Asiattomin kysymys, mikä sinulle/läheisellesi tai tutullesi on esitetty?
En tiedä mihin edellinen vastaava on hävinnyt. Kirjoitin tämän jo kertaalleen joten älkää hämmentykö jos kuulostaa tutulta.
Ekaluokkalaiseni koulussa oli jokin aikaa sitten itsenäisyyspäivänä veteraaneja pitämässä puhetta. Kun menin hakemaan tyttöäni koulusta, hän jutteli pihalla yhden veteraanin kanssa. Tämä kysyi "Kuolisitkos sinä tyttö Suomen lipun puolesta" Tämä ei ollut edes asiattomin kohta, vaan kun tyttö vastasi että en kuolisi niin veteraani ärähti hänelle "No sinä et sitten ole kunnon suomalainen"
Autossa lapsi itki, hän oli käsittänyt kysymyksen niin että hänen olisi täytynyt kuolla yhden kankaisen lipun takia eikä käsittänyt että sillä tarkoitettiin Suomen maan puolesta kuolemista.
Joka tapauksessa, ei ihan korrekti kysymys ekaluokkalaiselle.
Kommentit (28)
19, iloksesi voin ilmoittaa että olen toipunut tuosta traumaattisesta tilanteesta, nyt olen täällä lukeakseni muiden vastaavia.
Ap
Olin ekoilla treffeillä erään miehen kanssa ja ehkä ensimmäisen 5 minuutin sisään hän kysyi paljonko tienaan :D No, hieman pöyristyin mutta pystyin jatkamaan treffejä vastaamatta kysymykseen, mutta eihän tässä vielä kaikki! Mies kysyi oonko vetänyt essoja :D Siis just ennen treffejä. NO MITÄPÄ LUULET, näin arki-iltana, työssäkäyvä aikuinen nainen. Syy kysymykseen oli koska mun silmän mustuaiset oli kuulemma niin isot. Ja kysyi ihan vakavalla naamalla vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vakavasti masentunut, psykoosin vallassa yritin tappaa itseni, ja päädyin psykiatriselle osastolle.
"Mikset sä vaan niinqu viddu mee töihin?", kysyi sh- (lh?) opiskelija minulta sairaalassa.
Vasta 20v olin ollut työelämässä...
Tätä en usko!
Auroran sairaala, Helsinki, vuosi 2010.
Ei toki tarvitse uskoa.
Voihan olla, että meni potilaat sekaisin.
Toisaalta, ei tuo ainoa kerta ole, kun kohtelu on ollut psyk. puolella kylmää. Toki 90% hyvää hoitoa!
Vierailija kirjoitti:
"Millä sä maksan tän asunnon vuokran?" Tai "Miten sulla on varaa?"
Tätä kysellään yllättävän usein.
Asun kohtalaisen hyvässä asunnossa ja saatan ostaa kalliinkin oloisia tuotteita. Tosiasia on kuitenkin se, että teen paljon töitä, myös viikonloppuisin, vahdin alennusmyyntejä, ostan paljon käytettynä ja koluan kirppiksiä. Ärsyttää nuo kysymykset, kun kaikki on maksettu omilla, rehellisesti ansaituilla rahoilla.
Sama juttu. "Paljon sä oikeen tienaat?" "Mistä saat rahaa?" "Ootko voittanu lotossa?" Tienaan hyvin, asun hyvin, asiat hyvin jne. En vaan pidä isoa meteliä ja tee numeroa rahoistani ja hankinnoistani, jotenkin kai siks tulevat ihmisille aina niin järkytyksenä.
Minusta oli asiatonta, kun äiti puistossa kysyi, että ai menittekö te naimisiin oleskeluluvan takia.
Aika monet hyvinkin vieraat ihmiset kyselee, onko isä lapsen elämässä ja kun ei niin miksi ei. Siis tajuan että vaikka lapsen kaverien vanhempia kiinnostaa ketä meidän perheessä on, mutta monet tuntuu kysyvän pelkästään uteliaalla/ilkeällä asenteella.
Myytkö itseäsi? Kysymyksen esitti lääkäri, kun olin kertonut bulimiastani. Sanoi tarkoittaneensa vaan kysyä, millä kustannan ruokani..
"Katsothan, ettet päästä lapsiasi tuohon kuntoon", eräs "rouva" hesen kassajonossa minulle.,