Lue keskustelun säännöt.
Olenko täysin paska äiti, kuten mieheni antaa ymmärtää?!?!
Väsynyt vaimo ja äiti
15.02.2016 |
Meillä on uusperhe; minun kaksi lstani aiemmasta suhteesta ja yksi yhteinen lapsi nykyisen mieheni kanssa. "Minun" lapseni ovat 11&13 vuotiaat, kuopus pian kolme.
Käymme jatkuvaa taistoa siitä, että mieheni mielestä en vaadi lapsilta mitään, en "edes anteeksipyyntöä", kun joskus räiskähtelevät kotona meille aikuisille, jättävät kotitöitä kehoituksista huolimatta tekemättä tai esimerkiksi unohtavat ilmoittaa missä ovat koulun jälkeen. Välillä mies on erittäin hyvää paraa lasten kanssa, huumori kukkii ja on vaikka mitä suunnitelmia tulevaisuuden varalla. Sitten taphtuu jokin mielestäni mitätön "moka"; pojan pelipita on kateissa eikä hän pääse peliin, tyttö jättää ilmoittamatta mihin aikaan on tulossa kotiin perjantaina kaverinsa synttäreiltä, poika ylittää peliajan tietokoneella tai kiroilee.. Maailma mustenee ja mies aloittaa haukkumisen. En halua yleensä puuttua mieheni läksytykseen, mutta siinä vaiheessa kun hänen raivonda on jo täysin ylimitoitettua ja enemmän lasten/lapsen/minun haukkumista, on minun pakko puuttua tilanteeseen. Tässä vaiheessa mies yleensä heittäytyy marttyyriksi ja ruoeaa huutamaan kuinka hän on varmasti virheellinen yksilö, kaikki on vain hänen syytään ja HÄN ei enää ikinä puutu mihinkään. Ihan helvetin ärsyttävää. En itsekään osaa olla provosoitumatta ja tuon tietysti esiin kinki hänen tekemänsä erheet ja virheet, jolloin on tasan varma, että mies aloittaa mykkäkoulun. Pahonta asiassa on se, että taapero on omaksunut tavan huutaa veljelleen ja komentaa veljeään pois tai olemaan hiljaa. Uskon tämän johtuva siitä, että mieheni hyvin usein käskyttää poikaani tekemään jotain, kun kohtaavat kotona.
Minä olen luonteeltani rauhallinen ja uskon jutteluun, esimerkistä oppimiseen ja yhdessä tekemiseen. Jos meillä ei aikuiset kovasti siivoa jälkiään, moten voisin olettaa lasten tuovan jonaisen sukkaparin pesukoneeseen tai petaavan sänkynsä? Siivooja tekee meillä suurimman osan siivoustöistä ja minä arkisin pyykit, ruuat yms. lasten ollessa koulussa. Mies tekee hurjasti töitä ja on stressaantunut. Hän on se, joka tuo rahan meidän perheeseen ja jaksaa kyllä muistuttaa siitä jatkuvasti. Ottaa aina esille, miten HÄN on ostanut lapsille pyörät, tietokoneet jne. Rangaistukseksi ottaa niitä pois ihan mielivaltaisesti, poika saa huomattavasti enemmän ja kovempia rangaistuksia kuin tyttö ja mielestäni se on väärin. Olen vaikeassa tilanteessa, sillä haluaisin elää sovussa niin, että kaikki tulisivat toimeen keskenään. Huomaan etenkin poikani körsivän jo pahasta luottamuspulasta isäpuoltaan kohtaan, sillä hänen mielialansa heittelevät niin laidasta laitaan. En voi itse juurikaan jutella murheistani miehelle, sillä yleensä hän suuttuu lapsille, koska aiheuttavat minulle vaivaa. Mielestäni lsten kuuluu saada olla lapsia ja kehoitan heitä kyllä päivittäin tekemään erinäisiä kodin töitä, etsimään tavaransa valmiiksi, pyytämään anteeksi jne. En nykyään enää oikein uskalla vaatia mitään, sillä jos lapset eivät tottele syystä tai toisesta, alkaa mies huutamaan minulle, etten tee "edes sitä tai tätä". Helpompi tehdä siis itse asioita, kuin pyytää apua. Olemme asuneet yhdessä neljö vuotta ja tämä on kaiken aikaa omlut melko haastavaa. En halua puhua asiasta ystävilleni enkä äidilleni, koska koen asian olevan niin henkilökohtainen ja meidän perheen sisäinen asia. Koen myös erittäin loukkaavana, että mieheni raportoi jatkuvasti ystävälleen meidän perheen riitoja ja sitä miten minä en kasvata lapsiani jne.
Laitan tähän alle sähköpostin, jonka mieheni lähetti minulle tänään aamupäivällä. Se on hyvin neutraali. Vittuilulla hän tarkoittaa sitä, että otan esille hänen puutteensa ja virheensä jonkin riidan aikana. Esimerkiksi juuri se, että eipä hänkään vie pyykkejä lattialta pesuun jne.
Sanoin hönelle eilen, ettei ole normaalia, että yhtenä hetkenä on olevinaan lapsen pras kaveri ja kaiken olevan hyvin ja seuraavana päivänä haukkua ja huutaa.
Sanokaa mulle, olenko oikeasti epäonnistunut äitinä? Eikö muuden lapset koskaan marise ja märise, jätä kotihommia tekemättä tai myöhösty koulusta/treeneistä? Minä olen meillä se, joka käy kaupassa ja tekee kotityöt viikolla. En oikein ymmärrä edes, miksi pauhaa että minun pitäisi viedä roskat tms. koska teen sitä joka päivä...
"Terve,
Minulla ei ole käytöshäiriötä, jos haluan lasten osallistuvan edes pienellä panoksella kotitalouden ylläpitoon (=oman huoneen siivoaminen, roskienvientiä, kaupassakäyntiä tai vastaavaa).
Se ei edellytä itseltäni samaa toimintaa tai esimerkkiä siitä ihan joka päivä.
Jos sinä et äitinä ole halukas pyytämään pienten asioiden tekemistä, niin voisit edes sitten itse tehdä ne.
Minulle on tärkeää, että kotona on edes nämä muutaman minuutin aikaa vievät tehtävät hoidettu.
Minua ei analyysit, selittelyt ja muut vittuilusi enää kiinnosta!
Kanna vastuusi!!"
Kommentit (213)
Kokeile ihan ajatuksella lukea tuo kirjoittamasi ja mieti itse kuka se paska oikeasti on!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ihan ajatuksella lukea tuo kirjoittamasi ja mieti itse kuka se paska oikeasti on!?
En tiedä! Aidosti, onhan minussakin oltava jotain isosti pielessä, jos miehen mielestä vain vittuilen enkä EDES sitä ja tätä köske lapsiani tekemään. Mä en tienaa, en omista asuntoa, osaan omasta mielestäni lähinnä tehdä ja hoitaa lapsia. Ja tarvitsisin hitosti tukea mieheltä ollakseni parempi äiti, en huutoa ja haukkuja. Mutta joku mussa on pielessä.
Kyllä me lapsina tyhjensimme aina pesukoneen, vaikka vanhemmat eivät sitä tehneet - se oli meidän homma, samalla lailla kuin omien huoneiden kunnossa pitäminen.
Nyt ehdin vain lyhyesti vastata, mutta ET ole huono äiti....paitsi ehkä sen takia, että altistat lapsesi tuollaiselle miehelle. Minun äitini meni aikanaan naimisiin samantyyppisen miehen kanssa ja mun molemmat sisarukset (meitä oli 3 lapsipuolta tässä perheessä) tuhoutuivat jotenkin. Lapsuudessaan/nuoruudessaan käyttivät huumeita, toinen yritti itsemurhaa useita kertoja, molemmilla krooninen masennus ja edelleen elämänhallinta hukassa, koulut jääneet kesken, sosiaalisia pelkoja ja molemmille on tapahtunut todella kamalia juttuja ihmissuhteissa. Minä pärjäsin jotenkuten, mutta olen myös ollut jonkinasteisesti masentunut ja ahdistunut koko ikäni.
Miehesi toimii todella väärin. Lapsillasi on vain yksi lapsuus/nuoruus ja se vaikuttaa heidän loppuelämäänsä. Mieti, haluatko, että he joutuvat viettämään sen noin. Voin sanoa, että sillä, että KOTONAAN ei saa kokea olevansa turvassa ja hyväksytty, on ihan helvetin iso merkitys lapselle.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ihan ajatuksella lukea tuo kirjoittamasi ja mieti itse kuka se paska oikeasti on!?
En tiedä! Aidosti, onhan minussakin oltava jotain isosti pielessä, jos miehen mielestä vain vittuilen enkä EDES sitä ja tätä köske lapsiani tekemään. Mä en tienaa, en omista asuntoa, osaan omasta mielestäni lähinnä tehdä ja hoitaa lapsia. Ja tarvitsisin hitosti tukea mieheltä ollakseni parempi äiti, en huutoa ja haukkuja. Mutta joku mussa on pielessä.
Puuttuuko sinulta itsetunnon lisäksi myös aivotoiminta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että olet ihan kelpo äiti, mutta epäonnistunut vaimona.
"Se ei edellytä itseltäni samaa toimintaa tai esimerkkiä siitä ihan joka päivä.
Jos sinä et äitinä ole halukas pyytämään pienten asioiden tekemistä, niin voisit edes sitten itse tehdä ne.
Minulle on tärkeää, että kotona on edes nämä muutaman minuutin aikaa vievät tehtävät hoidettu."
Just. Itse ei sitten pysty tekemään samoin, mutta kyllä muiden pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se, tollasesta suhteesta ei tule mitään. Hyi että tulee ihan eksä mieleen, kaikesta piti vääntää sota aikaiseksi ja ehkä päivän pysty olla suuttumatta kunnes taas räjähti jostain turhasta:O sittenkun meni patajumiin ja jätin, käänsi kokoasian mun syyksi ja että minä oon aiheuttanut hänelle mielenterveydenhäiriön, jonka takia joutuu käymään terapiassa, kun minä olin niin kauhea nainen:S ei ole hyvä kasvuympäristö lapselle tuollainen.
Vaikea tilanne, molemmat varmaan teette jotain oikein ja jotain väärin. Kyllä, kotitöitä on hyvä lastenkin tehdä. Ei, ei saa huutaa ja haukkua sinua tai lapsia.
Lapsille on ikävää ja outoa, kun joku vieras aikuinen asettuu taloksi ja alkaa määräilemään. Ja vie äidin aikaa ja huomiota. Toki jotkut säännöt pitää olla, mutta jos mies mielivaltaisesti komentaa, huutaa ja haukkuu, niin ei se ole ollenkaan hyvä. Varsinkaan kun hän ei itsekään noudata omia ohjeitaan ja näytä esimerkkiä. Toki mies käy töissä, mutta niin lapsetkin käyvät koulussa. Kotona kaikkien pitäisi osallistua kotitöihin. Sinun kuitenkin eniten, jos et ole töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me lapsina tyhjensimme aina pesukoneen, vaikka vanhemmat eivät sitä tehneet - se oli meidän homma, samalla lailla kuin omien huoneiden kunnossa pitäminen.
Ja meillä lapset tyhjentävät myös pesukoneen, siivoavat huoneensa jne jne 8 kertaa kymmenestä. Tosin joka kerta pitää sanoa ja komentaa niitä erikseen, mutta tekevät sen silti. Ja kun sitten joskus eivät tee, huuto ja roita on valmis.
Hankala juttu
Toisen lapset eivät koskaan ole samassa asemassa kuin omat. Astelman tekee kinkkiseksi, että murrosikäiset lapsesi ovat sinun ja yhteinen on noin pieni.
Tuossa oli paljon yksityiskohtia, joihin voisi ottaa kantaa, mutta otan nyt vain yhteen. On väärin ottaa lapsilta pois heille ostettuja esineitä vetoamalla siihen, että on ne maksanut. Jos sinä äitinä vastustat sitä.
Kokonaiskuva on kuitenkin, että miehesi ihan yrittää. Mutta kun se rakkaus lapseen puuttuu (tai ei ole niin syvä kuin omaan), niin tuskastuminen ja jopa raivo nousee helposti.
PS. MInusta on väärin siteerata suoraan jonkun henkilökohtaisesti sinulle laittamaa viestiä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi olisi hyvä tutustua murrosikäisen kehitykseen. Lukekaapa vaikka MLL sivuja. Lapset eivät ole pieniä aikuisia! Ja täydellisiä. Onko miehesi mielestään itse täydellinen - muistaa ja osaa aina kaiken?! Ainakaan ei lasten kasvatusta näemmä.
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu
Toisen lapset eivät koskaan ole samassa asemassa kuin omat. Astelman tekee kinkkiseksi, että murrosikäiset lapsesi ovat sinun ja yhteinen on noin pieni.
Tuossa oli paljon yksityiskohtia, joihin voisi ottaa kantaa, mutta otan nyt vain yhteen. On väärin ottaa lapsilta pois heille ostettuja esineitä vetoamalla siihen, että on ne maksanut. Jos sinä äitinä vastustat sitä.
Kokonaiskuva on kuitenkin, että miehesi ihan yrittää. Mutta kun se rakkaus lapseen puuttuu (tai ei ole niin syvä kuin omaan), niin tuskastuminen ja jopa raivo nousee helposti.
PS. MInusta on väärin siteerata suoraan jonkun henkilökohtaisesti sinulle laittamaa viestiä täällä.
Totta, oli ehkä väärin laittaa hänen minulle kirjoittamaa viestiä tänne. Olen vain oikeasti väsynyt pohtimaan olenko minä väärässä kokiessani nämä viestit arroganteiksi ja ylipäänsä koko tilanteeseen, jossa minä näemmä olen kaiken pahan alku ja juuri. Selittelyä lienee sekin, että mieheni lähettää kaverilleen minun hänelle henkilökohtaisesti lähehtmiä viestejä ja pohdintoja. Tässä ollaan sentään anonyymejä. Tuntuu ikävältä kohdata miehen ystävää, joka tietää minusta omasta mielestäni liikaa ja kiian yksipuolisia asioita, enkä voi puolustautua heidän haukkumisiltaan mitenkään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe pitää yhtä ja on toistensa tukena, se on perheen perusidea. Miehesi hyökkää perhettään vastaan eli kyse ei ole enää perheestä. Sori mutta minä en sinuna enää altistaisi lapsia tuollaiselle käytökselle. Miehesi on mieluummin oikeasssa kuin onnellinen. Lapset ovat oikeutettuja terveelle, rakastavalle kasvatukselle. Miehesi ei siihen kykene. Sinun on todellakin kannettava vastuusi ja suojeltava lapsiasi miehesi mielivallalta.
En syyttäisi vain miestä, kyllä tässä sotkussa myös ap on aikamoinen tapaus. Tottakai mies skitsoo asioista kun ap elää siinä siivellä ja pennut elää kuin pellossa. Olkoon vaikka kuinka murrosikäisiä, niin säännöt ne on niilläkin. Jokaisen pitää hoitaa omat hommansa hyvin ja ilman enempiä metelöintejä, ketään ei suosita ja jokainen on kohtelias vaikka mikä olisi. Alkaisin laatimaan perheen yhteisiä ohjeita yhdessä ja siihen tehtävät, syyt ja seuraukset selkeästi. Niitä noudattaa myös aikuiset. Aikuisten kielenkäyttö on yksi iso korjausta vaativa asia, mielestäni jo joku "vittuilu" -sana ei todellakaan kuulu lapsiperheessä normaalisti käytettäväksi arkisanaksi niin kuin se teillä näköjään kuuluu. Teillä on jotenkin niin sekaisin koko höskä, että korjaamista on todella paljon. Aikuiset ovat nyt avainasemassa korjaamaan, mutta pystyvätkö he? Epäilen...
Ota vakavasti miehen sanojen ydin, mutta älä kaivele kovin tarkkaan niitä muuten.
- hän kokee, että väistelet vastuuta
Tämähän on totta omien sanojesi mukaan: et uskalla komentaa omia murkkujasi siinä pelossa, että he eivät tottele, ja joudut kärsimään seuraukset. Se ei ole aikuista sinulta. On sinun vastuullasi tehdä kaikkesi, jotta sinua totellaan silloin kun jotain tosissaan pyydät. Kun näin ei ole ja vielä selittelet asiaa, teille tulee epäsuhta. Mies alkaa ottaa sinulle kuuluvaa vastuuta komentamisesta, ja oireilee kovistelemalla lapsia sinunkin edestäsi todistaakseen sinulle, että hänen on pakko olla liian kova, koska sinä olet liian lepsu. Ja sinä todistat päinvastaista. Mies ei voi vain antaa periksi ja lopettaa komentamista, jos et ole valmis tulemaan vastaan. Ja hän kokee, ettet ole. Kyllä hän tajuaa, että syynä on hänestä kehittämäsi viholliskuva.
- kuka tahansa alkaa raivota marttyyrinä, jos kokee tulevansa jatkuvasti negatiivisessa valossa nähdyksi. Mies on toki kohtuuton, mutta hänen tehtävänsä on kohtuuton myös, jos hän joutuu kasvattamaan teinejäsi, koska sinä piilottelet passiivis-aggressiivisesti. Joten hän on teistä kahdesta rakentavampi tässä kohtaa. Hän yrittää kertoa, mitä hänen mielestään pitää korjata. Hän myös ottaa kantaa väistelyysi, ja sanoo ettei häntä kiinnosta ottaa sitä vakavasti, koska se on väistelyä. Eli hän kertoo, miksi väheksyy sinua, ja syy on hyvä.
Älä mene piiloon moraaliseen ylemmyyteen. Se on aivan liian helppoa, kun oma lapsi kärsii. Heidän maitonsa on kuitenkin jo maassa, etkä pysty korjaamaan heidän kärsimäänsä vahinkoa eroamalla. Ainoa käypä tie on se, että otat vastuun isompien komentamisesta ja vaadit heiltä normaalia tottelevaisuutta. Ja alat jälleen nähdä hyvää miehessäsi. Hänen kunniakseen on todettava, että hän ei ole antanut lastesi suhteen periksi, vaikka tehtävä on äärimmäisen epäkiitollinen ja hän epäonnistuu siinä. Muista, lapsesi ottavat sinusta mallia siitä, miten muissa ihmisissä nähdään hyvää tai huonoa. Ja miten oma vastuu kannetaan. Ja miten käsitellään ristiriitoja, väistelemällä ja vittuilemalla, vai yrittämällä ymmärtää toisen näkökulmaa ja hyvää tarkoitusta. Älä vätystele.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi hyvä tutustua murrosikäisen kehitykseen. Lukekaapa vaikka MLL sivuja. Lapset eivät ole pieniä aikuisia! Ja täydellisiä. Onko miehesi mielestään itse täydellinen - muistaa ja osaa aina kaiken?! Ainakaan ei lasten kasvatusta näemmä.
Hohhoijaa. Tuon ikäiset lapset eivät ole enää mitään pikkulapsia, joten heiltä voi mainiosti vaatia aika paljonkin asioita. Tosin kasvatustyö on nyt jo vaikeampaa jos ei ole tähän mennessä mitään vaadittu. Asiallinen linja on kuitenkin paras kaikille, tarpeeksi vastuuta ja kiitosta kun hommat on hoidettu. Kaikki voittavat kun koti toimii.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu
Toisen lapset eivät koskaan ole samassa asemassa kuin omat. Astelman tekee kinkkiseksi, että murrosikäiset lapsesi ovat sinun ja yhteinen on noin pieni.
Tuossa oli paljon yksityiskohtia, joihin voisi ottaa kantaa, mutta otan nyt vain yhteen. On väärin ottaa lapsilta pois heille ostettuja esineitä vetoamalla siihen, että on ne maksanut. Jos sinä äitinä vastustat sitä.
Kokonaiskuva on kuitenkin, että miehesi ihan yrittää. Mutta kun se rakkaus lapseen puuttuu (tai ei ole niin syvä kuin omaan), niin tuskastuminen ja jopa raivo nousee helposti.
PS. MInusta on väärin siteerata suoraan jonkun henkilökohtaisesti sinulle laittamaa viestiä täällä.
Totta, oli ehkä väärin laittaa hänen minulle kirjoittamaa viestiä tänne. Olen vain oikeasti väsynyt pohtimaan olenko minä väärässä kokiessani nämä viestit arroganteiksi ja ylipäänsä koko tilanteeseen, jossa minä näemmä olen kaiken pahan alku ja juuri. Selittelyä lienee sekin, että mieheni lähettää kaverilleen minun hänelle henkilökohtaisesti lähehtmiä viestejä ja pohdintoja. Tässä ollaan sentään anonyymejä. Tuntuu ikävältä kohdata miehen ystävää, joka tietää minusta omasta mielestäni liikaa ja kiian yksipuolisia asioita, enkä voi puolustautua heidän haukkumisiltaan mitenkään :(
Ap. tässä jatkaa vielä.. En ole koskaan etsinyt lapsilleni uutta isää, heillä on jo sellainen. Eksäni näkee lapsiaan kahtena viikonloppuna joka kuukausi, asuu naapurikaupungissa. Hän ei osallistu minimielareiden lisäksi millään tavalla lasten harrastuksiin tai hankintoihin ja tämä hiertää nykyistä miestäni kovasti. Ymmärrn siis tavallaan hänen ahdistuksensa, että joutuu maksumieheksi toisen miehen lapsille. Mutta lapset ovat olleet mulla alusta alkaen ja mies on sen tiennyt. Olen sanonut hänelle hyvin usein, etten edes odota hönelt samanlaista rakkautta tai kiintymystä minun lapsiani kohtaan, kuin hän tuntee nyt omaa lastaan kohtaan. Kovasti on aina vakuutellut, että välittää ja rakastaa myös minun lapsiani. Arvostan sitä suuresti, varsinkin kun itse en pystyisi suhteeseen, jossa kumppanilla olisi lapsia edellisestä suhteesta. Mutta kun sanat ja tekonsa eivät ole yhtään linjassa. On toki rakkautta vetää rajoja ja pitää kuria, mutta jollain omituisella tapaa tämä ei nyt tunnu oikealta...
Vierailija kirjoitti:
Ota vakavasti miehen sanojen ydin, mutta älä kaivele kovin tarkkaan niitä muuten.
- hän kokee, että väistelet vastuuta
Tämähän on totta omien sanojesi mukaan: et uskalla komentaa omia murkkujasi siinä pelossa, että he eivät tottele, ja joudut kärsimään seuraukset. Se ei ole aikuista sinulta. On sinun vastuullasi tehdä kaikkesi, jotta sinua totellaan silloin kun jotain tosissaan pyydät. Kun näin ei ole ja vielä selittelet asiaa, teille tulee epäsuhta. Mies alkaa ottaa sinulle kuuluvaa vastuuta komentamisesta, ja oireilee kovistelemalla lapsia sinunkin edestäsi todistaakseen sinulle, että hänen on pakko olla liian kova, koska sinä olet liian lepsu. Ja sinä todistat päinvastaista. Mies ei voi vain antaa periksi ja lopettaa komentamista, jos et ole valmis tulemaan vastaan. Ja hän kokee, ettet ole. Kyllä hän tajuaa, että syynä on hänestä kehittämäsi viholliskuva.
- kuka tahansa alkaa raivota marttyyrinä, jos kokee tulevansa jatkuvasti negatiivisessa valossa nähdyksi. Mies on toki kohtuuton, mutta hänen tehtävänsä on kohtuuton myös, jos hän joutuu kasvattamaan teinejäsi, koska sinä piilottelet passiivis-aggressiivisesti. Joten hän on teistä kahdesta rakentavampi tässä kohtaa. Hän yrittää kertoa, mitä hänen mielestään pitää korjata. Hän myös ottaa kantaa väistelyysi, ja sanoo ettei häntä kiinnosta ottaa sitä vakavasti, koska se on väistelyä. Eli hän kertoo, miksi väheksyy sinua, ja syy on hyvä.Älä mene piiloon moraaliseen ylemmyyteen. Se on aivan liian helppoa, kun oma lapsi kärsii. Heidän maitonsa on kuitenkin jo maassa, etkä pysty korjaamaan heidän kärsimäänsä vahinkoa eroamalla. Ainoa käypä tie on se, että otat vastuun isompien komentamisesta ja vaadit heiltä normaalia tottelevaisuutta. Ja alat jälleen nähdä hyvää miehessäsi. Hänen kunniakseen on todettava, että hän ei ole antanut lastesi suhteen periksi, vaikka tehtävä on äärimmäisen epäkiitollinen ja hän epäonnistuu siinä. Muista, lapsesi ottavat sinusta mallia siitä, miten muissa ihmisissä nähdään hyvää tai huonoa. Ja miten oma vastuu kannetaan. Ja miten käsitellään ristiriitoja, väistelemällä ja vittuilemalla, vai yrittämällä ymmärtää toisen näkökulmaa ja hyvää tarkoitusta. Älä vätystele.
Amen. Totta joka sana. Lue ap tämä huolella ja useaan kertaan.
Kivan sekoboltsin olet löytänyt. Onnea tulevaisuuteen, sitä tulette tarvisemaan, sääli lapsia!