Opettaja kehuskelee virkavirheillään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean yksinkertaista: ei kohtauksia, ei oppilaan oikeuksien riistämistä eikä myöskään välinpitämättömyyttä, joka loppujen lopuksi on kaikkien oppimisen kannalta huono juttu.

Tämähän toimii teoriassa kuin junan vessa. Käytäntö on osoittanut sen, että  jos koulun kurinpidolliseen arsenaaliin kuuluu kehityskeskustelu (tarkoitit varmaan kasvatuskeskustelua) tai jälki-istunto, näistä on hyötyä vain ns. kertaerehtyjille. Paatuneimmille ei jälki-istuntokaan merkitse mitään. Meillä on koulussamme eräs 9. luokkalainen, jolla on viime syksyltä 5 tuntia jälki-istuntoja rästissä. Ei aio kuulemma istua niitä. Miksi istuisikaan? Eihän siitäkään mitään seuraa.

Kauhean yksinkertaista, todellakin. Ei tapahdu oppilaan oikeuksien riistämistä, eipä tapahdu ei. Eikä tapahdu yhtään mitään muutakaan.

Tiedostan tämän, en vain jaksanut kirjoittaa sitä auki viestiini. Aiemminkin olen täällä maininnut, että resurssit ovat riittämättömät ja keinot loppuvat kesken. Missään vaiheessa ne eivät saisi kuitenkaan luisua esim. siihen fyysiseen pakottamiseen.

Minäkin tiedän erään 5.-luokkalaisen, joka ei tee yhtään mitään. Kunnioittaa kyllä tiettyyn rajaan asti opettajaa, mutta tehtäviä ei tee, kokeita ei tee. Ei tee siis yhtään mitään, eikä välitä seuraamuksista. Opettaja on tässä vaiheessa neuvoton, sillä kotijoukot ovat tasan yhtä välinpitämättömiä.

Kouluilla kuitenkin on näitä tapauksia varten kuraattorit (toivottavasti tarpeeksi paljon käytettävissä) ja viimekädessä lasten suojelu. Jotain on siis aina tehtävissä, mutta kaikkiin oppilaisiin ei todellakaan päde näm simppelit toimintamallit, ei välttämättä mikään muukaan.

Oppilailla on oikeuksia ja velvollisuuksia, kaikkien kohdalla mikään ei vain tunnu riittävän. Nämä ongelmatapauksethan ovat jo yleensä kaikkien tukitoimien piirissä, mutta koska heidät on integroitu normaaliin luokkaopetukseen, jonne eivät missään nimessä kuuluisi, heille ei voi enää oikein mitään. On todella naiivia sanoa, että tutustukaa perusopetuslakiin, sieltä löytyy kyllä vaikka mitä keinoja. Oletetaanko yleensäkin, että ongelmaoppilaiden kanssa ei olla jo käyty koko keinojen kirjo läpi?

Lapsia lähtee aika paljon sairaalakouluun kesken lukuvuoden, kun todetaan, että nyt riittää. Nämä asiat eivät vain valitettavasti tapahdu viikossa tai kahdessa. Luokanopettaja tai aineenopettajat, puhumattakaan luokkatoverit, joutuvat kestämään ja katsomaan terrorisoivia psykopaatteja aivan liian pitkään. Kaikkien jaksaminen alkaa olla lopussa. Menetettyä aikaa ei myöskään saa takaisin. Kokonaisen lukukauden ruotsin tai matematiikan opinnot voi mennä koko porukalta hukkaan, eikä niitä tuosta vaan kurota umpeen ennen koulun päättymistä, kun kiusanhengestä on päästy eroon.

Opettajien kunnioitus on yksi asia, puuttumiskeinot kokonaan toinen. Sellaisessa tilanteessa, jossa joudutaan voimankäyttöön tai muihin toimiin, ei voida enää puhua opettajien kunnioituksesta. Lapsi tai nuori voi olla jo niin syvällä ongelminensa tai personallisuushäiriöinen, että se mitä juuri tuli opettajalle sanottua, on aika sivu seikka.

Jos puhutaan aivan normaalista luokkatyöskentelytyörauhasta, siihen ei tarvita mitään erikoisia keinoja. Opettajan pitäisi riittää kun pyytää luokkaan hiljaisuutta. Jos kännyköitä ei tarvita tunnilla, opettaja voi pyytää laittamaan puhelimet pois. Jos joku istuu tunnilla pipo tai huppu päässä, opettaja voi pyytää ottamaan päähineen pois. Siinä vaiheessa kun käytös on toistuvaa, ja opettaja joutuu sanomaan samasta asiasta useaan kertaan, peli pitäisi aina viheltää poikki. Oppilas puhutteluun, rehtorin tai luokanvalvojan toimesta. Sen jälkeen jos toiminta jatkuu samanlaisena, määräaikainen erottaminen koulusta. Jos poissaolon vuoksi jää koulusuorituksia tekemättä, niitä tehdään niin kauan kuin oppivelvollisuusikää riittää.

Säännöistä lipsuminen johtaa sekalaiseen käytäntöön ja luo epävarmuutta ja kaaosta koko koululaitokseen. On oikeastaan kummallista, että valtakunnallisesti eivät samat säännöt päde kaikissa kunnissa ja kouluissa. Mihin perustuu se, että jotkut rehtorit kaihtavat normaaleja rangaistuskäytäntöjä, ja suosivat pehmeitä menetelmiä, jotka pitkittävät ongelmia luokissa? Mitään erillisiä kurikouluja ei tarvittaisi jos joka paikassa olisi yhtenevät käytännöt.

Rehtoreissa on paljon psykopaatteja,

jotka nauttivat kun opettajat ovat vaikeuksissa häiriköiden kanssa. 

Rehtorit pääsevät häiriköiden kautta nöyryyttämään opettajia ja rehtoreille tarjoutuu sankarirooleja kun he "korjaavat" ongelmat.

Rehtorit panttaavat yksinkertaisia kaikille julkisia pelisääntöjä kännyköiden poisottamisen kanssa, heti oppitunnin alussa. 

Niimpä opetushallitus tekee kännykkäparkki-pelisäännöt.

Pakollista kännykkäparkkia ennen psykopaattirehtorit ovat alhaisella kiusanteollaan menettäneet opettajakunnan arvostuksen.

Pyydä luottamusmiehen kautta rehtorilta kirjalliset ohjeet, miten toimit jos häirikkö-opiskelija ei poistu luokasta. Jos vaikka kännykkä edes vilahtaa oppilaan  kädessä, määrää heti ulos luokasta. 

Kyseinen opettaja ei muuten oikeasti tehnyt yhtään virkavirhettä. Huolestuttavaa on, jos opettaja ei itsekään tiedä mikä on virkavirhe ja mikä ei...

Opettaja olisi voinut soittaa rehtorille ja pyytää rehtoria toimittamaan häirikkö ulos luokasta.

Olisipa näin saatu esimerkin avulla muillekin opettajille pelisäännöt kännyköistä oppitunnilla tähänkin kouluun.

Saisinko tänne pelisäännöt kännykkäparkista jostakin suomen toisen asteen oppilaitoksesta ? Mieluummin linkki oppilaitoksen nettisivulle, jossa kännykkäparkin pelisäännöt ?

No, edes peruskoulusta ?