Onko se imetys nyt niin tärkeää ensimmäisten elinpäivien jälkeen?

Meillä imetys nyt sitten joka tapauksessa loppui, kiitos silti kaikille vastaajille.

ap

Mitä järkeä, että äidit vielä nykyäänkin kiduttavat itseään ("ihan helvettiähän se oli ainakin ensimmäisen kuukauden"), ei tuosta voi olla vauvallekaan kuin haittaa. Eniten kärsinyt saa hienoimman kruunun vai?

Vierailija kirjoitti:

Eivätpä ne vasta-aineet suolistoa pidemmälle päädy 23, kun ne eivät imeydy vaan pilkkoutuvat kuten kaikki proteiini.

Kyllä niitä vasta-aineita imeytyy limakalvoilta ihan niinkuin sairaudetkin leviävät. Elimistön uloimmat dendriittiset solut tunnistavat äidin jo toimintakyvyttömäksi saattamia tauteja ja osittain kuljettavat niitä vastasyntyneen imusuonistoon.

Myös vastasyntyneen pöpökanta kulkeutuu äidille, jolloin äidin imusolut hakevat olemassaolevia vasta-aineita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä, että äidit vielä nykyäänkin kiduttavat itseään ("ihan helvettiähän se oli ainakin ensimmäisen kuukauden"), ei tuosta voi olla vauvallekaan kuin haittaa. Eniten kärsinyt saa hienoimman kruunun vai?

Onhan se synnytyskin ihan helvettiä ja maratonin juokseminen, kynnet irtoaa jaloista. Pitäiskö kaikki tekeminen jättää tekemättä, mikä on vähänkin tai enemmän vaikeaa?

No toisaalta silleenhän ihmiset nykyään elää. Ei huvita mennä töihin, jos se ei ole ihan parasta, ei olla suhteessa jos se ei ole täydellistä. Ei imetetä, kun se sattuu, vaikka yleensä se kipu kestää noin viisi päivää. Katsos, kun monet asiat on ensin vaikeita, sitten ne saattaa helpottaa. Sen vuoksi ne jaksaa käydä läpi. Ei se ole ollenkaan vaikeeta, kun keskittyy ja pitää mielessä, että se on kaiken vaivan arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä imetys nyt sitten joka tapauksessa loppui, kiitos silti kaikille vastaajille.

ap

Etkö voisi edes yrittää pumpata maitoasi mitä tulee korvikkeen joukkoon sillä kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi, äidinmaidossa on paljon hyviä aineita lapselle.

Kyllä imetykseen käytettävän vaivan tulee olla jossain järkevässä suhteessa siihen maitomäärään, joka menee alas lapsen kurkusta. Ei vastuuntuntoinen äiti hakkaa omaa ja lapsensa päätä seinään kuukausitolkulla, jos ei mitään merkkejä ole näkyvissä, että se tulevaisuudessa lähtisi sujumaan paremmin. Hyväkään pumppu ei täysin vastaa imevää vauvaa, koska siitä puuttuu hormonien tuoma apu (kun äiti kuulee lapsen itkua, näkee naaman ym.) ja lapsen suun lämpö. Mulle on muuten siten turha vastata millään luonto on viisas -argumentilla koska, jos luonto olisi saanut päättää, minua ei olisi koskaan syntynytkään. Olen syntynyt sektiolla ja saanut lähes pelkästään korviketta aikoinani. Vanhempani ovat syntyneet alateitse, mutta hekin söivät jo pian syntymän jälkeen suurimmaksi osaksi vedellä jatkettua lehmänmaitoa. Itse synnytin muuten sektiolla ja imetin ja pumppasin vähän, mutta silti varmaan enemmän kuin perheeni kahdessa edellisessä sukupolvessa.

Mä täysimerin esikoista kuukauden, toisen osittain ja sitten sai pelkkää korviketta. Alusta asti imetys oli järkyttävää taistelua. Mulla oli tosi matalat nännit eikä vauva saanut otetta kuin rintakumilla, eikä sitäkään jaksanut imeä ilman raivareita. Mä olin ihan loppu kuukauden jälkeen, mutta väkisin jatkoin kunnes pikkuhiljaa tajusin, että jos haluan säilyttää mielenterveyteni, on siirryttävä korvikkeeseen. Nyt tuo on kohta 2,5-vuotias ja kaksi kertaa on sairastanut pienen nuhan, muuten on ollut terve.

Nyt kuopus on 2kk ja imetys sujuu paljon paremmin. Vauva saa hyvin kiinni nännistä ja jaksaa imeä raivostumatta. Aion jatkaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja vauva on tyytyväinen. Jos jossain vaiheessa ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia, en epäile siirtyä korvikkeeseen.

Maitosuihku tissistä ei ole mikään äitiyden mitta, siihen tarvitaan hurjasti muutakin.