Lue keskustelun säännöt.
Mummo roikkuu lapsenlapsessa
11.02.2016 |
Meillä on anopistani, tuosta ennen niin fiksusta ja mukavasta ihmisestä, kuoriutunut aivan järkyttävän omistushaluinen ja mustasukkainen mummo. Lapsemme on käytännön syistä (ja anopin omasta tarjouksestaan) hoidossa hänen luonaan päiväkodin sijaan, mutta nykyään lapsen saa tyyliin väkisin repiä mummon huomasta kotiin hoitopäivän jälkeen, kun mummo ei millään haluaisi lapsen lähtevän luotaan. He saattavat esimerkiksi ollakin jossain vierailulla sovittuna noutoaikana, puhelimeen ei vastata ja kun mennään sisälle, niin pöydällä saattaa olla lappu, jossa lukee, että ollaan retkellä, tuon Annan illalla teille. Anoppi on myös alkanut ostella meille lomareissuja, kahdelle tietenkin, jotta lapsi olisi matkojen ajan hänen luonaan.
Erityisen kateellinen anoppi on äidilleni, hänellä kun on mielestäni täysi oikeus viettää aikaa ainoan lapsenlapsensa kanssa silloin, kun on vierailulla Suomessa. Anoppi on tunkemassa aina meille lapsenhoitajaksi, kun viisi lasta kasvattanut äitini on niin vastuuton ihminen, että asuu ulkomailla, eikä välitä lapsenlapsestaan sen vertaa, että asuisi samassa kaupungissa meidän kanssamme. Jouluna anoppi haukkui äitini aivan täysin, kun tämä erehtyi anopin kuullen sanomaan lapselle, että tulepa mummon syliin. Mummo-nimitys kun on varattu The Mummolle, eikä millekään täysin vieraalle tunkeilijalle.
Nyt anoppi veti viimeisimmät pultit, kun olin epähuomiossa jättänyt lentolippujen ostotositteita työpöydälle lojumaan työpäivän ajaksi. Olemme lähdössä kesällä kuukaudeksi äitini luo Italiaan ja voitte arvata, mitä anoppi on siitä mieltä. Lapsesta on yhtäkkiä kuoriutunut lentopelkoinen tyyppi, joka itkee iltaisin, ettei halua lentokoneeseen. Jep. Olen jo pitkään harkinnut toisenlaisia hoitokuviota, mutta tällä hetkellä se taitaa tarkoittaa sitä, että jomman kumman on vaihdettava työpaikkaa, sillä muuten lapsi saattaa toisinaan olla jopa kokonaisen vuorokauden hoidossa. Tää olisi niin paras ratkaisu, jos tästä ei nyt olisi tullut tälläistä :(
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Rajat kirjoitti:
Nyt äkkiä rajat selviksi ja lapsi oikeaan päivähoitoon.
Minusta tuntuu, että vaikka meillä tässä onkin nyt kaikenlaista, niin silti tämä järjestely on parempi tähän elämäntilanteeseen kuin päiväkoti. Kyllä mä mieluummin jätän lapseni sellaisen ihmisen hoitoon, jolle tämä on kaikki kaikessa kuin alati vaihtuvien hoitajien ja päiväkotikavereiden. ap
Ei se päiväkoti ole mikään helvetin esikartano. Aika kiinni mummo on sen lapsen kanssa, kun hoitaa häntä kokoaikaisesti. Itse laittaisin lapsen päiväkotiin ja mummo voisi hakea lasta hoidosta ja hoitaa silloin, kun päiväkoti on kiinni, jos parantaa tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, lapsi on sen saman 40h/vko hoidossa mitä teillä on työtä. Koska toi nyt vaan on maksismi, miten paljon työtä tässä maassa saa teettää ihmisellä viikossa..
Missä haavemaailmassa sinäkin elät? Luuletko tosissasi että monikin yrittäjä, johtaja, kirurgi, asianajaja, ison tiimin esimies tai muu vastaavassa asemassa oleva kykenisi hoitamaan hommansa kunnolla tekemällä hommia vain 40h/vko?
No ihan samassa maailmassa kun sä. Nämä on VALINTOJA. Ja ne valinnat tehdään silloin kun se lapsi päätetään hankkia. Kumman haluat: työn 24/7 vai perhe-elämän? Jos valitsee työn, sitten tyytyy siihen, että mummo hoitaa lapsen niin kuin parhaaksi näkee ja lopettaa valittamisen. Ja väitän että 95% porukasta pystyy tekemään minkä tahansa työn kunnolla 40h/ vko ajassa, jos sen ajan tosiaan tekee TYÖTÄ, eikä selaile fb:tä. Itsekkin kuulun yhteen noista sun tuossa mainitsemaan ryhmään ja voin sanoa, että kyllä se ihan normityöpäivä onnistuu kun haluaa. Ja kun vanhempia on kaksi ja kummatkin haluaa, niin silloin varsinkin onnistuu. Kun kaikilla meistä ei ole edes sitä tungettelevaa mummoa hoitoapuna, ihan issekseen on pärjättävä:)
Vierailija kirjoitti:
Mitäh, onko Kalle Laitela naimisissa ja sillä on lapsi? En tiennytkään.
:D :D :D reps
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo vähän siltä kuullostaa, että olette vanhemmuutenne ulkoistaneet tuolle anopillesi ja kun hän on sen sitten tosissaan ottanut, sekään ei kelpaa. Miten voi edes olla mahdollista, että "lapsi joutuisi olemaan hoidossa vuorokauden"?! Jos on lapsia hankkinut, sitten on vaan se oma työ järjesteltävä niin, lapsi on sen saman 40h/vko hoidossa mitä teillä on työtä. Koska toi nyt vaan on maksismi, miten paljon työtä tässä maassa saa teettää ihmisellä viikossa.
Eli jompi kumpi, kasvatatte ja hoidatte lapsenne itse tai annatte anopin hoitaa homma parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaikkea ei vaan voi elämässä saada, sori.
No kahden kirurgin taloudessa ei valitettavasti aina osaa sanoa, milloin pääsee töistä kotiin ja mihin kellonaikaan. Ihan kiva, että sinulle on mahdollista lähteä neljältä kotiin ja jättää työt odottamaan, mutta leikkaussalista ei noin vaan poistuta ja todeta, että jatketaan huomenna. ap
Et vaan ole tyytyväinen...tee sitten muutoksia. Puhu sille anopille ja järjestele uudelleen. Kyllä hän ymmärtää. Tavallaan te annatte noiden asioiden tapahtua, koska te ette oikeasti halua muuttaa tai puuttu asiaan. Valittamalla se ei muutu. Sinun pitää vaan itse ottaa sittenen enemmän vastuuta lapsen hoidosta. Ihan sama mikä ammatti sinulla on. Sinun lapsesi siinä on kyseessä.
Tuo on minullekin aika tuntuu. Tavallaan se anopin apu on korvaamaton, mutta kun se ei aina menekään juuri niinkuin olen itse kuvitellut, niin sitten ottaa pattiin. Itse olen ruvennut puhumaan. Ja noita omistushalun tunteita varmaan on, mutta itse teet valintoja....tietoisia ja tiedostamattomia. Se anoppikin on ihminen eikä automaattihoitokone. Arvokas asia tuollainen hoitava anoppi. Taitaa olla myös määrätietoinen ja toimelias kuten lapsensa ja miniänsä? Puhukaa. Jutelkaa. Kerro tuntemuksistasi hänelle ja kysy niitä häneltä. Avoin peli....se alkaa sitten helpottaa. Voihan. Olla että haluaa auttaa niillä matkoilla ym. Mutta te ette selvästi keskustele....te oletatte. Muuttakaa se kulttuuri uudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat kirjoitti:
Nyt äkkiä rajat selviksi ja lapsi oikeaan päivähoitoon.
Minusta tuntuu, että vaikka meillä tässä onkin nyt kaikenlaista, niin silti tämä järjestely on parempi tähän elämäntilanteeseen kuin päiväkoti. Kyllä mä mieluummin jätän lapseni sellaisen ihmisen hoitoon, jolle tämä on kaikki kaikessa kuin alati vaihtuvien hoitajien ja päiväkotikavereiden. ap
Ei se päiväkoti ole mikään helvetin esikartano. Aika kiinni mummo on sen lapsen kanssa, kun hoitaa häntä kokoaikaisesti. Itse laittaisin lapsen päiväkotiin ja mummo voisi hakea lasta hoidosta ja hoitaa silloin, kun päiväkoti on kiinni, jos parantaa tapansa.
No ei tietenkään ole. Eikä mummo lasta usein ympärivuorokautisesti hoida. Esimerkiksi huomenna hoitopäivä on todennäköisesti puoli kahdeksasta puoli viiteen. Ensi viikolla päivystän minä, mieheni muistaakseni seuraavalla. Tosi harvoin meillä oikeasti on sellainen tilanne, että molemmat päivystää samanaikaisesti ja että tarvitaan yöhoitoa lapselle. Mutta se kismittää, että olen/mieheni on hakemassa lasta hoidosta ja ketään ei ole kotona, kun mummo ei vielä halunnutkaan luopua lapsesta. Ja että meitä patistellaan viettämään vapaapäiviä kahdestaan, että mummo saisi viettää lisää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ja jossei suostuta, mummo kaivaa esiin marttyyrivaihteen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule kirurgi- on olemassa vuoropäiväkoti, joten älä ulise työpaikasta. Olet ihan samalla viivalla lastenhoidon kanssa kuin muutkin duunarit, jotka tekevät kolmivuorotyötä.
Kuule niin on ja niin olen, mutta mielestäni ei ole mitenkään ideaali vaihtoehto pitää kolmevuotiasta lasta esim. paria vuorokautta missään vuoropäiväkodissa. ap
Elämä on kompromisseja. Jos haluatte vain keskittyä työhön ja uraan olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä. Jos taas lapsen etu kiinnostaa täytyy toisen höllätä työpuolella tai harkita uranvaihtoa. Nämä on ikäviä tosiasioita joita ei aina kerrota siinä vaiheessa kun lapsen hankintaa vasta harkitsee. Harva saa kaiken ja usein niillä, joilla on ura ja perhe on se vaimo tai mies sitten alalla joka joustaa tai kotona lapsen kanssa.
Ei me haluta keskittyä vaan työhön ja uraan - ei tosiaan olisi vaikea valinta, jos minun pitäisi päättää pidänkö elämässäni lapseni vai työni. Idioottimainen ajatuskin. Tähän asti olemme hienosti saaneet tasapainoteltua näiden kahden välillä ja lapsen kasvaessa tilanne vaan helpottuu. Ei ongelma ole meidän työmme vaan se, että mummo haluaisi vähentää sitä aikaa, mitä me vanhemmat saamme viettää lapsemme kanssa. Hänelle kun tulee niin ikävä, jos ei näe lasta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo vähän siltä kuullostaa, että olette vanhemmuutenne ulkoistaneet tuolle anopillesi ja kun hän on sen sitten tosissaan ottanut, sekään ei kelpaa. Miten voi edes olla mahdollista, että "lapsi joutuisi olemaan hoidossa vuorokauden"?! Jos on lapsia hankkinut, sitten on vaan se oma työ järjesteltävä niin, lapsi on sen saman 40h/vko hoidossa mitä teillä on työtä. Koska toi nyt vaan on maksismi, miten paljon työtä tässä maassa saa teettää ihmisellä viikossa.
Eli jompi kumpi, kasvatatte ja hoidatte lapsenne itse tai annatte anopin hoitaa homma parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaikkea ei vaan voi elämässä saada, sori.
No kahden kirurgin taloudessa ei valitettavasti aina osaa sanoa, milloin pääsee töistä kotiin ja mihin kellonaikaan. Ihan kiva, että sinulle on mahdollista lähteä neljältä kotiin ja jättää työt odottamaan, mutta leikkaussalista ei noin vaan poistuta ja todeta, että jatketaan huomenna. ap
Vai että kahden kirurgin:) No sitten vaan osittaiselle hoitovapaalle ja lapsi vuoropäiväkotiin. Onnistuu se muiltakin lääkäreiltä (kuten allekirjoittanut). Työaika se on meilläkin, kuten hyvin tiedät. Ja päivystyksen jälkeen on ihan kunnon vapaat. Ja ei en nyt ihan yllärinä tule työvuorot, sullekkaan.
Ei tietenkään tule minään yllärinä. Mutta elämässä vaan sattuu ja tapahtuu ja aina kahden tunnin leikkaus ei olekaan kahden tunnin leikkaus. Kuten varmaan hyvin tiedät. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat kirjoitti:
Nyt äkkiä rajat selviksi ja lapsi oikeaan päivähoitoon.
Minusta tuntuu, että vaikka meillä tässä onkin nyt kaikenlaista, niin silti tämä järjestely on parempi tähän elämäntilanteeseen kuin päiväkoti. Kyllä mä mieluummin jätän lapseni sellaisen ihmisen hoitoon, jolle tämä on kaikki kaikessa kuin alati vaihtuvien hoitajien ja päiväkotikavereiden. ap
Ei se päiväkoti ole mikään helvetin esikartano. Aika kiinni mummo on sen lapsen kanssa, kun hoitaa häntä kokoaikaisesti. Itse laittaisin lapsen päiväkotiin ja mummo voisi hakea lasta hoidosta ja hoitaa silloin, kun päiväkoti on kiinni, jos parantaa tapansa.
No ei tietenkään ole. Eikä mummo lasta usein ympärivuorokautisesti hoida. Esimerkiksi huomenna hoitopäivä on todennäköisesti puoli kahdeksasta puoli viiteen. Ensi viikolla päivystän minä, mieheni muistaakseni seuraavalla. Tosi harvoin meillä oikeasti on sellainen tilanne, että molemmat päivystää samanaikaisesti ja että tarvitaan yöhoitoa lapselle. Mutta se kismittää, että olen/mieheni on hakemassa lasta hoidosta ja ketään ei ole kotona, kun mummo ei vielä halunnutkaan luopua lapsesta. Ja että meitä patistellaan viettämään vapaapäiviä kahdestaan, että mummo saisi viettää lisää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ja jossei suostuta, mummo kaivaa esiin marttyyrivaihteen. ap
Just siksi mummolle pitää asettaa selvät rajat. Käyttäytyy kuin lapsi joka haluaa asioita ja kokeilee marttyyrivaihetta, koska se toimii ja annatte periksi. Jos on sovittu, että lapsi haetaan esim. 16.00, niin silloin haetaan ja, jos mummo ei ole kotona tästä seuraa ns. rangaistus eli se, että lapsi menee muualle hoitoon. Muuten sama kuvio jatkuu aina vaan.
Mummi tarvitsee elämän, auttaakaa häntä. Antaisin myös muutaman muun vinkin. Jos mummi ja lapsi eivät ole paikalla kun pitäisi, niin mene ja hae lapsi sieltä missä ovat. Teepä tuo muutaman kerran, niin luulisi toimivan. Tätä ennen teidän kuitenkin pitää puhua asiasta. Kertokaa mummille, että haluatte hakea lapsen sovittuna aikana, kiitos. Kertokaa myös suoraan se, että haluatte omaa aikaa lapsen kanssa ja perheenä. Kun teillä on monta vapaata, voitte kai toki poiketa mummilla, mutta vain hetkeksi, eikä joka päivä. Lapsihan on 3v, hän voi vaikka soittaa mummille sieltä Italiasta. Pakko kyllä nostaa hattua mummille, itse en jaksaisi, mutta kohtuus kaikessa. Mummu minäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hlvetti mitä menit ammatista mitään kirjoittamaan? Eikö ole jo tällä palstalla tullut selväksi, mitä niskaansa saa, kun menen oman ammattinsa lipsauttamaan? Heitän sen kateuskortin tähän, vaikka siitä jo tulee äläkkää ("mitä kuvittelet olevasi" yms) Ja tämä ilmiöhän toistuu ihan oikeassakin elämässä, jonka en vuoksi en omasta kir evaliudestani vähänkään vieraammille hirveästi mainosta.
On se jännä, että ollaan lynkkaamassa lapsia hankkivat lääkärit. Eli lastensaanti kuuluu vain..? Yh:lle, työttömille joilla aikaa, alkoholisteille, jotka varmaan kotona enemmän olisi? Tai tietty palstan kansoittamille lähihoitajille - mutta, ai niin kun eihän heillä ole rahaa, eihän silloinkaan saa lasta hankkia? Kuka sen lapsen saa tehdä - kotiäiti ja hyväpalkkainen mies vai? Voi jumalauta, aika siirtyä kateelliset inisijät jo 2010-luvulle. Laittakaapa oma ammattinne ja perhetilanteenne tänne, niin mietitäänpä miten hyvin itse olette toimineet.
Ap, et voi tehdä varmaankaan valitettavasti muuta kun keskustella mummon kanssa vakavasti. Hankalahan se on, mutta tuossa tilanteessa kärsii jo kohta koko teidän perhe.
Joo tästä ketjusta kyllä tuli mieleen se hauska vitsi että mistä tunnistaa kirurgin vaimon. Ilmeisesti vaimo voi olla itse myös kirurgi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
, lapsi on sen saman 40h/vko hoidossa mitä teillä on työtä. Koska toi nyt vaan on maksismi, miten paljon työtä tässä maassa saa teettää ihmisellä viikossa..
Missä haavemaailmassa sinäkin elät? Luuletko tosissasi että monikin yrittäjä, johtaja, kirurgi, asianajaja, ison tiimin esimies tai muu vastaavassa asemassa oleva kykenisi hoitamaan hommansa kunnolla tekemällä hommia vain 40h/vko?
No ihan samassa maailmassa kun sä. Nämä on VALINTOJA. Ja ne valinnat tehdään silloin kun se lapsi päätetään hankkia. Kumman haluat: työn 24/7 vai perhe-elämän? Jos valitsee työn, sitten tyytyy siihen, että mummo hoitaa lapsen niin kuin parhaaksi näkee ja lopettaa valittamisen. Ja väitän että 95% porukasta pystyy tekemään minkä tahansa työn kunnolla 40h/ vko ajassa, jos sen ajan tosiaan tekee TYÖTÄ, eikä selaile fb:tä. Itsekkin kuulun yhteen noista sun tuossa mainitsemaan ryhmään ja voin sanoa, että kyllä se ihan normityöpäivä onnistuu kun haluaa. Ja kun vanhempia on kaksi ja kummatkin haluaa, niin silloin varsinkin onnistuu. Kun kaikilla meistä ei ole edes sitä tungettelevaa mummoa hoitoapuna, ihan issekseen on pärjättävä:)
Samaa mieltä tuosta, että työt hoituu kyllä normaalin ns. virkatyöajan puitteissa kun tehokkaasti tekee. Itse olen asianajaja, ja kyllä minä 95 % ajasta todellakin hoidan työni 8-16 välisenä aikana ja lapsemme haetaan hoidosta JOKA ikinen hoitopäivä melkein ensimmäisenä heti neljän jälkeen. Tottakai joskus tulee jotain pakollisia matkoja, kuten istuntoja jossain hevon kuusessa, ja siellä menee joskus pidempään, mutta silloin pidän seuraavana päivänä ansaittua vapaata (kuten tänään).
Mutta siis toki, vastuullisessa asemassa ja kolmivuorotyössä lapsen hoidon organisointi on haastavampaa, ei kuitenkaan mahdotonta. Ja faktahan on, että päivystysten ym. johdosta lääkärit nyt vaan sattuu tekemään joskus enemmän kuin 40 h / vko ja se on ihan fine. Kompensoituu sitten vapailla, tai vähintäänkin palkalla.
Ja mitä tulee tuohon varsinaiseen ongelmaan, niin minä ehkä yrittäisin organisoida oman työni niin, että yrittäisin vähentää lapsen hoidossaoloaikaa. Mummo tuntuu todellakin jollain tavalla omineen lapsen ja en tällaista hyväksyisi missään nimessä. Myös "aivopesu" lentopelon osalta saisi oman kuppini nurin aika nopeasti.
Jollain tapaa koen "ulkopuolisen" hoitajan juuri tästä syystä parempana. Konfliktiriski on huomattavasti alhaisempi ja hoitaja suhtautuisi lapseen huolehtivasti, muttei kuitenkaan omistushaluisesti.
Jos tilanne olisi todella paha, harkitsisin vuoropäiväkotia ja omien töiden vähentämistä - jos se mitenkään olisi mahdollista.
- Se äskeinen AA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei helou, yksikään kirurgi ei kyllä kirjoittele vauva av-palstalla, ei millään pahalla ketään kohtaan :)
Sinänsä ihan aiheellinen aloitus kyllä...Ai häh, eiköhän tänne kirjoittele ihan puoli Suomea? Siihen joukkoon mahtuu varmasti muutama juristi, kirurgi, pappi, narkkari, 15-vuotias, mies ja ehkä jopa sinun äitisi.
Täälläkin yksi juristi juuri lukee tätä ketjua...
Parempi puhua mummon kanssa tilanne selväksi. Jos lapsi lähtee päiväkotiin, niin se tuskin ainakaan vähentää mummon ilmaantumista kylään vapaapäivinä.
Mummille voi sanoa hyvinkin suoraan asiasta. Ja kannattaa sanoa. Päiväkodilla voi uhkailla kyllä. Sanotte, että tämä hakuaikana katoaminen rassaa ja ottaa päähän nyt niin paljon, että mietitte muuta hoitovaihtoehtoa. Ja että teillä täytyy olla omiakin perhehetkiä ilman mummoa.
Minä kyllä sanoisin, että turha tänne on kirjoitella jos mikään vastaus ei tunnu kelpaavan. Päiväkoti tuntuu mielestäsi olevan kauhein mahdollinen paikka, ja mieluummin mustasukkaisen mummon kanssa joka haukkuu omaa äitiäsikin päin naamaa kipeyksissään, kuin siellä kamalassa päiväkodissa? Ymmärrän toki, että tuo vuoropäiväkoti mietityttää, mutta miten olisi normaali pk+yksityinen lastenhoitaja?
Minä olen ns. mummon lapsi, eli mummo on hoitanut minua koko lapsuuden. Mummoni oli aivan ihana, mutta rehellisesti sanottuna olisin kaivannut jo 4-vuotiaasta alkaen ikätovereideni seuraa, ja kyllä pk olisi siitä lähtien ollut jo hyvä paikka oppia sosiaalisia taitoja ja hankkia itsetuntoa suhteessa ikätovereihin. Tuntuu että itse kyllä taannuin sosiaalisesti, vaikka joissain kerhoissa kävinkin. Se kuitenkin on aivan eri asia käydä ikätovereiden kanssa säännöllisesti päivittäin tekemässä jotain konkreettista ohjattua toimintaa, kuin hengailla mummon kanssa kahdestaan kotona ja pari kertaa viikossa käydä kerhoa sellaisten ihmisten kanssa johon ei kiinny. Vanhemmille varmasti kelpasi, kun oli ilmainen hoitaja. Mutta sen kyllä sanon, että ei olisi ikinä äiti hyväksynyt että omaa äitiänsä olisi haukuttu tuolla tavalla. Eli mummo haukkuisi toista mummoa. Se ei ole tervettä millään lailla, ja aivan käsittämätöntä sinun jaloille hyppimistä. Kyllä normaali älyllä varustettu mummo tajuaa, että tuolla tavalla ei sovi käyttäytyä. Minunkin mummoni piti minua kuin omana lapsenaan, mutta silti varoi visusti moittimasta minun vanhempia tai toisia isovanhempia. Päinvastoin, oli aina ilossani mukana kun kerroin että viikonloppuna mennää toisen mummon luo jne. Se on sitä tervettä asennetta, jota lastenhoitajalta vaaditaan. Ei tuollainen käytös viittaa lastenhoitoon kykenevän mummon käytökseltä. Mutta sitähän sinä et halua kuulla, koska se vaatisi jotain aivan konkreettisia toimia asialle?
Me alettiin jossakin vaiheessa joka kerta, kun meidän lapsen mummo tuppautui kello 8 aamulla kylään lauantaiaamuna lähteä 10 pintaan ostoksille, "sovitulle vierailulle" tai mihin vaan jos ei auttanut sanoa että nyt ei passaa. Lopulta mummo tajusi, että meillä on ihan oikeasti elämä perheenä. Näkee lasta edelleen oikeastaan joka viikko, mutta on sisäistänyt, että kysyy ollaanko kotona ja passaako tulla/tullaanko me syömään, eikä oleta että perutaan kaikki menot hänen vuokseen, tai että lapsi viettää kaikki meidän yhteiset vapaapäivät kokonaan mummon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule kirurgi- on olemassa vuoropäiväkoti, joten älä ulise työpaikasta. Olet ihan samalla viivalla lastenhoidon kanssa kuin muutkin duunarit, jotka tekevät kolmivuorotyötä.
Kuule niin on ja niin olen, mutta mielestäni ei ole mitenkään ideaali vaihtoehto pitää kolmevuotiasta lasta esim. paria vuorokautta missään vuoropäiväkodissa. ap
Eli siis olette töissä parikin päivää putkeen molemmat? Anteeksi, mutta ettekö ajatelleet tuota tilannetta lapsen kannalta kun aloitte lisääntymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule kirurgi- on olemassa vuoropäiväkoti, joten älä ulise työpaikasta. Olet ihan samalla viivalla lastenhoidon kanssa kuin muutkin duunarit, jotka tekevät kolmivuorotyötä.
Kuule niin on ja niin olen, mutta mielestäni ei ole mitenkään ideaali vaihtoehto pitää kolmevuotiasta lasta esim. paria vuorokautta missään vuoropäiväkodissa. ap
Elämä on kompromisseja. Jos haluatte vain keskittyä työhön ja uraan olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä. Jos taas lapsen etu kiinnostaa täytyy toisen höllätä työpuolella tai harkita uranvaihtoa. Nämä on ikäviä tosiasioita joita ei aina kerrota siinä vaiheessa kun lapsen hankintaa vasta harkitsee. Harva saa kaiken ja usein niillä, joilla on ura ja perhe on se vaimo tai mies sitten alalla joka joustaa tai kotona lapsen kanssa.
Ei me haluta keskittyä vaan työhön ja uraan - ei tosiaan olisi vaikea valinta, jos minun pitäisi päättää pidänkö elämässäni lapseni vai työni. Idioottimainen ajatuskin. Tähän asti olemme hienosti saaneet tasapainoteltua näiden kahden välillä ja lapsen kasvaessa tilanne vaan helpottuu. Ei ongelma ole meidän työmme vaan se, että mummo haluaisi vähentää sitä aikaa, mitä me vanhemmat saamme viettää lapsemme kanssa. Hänelle kun tulee niin ikävä, jos ei näe lasta. ap
Miten tuollainen tilanne muka muuttuu oleellisesti lapsen kasvaessa? Meinaatko, että kouluikäinen on sitten yksin kotona iltapäivät ja jo teininä yksin ne pari päivää putkeen? Kuulostaa aika karulta tuo elämänne lapsen kannalta, sen perusteella mitä olet kertonut työajoistanne.
Elämä on kompromisseja. Jos haluatte vain keskittyä työhön ja uraan olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä. Jos taas lapsen etu kiinnostaa täytyy toisen höllätä työpuolella tai harkita uranvaihtoa. Nämä on ikäviä tosiasioita joita ei aina kerrota siinä vaiheessa kun lapsen hankintaa vasta harkitsee. Harva saa kaiken ja usein niillä, joilla on ura ja perhe on se vaimo tai mies sitten alalla joka joustaa tai kotona lapsen kanssa.