Lue keskustelun säännöt.
Mummo roikkuu lapsenlapsessa
11.02.2016 |
Meillä on anopistani, tuosta ennen niin fiksusta ja mukavasta ihmisestä, kuoriutunut aivan järkyttävän omistushaluinen ja mustasukkainen mummo. Lapsemme on käytännön syistä (ja anopin omasta tarjouksestaan) hoidossa hänen luonaan päiväkodin sijaan, mutta nykyään lapsen saa tyyliin väkisin repiä mummon huomasta kotiin hoitopäivän jälkeen, kun mummo ei millään haluaisi lapsen lähtevän luotaan. He saattavat esimerkiksi ollakin jossain vierailulla sovittuna noutoaikana, puhelimeen ei vastata ja kun mennään sisälle, niin pöydällä saattaa olla lappu, jossa lukee, että ollaan retkellä, tuon Annan illalla teille. Anoppi on myös alkanut ostella meille lomareissuja, kahdelle tietenkin, jotta lapsi olisi matkojen ajan hänen luonaan.
Erityisen kateellinen anoppi on äidilleni, hänellä kun on mielestäni täysi oikeus viettää aikaa ainoan lapsenlapsensa kanssa silloin, kun on vierailulla Suomessa. Anoppi on tunkemassa aina meille lapsenhoitajaksi, kun viisi lasta kasvattanut äitini on niin vastuuton ihminen, että asuu ulkomailla, eikä välitä lapsenlapsestaan sen vertaa, että asuisi samassa kaupungissa meidän kanssamme. Jouluna anoppi haukkui äitini aivan täysin, kun tämä erehtyi anopin kuullen sanomaan lapselle, että tulepa mummon syliin. Mummo-nimitys kun on varattu The Mummolle, eikä millekään täysin vieraalle tunkeilijalle.
Nyt anoppi veti viimeisimmät pultit, kun olin epähuomiossa jättänyt lentolippujen ostotositteita työpöydälle lojumaan työpäivän ajaksi. Olemme lähdössä kesällä kuukaudeksi äitini luo Italiaan ja voitte arvata, mitä anoppi on siitä mieltä. Lapsesta on yhtäkkiä kuoriutunut lentopelkoinen tyyppi, joka itkee iltaisin, ettei halua lentokoneeseen. Jep. Olen jo pitkään harkinnut toisenlaisia hoitokuviota, mutta tällä hetkellä se taitaa tarkoittaa sitä, että jomman kumman on vaihdettava työpaikkaa, sillä muuten lapsi saattaa toisinaan olla jopa kokonaisen vuorokauden hoidossa. Tää olisi niin paras ratkaisu, jos tästä ei nyt olisi tullut tälläistä :(
Kommentit (126)
Kirurgi voisi nyt, ellei ole täissä (pelottava ajatus), olla sen lapsensa kanssa, eikä räplätä kännykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abtakaa mummon jatkossakin hoitaa. Tuntuu, että hänellä on liikaa hoitovastuuta ja tuo johtuu siitä.
Lapsen pitäisi olla siellä puolet vähemmän.
Jos olisin esimerkiksi työtön lähihoitaja tms jolla pätevyys hoitaa lapsia, niin voisin päivystää vuorokauden ympäri lapsenvahtivuoroa, jos vanhemmat minulle siitä asiallista palkkaa maksaisivat sekä sovittuja vkonloppuvapaita saisin. Point beeing: yksityinen hoitaja lapselle. Kahdella kirurgilla pitäisi kyllä riittää rahat. Mummolassa voi kyläillä sitten tarpeen mukaan.
Minäkin ehdottaisin yksityistä hoitajaa lapselle. Tai sitten tosiaan tehkää toinen lapsi, mummon hössötys rauhoittuisi hyvin äkkiä kahta pientä hoitaessa. Ja kolmas vaihtoehto on kestää nykyistä tilannetta. Mummo on näköjään hyvin joustava ja hoitaa lasta hyvin. Tuollainen mummo on oikeasti kullan arvoinen. Rajatkaa kuitenkin vapaapäivät "mummottomiksi" päiviksi. Mummollekin tekee hyvää saada vapaata ja omaa aikaa.
Nyt äkkiä rajat selviksi ja lapsi oikeaan päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on provo, hän ei ole kirurgi ja toi "The Mummo"-paljastaa the-hulluksi. Siis se sama joka jankkaa the äitiä ja the häitä ja muuta roskaa
Mielenkiintoista. Kirurgipariskunta. Todella harvinainen juttu, itse en ole vieläkään törmännyt. Missä päin vaikutat ap? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäh, onko Kalle Laitela naimisissa ja sillä on lapsi? En tiennytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei helou, yksikään kirurgi ei kyllä kirjoittele vauva av-palstalla, ei millään pahalla ketään kohtaan :)
Sinänsä ihan aiheellinen aloitus kyllä...Ai häh, eiköhän tänne kirjoittele ihan puoli Suomea? Siihen joukkoon mahtuu varmasti muutama juristi, kirurgi, pappi, narkkari, 15-vuotias, mies ja ehkä jopa sinun äitisi.
Kaikkihan me av:lla ollaan aivokirurgeja tai ainakin hiukkasfyysikoita.
Mulle sopii, että leikitään meidän molempien olevan töissä tehtaassa, jos se helpottaa. Voitaisiinko palata alkuperäiseen keskusteluun eli siihen, mitä me tehdään tuon mummon kanssa? :) ap
Kyllä sinä voit edelleen leikkiä kirurgia, jos haluat. Mielenkiintoista lukea kommenttejasi, koska itse tiedän oikeasti paljon kirurgin ammatista ja koulutuksesta.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap on provo, hän ei ole kirurgi ja toi "The Mummo"-paljastaa the-hulluksi. Siis se sama joka jankkaa the äitiä ja the häitä ja muuta roskaa
Juu, kirjoitustyyli paljastaa hänet. Aihe kyllä voisi olla oikeasta elämästä, tuollaisia anoppeja varmasti löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valekirurgit? Oletteko kuulleet päiväkirurgiasta? Tää on niin provoon aluesairaalasta koko juttu!!
Ei me nyt tietenkään yötä päivää töissä olla, vaikka molemmat kyllä päivystetäänkin. Kaikkia leikkausajankohtia kun ei voi kuukautta aikaisemmin päättää. Tilanteet vaihtelee ja sen 8 tunnin leikkauksenkin jälkeen tulee hoitaa muita töitä. Ennakoiminen on taatusti vähän haastavampaa kuin perus kolmivuorotyössä, jossa edes suurinpiirtein tietää, milloin vuoro vaihtuu. Eikä pointti ole meidän työajat niinkään, vaan se, että kun mennään lasta hakemaan, ei välttämättä ketään ole kotona. Kun ollaan vapaalla, mummo viettää aikansa meillä. ap
Onko molempien pakko päivystää? Yksi vaihtoehto olisi vuoropäiväkoti ja luotettava lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas kinkkistä! Mutta kyllä mummon pitää ymmärtää rajat. Onhan se tietysti niinkin ettette voi napsia vain rusinoita pullasta, eli hoidattaa lasta mummolla ja pitää sitten ovet tiukasti säpissä. Mutta kyllä ihmisillä jotain yksityisyyttä pitää olla. Ja mummon osata antaa tilaa muillekin tärkeille ihmisille lapsen elämässä. Kuulostaisi siltä, että mummo on yksinäinen ja kovin epävarma lapsen rakkaudesta.
Sitä jäin miettimään, että jos teillä useinkin venyy työpäivät, niin ehkä mummo ei kökötä lapsen kanssa sisällä odottelemassa vaan lähtee sitten puistoon, kun ei voi satavarmaksi tietää monelta pääsette. Mun kummitytön äiti on kirurgi, lapset on ihan normaalissa päiväkodissa. Lapsen isäkin tekee vuorotyötä, en tiedä millä he ovat saaneet sitten päivät järjestymään. Täytyypä kysyä, jos sieltä jokin vinkki irtoaisi!
Juu siis tietenkään me ei odoteta, että meitä sen enempää varrottaisiin sellaisina päivinä, kun tiedossa on, että työpäivä voi venyä. Mummolla on myös meille avaimet ja meillä saa olla kuin kotonaan lasta hoitaessaan. Mutta nämä kerrat ovat olleet tyyliin sellaisia, että olen päivystänyt, päässyt töistä ysin jälkeen aamulla, ollaan sovittu, että tulen hakemaan lapsen kotiin kolmelta ja ketään ei olekaan kotona. Mummo tuo lapsen joskus illansuussa ja kertoo, että lähtivät kahdelta kylään jonnekin ja sitten kyläreissu venyi. Ja sitten seuraavana aamuna ovikello soi kukonlaulun aikaan ja mummo on taas oven takana, vaikka minulla olisi vapaapäivä ja kaikki aika olla lapsen kanssa. ap
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. En tiedä itkeäkö vai nauraako... Täällähän ( ja muualla pitkin somea) just valitetaan, miten yksin lapsia pitää kasvattaa. Mummot ja papat on kiireisiä eikä niitä lastenlapset kiinnosta. Ja tämä on tietty toinen ääripää..
Kuullostaa tosi ahdistavalta. Miehesi pitää asiasta jutella, muuten sä olet ilkeä miniä. Ei todellakaan ole kohuutonta vaatia, että lapsi näkisi vanhempansa, kun te pääsette töistä tai viettäisi teidän kanssa vapaapäivää kun teillä sellainen on. JOS mummo ei tätä ymmärrä ja loukkaantuu, niin teidän on tehtävä jotain isompia ratkaisuja lapsenhoidon suhteen.
Ja kollegana ymmärrän täysin työkuviot.
Kultainen keskitie olisi tässä niin hyvä! Kyllä mä olen lapsen mummolle aivan valtavan kiitollinen kaikesta avusta ja minulla on aina turvallinen olo jättää lapsi hoitoon - lapsi rakastaa mummoaan (ja toisinpäin) ja nauttii valtavasti mummolassa olostaan. Ja kyllä mä senkin ymmärrän, että ikävä tulee jos ei pariin päivään näe, kun muuten ovat kuitenkin päivät yhdessä. Ehkä meidän pitäisi kehittää mummolle jotain tekemistä myös vapaapäiviksi - kylpyläviikonloppu kaverin kanssa, joku yhteinen teatterireissu koko porukalla tms. Ehkä mummo on vaan yksinäinen niinä "vapaapäivinään" :( Mutta nuo ennalta pitäväksi sovittujen noutoaikojen missaukset kyllä suututtaa toden teolla, meillä on mennyt monta sovittua tapaamista puihin niiden vuoksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia lapsi jos tiedätte jo valmiiksi että kirurgeina teillä ei ole sille aikaa? Kaippa se yksi statuslapsi on tärkeä hankkia
Me ei olla totuttu tekemään asioita helpoimman kautta. Me joudutaan ehkä kirjoittamaan viikko etukäteen kalenteriin, että tiistaita 13-17 retkelle lapsen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö antaisi kaiken huomiomme lapselle silloin kun se on mahdollista. Ja on meilläkin hyvänen aika joskus vapaata ja lomaa. Mutta on tämä kieltämättä elämäntyyli, jota on todella vaikea selittää ihmiselle, jolla ei ole pienintäkään käsitystä meidän ammateista. Statusta ei meidän maailmassa kuitenkaan lapsella hankita.
Yhtälailla me muut joudutaan kirjoittamaan kalenteriin hyvissä ajoin asiat ylös. Mutta meidän lapsi sentään näkee meitä vanhempia joka päivä suurinpiirtein samoihin aikoihin eikä vaan 'silloin kun se on mahdollista'. Minusta on tärkeää että lapsi näkee vanhempiaan paljon joka päivä ja saa viettää aikaa heidän kanssaan muutenkin, kuin vain millon vanhemmilla on silloin tällöin aikaa töiltä. Ihana kasvaa 'vanhempien' kanssa jotka selkeästi osoittaa että työ on tärkeämpi ja sitten aikuisena alkaa purkaa tätä terapiassa.
No, sinun onneksesi kaikki eivät ajattele noin. Voisit olla aika hiljaista tyttöä/poikaa, jos lapsesi leikkaava kirurgi ilmoittaisi, että minulle on nyt tässä hetkessä oma lapseni tärkeämpi kuin työni, kello on neljä ja minä lähden kotiin. Laittakaa potilas kiinni ja katsotaan ehditäänkö huomenna avata taas. ap
Ensinnäkin tarkoitin sitä sillä että niitä lapsia ei hankita jos niille ei ole aikaa. Ja jos hankkii niitä niin sitten esim toinen vanhemmista muuttaa työnkuvaa tai jää kotiin kunnes lapsi pärjää kotona yksikseen. Miksi aiheuttaa viattomalle lapselle tuskaa vaikka tietää ettei elämässä moiselle ole kunnolla tilaa.
Ei me nyt töitä tehdä 24/7, jos sitä kuvittelet. Esimerkiksi tänään minulla on vapaapäivä - olemme olleet lapsen (ja mummon) kanssa pulkkaretkellä, laittaneet ruokaa, juuri luettiin päiväunisatu, päiväunien jälkeen varmaan leikitään, lähdetään leikkipuistoon ja miestäni vastaan töistä ja sen jälkeen tehdään koko perhe jotain kivaa yhdessä. Ihan tavallista perheen elämää. Et voi olla tosissasi sanoessasi, että vuorotyössä olevien ei pitäisi hankkia lapsia. Ja vielä vähemmän voit sanoa, kenen elämässä on lapselle tilaa. ap
Ratkaisu on yksinkertainen. Sanoisin tälle the mummolle, että laitan lapseni tästä eteenpäin päiväkotiin. Saa nähdä lasta sitten, kun ymmärtää mikä on isovanhempien ja vanhempien ero. Lapsen asioista päättävät vanhemmat.
No voi elämän kevät. Olen leik.salihoitaja ja sattuneesta syystä teen heidän kanssaan paljon töitä. Päivittäin tapaan työssäni kymmeniä eri erikoisalojen lääkäreitä. Hekin ovat ihan tavallisia ihmisiä, ihan niinkuin sinä ja minäkin. Onko näin, että lääkärit eivät saisi lisääntyä? Minäkin hoitaja, joka aikoinaan päivystin 24 tuntia kerrallaan ja se DI-mies oli työmatkalla ulkomailla, menin onneton hankkimaan lapsia. Aika täysjärkisiä nuoria aikuisia ovat nykyään.
Vähemmän katetutta ja provon huutelua. Jos pysyttäisiin asiassa. Itse ottaisin mummun tiukkaan puhutteluun. Noin ei voi toista mummua lytätä ja lapsenlasta pelotella. Tiukat rajat mummullekkin, jos homma ei ala pelittämään, laitatte piltin vuorotyöpäiväkotiin. Niissä kasvaneista lapsista kasvaa ihan normaaleja aikuisia. Luulisi mummun menevän itseensä ja miettivän asioita, vaikka ensin tod.näk.paskamyrskyn pistääkin pystyyn. Jaksamista, nyt vaan mummu teille illalliselle ja keskustelette asian läpi, älä lannistu.
Rajat kirjoitti:
Nyt äkkiä rajat selviksi ja lapsi oikeaan päivähoitoon.
Minusta tuntuu, että vaikka meillä tässä onkin nyt kaikenlaista, niin silti tämä järjestely on parempi tähän elämäntilanteeseen kuin päiväkoti. Kyllä mä mieluummin jätän lapseni sellaisen ihmisen hoitoon, jolle tämä on kaikki kaikessa kuin alati vaihtuvien hoitajien ja päiväkotikavereiden. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo vähän siltä kuullostaa, että olette vanhemmuutenne ulkoistaneet tuolle anopillesi ja kun hän on sen sitten tosissaan ottanut, sekään ei kelpaa. Miten voi edes olla mahdollista, että "lapsi joutuisi olemaan hoidossa vuorokauden"?! Jos on lapsia hankkinut, sitten on vaan se oma työ järjesteltävä niin, lapsi on sen saman 40h/vko hoidossa mitä teillä on työtä. Koska toi nyt vaan on maksismi, miten paljon työtä tässä maassa saa teettää ihmisellä viikossa.
Eli jompi kumpi, kasvatatte ja hoidatte lapsenne itse tai annatte anopin hoitaa homma parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaikkea ei vaan voi elämässä saada, sori.
No kahden kirurgin taloudessa ei valitettavasti aina osaa sanoa, milloin pääsee töistä kotiin ja mihin kellonaikaan. Ihan kiva, että sinulle on mahdollista lähteä neljältä kotiin ja jättää työt odottamaan, mutta leikkaussalista ei noin vaan poistuta ja todeta, että jatketaan huomenna. ap
Vai että kahden kirurgin:) No sitten vaan osittaiselle hoitovapaalle ja lapsi vuoropäiväkotiin. Onnistuu se muiltakin lääkäreiltä (kuten allekirjoittanut). Työaika se on meilläkin, kuten hyvin tiedät. Ja päivystyksen jälkeen on ihan kunnon vapaat. Ja ei en nyt ihan yllärinä tule työvuorot, sullekkaan.
Teiniprovokirurgeja liikkeellä? : ) Ei ihme, että leikkausjonot ovat niin pitkiä. Kirjoitustyylistähän tuon tunnistaa heti provoksi.
Me laitoimme lapsen tarhaan, vuoropäiväkotiin, vaikka mummo oli hankkinut kaikki tarvikkeet ja oletti hoitavansa lasta kotonaan. Meille olisi käynyt ihan samanlailla jos mummo olisi alkanut hoitaa lasta. Lisäksi nytkin toimintatapamme lapsen kanssa ovat vääriä ja toimimme väärin kun emme laske lapsen päivittäin syömiä proteiinimääriä ja kaloreita jne. Mummo ei siis ole mieleltään terve, vaikka onkin innokas hoitamaan lasta ja hoito pääosin sujuu. Lapsen vanhetessa ja ymmärtäessä enemmän, ongelmat kasvavat kun mummo selittää lapselle mitä sattuu. Lentopelkokin voisi hyvin alkaa meillä mummon omasta pelosta. Nyt homma sujuu kohtuullisesti kun on varatut tarhavuorot ja mummo hoitaa ne yllättäen tulevat eli 2-3 kertaa viikossaviikossaä, mielellään vai muutaman tunnin kerrallaan.
Minulla on vähän yllättävä ratkaisu. Tehkää toinen lapsi. Mummo on kiireisempi lasten kanssa ja olemisen viehättävyys vähenee. Meillä käytös normalisoitui paljon toisen myötä ja se hössötys jäi pois.