Lue keskustelun säännöt.
Mummo roikkuu lapsenlapsessa
11.02.2016 |
Meillä on anopistani, tuosta ennen niin fiksusta ja mukavasta ihmisestä, kuoriutunut aivan järkyttävän omistushaluinen ja mustasukkainen mummo. Lapsemme on käytännön syistä (ja anopin omasta tarjouksestaan) hoidossa hänen luonaan päiväkodin sijaan, mutta nykyään lapsen saa tyyliin väkisin repiä mummon huomasta kotiin hoitopäivän jälkeen, kun mummo ei millään haluaisi lapsen lähtevän luotaan. He saattavat esimerkiksi ollakin jossain vierailulla sovittuna noutoaikana, puhelimeen ei vastata ja kun mennään sisälle, niin pöydällä saattaa olla lappu, jossa lukee, että ollaan retkellä, tuon Annan illalla teille. Anoppi on myös alkanut ostella meille lomareissuja, kahdelle tietenkin, jotta lapsi olisi matkojen ajan hänen luonaan.
Erityisen kateellinen anoppi on äidilleni, hänellä kun on mielestäni täysi oikeus viettää aikaa ainoan lapsenlapsensa kanssa silloin, kun on vierailulla Suomessa. Anoppi on tunkemassa aina meille lapsenhoitajaksi, kun viisi lasta kasvattanut äitini on niin vastuuton ihminen, että asuu ulkomailla, eikä välitä lapsenlapsestaan sen vertaa, että asuisi samassa kaupungissa meidän kanssamme. Jouluna anoppi haukkui äitini aivan täysin, kun tämä erehtyi anopin kuullen sanomaan lapselle, että tulepa mummon syliin. Mummo-nimitys kun on varattu The Mummolle, eikä millekään täysin vieraalle tunkeilijalle.
Nyt anoppi veti viimeisimmät pultit, kun olin epähuomiossa jättänyt lentolippujen ostotositteita työpöydälle lojumaan työpäivän ajaksi. Olemme lähdössä kesällä kuukaudeksi äitini luo Italiaan ja voitte arvata, mitä anoppi on siitä mieltä. Lapsesta on yhtäkkiä kuoriutunut lentopelkoinen tyyppi, joka itkee iltaisin, ettei halua lentokoneeseen. Jep. Olen jo pitkään harkinnut toisenlaisia hoitokuviota, mutta tällä hetkellä se taitaa tarkoittaa sitä, että jomman kumman on vaihdettava työpaikkaa, sillä muuten lapsi saattaa toisinaan olla jopa kokonaisen vuorokauden hoidossa. Tää olisi niin paras ratkaisu, jos tästä ei nyt olisi tullut tälläistä :(
Kommentit (126)
Suu auki mummon kanssa! Mikä siinä suoraan ja asiallisesti keskustelemisessa on niin vaikeaa?? Aina on riski että joku vetää herneen nenään, mutta jos sitä pelkää niin sitten ei auta muu kuin jatkaa nykyisellä mallilla jos puhuminen on niin pelottavaa. Aloittaisin sillä, että 'minusta tuntuu pahalta kun arvostelet äitiäni'. Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ruotuun, outoa toimintaa. Kyllä niille lähisukulaisillekin pitää rajat vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on provo. Kirurgipareja vain kourallinen, kukaan ei tuossa elämäntilanteessa. Hohhoijaa teidän kanssa.
Herttaista, että tunnet kaikki maailman kirurgit <3
No ei tarvitse tuntea kuin Suomen. Ja itseasiassa tunnen. Ap on provo ja olette noloja kun ruokitte tätä.
En tiedä, tunnenko sinut vai oletko sinäkin provo, mutta totuus on se, että suomen kirurgit tuntevat melkein kaikki toisensa (suukirurgeja lukuunottamatta). Mammat eivät vaan halua uskoa tätä.
Joo, varmaan aika pitkälti niin, että sanon nimen ja sinä tiedät alan. Mutta aika fakiiri olet, jos senkin tiedät, kenen kanssa kukin sänkynsä jakaa.
Ap tule kertomaan saatiinko mummi ruotuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet valittaa kun ehdotukset ei ap:lle kelpaa. No ei ne päiväkotiehdotukset nyt selkeästi ole sitä mitä ap haluaa. Joka viestissä sanonut, että haluaisi pitää lasta anopilla hoidossa mutta halusi neuvoja siihen miten saisi homman paremmin toimimaan anopin kanssa.
Mun neuvo on puhua miehen kanssa yhdessä anopille, että nyt tuntuu siltä että tarvitsette ennemmän yhteistä aikaa perheen kesken. Laitatte vaikka yhdessä anopin kanssa paperille ylös muutoksia mitä voisitte tehdä.
Esim. Lapsi haetaa sovittuun aikaan, vapaapäivinä te vietätte perhepäivää ja aina joskus käytte anopilla kylässä ja voisitte sopia vaikka yhteisestä kylpyläreissusta että anoppikin pääsee "rentoutumaan" vaikka touhuaisikin lapsen kanssa sielläkin.
Eli vähän kritiikkiä, vähän kiitosta ja "palkitsemista".KIITOS! Kyllä meidän on pakko järjestää jokin palaveri, missä keskustellaan puolin ja toisin tilanteesta.Ja kiitos muillekin, jotka ovat asiallisesti vastanneet kysymyksiini, vaikkei aloituksessa varsinaisesti mitään kysymystä ollutkaan, avautumista ja turhautumista ehkä lähinnä. Me ei haluta vielä mummolta iloa hoitaa lapsenlastaan eikä väkisin viedä lasta vieraalle hoitoon kun oma isoäitikin haluaisi hoitaa. Kyllä minua haittaa, jos mieheni hyväsydäminen äiti loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Haluaisin rakentavan keskustelun kautta saada tilanteen toimimaan, enkä uhkailemalla sillä, että isoäiti näkee lapsensa jatkossa ehkä max kerran viikossa yhden nopean kahvikyläilyn ajan, jos ei muuta toimintaansa. Hänestä on oikeasti aivan mittaamattoman suuri apu meille ja olen kyllä aika nöyrää tyttöä sen avun edessä.
Provohuuteluihin ja lapsemme kärsimykseen näin itsekkäiden vanhempien jälkeläisenä en edes vastaa, sillä itse tiedän, miten asia on ja se riittää minulle.
Ai nyt mummon hyväsydäminen, mutta aloitusviestissä oli vielä mustasukkainen ja omistushaluinen, joka haukkui oman äitisikin? Nyt mummo on ihan tästä teidän antamasta mummouden ilosta hoitaja lapselle, kun aloitusviestissä painotit että tämä on teillä käytännön tilanteen vuoksi tämä järjestely?
Provoa ei tunnista suinkaan tunnista ammateista (täällä kyllä käy lääkäreitä), tai hullunkurisesta tilanteesta (luoja tietää kuinka paljon onkaan takertuvia mummoja jotka omivat lapsenlastaan). Provon tunnistaa siitä yksinkertaisesta seikasta tällä palstalla, että tarina muuttuu ja provolle ei ikinä kelpaa mikään annettu vastaus (jotta provo saisi jonkun suuttumaan siellä ruudun toisella puolella, ja jotta ketju vain jatkuisi ja jatkuisi).
Vierailija kirjoitti:
Tok tok, ja muutama emeritusproffa ja suomenruotsalaiset raharikkaat jne jne... NOT
Taitaa AP olla duunissa Brunbergin tehtaalla ja mies Kilpilahdessa...
Anoppi ostelee matkoja kirurgeille... BUHAHAHAA... vai pitäisikö käyttää AP:n viljelemää termiä "voi hyvänen aika sentään"...
Öh, missäs internetissä ajattelit että ne emeritusproffat ja suomenruotsalaiset raharikkaat liikuskelevat? Kun heidän perheissään syntyy vauva ja haluavat anonyymisti keskustella jossain niin onko heitä varten joku www.elite-vauva.fi foorumi? :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, kuten 105 totesi, että vaikka tunnet Suomen kaikki kirurgit niin et todellakaan tiedä, ketkä heistä ovat pariskuntia saati sitten minkäikäisiä lapsia ja millaisia hoitoratkaisuja heillä on, tai millaisia suhteita anoppiinsa tai äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Kirurgipariskunta. Todella harvinainen juttu, itse en ole vieläkään törmännyt. Missä päin vaikutat ap? ;)
Greyn Anatomiassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirurgilla on vapaana monta iltaa, mutta notkuu av:lla rakkaan lapsensa kanssa olemisen sijaan. =D Valittaa kuinka ei jää aikaa lapselle. Taisi anoppi äkätä että äiti on koneella kaiken aikaa... siinä se syy.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia hankkinut, sitten on vaan se oma työ järjesteltävä niin, lapsi on sen saman 40h/vko hoidossa mitä teillä on työtä. Koska toi nyt vaan on maksismi, miten paljon työtä tässä maassa saa teettää ihmisellä viikossa.
Yksityisyrittäjänä tää kommentti vähän naurattaa. Suomessa on niin totuttu tähän 40h lyhyeen työviikkoon, ettei edes ymmärretä millaista luksusta se oikeasti on. Ja on aika paljon aloja, joissa joudutaan tekemään pidempää työviikkoa, toki niitä vapaita on sitten jossain toisessa kohdassa enemmän, jos siis on palkansaaja. Yrittäjillehän 40h/vko on pääsääntöisesti utopiaa.
Ja jos ei saa leipää muuten kuin yrittämällä, niin lisääntyminen pitäisi ilmeisesti silloin unohtaa kokonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei helou, yksikään kirurgi ei kyllä kirjoittele vauva av-palstalla, ei millään pahalla ketään kohtaan :)
Sinänsä ihan aiheellinen aloitus kyllä...Ai häh, eiköhän tänne kirjoittele ihan puoli Suomea? Siihen joukkoon mahtuu varmasti muutama juristi, kirurgi, pappi, narkkari, 15-vuotias, mies ja ehkä jopa sinun äitisi.
Jonku aikaa sitten tänne teki avauksen päiväkodin työntekijä joka valitti että miksi vanhemmat ei vastaa päivällä puhelimeen kun soitetaan että lapsi on sairas. Tai miksi kestää 3 tuntia tulla hakemaan se sairas lapsi sit kun on soitettu.
Sillon oli koko palsta täynnä just kirurgeja ja lääkäreitä jotka oli niin tärkeitä ettei voi vastata puhelimeen koska aina on just sillon on aina menossa leikkaus. Ja käskettiin just ajatella että jos olis se hoitajan oma lapsi siinä leikkauspöydällä niin eikö olis parempi että se kirurgin lapsi on sairaana päiväkodissa vaikka koko päivän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei helou, yksikään kirurgi ei kyllä kirjoittele vauva av-palstalla, ei millään pahalla ketään kohtaan :)
Sinänsä ihan aiheellinen aloitus kyllä...Ai häh, eiköhän tänne kirjoittele ihan puoli Suomea? Siihen joukkoon mahtuu varmasti muutama juristi, kirurgi, pappi, narkkari, 15-vuotias, mies ja ehkä jopa sinun äitisi.
Jonku aikaa sitten tänne teki avauksen päiväkodin työntekijä joka valitti että miksi vanhemmat ei vastaa päivällä puhelimeen kun soitetaan että lapsi on sairas. Tai miksi kestää 3 tuntia tulla hakemaan se sairas lapsi sit kun on soitettu.
Sillon oli koko palsta täynnä just kirurgeja ja lääkäreitä jotka oli niin tärkeitä ettei voi vastata puhelimeen koska aina on just sillon on aina menossa leikkaus. Ja käskettiin just ajatella että jos olis se hoitajan oma lapsi siinä leikkauspöydällä niin eikö olis parempi että se kirurgin lapsi on sairaana päiväkodissa vaikka koko päivän...
Veljeni joutui pienenä sairaalaan onnettomuuden takia (oli loukkaantunut, muttei onneksi kovin vakavasti). Ensiavusta soitettiin leikkaussaliin äidillemme, joka oli juuri tekemässä jotain isoa päivystysleikkausta. Äitini kertoi, ettei muista puhelua ollenkaan (jutteli hoitajan välityksellä), vaan vasta kun leikkaus oli ohi, havahtui kysymään, että onko jollekin hänen lapsistaan tapahtunut jotain.
Jotkut työt vaan ovat sellaisia, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen meneillään olevaan työtehtävään - saati että lähtisi siltä seisomalta hakemaan nuhakuumeista lasta päiväkodista, kun sieltä soitetaan. Ei se tarkoita, että oltaisiin ylemmyydentuntoisia tai ei välitettäisi omasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei helou, yksikään kirurgi ei kyllä kirjoittele vauva av-palstalla, ei millään pahalla ketään kohtaan :)
Sinänsä ihan aiheellinen aloitus kyllä...Ai häh, eiköhän tänne kirjoittele ihan puoli Suomea? Siihen joukkoon mahtuu varmasti muutama juristi, kirurgi, pappi, narkkari, 15-vuotias, mies ja ehkä jopa sinun äitisi.
Jonku aikaa sitten tänne teki avauksen päiväkodin työntekijä joka valitti että miksi vanhemmat ei vastaa päivällä puhelimeen kun soitetaan että lapsi on sairas. Tai miksi kestää 3 tuntia tulla hakemaan se sairas lapsi sit kun on soitettu.
Sillon oli koko palsta täynnä just kirurgeja ja lääkäreitä jotka oli niin tärkeitä ettei voi vastata puhelimeen koska aina on just sillon on aina menossa leikkaus. Ja käskettiin just ajatella että jos olis se hoitajan oma lapsi siinä leikkauspöydällä niin eikö olis parempi että se kirurgin lapsi on sairaana päiväkodissa vaikka koko päivän...
Veljeni joutui pienenä sairaalaan onnettomuuden takia (oli loukkaantunut, muttei onneksi kovin vakavasti). Ensiavusta soitettiin leikkaussaliin äidillemme, joka oli juuri tekemässä jotain isoa päivystysleikkausta. Äitini kertoi, ettei muista puhelua ollenkaan (jutteli hoitajan välityksellä), vaan vasta kun leikkaus oli ohi, havahtui kysymään, että onko jollekin hänen lapsistaan tapahtunut jotain.
Jotkut työt vaan ovat sellaisia, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen meneillään olevaan työtehtävään - saati että lähtisi siltä seisomalta hakemaan nuhakuumeista lasta päiväkodista, kun sieltä soitetaan. Ei se tarkoita, että oltaisiin ylemmyydentuntoisia tai ei välitettäisi omasta lapsesta.
No ni mitä mä sanoin. Heti rupes löytymään selityksiä ja kirurgeja.
Siis molemmatko te päivystätte? Ja missä olette töissä? Osastot toimivat virka-aikaan eli ainoa mahdollisuus on päivystys.
Miten lapsi on pari vuorokautta putkeen hoidossa, käsi kädessä samassa sairaalassa teette leikkauksia jotka kestävät todella kauan? Ette ole eri aikaan töissä ollenkaan.
Eihän kukaan nyt palstalla omaa työpaikkaansa ilmoita. Sitä paitsi, aiheena oli takertuva mummo ja nyt täällä intetään ap:n työasioista. Tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia lapsi jos tiedätte jo valmiiksi että kirurgeina teillä ei ole sille aikaa? Kaippa se yksi statuslapsi on tärkeä hankkia
Me ei olla totuttu tekemään asioita helpoimman kautta. Me joudutaan ehkä kirjoittamaan viikko etukäteen kalenteriin, että tiistaita 13-17 retkelle lapsen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö antaisi kaiken huomiomme lapselle silloin kun se on mahdollista. Ja on meilläkin hyvänen aika joskus vapaata ja lomaa. Mutta on tämä kieltämättä elämäntyyli, jota on todella vaikea selittää ihmiselle, jolla ei ole pienintäkään käsitystä meidän ammateista. Statusta ei meidän maailmassa kuitenkaan lapsella hankita.
Yhtälailla me muut joudutaan kirjoittamaan kalenteriin hyvissä ajoin asiat ylös. Mutta meidän lapsi sentään näkee meitä vanhempia joka päivä suurinpiirtein samoihin aikoihin eikä vaan 'silloin kun se on mahdollista'. Minusta on tärkeää että lapsi näkee vanhempiaan paljon joka päivä ja saa viettää aikaa heidän kanssaan muutenkin, kuin vain millon vanhemmilla on silloin tällöin aikaa töiltä. Ihana kasvaa 'vanhempien' kanssa jotka selkeästi osoittaa että työ on tärkeämpi ja sitten aikuisena alkaa purkaa tätä terapiassa.
No, sinun onneksesi kaikki eivät ajattele noin. Voisit olla aika hiljaista tyttöä/poikaa, jos lapsesi leikkaava kirurgi ilmoittaisi, että minulle on nyt tässä hetkessä oma lapseni tärkeämpi kuin työni, kello on neljä ja minä lähden kotiin. Laittakaa potilas kiinni ja katsotaan ehditäänkö huomenna avata taas. ap
Ensinnäkin tarkoitin sitä sillä että niitä lapsia ei hankita jos niille ei ole aikaa. Ja jos hankkii niitä niin sitten esim toinen vanhemmista muuttaa työnkuvaa tai jää kotiin kunnes lapsi pärjää kotona yksikseen. Miksi aiheuttaa viattomalle lapselle tuskaa vaikka tietää ettei elämässä moiselle ole kunnolla tilaa.
Yhy yhy, lapsille on aikaa nykyaikana paaaaljon enemmän kuin vaikka silloin, kun tenavia tehtiin kymmenkunta, vaikkei ollut edes varaakaan. Valittaisit isoäidillesi siitä, miten on ollut kiireistä, ei olisi saanut tehdä yhtään lasta siihen työsiirtolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voi järjestää niin, että päivystänyt eri päivinä? Terv. Leikkaussalihoitaja ja vuorotyöläismies, jotka välillä turvautuvat mummoihin, mutta pääsääntöisesti lapset hoidetaan itse tai ovat hoidossa :)
Yleensä toki päivystämme eri aikaan ja silloinhan ei ole mitään ongelmaa. Monesti päivystyksen aikana ei edes tarvitse poistua kotoaan, mutta siihen on varauduttava. Tää satunnainen päällekäinen päivystys vaan oli worst-case-scenario-esimerkki siitä, miksi ei välttämättä haluttaisi lasta vuoropäiväkotiin, kun kerran parempikin vaihtoehto olisi olemassa. Ja myös koska ne työvuorot ei ole ihan kiveen hakatut, vaan voi vähän muuttua tilanteen mukaan ja epäilen, ettei vuoropäiväkodissakaan ihan hirveän hyvällä katsota, jos joku ei hae lastaan ajallaan :) ap
Sitä paitsi jos lapsen tarve yöhoitajaan on noin satunnaista eikä edes silloin todennäköistä, niin ette edes saisi vuoropäiväpaikkaa, vaan teitä kehotettaisiin ratkaisemaan lapsen hoito muulla tavoin.
KIITOS! Kyllä meidän on pakko järjestää jokin palaveri, missä keskustellaan puolin ja toisin tilanteesta.Ja kiitos muillekin, jotka ovat asiallisesti vastanneet kysymyksiini, vaikkei aloituksessa varsinaisesti mitään kysymystä ollutkaan, avautumista ja turhautumista ehkä lähinnä. Me ei haluta vielä mummolta iloa hoitaa lapsenlastaan eikä väkisin viedä lasta vieraalle hoitoon kun oma isoäitikin haluaisi hoitaa. Kyllä minua haittaa, jos mieheni hyväsydäminen äiti loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Haluaisin rakentavan keskustelun kautta saada tilanteen toimimaan, enkä uhkailemalla sillä, että isoäiti näkee lapsensa jatkossa ehkä max kerran viikossa yhden nopean kahvikyläilyn ajan, jos ei muuta toimintaansa. Hänestä on oikeasti aivan mittaamattoman suuri apu meille ja olen kyllä aika nöyrää tyttöä sen avun edessä.
Provohuuteluihin ja lapsemme kärsimykseen näin itsekkäiden vanhempien jälkeläisenä en edes vastaa, sillä itse tiedän, miten asia on ja se riittää minulle.