskaana, ja senhän tietää miten se yleensä päättyy...sektiokaan ei minusta vaikuttanut mitenkään mukavalta vaihtoehdota toipumisineen ym. eli mua ei kyllä helpottanut ajatus siitä että sektion saisi tai siihen joutuisi.
No, synnytys oli pelkoihin nähden kuitenkin sellainen, että ihan oikeasti voisin tehdä sen koska vain uudestaan. Jos saat epiduraalin hyvissä ajoin, ja ponnistuksessakin jotakin puudutetta, niin ei se ole kivun osalta välttämättä niin paha. Mulla pelotti tosin kivun lisäksi moni muukin asia. Kuitenkin se pelko ja ne kaikki kauhukuvat olivat pahemmat mitä se todellinen tapahtuma. Ja kylläpä oli mahtava olo synnytyksen jälkeen kun oli selvinnyt elämänsä toiseksi pahimmasta pelosta hengissä! Ja vielä se maailman ihanin vauva siitä seurauksena <3
Niin, sektio tuskin on sen parempi vaihtoehto piikki- ja verikammoiselle... eli terapiaa suosittelen myös ap:lle.
Helppohan se on miehen sanoa adoptiolle ''ei käy!!'' kun hittovie ei itse tarvi olla raskaana 9kk ja synnyttää. Adoptio on muutenkin paljon fiksumpi tapa hankkia lapsi tänä päivänä. Onhan se iso prosessi, mutta edes yrittäisi.. Tänne ei tarvita enempää ihmisiä.
Itse sain paniikkihäiriön vuoksi sektion nukutuksella. En missään nimessä olisi halunnut olla nukutuksessa, mutta oli PAKKO. Olisin todnäk saanut kohtauksen siinä sektiopöydällä/alatiesynnytyksessä ja alkanut riehumaan... niin ja sektio siksi koska alatiesynnytys nukutuksessa olis vähän ristiriitainen.... :D
Tuosta pelosta kannattaa käydä juttelemassa asiaan perehtyneen terapeutin luona.
Sektio synnytyspelon takia on myös täysin mahdollinen, siis 100% varma kun pysyt kannassasi ja perustelet sen. Ketään ei voida pakottaa synnyttämään alakautta. Neuvolan kautta pyydät päästä pelkopolille jossa käydään synnytykseen liittyviä asioita läpi. Sektiopäätöksen saa yleensä n.kuukausi ennen laskettua aikaa ja itse sektio tehdään yleensä lasketun ajan tienoilla.
Itse pelkäsin vielä päälle parikymppisenä synnytystä ja jopa verikokeita niin paljon että mietin ihan siksi että en ikinä tee lapsia.Pelotti todella paljon ajatella asiaa ja ahdistus oli kova.
Sitten kun se oikea vauva kuume tuli niin sitä ajatteli että kyllä naiset ovat kautta aikain tämän kestäneet,kestän minäkin.Verikokeisiin ja muihin suhtauduin vaan että tää täytyy kestää että tiedän vauvan olevan kunnossa.Synnytys pelotti mut mietin että sairaalassa mua autetaan ja mä kestän tän kuin nainen että saan oman vauvan.Siirsin itseni sivuun ja ajattelin vain vauvaa..nyt lapsia useampi ja aina pelottaa mut aina oon selvinnyt,parista lapsesta jopa todella kunniakkaasti!;)
Jos jotain tahtoo täytyy vaan tietyt asiat kestää ja ajatella että aika aikansa kutakin!
Eikö sun elämä voisi olla hyvää ilman lastakin?
On sitä pienemmistäkin syistä jätetty lisääntymättä.