Asiattomin kysymys, mikä sinulle/läheisellesi tai tutullesi on esitetty?

Työhaastattelussa kysyttiin mitä mieheni tekee työkseen. Loukkaannuin, sillä miehen tekemiset ei vaikuta minun ammattitaitooni mitenkään.

Asiattomin kysymys on esitetty yllättäen ihan aikuisiällä. Harrastan uimista, kerran eräs puolituttu nainen (lapsemme ovat kavereita) tuli kesällä rannalle samaan aikaan kuin minä. Minulla on punertavaa ihottumaa ja muutama leikkausarpi ympäri kehoa. Tämä nainen kysyi yhtäkkiä "Miten sä kehtaat käydä rannalla kun sulla on joka paikassa tuollaista" ja osoitti ihottumaani. 

Ööh, hyvin kiitos? Tiedän ettei se nyt kenenkään silmiä hivele mutta en ehkä kuitenkaan siksi lopeta harrastustani.

"Siis eikse ollutkaan vahinko?" kun kerroin tutulle miten lapsemme sai alkunsa vain parin kuukauden yrittämisen jälkeen.

"oletko neitsyt?"

Menin tosin hämilleni ja sopertelin jotain. Ja vastapuoli sit sopersi takaisin että horoskoopilta siis kun synttäreistä puhuttiin :D

Aloitus on provo  - tämä on ollut täällä jo kuukaisia sitten. Vai unohditko ap?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin edellinen vastaava on hävinnyt. Kirjoitin tämän jo kertaalleen joten älkää hämmentykö jos kuulostaa tutulta.

Ekaluokkalaiseni koulussa oli jokin aikaa sitten itsenäisyyspäivänä veteraaneja pitämässä puhetta. Kun menin hakemaan tyttöäni koulusta, hän jutteli pihalla yhden veteraanin kanssa. Tämä kysyi "Kuolisitkos sinä tyttö Suomen lipun puolesta" Tämä ei ollut edes asiattomin kohta, vaan kun tyttö vastasi että en kuolisi niin veteraani ärähti hänelle "No sinä et sitten ole kunnon suomalainen"

Autossa lapsi itki, hän oli käsittänyt kysymyksen niin että hänen olisi täytynyt kuolla yhden kankaisen lipun takia eikä käsittänyt että sillä tarkoitettiin Suomen maan puolesta kuolemista.

Joka tapauksessa, ei ihan korrekti kysymys ekaluokkalaiselle.

Annoithan palautetta koululle. Onkohan järkevää, että jo dementoituvat veteraanit tulevat lapsia jututtamaan ja puheita pitämään. Olisin varmasti sinuna saanut raivokohtauksen, vaikka kiltti ihminen olenkin.

- äiti 52vee.

Toista lasta odottaessani kysyttiin, oliko esikoinen vahinko. Mitäs helvetin väliä sillä on enää siinä vaiheessa kun lapsi jo täällä tallustaa.

5, kai nyt sen tiedän kun sen heti viestin ensimmäiseen lauseeseen kirjoitin :D En löytänyt sitä edellistä ketjua niin tein uuden.

Ap

Molemmat vanhempani olivat kuolleet onnettomuudessa. Tämä tapahtui torstaina ja olin pe-su saikulla, maanantaina tuli töissä tippalinssiin, kun radiosta tuli yksi isän lempilauluista. Työparini käski minua lopettaa pillittämisen, koska ei se heitä takaisin tuo.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhempani olivat kuolleet onnettomuudessa. Tämä tapahtui torstaina ja olin pe-su saikulla, maanantaina tuli töissä tippalinssiin, kun radiosta tuli yksi isän lempilauluista. Työparini käski minua lopettaa pillittämisen, koska ei se heitä takaisin tuo.

Niin siis se kysymyskohta :D Hän kysyi siis miksi itken ja vastattuani hän vastasi näin

"Mites se seksielämä" - noin 25-työterveyshoitsu kun kävin ns kolmivuotistarkastuksessa. Ensin ihmettelin hetken ja sitten teki mieli antaa sillä sekunnilla siinä hoitsun pöydällä näyte neitoselle vastaukseksi.

Työterkka ei kysele tuollaisia ellei mennä erikseen valittamaan pehmentynyttä kankea.

En mä kyllä kuolisi jomkun rupuisen maapalankaan takia. Eipähän ollut veteraani itsekään vaivautunut kuolemaan :D

Ala-asteella jouduin viettämään muutaman kuukauden sairaalassa osastolla, joten olin pitkään poissa koulusta. Palatessani takaisin jouduin käyttämään pyörätuolia liikkumiseen. Ensimmäisen koulupäivän aikana, kelaillessani koulunpihalla toista rakennusta kohti, eräs kouluavustaja tuli luokseni ja kysyi "Onks tää jotain pilaa vai?"

Ei ehkä ensimmäinen kysymys, jonka kysyisin pyörätuolissa istuvalta oppilaalta.

Mulla on onnettomuudessa tullut iso arpi reidessä (ei ole kaunis, myönnän), mutta silti pahoitan mieleni joka kerta kun joku osoittaa sitä ja kysyy "HYI HITTO mikä toi on??". Vastaan yleensä vaan lyhyesti ja ilmeettömästi "arpi".

Ei minua siis haittaa jos joku kysyy esimerkiksi mistä se on tullut tms, kunhan vaan jättäisi sen hyi hitto-alun pois ja olisi kysymättä, että mikä se on. Tyhmäkin näkee, että se on arpi.

Onneksi olin hoikka neito kauan sitten, kun opettajainhuoneessa eräs itseään virkistävän suorapuheisena pitänyt opettaja kysyi silmät viirussa uudelta, hieman pulskalta opettajalta: "Eikö sun itsesikin ole vaikea olla?"

Tuo on jäänyt mieleen sen takia, että siitä tihkui noin lyhyeksi lauseeksi harvinaisen paljon ilkeyttä, pahantahtoisuutta, ylenkatsetta ja muita häijyjä tunteita sullottuna holhoavaan ja mukahyvää tarkoittavaan pakettiin. Tuo "itsesikin" vihjaa vaikka mitä työyhteisön viihtyvyyteen viittaavaa. Muistan naaman mutta en aineyhdistelmää. Taisi tulla sieltä kotitalouden ja taideaineiden opettajien pöydän suunnasta.

"Tehtiinkö siitä makkaraa?", kun kerroin itku kurkussa, että hevoseni jouduttiin lopettamaan.

Olin vakavasti masentunut, psykoosin vallassa yritin tappaa itseni, ja päädyin psykiatriselle osastolle.

"Mikset sä vaan niinqu viddu mee töihin?", kysyi sh- (lh?) opiskelija minulta sairaalassa.

Vasta 20v olin ollut työelämässä...

Vierailija kirjoitti:

Olin vakavasti masentunut, psykoosin vallassa yritin tappaa itseni, ja päädyin psykiatriselle osastolle.

"Mikset sä vaan niinqu viddu mee töihin?", kysyi sh- (lh?) opiskelija minulta sairaalassa.

Vasta 20v olin ollut työelämässä...

Tätä en usko!

Vierailija kirjoitti:

5, kai nyt sen tiedän kun sen heti viestin ensimmäiseen lauseeseen kirjoitin :D En löytänyt sitä edellistä ketjua niin tein uuden.

Ap

Siitä on jo kuukausia! Pääse jo yli.

"Millä sä maksan tän asunnon vuokran?" Tai "Miten sulla on varaa?"

Tätä kysellään yllättävän usein.

Asun kohtalaisen hyvässä asunnossa ja saatan ostaa kalliinkin oloisia tuotteita. Tosiasia on kuitenkin se, että teen paljon töitä, myös viikonloppuisin, vahdin alennusmyyntejä, ostan paljon käytettynä ja koluan kirppiksiä. Ärsyttää nuo kysymykset, kun kaikki on maksettu omilla, rehellisesti ansaituilla rahoilla.