Lue keskustelun säännöt.
Uusperhetuskaa... taas yksi tarina
10.02.2016 |
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on ongelmallisempaa: se, että oma äiti ei ilmaise lapselleen, että haluaa ja kaipaa tätä luokseen vai se, että äitipuoli lapsen isälle ilmaisee, että toivoisi parisuhdeaikaa? Oletan, että ap ei erityisemmin kiukuttele lapselle, koska tämä kotona hyvin viihtyy?
Ei kukaan kai ole väittänytkään että se ei olisi ongelma jos lapsi ei ole toivottu tulemaan äitinsä luo.
Tässä casessa näin kai kuitenkaan ollut vaan teini itse ilmaisi ettei halua mennä sinne.
Ja näin ollen hän kokee olonsa turvallisemmaksi ja mukavammaksi ap ja isänsä luona.
Sillä ei näköjään ole mitään merkitystä mitä lapsi haluaa, koska se on vaan teinien oikkuilua yms. Ja kukaan ei oikeasti tiedä mitä siellä äidin luona tapahtuu ja mikä mättää.Lasta täytyy rankaista siis tilanteesta mihin hän joutunut vanhempien erottua ja pariuduttua uudestaan.
Lapsi saa jo asua sen vanhemman luona, missä ilmeisesti paremmin viihtyy. Eli lapsen tahtoa kuunnellaan ja kunnioitetaan.
Lapsellekin voi opettaa, että kunnioittaa voi äitiäkin ja edes satunnaisesti käydä hänen luonaan, jos nyt joka toinen vkl tuntuu liian paljolta. Edelleenkään mikään ei viittaa siihen, että äiti olisi huono tai ei huomioisi teiniä.
Ihan yleinen tämänpäivän ongelma. Lapsia pitää kunnioittaa kaikessa, lasten ei tarvitse kunnioittaa ketään. Arvatkaas millaisia nämä ovat aikuisina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli just sunlainen äitipuoli. Muutin kyllä niin nopeasti kotoa pois, kun pystyin, mutta ei tuntunut vain olevan tarpeeksi nopeasti. On jotenkin outoa asua saman katon alla 8 vuotta ihmisen kanssa ja huomaa, ettei mitään kiintymystä ole sen toisen osapuolen kohdalta tullut. Itse en voisi edes kuvitella, etten rakastaisi lasta, jonka kasvattamiseen olen osallistunut, aivan yhtä pyytteettömästi kuin omaani.
Minäkään en saanut ymmärrystä, kun en kokenut äitiäni läheiseksi. Hän nimittäin jätti isäni hyvin tökeröllä tavalla, kun olin lapsi - yhtenä päivänä tulemme kotiin ja osa huonekaluista puuttuu. Siinä on hankala rakentaa uudelleen luottamusta. Et sinä tiedä sitä perimmäistä syytä, miksi teini ei halua mennä äidilleen. Kyllä se sinne menisi niistä pikkumuksuista huolimatta. Itse halusin väen vängällä pysyä isäni luona, missä kaksi alle kouluikäistä, ja osallistuin heidän hoitoonsa. Äitipuoli kosti mm. pakottamalla minut tekemään omat ruoat, jos isä ei ollut kotona. Saattaa kuulostaa pieneltä kiusalta, mutta onhan se 15-vuotiaalle aika outo tilanne, kun kaikille muille on tehty ruokaa, mutta itselle ei riitä. Itse tein perheelle ruokaa 1-2 kertaa viikossa ja silloin kyllä tein kaikille.
Se teini varmasti aistii sun suhtautumisesi ja samoin miehesi, joten älä ihmettele, jos välit kylmenevät molempiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli just sunlainen äitipuoli. Muutin kyllä niin nopeasti kotoa pois, kun pystyin, mutta ei tuntunut vain olevan tarpeeksi nopeasti. On jotenkin outoa asua saman katon alla 8 vuotta ihmisen kanssa ja huomaa, ettei mitään kiintymystä ole sen toisen osapuolen kohdalta tullut. Itse en voisi edes kuvitella, etten rakastaisi lasta, jonka kasvattamiseen olen osallistunut, aivan yhtä pyytteettömästi kuin omaani.
Minäkään en saanut ymmärrystä, kun en kokenut äitiäni läheiseksi. Hän nimittäin jätti isäni hyvin tökeröllä tavalla, kun olin lapsi - yhtenä päivänä tulemme kotiin ja osa huonekaluista puuttuu. Siinä on hankala rakentaa uudelleen luottamusta. Et sinä tiedä sitä perimmäistä syytä, miksi teini ei halua mennä äidilleen. Kyllä se sinne menisi niistä pikkumuksuista huolimatta. Itse halusin väen vängällä pysyä isäni luona, missä kaksi alle kouluikäistä, ja osallistuin heidän hoitoonsa. Äitipuoli kosti mm. pakottamalla minut tekemään omat ruoat, jos isä ei ollut kotona. Saattaa kuulostaa pieneltä kiusalta, mutta onhan se 15-vuotiaalle aika outo tilanne, kun kaikille muille on tehty ruokaa, mutta itselle ei riitä. Itse tein perheelle ruokaa 1-2 kertaa viikossa ja silloin kyllä tein kaikille.
Se teini varmasti aistii sun suhtautumisesi ja samoin miehesi, joten älä ihmettele, jos välit kylmenevät molempiin.
Voih mikä itkuvirsi. Ja hyvinpä ap:n persoonan tunnet muutaman viestin perusteella. Itselleni välittyy tunne, että hän olisi hyvinkin lämminhenkinen ja fiksu ja heidän teininsä viihtyisi ap:n kanssa vallan mainiosti.
Ja joo, meilläkin käy kotona välillä niin, että ruokaa ei jääkään sille, joka tulee viimeisenä, jos lapset on poikkeuksellisen nälkäisiä. Sitten lämmitetään sille viimeiselle jotain muuta, ei maailman suurin ongelma.
Ymmärrän ap hyvin. Älä välitä näistä, ne kun näkevät sanan uusperhe, eivät edes lue mistä on kyse, vaan ryntäämään rääkymään moraalista ylemmyyttään.
Yrittäkää jutella teinin äidinkin kanssa, jotta saisitte pidettyä yhtenäisen linjan.
Mun tulee aidosti paha mieli ap:n puolesta. Tietenkään teinille ei pidä suoraan sanoa, että menepäs edes joskus pois tieltä, mutta on se nyt kumma, jos aikuinen ei saa toivoa rauhallista aikaa parisuhteelle. Mikään kävely tai lounaspano ei korvaa pitkiä illallisia kynttilänvalossa, sen jälkeen kiireetöntä seksiä muuallakin kuin makkarissa, yhteissuihkua ja ehkä vielä muutamaa uusintakierrosta. Ja aamulla sama, runsas aamiainen kaikilla herkuilla ilman yhtään lasta lähimaillakaan ja sitä seksiä ilman pelkoa kiinnijäämisestä... ja että voidaan jutella rauhassa, ilman että joku tulee kertomaan matikanopesta tai pyytämään rahaa kesken parisuhdekeskustelun.
Ihan ydinperheissäkin lapsia laitetaan mummolaan yms. Ei kaikilla tietenkään ole turvaverkkoja, mutta väitän että jokaisella, joka arvostaa parisuhdettaan, on välillä tarve viettää kunnolla aikaa puolison kanssa.
Ja yllätystieto: Suomessa ravintolat, leffat, hotellit ovat kalliita. Jos kuukauden ruokabudjetista menee puolet ravintolakäyntiin ja hotelliin, ei se kovasti mieltä nostata.
Bonuksena vielä se, mitä ydinperheellinen ei tajua: uusperheessä arki on rankempaa, siinä joutuu jatkuvasti huomioiman exät, nyxät, ex-anopit jne plus olemaan todella herkkä niiden lasten oireiluiden suhteen. Saa olla todella pyyteetön, että oikeasti saa uusperheen arjen toimimaan kaikkien kannalta hyvin. Uskon, että ap:n kohdalla miehen teinillä on asiat aika hyvin ja perusturva kohdillaan. Nyt vaan ne äiti ja isä juttelemaan lapsensa kanssa ja sopimaan selkeät ajat milloin missäkin ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aika jäävi ottamaan kantaa, mutta mielestäni on surullista nuoren ihmisen kannalta, että hänellä ei ole sellaista kotia missään, jossa hän voisi vapaasti olla tarvitsematta lähteä jonnekin muualle aina joksikin päiviksi. Aikuisten tarpeet menevät lapsen tarpeiden ohitse. Jostain syystä aloittajan teini ei halua mennä äitinsä luokse. Ei häntä siihen voi pakottaa. On vaikeaa uskoa, ettei aloittaja miehensä kanssa löydä yhteistä aikaa ilman teiniä, kun nuorempiakaan lapsia ei enää ole. Ajatellaanpa vaikka kesääkin. Silloinhan seksiäkin voi harrastaa vaikka ulkosalla. No tuo oli hieman huumorilla heitetty ehdotus. Mutta summa summarum: Kun lapsia on hankittu, joko itse tekemällä tai uusperheeseen liittymällä, lapsista täytyy huolehtia aikuismaisesti.
Tämä!! En ymmärrä kuinka hienoa teistä olisi tuntea olevansa koko ajan 'väärässä' paikassa tai 'tiellä'. Elkääkä väittäkö ettei sitä huomaa! Lapset kyllä aistii pienetkin tunneasiat.
Minusta aivan turha kiistellä siitä missä lapsen pitäisi olla, tuon ikäinen saa itse päättää asuinpaikkansa. Vanhempien on oltava vanhempia 24/7 vaikka olis erottu ja uus 'onni' löydetty.
Olisko vanhempien aika kasvaa aikuiseksi?!! Uskomatonta vastuunpakoilua selittää jotain en ole onnellinen parisuhteessani liibalaabaa kun lasta ei haluaisi oikein kukaan. :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika jäävi ottamaan kantaa, mutta mielestäni on surullista nuoren ihmisen kannalta, että hänellä ei ole sellaista kotia missään, jossa hän voisi vapaasti olla tarvitsematta lähteä jonnekin muualle aina joksikin päiviksi. Aikuisten tarpeet menevät lapsen tarpeiden ohitse. Jostain syystä aloittajan teini ei halua mennä äitinsä luokse. Ei häntä siihen voi pakottaa. On vaikeaa uskoa, ettei aloittaja miehensä kanssa löydä yhteistä aikaa ilman teiniä, kun nuorempiakaan lapsia ei enää ole. Ajatellaanpa vaikka kesääkin. Silloinhan seksiäkin voi harrastaa vaikka ulkosalla. No tuo oli hieman huumorilla heitetty ehdotus. Mutta summa summarum: Kun lapsia on hankittu, joko itse tekemällä tai uusperheeseen liittymällä, lapsista täytyy huolehtia aikuismaisesti.
Tämä!! En ymmärrä kuinka hienoa teistä olisi tuntea olevansa koko ajan 'väärässä' paikassa tai 'tiellä'. Elkääkä väittäkö ettei sitä huomaa! Lapset kyllä aistii pienetkin tunneasiat.
Minusta aivan turha kiistellä siitä missä lapsen pitäisi olla, tuon ikäinen saa itse päättää asuinpaikkansa. Vanhempien on oltava vanhempia 24/7 vaikka olis erottu ja uus 'onni' löydetty.
Olisko vanhempien aika kasvaa aikuiseksi?!! Uskomatonta vastuunpakoilua selittää jotain en ole onnellinen parisuhteessani liibalaabaa kun lasta ei haluaisi oikein kukaan. :D :D
Komppaan jonkun aiemmin kirjoittamaa:
"Sanotaan se nyt vielä kerran:
Haluaa joskus parisuhdeaikaa ilman lapsia ei ole sama kuin että haluaa totaalisesti eroon toisen lapsista.
Ei voi olla vaikeaa ymmärtää, ellei ole täysin aivokuollut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika jäävi ottamaan kantaa, mutta mielestäni on surullista nuoren ihmisen kannalta, että hänellä ei ole sellaista kotia missään, jossa hän voisi vapaasti olla tarvitsematta lähteä jonnekin muualle aina joksikin päiviksi. Aikuisten tarpeet menevät lapsen tarpeiden ohitse. Jostain syystä aloittajan teini ei halua mennä äitinsä luokse. Ei häntä siihen voi pakottaa. On vaikeaa uskoa, ettei aloittaja miehensä kanssa löydä yhteistä aikaa ilman teiniä, kun nuorempiakaan lapsia ei enää ole. Ajatellaanpa vaikka kesääkin. Silloinhan seksiäkin voi harrastaa vaikka ulkosalla. No tuo oli hieman huumorilla heitetty ehdotus. Mutta summa summarum: Kun lapsia on hankittu, joko itse tekemällä tai uusperheeseen liittymällä, lapsista täytyy huolehtia aikuismaisesti.
Tämä!! En ymmärrä kuinka hienoa teistä olisi tuntea olevansa koko ajan 'väärässä' paikassa tai 'tiellä'. Elkääkä väittäkö ettei sitä huomaa! Lapset kyllä aistii pienetkin tunneasiat.
Minusta aivan turha kiistellä siitä missä lapsen pitäisi olla, tuon ikäinen saa itse päättää asuinpaikkansa. Vanhempien on oltava vanhempia 24/7 vaikka olis erottu ja uus 'onni' löydetty.
Olisko vanhempien aika kasvaa aikuiseksi?!! Uskomatonta vastuunpakoilua selittää jotain en ole onnellinen parisuhteessani liibalaabaa kun lasta ei haluaisi oikein kukaan. :D :D
Komppaan jonkun aiemmin kirjoittamaa:
"Sanotaan se nyt vielä kerran:
Haluaa joskus parisuhdeaikaa ilman lapsia ei ole sama kuin että haluaa totaalisesti eroon toisen lapsista.
Ei voi olla vaikeaa ymmärtää, ellei ole täysin aivokuollut."
No suokaa anteeksi en ole koskaan ymmärtänyt miten parisuhdeaikaa ei pysty itselleen joskus järjestämään, jos sellaista tarvii. Mutta olenkin löytänyt sen onnen ja ne hetket arjesta. Kuten jo jossain aiemmin kirjoitin ei tarvita ihmeitä, että saa romantiikkaa ja kahdenkeskisiä hetkiä arjen keskellä.
Mut hei, mä en olekaan se joka vie lapset hoitoon väh 2 krt / kk jotta pääsee hotelliin tai juhlimaan ilman lapsia. Koska muutenhan sitä parisuhdetta ei tosiaan voi ylläpitää. CAMOON!! :D :D
Tuttavapiirissä näitä tyyppejä kyllä on, viimeisin jätti taas vasta miehensä ja lapsensa isän ja vaihtoi toiseen koska kipinä katosi. Jep jep, tiedetään tuo tuollainen kipinä.
Nämä ihmiset ei ole rakkaudesta kuulleetkaan eivätkä tiedä mitä se on vaikka siihen kompastuisivat.
Niimpä niin. Tehkää lapset. Erotkaa ja ottakaa uudet puolisot. Elkää missään nimessä ajatelko että ex-puolisonnekin ottavat ehkä joskus uudet puolisot. Ja sitä kaikkea mitä siitä seuraa.
Valittakaa sit kun ei oo sitä saamarin kuuluisaa kipinää ja omaa aikaa. Että ne lapset ei olleetkaan palautettavia, että niihin täytyy panostaa big time. Rolf mao ja mitä vielä. :D
Oikeasti, elämä on nytku eikä sitku, just niillä korteilla mitkä sulla on, ihan itse valitset miten pelis pelaat tai elämäsi elät. Onko kuppisi puolitäynnä vai puolityhjä. Miettikää nyt!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetun ymmärtäminen ihmiset!
- ap ei halua teinistä eroon
- teini ei ole melkein vuoteen käynyt äidillään kuin lyhyet pätkät lomilla
- ap:lla ei ole varaa lähteä pois kotoaan parisuhdetta hoitamaan
- äiti on tehnyt teinin kanssa juttuja, kun teini on siellä ollut. Ei siis ole ainakaan täysin huomiotta siellä.
Joten älkää viitsikö enää näitä hokea.
Arkiromantiikka on hienoa ja sitä tarvitaan, mutta en kyllä ymmärrä kuinka pariskunnat pärjäävät vain sellaisen varassa. Välillä tarvitaan enemmänkin, tai ainakin jotkut tarvitsevat. Ei se ole lapsen hylkäämistä, että haluaa kunnolla estotonta seksiä ajan kanssa välillä. Pikapano hiljaa ei ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Tehkää lapset. Erotkaa ja ottakaa uudet puolisot. Elkää missään nimessä ajatelko että ex-puolisonnekin ottavat ehkä joskus uudet puolisot. Ja sitä kaikkea mitä siitä seuraa.
Valittakaa sit kun ei oo sitä saamarin kuuluisaa kipinää ja omaa aikaa. Että ne lapset ei olleetkaan palautettavia, että niihin täytyy panostaa big time. Rolf mao ja mitä vielä. :D
Oikeasti, elämä on nytku eikä sitku, just niillä korteilla mitkä sulla on, ihan itse valitset miten pelis pelaat tai elämäsi elät. Onko kuppisi puolitäynnä vai puolityhjä. Miettikää nyt!!
Viesti 185 ensimmäinen kappale. Osui ja upposi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin oikein miettimään meidän teiniä, millainen hän on.
Kyllä tuo paljon viihtyy tässä olkkarissa mun kanssa. Katsellaan telkkaria, syödään jotain herkkuja, jutellaan pitkät pätkät. Laitetaan ruokaa yhdessä. Kavereita on aika usein myös, yökylässäkin. Tulee pöytään istuskelemaan, jos meillä on vieraita. Paljon käy toki ulkonakin, mutta harvoin on öitä pois. Jää usein katsomaan telkkaria, kun menen nukkumaan. Viimeistään ulkoa tullessaan tulee yleensä mun seuraan, ei katoa mihinkään huoneensa syövereihin.
Eli jos tässä jotain romantiikkaa haluaisi viritellä, olisi se kyllä aika hankalaa. Ei hätää, olen leski enkä ole uutta miestä ottamassa. Mutta ymmärrän, että tilanteessa, jossa parisuhde on olemassa, teinin läsnäolo voi olla kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän uusperheen aikuisten oman ajan tärkeyden etenkin alkuvuosina, kun suhteen perustaa rakennetaan ja vaalitaan.
Olet tuntenut ja toiminut kasvattajana miehesi lapselle siitä lähtien, kun lapsi oli 4-vuotias. Siis todellakin pieni lapsi.
Teillä on ollut 12 vuotta aikaa lujittaa parisuhdetta saaden ilmeisesti ihan hyvin yhteistä, lapsetonta aikaa.
Mieheni tuli kuvioihin mukaan lapseni ollessa melkein 3-vuotias ja nyt vuotta myöhemmin, lapsen biologisesta isästä huolimatta, kasvattaa tätä kuin omaansa. Emme ole todellakaan saaneet noin paljon yhteistä aikaa (lapsen isä ei kykene esim. viikonlopun pituiseen hoitojaksoon, tällä hetkellä en voi laittaa lasta hänelle edes yöksi), mutta kaikesta on otettu ilo irti. Niin siitä kahden keskisestä kuin perheen yhteisestäkin ajasta.
On todella vaikea kuvitella, että pitäisin mieheni omaa lasta jotenkin vieraana ja kakkosluokan kansalaisena. Etenkin teinille nyt on helppo heittää kymppi käteen ja sanoa, että tule kahden tunnin päästä takaisin. Siinä ajassa tulee käytyä varmasti koko kolmio läpi :D
:D Pitäisin :) Mutta miehelläsi ei ole lasta. Sinä et todellakaan voi etukäteen tietää mitä kaikkea vuosien mittaan tunnet tai pidät. Se uusperheen perustamisessa ainakin mulle oli suuri yllätys, että kaikki muuttuu koko ajan. Perheen dynamiikka, exien mielenterveys, lapset, omat tunteet. Tää on niin jännä että siitä huolimatta tosi moni- ja ilmeisesti vielä äiti jolla ei ole mitään kokemusta uusperheestä tai miehen lapsista- kertoo miten asiat ovat ja tulevat olemaan. Mä voin kertoa omasta kokemuksesta että 4v lapsi voi olla täysin eri ihminen kuin 15v teini. Ja edelleen, vanhempien yhteinen aika on tärkeää AINA. Se opettaa lapsillekin, että rakkautta ja parisuhdetta kuuluu vaalia. Toki toisille näyttää riittävän arkinen puuhastelu. Jotkut haluavat kuitenkin nauttia läpi elämänsä seksuaalisuudesta, romanttisesta rakkaudesta, kumppanuudesta. Uusperheessä tämä halu usein korostuu.
Olen kasvanut perheessä, jossa oli meidän biologisten lasten lisäksi sijoitettuja, eri ikäisiä lapsia (5-18v.). Totta, miehelläni ei ole lasta. Minulla on lapsi, johon suhtautumista olen saanut seurata niin mieheltäni kuin lapseni isältänikin. Nykyisen liiton lisäksi kokemusta on pitkästä avoliitosta ja avioliitosta. Ja kyllä, tämä on uusperhe, vaikka molemmilla ei ole lapsia edellisistä suhteista. Minulla on aivan mainio kokemus siitä, minkälaista on luoda uutta suhdetta exän ja lapsen ollessa kuvioissa.
Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, se pitää ymmärtää - jo etukäteen - kaikissa ihmissuhteissa. Ihan joka ikisessä parisuhteessani olen tehnyt asioita aktiivisesti sen eteen, että elämässäni säilyy romantiikka ja kussakin tilanteessa molemmille vähintäänkin riittävä määrä seksiä.
Nykyisessä suhteessani olemme onnistuneet luomaan perustaa, pitämään kipinää yllä romantiikan ja seksin merkeissä, vaikkakin olosuhteet taloudellista tilannetta myöten eivät ole olleet lähimainkaan optimaaliset.
Kyllä, useat tässä keskustelussa käsittelyssä olleet asiat ovat monitahoisia ja vaikeitakin, mutta pohjimmiltaan lämpimällä ja päättäväisellä asenteella on ne pitkäkestoisimmat vaikutukset. Et voi valita omia lapsiasi, uusi puoliso lapsineen ja asenne heitä kohtaan tästä tulevaisuuteen on tietoinen ja vapaaehtoinen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Tehkää lapset. Erotkaa ja ottakaa uudet puolisot. Elkää missään nimessä ajatelko että ex-puolisonnekin ottavat ehkä joskus uudet puolisot. Ja sitä kaikkea mitä siitä seuraa.
Valittakaa sit kun ei oo sitä saamarin kuuluisaa kipinää ja omaa aikaa. Että ne lapset ei olleetkaan palautettavia, että niihin täytyy panostaa big time. Rolf mao ja mitä vielä. :D
Oikeasti, elämä on nytku eikä sitku, just niillä korteilla mitkä sulla on, ihan itse valitset miten pelis pelaat tai elämäsi elät. Onko kuppisi puolitäynnä vai puolityhjä. Miettikää nyt!!
Viesti 185 ensimmäinen kappale. Osui ja upposi.
No joko teet asioille jotain tai jatkat valitusta kun mikään ei muutu. Oma asenne ratkaisee aika paljon. Jos haluaa, löytää keinot, muu on sitten selittelyä. Vaikka olis haasteita, se on eri asia. Voit kieltää tosiasiat lopun elämääsi ja jatkaa sitä itkuvirttä jos sille tuntuu.
Tai sit voit kohdata asiat kuten ne on ja kantaa vastuus, toimia niin kuin se edellyttää, ja rakentaa itse omasta elämästäs sellaisen että olet onnellinen ja saat tarpeeksi kaikkea. Puolison vaihto tai teinin 'jaloista pois saaminen' ei tarkota siltikään et sä saat parisuhteen ukkos kans kuntoon. Jos ette ole samoilla linjoilla lastenkasvatuksesta, miten olette mistään muustakaan?!
Ei kai kukaan kiellä, etteikö parisuhdeaikaa ja laatuaikaa saisi ja pitäisi järjestää. Mutta ongelma tässä monen vastaajan mielestä on, että ap haluaa sen järjestyvän kuten on tähän asti 12 vuotta järjestynyt, ihan itsestään. Ap ei halua itse tehdä asialle mitään, kuten ydinperheissä joudutaan tekemään, ap haluaa, että se edelleen tulee hänelle itsestään, kun on tullut tähänkin asti.
Joo, ei tämä mikään "uusperhetuska" ole, vaan "oman ajan vähyyden tuska".
kamalinta tässä minusta on että ap on kasvattanut lasta pienestä 4v ja nyt tämä onkin vieras nuori. Joku vielä kehtaa tuollaista ihmistä puolustaa, ymmärtäisin jos olisit miehen tavannut pari kuukautta sitten.
Mä ymmärrän kyllä aloittajaa, ja mulla on kuitenkin kyseessä oma lapsi joka ei halua lähteä isälleen viikonlopuksi. On myös 16-vuotias, ja vaikka niin rakas onkin, olen tottunut siihen että saan sen säännöllisen viikonlopun itselleni ja miehelleni. Aikaa jolloin en ole vastuussa muista ihmisistä, ei tarvitse miettiä kuka näkee jos nyt sattuu panettamaan keskellä olohuoneen lattiaa ja voin laittaa juuri niin mausteista ruokaa kuin haluan jne. Se on ihanan huoletonta aikaa ja juurikin passelia akkujen lataamista.
Ja ei, tää touhu ei ole verrattavissa kuitenkaan perinteisiin perheisiin joissa kasvatetaan yhteisiä lapsia. Silloin on kaksi jakamassa vastuun kasvattamisesta ja siihen uppoavasta rahasta jne. Ja vaikka mieheni jakaa kasvatusvastuuta, istuu lasten kanssa pöydän ääressä ja neuvoo vaikkapa matikassa, se ei ole hän, jolla on päätäntävastuu ja -valta lasten asioissa. Vastuu lasteni kasvattamisesta ja hyvinvoinnista on kuitenkin minulla. Ja exälläni silloin kun hän muistaa että hänellä on omat lapset. Minä myös vastaan yksin lasten vaateostoksista, varusteostoksista, läppäreistä, puhelinlaskuista jne. Koska ne ovat minun lapsiani. (tähän kohtaan lievennän, että mies menee kyllä tarvittaessa lasten kanssa ostoksille, mutta minä maksan lapsille ostetut hänelle jälkeenpäin.) Samalla tavalla mies vastaa oman lapsensa kuluista ja asioista päättämisestä yhdessä ex-vaimonsa kanssa. Tai ei samalla tavalla, koska hänen lapsensa asuu äitinsä kanssa, mutta kuitenkin.
Kaipaan omaa aikaani, mutta mä olen ollut sellainen aina, eli tää ei ole mitään "mitäs läksit yh:ksi" -touhua.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan kiellä, etteikö parisuhdeaikaa ja laatuaikaa saisi ja pitäisi järjestää. Mutta ongelma tässä monen vastaajan mielestä on, että ap haluaa sen järjestyvän kuten on tähän asti 12 vuotta järjestynyt, ihan itsestään. Ap ei halua itse tehdä asialle mitään, kuten ydinperheissä joudutaan tekemään, ap haluaa, että se edelleen tulee hänelle itsestään, kun on tullut tähänkin asti.
Pitäsikö tästä kommentistasi päätellä, että ydinperheelliset ovat kateellisia siitä uusperheiden ainoasta hyvästä puolesta, eli siitä, että normaalisti lapsella on kaksi kotia joissa aikaa vietetään? Jolloin sitä aikuisten aikaa jää, halusi tai ei, jos yhteisiä ei ole tehty.
Näin sivusta: vauvat ja taaperot yleensä jossain kohti saa nukkumaan. Teini taas valvoo läpi yön, tai ainakin myöhään.
Vauvan ja taaperon kanssa ei ole kyllä samanlaista kiinnijäämisen riskiä kuin teinin kanssa.
Iha ydinperhekokemuksella tämä.