Lue keskustelun säännöt.
Uusperhetuskaa... taas yksi tarina
10.02.2016 |
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Voi luoja! Se on kuitenkin lapsi ja lapsenkin koti! Aikuinen ihminen mieti nyt vähän. Haluatko että joku kohtelisi noin sun omia lapsia (tai olisi kohdellut kun olivat pienempiä). Haloo! Uusperhekuvio on uusperhekuvio, siinä tulee miehen mukana lapset, sori. Luuletko ettei se lapsi aisti susta tuota negatiivisuutta?
Elämä ei oo sitku ja jos, vaan se on tässä ja nyt. Vietä perhearkea ja parisuhde-elämää miehen kanssa nyt, niillä korteilla mitä sulla on, ja jos ei onnistu niin mene peilin eteen. Kukaan muu ei ole vastuussa sinun onnellisuudesta kuin sinä itse. Piste.
En ymmärrä tätä nykyajan avuttomuutta kun ei osata edes sitä romantiikkaa ja rakkautta tuoda siihen arkeen vaan aina ollaan etsimässä syyt oman itsen ulkopuolelta miksei onnistu. On lapset ja pitäis olla luksusta, kylpylää ja hotellia. Whattafak!?!? Ei kai se teini koko aikaa ole samassa huoneessa teidän kanssa, yötä päivää? Ja mitäs sitten jos vaikka yhdessä katsotte leffaa (vaikka porukalla) ja istut ukon kainalossa, ei siinä irstailla tarvi. :D Läheisyyttä on ja rakkautta löytyy ja alkaa sit myöhemmin tapahtua muutakin.
Tässä konkreettinen vinkki: halaa ukkoas ainakin kerran päivässä vähintään 20 sek kerrallaan, se vapauttaa mielihyvähormoneja ja siitä tulee tapa ja läheisyys lisääntyy. Ja läheisyys ja rakkaus kun lisääntyy se lisää onnellisuutta ja se taas kertaantuu!! Ja kysele ja kuuntele mitä sillä on sanottavana ja mitä sille kuuluu. Se teidän suhde on nyt siinä, perhearjessa, te kyllä löydätte ajan ja keinot jos vain haluatte.
Luitko edes mitä ap kirjoitti? Heillä ei ole varaa edes tuollaisiin.
Ja eikö se äidin koti ole yhtä lailla lapsen koti? Tai ainakin pitäisi olla? Miksi äitipuoli on paha tässä, jos äiti, isä ja teini ovat ominpäin menneet muuttamaan sopimukset kysymättä äitipuolen mielipidettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-vuotiaat tosiaan harvoin haluavat enää isovanhemmille mennä yökylään.
Tämä teinihän oli poika, pojat eivät niin paljon myöskään yökyläile kavereillaan kuin tytöt.
Ei teillä nyt oikeastaan ole mitään kummempaa uusperhetuskaa, vaan ihan teinituskaa. Teinit pitää välillä pakottaa tekemään asioita, joten nyt vain pakotatte hänet viettämään aikaa myös äitinsä luona.
Jos hän haluaa yöksi kotiin, niin antakaa tulla.
16-vuotias voi hyvin olla yksin ainakin yhden yön, vielä enemmänkin jos tunnette hänen kaverinsa, ja luotatte porukkaan. Voitte miehesi kanssa harrastaa, käydä liikkumassa, telttailla, mökkeillä, nähdä ystäviä tai ihan mitä vain keksitte. Mistä valitus?
Kyllä niitä teinejä samassa asunnossa joutuu väistelemään aina, sietämään kavereita, melua jne.
Pari vuotta vielä, menee hetkessä!
Olette olleet yhdessä 12v, tyttö on 16v. Olet ollut siis tytön elämässä siitä asti kun hän on ollut neljä. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kuten sinä, koska olet ollut hänen elämässään niin kauan kun hän muistaa. Ehkä hän ei siksi osaa ajatella olevansa "tiellä"?
Mnustakin tämä on ihan teinituskaa vain. Uusperhetuskaksi sen tekee se, ettei ap uskalla/katso oikeudekseen määräillä teiniä niin kuin määräilisi omia lapsiaan. Jos teini olisi ap:n oma lapsi, joka ei tottelisi äitään, niin sitten ap valittaisi täällä ihan sitä itseään: eli teinituskaa.
Vierailija kirjoitti:
Mnustakin tämä on ihan teinituskaa vain. Uusperhetuskaksi sen tekee se, ettei ap uskalla/katso oikeudekseen määräillä teiniä niin kuin määräilisi omia lapsiaan. Jos teini olisi ap:n oma lapsi, joka ei tottelisi äitään, niin sitten ap valittaisi täällä ihan sitä itseään: eli teinituskaa.
Jos äitipuoli sanoo että menes äidillesi, kuten sovittiin ja isä ja äiti sanovat, ettei ole pakko, jos ei huvita, niin ketäköhän teini tottelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on joukko marttyyri-huonossa parisuhteessa väkisin "lasten takia" kitkuttelijoita, joilla ei ole kunnollista seksielämää ollut vuosiin... ja jotka vielä uskottelevat itselleen, että se on ok. Ei ihmekään, että ap saa näin paljon kritiikkiä.
Ei tuo lapsi nyt enää kovin "vieras" ole, jos parisuhde on jatkunut jo 12 vuotta. Eikö heppu käy edes missään harrastuksissa, jotta olisi ainakin jonakin iltana viikossa poissa kotoa parisen tuntia? Silloin on ruuanlaitto, tiskaus ja siivous jne, sanot. Muuttakaa rutiinejanne, hyvät ihmiset! Ei ne tiskit mihinkään karkaa, jos ensin vähän kuhertelette ja pidätte toisianne hyvänä. Hei, nyt joustavuutta kehiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo lapsi nyt enää kovin "vieras" ole, jos parisuhde on jatkunut jo 12 vuotta. Eikö heppu käy edes missään harrastuksissa, jotta olisi ainakin jonakin iltana viikossa poissa kotoa parisen tuntia? Silloin on ruuanlaitto, tiskaus ja siivous jne, sanot. Muuttakaa rutiinejanne, hyvät ihmiset! Ei ne tiskit mihinkään karkaa, jos ensin vähän kuhertelette ja pidätte toisianne hyvänä. Hei, nyt joustavuutta kehiin!
Voin kertoa, että toisen lapsi on aina jossain määrin vieras. Syynä mm. se, että siellä jossain on biologinen äiti tai isä, jolla on aina suurempi sananvalta, kuin äiti- tai isäpuolella.
Ja mistä nuo tiskit yms keksit? Eikai ap ole ollut ketjussa enää pitkään aikaan? Enkä hänen viesteistään mitään tiskejä löytänyt.
Aika asennoitunutta keskustelua äitipuolta kohtaan taas! Missäs sen lapsen oman äidin vastuu on teininsä hyvinvoinnista? Miksi teini ei halua sinne? Ehkä siksi, että häntä ei haluta sinne oikeasti..? Laspen biologiselle äidille näemmä sallitaan tyytyväisyys siitä, ettei esikoinen ole koskaan hänen uuden perheen ja onnen tiellä?
Äitipuoli sentään on teinin kanssa koko ajan, nyt vaan pyytää yhtä pientähetkeä joskus ilman tätä teiniä. Ei se ole hylkäämistä. Lapsen äiti sen teinin on näemmä hylännyt ja viettää tyytyväisenä elämäänsä uuden perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Voi luoja! Se on kuitenkin lapsi ja lapsenkin koti! Aikuinen ihminen mieti nyt vähän. Haluatko että joku kohtelisi noin sun omia lapsia (tai olisi kohdellut kun olivat pienempiä). Haloo! Uusperhekuvio on uusperhekuvio, siinä tulee miehen mukana lapset, sori. Luuletko ettei se lapsi aisti susta tuota negatiivisuutta?
Elämä ei oo sitku ja jos, vaan se on tässä ja nyt. Vietä perhearkea ja parisuhde-elämää miehen kanssa nyt, niillä korteilla mitä sulla on, ja jos ei onnistu niin mene peilin eteen. Kukaan muu ei ole vastuussa sinun onnellisuudesta kuin sinä itse. Piste.
En ymmärrä tätä nykyajan avuttomuutta kun ei osata edes sitä romantiikkaa ja rakkautta tuoda siihen arkeen vaan aina ollaan etsimässä syyt oman itsen ulkopuolelta miksei onnistu. On lapset ja pitäis olla luksusta, kylpylää ja hotellia. Whattafak!?!? Ei kai se teini koko aikaa ole samassa huoneessa teidän kanssa, yötä päivää? Ja mitäs sitten jos vaikka yhdessä katsotte leffaa (vaikka porukalla) ja istut ukon kainalossa, ei siinä irstailla tarvi. :D Läheisyyttä on ja rakkautta löytyy ja alkaa sit myöhemmin tapahtua muutakin.
Tässä konkreettinen vinkki: halaa ukkoas ainakin kerran päivässä vähintään 20 sek kerrallaan, se vapauttaa mielihyvähormoneja ja siitä tulee tapa ja läheisyys lisääntyy. Ja läheisyys ja rakkaus kun lisääntyy se lisää onnellisuutta ja se taas kertaantuu!! Ja kysele ja kuuntele mitä sillä on sanottavana ja mitä sille kuuluu. Se teidän suhde on nyt siinä, perhearjessa, te kyllä löydätte ajan ja keinot jos vain haluatte.
Luitko edes mitä ap kirjoitti? Heillä ei ole varaa edes tuollaisiin.
Ja eikö se äidin koti ole yhtä lailla lapsen koti? Tai ainakin pitäisi olla? Miksi äitipuoli on paha tässä, jos äiti, isä ja teini ovat ominpäin menneet muuttamaan sopimukset kysymättä äitipuolen mielipidettä?
Niinpä. Ja missä on teinin oman äidin vastuu? Onko oma äiti siivonnut teininsä pois uuden onnen tieltä ja äitipuoli on nyt pahis kun joskus haluaisi edes yhden yön olla ilman teiniä? Jos äitipuoli on kuukaudesta 27/28 vuorokautta lapsipuolensa kanssa, onko se liikaa pyydetty, että oma äiti olisi 1/28 vuorokaudesta omansa kanssa. Niin..?
Minusta ap voisit ihan hyvin lähteä muutaman kerran vaikka omille lapsillesi tai vanhemmillesi tai jonnekin, kun on tällainen vkl, että teinin pitäisi olla äidillään. Eiköhän miehesi silmät aukea, ja jos eivät, hän ei vaan arvosta sinua riittävästi laittaakseen teinille rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika jäävi ottamaan kantaa, mutta mielestäni on surullista nuoren ihmisen kannalta, että hänellä ei ole sellaista kotia missään, jossa hän voisi vapaasti olla tarvitsematta lähteä jonnekin muualle aina joksikin päiviksi. Aikuisten tarpeet menevät lapsen tarpeiden ohitse. Jostain syystä aloittajan teini ei halua mennä äitinsä luokse. Ei häntä siihen voi pakottaa. On vaikeaa uskoa, ettei aloittaja miehensä kanssa löydä yhteistä aikaa ilman teiniä, kun nuorempiakaan lapsia ei enää ole. Ajatellaanpa vaikka kesääkin. Silloinhan seksiäkin voi harrastaa vaikka ulkosalla. No tuo oli hieman huumorilla heitetty ehdotus. Mutta summa summarum: Kun lapsia on hankittu, joko itse tekemällä tai uusperheeseen liittymällä, lapsista täytyy huolehtia aikuismaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet yhdessä 12v, tyttö on 16v. Olet ollut siis tytön elämässä siitä asti kun hän on ollut neljä. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kuten sinä, koska olet ollut hänen elämässään niin kauan kun hän muistaa. Ehkä hän ei siksi osaa ajatella olevansa "tiellä"?
Ei AP teiniä ajattelekaan tiellä olevana. Haluaisi vaan yhden pienen hetken silloin tällöin ilman häntä. Kuten moni tekee omienkin lasten kohdalla.
Olla tiellä ja haluta eroon on IHAN eri asia kuin olla pieni hetki ilman. Yksi yö kuukaudessa tai kahdessa. Ei ole paljon pyydetty, eikä hylkäämistä. Teinillä kun on omakin äiti, jossa ei ilmeisesti ole mitään isompaa vikaakaan. Oma äitihän lomailee tästä tenistä 100% ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja m
inä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Itsepähän lähdit moiseen, sano hyvästit itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika jäävi ottamaan kantaa, mutta mielestäni on surullista nuoren ihmisen kannalta, että hänellä ei ole sellaista kotia missään, jossa hän voisi vapaasti olla tarvitsematta lähteä jonnekin muualle aina joksikin päiviksi. Aikuisten tarpeet menevät lapsen tarpeiden ohitse. Jostain syystä aloittajan teini ei halua mennä äitinsä luokse. Ei häntä siihen voi pakottaa. On vaikeaa uskoa, ettei aloittaja miehensä kanssa löydä yhteistä aikaa ilman teiniä, kun nuorempiakaan lapsia ei enää ole. Ajatellaanpa vaikka kesääkin. Silloinhan seksiäkin voi harrastaa vaikka ulkosalla. No tuo oli hieman huumorilla heitetty ehdotus. Mutta summa summarum: Kun lapsia on hankittu, joko itse tekemällä tai uusperheeseen liittymällä, lapsista täytyy huolehtia aikuismaisesti.
Ilmeisesti AP:n koti on kuitenkin teinille varsin hyvä, mieluinen ja turvallinen paikka kun siellä on mielummin kuin omalla äidillään. AP siis tekee näemmä asiat teinin kanssa aika perhanan hyvin. Ei teini siellä mitä selvimmin kärsi tai koe olevansa tiellä. Hatun nosto sille!
Vierailija kirjoitti:
Olen aika jäävi ottamaan kantaa, mutta mielestäni on surullista nuoren ihmisen kannalta, että hänellä ei ole sellaista kotia missään, jossa hän voisi vapaasti olla tarvitsematta lähteä jonnekin muualle aina joksikin päiviksi. Aikuisten tarpeet menevät lapsen tarpeiden ohitse. Jostain syystä aloittajan teini ei halua mennä äitinsä luokse. Ei häntä siihen voi pakottaa. On vaikeaa uskoa, ettei aloittaja miehensä kanssa löydä yhteistä aikaa ilman teiniä, kun nuorempiakaan lapsia ei enää ole. Ajatellaanpa vaikka kesääkin. Silloinhan seksiäkin voi harrastaa vaikka ulkosalla. No tuo oli hieman huumorilla heitetty ehdotus. Mutta summa summarum: Kun lapsia on hankittu, joko itse tekemällä tai uusperheeseen liittymällä, lapsista täytyy huolehtia aikuismaisesti.
On eri asia jos syy on, ettei huvita tai että äidin kotona on esim ilkeä, ryyppäävä isäpuoli.
Jos ensimmäistä, kyllä todellakin voi pakottaa ja pitääkin. Jos toista, sitten luonnollisesti ei.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joukko marttyyri-huonossa parisuhteessa väkisin "lasten takia" kitkuttelijoita, joilla ei ole kunnollista seksielämää ollut vuosiin... ja jotka vielä uskottelevat itselleen, että se on ok. Ei ihmekään, että ap saa näin paljon kritiikkiä.
Perus-av-mammailua :D
AV:lla puretaan patoumia, kun seksiä ei ole tai se on surkeaa.
Ei ole normaalia, että teini ei halua tavata toista vanhempaa käytännössä ollenkaan, jos kulkeminen on helppoa, kaverit ja harrastukset lähellä kummassakin paikassa ja ei olla riidoissa. Hetkittäin teinit tietenkin keksivät vaikka mitä, mutta pidemmän päälle, jos melkein vuoteen ei ole kunnolla nähty, niin kuulostaa kyllä omituiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, että teini ei halua tavata toista vanhempaa käytännössä ollenkaan, jos kulkeminen on helppoa, kaverit ja harrastukset lähellä kummassakin paikassa ja ei olla riidoissa. Hetkittäin teinit tietenkin keksivät vaikka mitä, mutta pidemmän päälle, jos melkein vuoteen ei ole kunnolla nähty, niin kuulostaa kyllä omituiselta.
Jatkan vielä: etenkin jos pitää paikkansa, että äiti on rikkaampi ja ostelee enemmän juttuja jne. kuten ap kertoi jossain viestissään.
"Ei ole olemassa myöskään sellaista äärilaitaa, että jos joskus haluaa hetken ilman toisen lapsia niin sitten olisi niitä kokonaan tieltä siivoamassa. Tällainen ajattelutapa kertoo vaan komentoijan naiiviudesta."
Tämä on erittäin hyvin sanottu, ja mielestäni ap juuri tältä vaikuttaakin. Hysteerimammat ovat vaan kääntäneet asian niin, että kaikki ovat hylänneet pienen teiniraukan, vaikka ainoa jonka kohdalla edes teoriassa voitaisiin puhua hylkäämisestä ja dumppaamisesta on oma äiti.
Olen itsekin uusperheellinen (mieheni on lähivanhempi) ja ihan mieheltänikin joutunut kuulemaan, että olen vihamielinen, kun joskus hänen lastensa tullessa kotiin ennen sovittua aikaa (mitä tapahtuu erittäin usein), ja me olemme joutuneet odotettuja menoja perumaan, olen siitä pahoittanut mieleni. Vuosia olen selittänyt, että kyse ei ole siitä, vaan ylipäätään sopimusten kunnioittamisesta, oman elämän suunnittelun tarpeesta ja parisuhdeajankin tärkeydestä. Tämä vielä korostuu, koska olen työttömänä ja mies tekee pitkää päivää, jolloin minä olen se, joka lasten kanssa koulun jälkeen on itseasiassa eniten. Eikä se haittaisi, kunhan olisi se luotto siihen, että rytmit ja tapaamiset pidetään, jollei ole erityisen suurta tarvetta joustaa.
No, aikaa on mennyt ja vakavasti harkitsen eroa, sillä ongelmahan ei meillä ole ne lapset, vaan se ettei mies kunnioita minua tässä asiassa tasavertaisena. Tai arvosta parisuhdeaikaa riittävästi. Ero tulee miehelle varmaan järkytyksenä, vuosien mittaa rakkaus ja luottamus ovat alkaneet kuolla, mutta hän tuskin katsoo asiaa näin.