Lue keskustelun säännöt.
Uusperhetuskaa... taas yksi tarina
10.02.2016 |
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Kommentit (279)
Ihmettelen kyllä, miksi lapsi ei koe toisen vanhemman luokse menoa tärkeänä, jos äiti kerran on ihan kiva ja matka ei ole mahdoton (pääsee kavereille jne). Tulee mieleen, että pakko siinä on olla jotain isompaa taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta saa hankalaa kun niin haluaa. Ei ne teinit kuole vaikka hieman ääniä kuulisivatkin - elävää elämää. Oppivat koputtamaan ennen kuin makuuhuoneeseen tulevat. Ja aika hyvin ap on onnistunut pysyttäytymään irti teinistä, jonka kasvamista on n. 4-vuotiaasta 16 vuotiaaksi vierestä seurannut. Aika itsekäs ajatus, että vanhemmuuselämä loppuu juuri nyt kun omat lapset on täysi-ikäiseksi saatu ja pois kotoa - kyllä miehelläkin pitää olla sanomista tuohon. Ja jos hän on tyytyväinen tilanteeseen kannattaisi sinunkin olla - vai laitatko miehen valitsemaan alaikäisen lapsensa tai sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmiset? Mitäänkö ei ole siinä välissä, että ollaan totaalisen pullantuoksuinen äitipuoli, joka laittaa lapsipuolen kaiken edelle ja lasta kiusaava ihmishirviö? Kyllä ap:n toiveet kuulostavat minulta aivan perustelluilta eikä vaikuta, että teiniä hyljeksitään.
Eri asia sitten mitä asialle voi tehdä. Isä ja äiti tietysti nyt avainasemassa. Ja kompromissit. Ja keskustelu.
No ei meitä lapsia omasa lapsuudessani pistetty mäkeen vanhempien koko talon vievän laatuajan nimissä.
Ilmeisesti tämän nykypäivän erokulttuurin myötä totutaan tilanteeseen, jossa lapset eivät ole omalla vastuulla koko ajan ja sitten kun näin on kuten monessa ydinperheessä normaalistikin, niin tilanne on ihan kaamea.Pistetty mäkeen = lapsi vierailee toisenkin vanhemman luona ja ylläpitää suhdetta kumpaankin vanhempaan?
Pientä suhteellisuudentajua, kiitos.
Josrain syystä se lapsi oli jäänyt isälle äidin perustaessa uuden perheen ja nyt on sitten ylimääräinen myös isän luona, kun muut lapset ovat jo aikuistuneet.
Mikä hänestä tekee ylimääräisen, jos hänet hyväksytään ihan kuten ennenkin? Äitihän tässä on se hylkääjä, jos joku.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta saa hankalaa kun niin haluaa. Ei ne teinit kuole vaikka hieman ääniä kuulisivatkin - elävää elämää. Oppivat koputtamaan ennen kuin makuuhuoneeseen tulevat. Ja aika hyvin ap on onnistunut pysyttäytymään irti teinistä, jonka kasvamista on n. 4-vuotiaasta 16 vuotiaaksi vierestä seurannut. Aika itsekäs ajatus, että vanhemmuuselämä loppuu juuri nyt kun omat lapset on täysi-ikäiseksi saatu ja pois kotoa - kyllä miehelläkin pitää olla sanomista tuohon. Ja jos hän on tyytyväinen tilanteeseen kannattaisi sinunkin olla - vai laitatko miehen valitsemaan alaikäisen lapsensa tai sinut?
Eihän se mihinkään lopu, vaan jatkuu kuten aikaisemminkin. Ap ei vaan halua, että se lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta saa hankalaa kun niin haluaa. Ei ne teinit kuole vaikka hieman ääniä kuulisivatkin - elävää elämää. Oppivat koputtamaan ennen kuin makuuhuoneeseen tulevat. Ja aika hyvin ap on onnistunut pysyttäytymään irti teinistä, jonka kasvamista on n. 4-vuotiaasta 16 vuotiaaksi vierestä seurannut. Aika itsekäs ajatus, että vanhemmuuselämä loppuu juuri nyt kun omat lapset on täysi-ikäiseksi saatu ja pois kotoa - kyllä miehelläkin pitää olla sanomista tuohon. Ja jos hän on tyytyväinen tilanteeseen kannattaisi sinunkin olla - vai laitatko miehen valitsemaan alaikäisen lapsensa tai sinut?
Eihän se mihinkään lopu, vaan jatkuu kuten aikaisemminkin. Ap ei vaan halua, että se lisääntyy.
Ei ne tajua. Ovat päättäneet, että ap on paha ja hirveä, viis siitä, että on yli vuosikymmenen huolehtinut miehenkin lapsesta lapsen äitiä enemmän... äitipuoli ei saa toivoa parisuhdeaikaa, onhan hän kehdannut erota ja vielä ottaa uudenkin miehen. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasta valittamista. Älkää perustako niitä uusperheitä. Pitäisi joskus ajatella niitä perhekuvioita lapsenkin kannalta. Lapsia hankitaan, mutta sitten ne ovat alituisesti riesa. Mitä hemmetin omaa aikaa pitää olla tarjolla. Teini-ikäistä lasta ei tarvitse ottaa enää viereen nukkumaan ja hän osaa olla jo yksin kotona tai kavereiden kanssa. Katsokaa peiliin ja kääntäkää toisin päin, sieltä näkyy oma kuva suurennettuna. Jokaisen luulisi tietävän uutta perhettä perustettaessa, että siellä saattaa olla minun, sinun ja yhteisiä lapsia, vai yllätyksenäkö se tulee? Lopettakaa ruikutus ja valitus, "sitä saa, mitä tilaa". Yleensähän se on vielä niin, että ne puolison lapset ovat toivottomia tapauksia.
Mä ymmärtäisin tämän lynkkausmielialan, jos äitipuoli kiukuttelisi siitä, että miehen lapset ovat heillä joka toinen vkl. Tai viikko-viikko. Siinä saa kyllä peiliin katsoa, jos lapsellisen kanssa on kimppaan lähtenyt.
Mutta hyvänen aika, jos aikuinen toivoo että kahtena viikonloppuna kuukaudessa saisi edes yhden illan parisuhdeaikaa, en kyllä ymmärrä mitä pahaa siinä on. Kyse ei ole ydinperheestä ja omasta lapsesta, mikä on tuhat kertaa helpompaa kelle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheltä seurattua kirjoitti:
Sairasta valittamista. Älkää perustako niitä uusperheitä. Pitäisi joskus ajatella niitä perhekuvioita lapsenkin kannalta. Lapsia hankitaan, mutta sitten ne ovat alituisesti riesa. Mitä hemmetin omaa aikaa pitää olla tarjolla. Teini-ikäistä lasta ei tarvitse ottaa enää viereen nukkumaan ja hän osaa olla jo yksin kotona tai kavereiden kanssa. Katsokaa peiliin ja kääntäkää toisin päin, sieltä näkyy oma kuva suurennettuna. Jokaisen luulisi tietävän uutta perhettä perustettaessa, että siellä saattaa olla minun, sinun ja yhteisiä lapsia, vai yllätyksenäkö se tulee? Lopettakaa ruikutus ja valitus, "sitä saa, mitä tilaa". Yleensähän se on vielä niin, että ne puolison lapset ovat toivottomia tapauksia.
Eihän ap sanonut missään kohtaa että puolison lapsi olisi toivoton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun vaimon lapset eivät ole käyneet kymmeneen vuoteen biol. isänsä luona joten ovat aina meidän kanssa kotona. Ei minulle ainakaan ole koskaan tullut mieleen että minun pitäisi saada lapset johonkin "pois" kotoa että voisimme elää laatuaikaa. Elämme ihan samanlaista elämää kuin ydinperheissäkin, eli lapset ovat kotona niinkuin aikuisetkin.
Tää on sinänsä eri tilanne, koska susta ajan myötä tullut lapsille ns. Isä ja kasvattaja mutta meidän tilanteessa jos vaikka suunnittelen matkaa minulle ja vaimolle mun pitää neuvotella siitä lapsen isän kanssa mihin lapsi menee siksi aikaa.
Tuli vain siitä mieleen kun varasin kylpylälomal minulle ja vaimolle ja olin pyytänyt että lapset menevät siskoni luokse niin teini-iän sanoi ettei sinne korpeen mene, omalleni en antanut vaihtoehtoja mutta vaimoni teiniä en voinut sinne pakottaa ja menikin sitten isälleen.
Joo sinänsä tilanne on eri että mä en voi toistaiseksi suunnitella vaimon kanssa kahdenkeskisiä reissuja kun ei ole paikkaa mihin lapset menisivät. Nyt mennään näin, aikansa kutakin.
Jaa kai sä varmaan voit maksaa hoitajalle että pääset vaimon kanssa reissuun jos haluat! Jos mä maksan hoitajalle mun pitää varmistaa myös lapsen isältä että on ok että häntä tulee hoitamaan x ihminen kun me ollaan pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ap, ei täältä kannata äitipuolen hakea sympatiaa. Pyhät av-mammat kyllä tekevät selväksi sen, että olet toisen luokan kansalainen ja menettänyt kaikki oikeudet tuntea normaaleja haluja.
Lohduttaudu sillä, että muutama vuosi eteenpäin ja sitten olette kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, olet oikeassa ja kyllähän meillä näin toimitaankin monessa kohtaa. Mutta esimerkiksi mieheni vierastaa halailua ja suukottelua teinin edessä ja epämukava olo tarttuu minuunkin. Illalliset eivät oikein toimi, teini on aika nirso syömään ja hyvin perusruualla mennään. Tottakai voisi laittaa kaksi ruokaa, itsellä ei vaan riitä fiilistä sellaiseen, että väännetään jauhelihakastike ja kolmen ruokalajin setit erikseen. Rauhallinen leffailta ei toimi, koska teinit huudattavat musiikkia ja kovaääninen nauru kuuluu kolmiossa kyllä.
Ovathan nämä monen korvaan pieniä juttuja, tajuan sen. Mutta itselle ne tuntuvat nyt aika suurilta. Tottumiskysymys toki pitkälti.
Enkä ymmärrä, miksi mies ei voi sanoa teinille, että ainakin kerran kuussa äidillä pitää käydä.
Kuulostaa siltä että mies on se ongelma. Teinille on ihan tervettä nähdä isän ja äidin välisiä kiintymyksenosoituksia. Toisekseen, ongelma on sussa jos koet että sun pitäisi laittaa sekä ne perusruoat että kolmen ruokalajin illallinen. Kuinka usein itse siis haluaisit sen kolmen ruokalajin illallisen? Joka päivä? Esim. kerta viikkoon ei oikeasti ole ongelma keksiä jotain korvaavaa syötävää teinille varsinkin kun teini voi itsekin osallistua ja ottaa vastuuta ruoanlaitosta. Kolmannekseen, ongelma on teissä kahdessa, jos ette voi asettaa omia rajojanne, eli jos haluatte esim kerran viikossa katsoa leffaa ilman kovaa taustamelua, niin kyllä teini voi kunnioittaa teidän leffarauhaanne (kunhan harrastatte yleisesti molemmin puolista kunnioitusta). Ongelma ei ole teini vaan aikuiset jotka ei ota ihmisen ja vanhemman roolia, vaan antaa lapsen johtaa perheen arkea. Eikä niistä omista tarpeista tarvitse kertoa jyräämällä, vaan vaikka samalla äänensävyllä kuin ystävälle, minä-viestein ja yhdessä miettiä mikä ratkaisu toimis niin ettei kellekään tule kohtuutonta haittaa. Lasten hyvinvointi kasvaa perheen aikuisten hyvinvoinnin perustalle, oli sitten verisukua tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, miksi lapsi ei koe toisen vanhemman luokse menoa tärkeänä, jos äiti kerran on ihan kiva ja matka ei ole mahdoton (pääsee kavereille jne). Tulee mieleen, että pakko siinä on olla jotain isompaa taustalla.
Itse en kyllä antaisi lapsen tässä valita. Kohtuudella pitää tavata kumpaakin, jos normaaleista ihmisistä puhutaan.
Mä en ihan ymmärrä. Perheessä on sovittu, että lapsi on tietyn määrän isällä ja tietyn määrän äidillä. Ei sellaista lähdetä muuttamaan siksi, että lasta ei toinen vanhempi juuri nyt miellytä. Ihan perusteinin vedätystä.
Selkeä toimintamalli, josta joustetaan vain perustellusti. Ja jos sitä muutetaan, asia jutellaan kaikkien osapuolten kanssa, myös ne äiti/isäpuolet. Hekin ovat sitoutuneet tietynlaiseen rytmiin ja heilläkin on oikeus tulla kuulluksi.
Tietyn ikäinen lapsi saa itse vaikuttaa asuinpaikkaansa ja hyvät vanhemmat kohtuudella nämä toiveet huomioivat. Kohtuus ei ole sitä, että lakataan kokonaan käymästä toisen luona ilman todella hyvää syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen mies on tässä se ongelma. Kahdenkeskistä aikaa ei ole, koska mies ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen mies on tässä se ongelma. Kahdenkeskistä aikaa ei ole, koska mies ei halua.
Tai ainakaan ei halua tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen mies on tässä se ongelma. Kahdenkeskistä aikaa ei ole, koska mies ei halua.
Tai ainakaan ei halua tarpeeksi.
Näinpä.. Jos sitä ei ole juuri koskaan, niin kyllähän se kertoo tärkeydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen mies on tässä se ongelma. Kahdenkeskistä aikaa ei ole, koska mies ei halua.
Tai ainakaan ei halua tarpeeksi.
Niin miksi ei. Yleensähän ne miehet kitisevät, että naiset ovat liian kiinni lapsissa - ei niinkään toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan ymmärrä. Perheessä on sovittu, että lapsi on tietyn määrän isällä ja tietyn määrän äidillä. Ei sellaista lähdetä muuttamaan siksi, että lasta ei toinen vanhempi juuri nyt miellytä. Ihan perusteinin vedätystä.
Selkeä toimintamalli, josta joustetaan vain perustellusti. Ja jos sitä muutetaan, asia jutellaan kaikkien osapuolten kanssa, myös ne äiti/isäpuolet. Hekin ovat sitoutuneet tietynlaiseen rytmiin ja heilläkin on oikeus tulla kuulluksi.
Tietyn ikäinen lapsi saa itse vaikuttaa asuinpaikkaansa ja hyvät vanhemmat kohtuudella nämä toiveet huomioivat. Kohtuus ei ole sitä, että lakataan kokonaan käymästä toisen luona ilman todella hyvää syytä.
Todellakin. Muistan ikuisesti kun tytön ollessa teini (olen/olin yh), hän aina vihaisena oli "muuttamassa isälleen". Onneksi isä oli ihan samoilla linjoilla kanssani, että aikuisia ei lähdetä vedättämään ja surffata koteja sen mukaan, missä on milloinkin kivaa/paremmat edut/joku muu älytön selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan ymmärrä. Perheessä on sovittu, että lapsi on tietyn määrän isällä ja tietyn määrän äidillä. Ei sellaista lähdetä muuttamaan siksi, että lasta ei toinen vanhempi juuri nyt miellytä. Ihan perusteinin vedätystä.
Selkeä toimintamalli, josta joustetaan vain perustellusti. Ja jos sitä muutetaan, asia jutellaan kaikkien osapuolten kanssa, myös ne äiti/isäpuolet. Hekin ovat sitoutuneet tietynlaiseen rytmiin ja heilläkin on oikeus tulla kuulluksi.
Tietyn ikäinen lapsi saa itse vaikuttaa asuinpaikkaansa ja hyvät vanhemmat kohtuudella nämä toiveet huomioivat. Kohtuus ei ole sitä, että lakataan kokonaan käymästä toisen luona ilman todella hyvää syytä.
Todellakin. Muistan ikuisesti kun tytön ollessa teini (olen/olin yh), hän aina vihaisena oli "muuttamassa isälleen". Onneksi isä oli ihan samoilla linjoilla kanssani, että aikuisia ei lähdetä vedättämään ja surffata koteja sen mukaan, missä on milloinkin kivaa/paremmat edut/joku muu älytön selitys.
Niitäkin tapauksia on nähty, joissa vanhemmat lähtevät tähän mukaan, ja lopulta on kumpikin perhe ihan riekaleina, kun pompitaan teini-ikäisen pillin mukaan ja koitetaan tätä mielistellä.
Josrain syystä se lapsi oli jäänyt isälle äidin perustaessa uuden perheen ja nyt on sitten ylimääräinen myös isän luona, kun muut lapset ovat jo aikuistuneet.