Lue keskustelun säännöt.
Uusperhetuskaa... taas yksi tarina
10.02.2016 |
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Kommentit (279)
Kuulostaa siltä, että apn toiveita ei perheessä kuunnella tai kunnioiteta. Kyllä perheessä pitää jokaisen kyetä tekemään kompromisseja (myös apn miehen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ette voi sekstailla vapaasti vai mikä on se ydinongelma? Ei kai se teini nyhjää siinä teidän kyljessä kiinni koko ajan? Kai te viettää kahdestaan aikaan ihan normaalisti? Jos toi seksi on se juttu, niin kyllä te sen 2-4 vuotta kestätte hieman pienemmälläkin liekillä. Ainakin, jos rakastatte toisianne ja etenkin, kun on nimenomaan miehen valinta, että teini saa olla teillä. Mut joo, hiukan näin ydinperheen äitinä, jolla kaksi kotona nyhjäävää teiniä, hieman naurattaa sun ongelma. Elämä on :D
Melko uutena uusperheellisenä täytyy sanoa ettei uusperhettä voi koskaan verrata ydinperheeseen. Hyvässä eikä pahassa. Uusperheen dynamiikka on ihan erilainen kuin ydinperheen. Eikä niitä toisen lapsia ole tähän maailmaan valinnut, toisin kuin omansa. Ja mitä tulee seksiin, seksuaalisesti aktiiviset ihmiset tarvitsevat seksi-elämän. Jos sulla on hyvä elellä säästöliekillä niin siitä vain. Naurettava ehdotus viriileille ihmisille. Seksuaalisuus on koko ajan läsnä. Sinuna en yhtään naureskelis toisten ongelmille, omiakin näyttää olevan.
Ne toisen lapset on valinnut omaan maailmaansa siinä kohtaa kun on mennyt näiden isän/äidin kanssa yhteen.
Voi tätä pätemisen tarvetta. Joo. Mä olen valinut miehen lapset siten, että he ovat osan ajasta äitinsä luona. Mun lapset ovat usein samaan aikaan isänsä luona. Uusperhe on semmoinen härdelli että vastapainoksi pitää ehdottomasti olla yhteistä omaa aikaa. Joka ainoassa uusperhe-oppaassakin korostetaan, että koko uusperhe perustuu aikuisten parisuhteelle, ja sen vaaliminen ja hyvinvointi on kaikista tärkeintä. Joten, en missään nimessä ole valinnut miehen lapsia 24/7. Jos heidän äitinsä kuolisi tai häipyisi, tilanne olisi toinen. Silloin hankkisimme tietysti apua. Mutta jos on lähdetty siitä että lapsilla on kaksi vanhempaa, niin kyllä silloin on. Ihme nössöilyä. Teinillekin voi laittaa rajat. Omaan aikaan on ehdoton oikeus. Tärkeintä on että teinillä on olo että hänestä välitetään, joten tietty tahdikkuus on paikallaan.
Nimenomaan. Uusperheen aikuisten kahdenkeskinen aika on erittäin tärkeää. Lapsista tietysti pitää huolehtia, mutta lapset eivät tule ensin. Uusperheen aikuisten parisuhde tulee ensin. Lasten hyvinvointi perustuu siihen. Jokainen täyspäinen aikuinen ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Tämä on myös ihan virallinen kanta kyllä minunkin tietääkseni. Mikään parisuhde ei kestä, jos sille ei ole aikaa ja jos sitä ei vaali. Uusperheessä tämä korostuu, kun on niin monenlaisia paineita. Ydinperheessäkin muuten parisuhde on lasten koti, ja sitä tulisi vaalia. Ei säästöliekillä elelevän vittumaisen mamman parisuhde taida kovin hyvä koti olla edes niille ydinperheen lapsille.
Kyllä mä tossa tilanteessa sanoisin teinille, että lauantai-iltaisin ei yhtään kaveria voi tulla meille, jolloin ei myöskään kuuluisi musiikki ja naurun remakka. Katsoisin telkkaa rauhassa, ja ottaisin pari lasia viiniä. Ja sillointällöin häipyisin koko viikonlopuksi latamaan akkuja, mies saisi huolehtia teinistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ette voi sekstailla vapaasti vai mikä on se ydinongelma? Ei kai se teini nyhjää siinä teidän kyljessä kiinni koko ajan? Kai te viettää kahdestaan aikaan ihan normaalisti? Jos toi seksi on se juttu, niin kyllä te sen 2-4 vuotta kestätte hieman pienemmälläkin liekillä. Ainakin, jos rakastatte toisianne ja etenkin, kun on nimenomaan miehen valinta, että teini saa olla teillä. Mut joo, hiukan näin ydinperheen äitinä, jolla kaksi kotona nyhjäävää teiniä, hieman naurattaa sun ongelma. Elämä on :D
Melko uutena uusperheellisenä täytyy sanoa ettei uusperhettä voi koskaan verrata ydinperheeseen. Hyvässä eikä pahassa. Uusperheen dynamiikka on ihan erilainen kuin ydinperheen. Eikä niitä toisen lapsia ole tähän maailmaan valinnut, toisin kuin omansa. Ja mitä tulee seksiin, seksuaalisesti aktiiviset ihmiset tarvitsevat seksi-elämän. Jos sulla on hyvä elellä säästöliekillä niin siitä vain. Naurettava ehdotus viriileille ihmisille. Seksuaalisuus on koko ajan läsnä. Sinuna en yhtään naureskelis toisten ongelmille, omiakin näyttää olevan.
Ne toisen lapset on valinnut omaan maailmaansa siinä kohtaa kun on mennyt näiden isän/äidin kanssa yhteen.
Voi tätä pätemisen tarvetta. Joo. Mä olen valinut miehen lapset siten, että he ovat osan ajasta äitinsä luona. Mun lapset ovat usein samaan aikaan isänsä luona. Uusperhe on semmoinen härdelli että vastapainoksi pitää ehdottomasti olla yhteistä omaa aikaa. Joka ainoassa uusperhe-oppaassakin korostetaan, että koko uusperhe perustuu aikuisten parisuhteelle, ja sen vaaliminen ja hyvinvointi on kaikista tärkeintä. Joten, en missään nimessä ole valinnut miehen lapsia 24/7. Jos heidän äitinsä kuolisi tai häipyisi, tilanne olisi toinen. Silloin hankkisimme tietysti apua. Mutta jos on lähdetty siitä että lapsilla on kaksi vanhempaa, niin kyllä silloin on. Ihme nössöilyä. Teinillekin voi laittaa rajat. Omaan aikaan on ehdoton oikeus. Tärkeintä on että teinillä on olo että hänestä välitetään, joten tietty tahdikkuus on paikallaan.
Kiitos tästä kommentista. Usko siihen että täällä olisi edes yksi fiksu ihminen juuri palasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Uusperheen aikuisten kahdenkeskinen aika on erittäin tärkeää. Lapsista tietysti pitää huolehtia, mutta lapset eivät tule ensin. Uusperheen aikuisten parisuhde tulee ensin. Lasten hyvinvointi perustuu siihen. Jokainen täyspäinen aikuinen ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Tämä on myös ihan virallinen kanta kyllä minunkin tietääkseni. Mikään parisuhde ei kestä, jos sille ei ole aikaa ja jos sitä ei vaali. Uusperheessä tämä korostuu, kun on niin monenlaisia paineita. Ydinperheessäkin muuten parisuhde on lasten koti, ja sitä tulisi vaalia. Ei säästöliekillä elelevän vittumaisen mamman parisuhde taida kovin hyvä koti olla edes niille ydinperheen lapsille.
Okei kaksi fiksua. Itseni lisäksi.
Kylläpä tuli tämän keskustelun perusteella pahamieli monen lapsen puolesta. Miten itsekkäitä ja keskenkasvuisia ihmiset voi olla? Eipä kyllä ihmetytä miksi lapset ja nuoret voi pahoin, kun kotonakaan eivät saa olla.. ):
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini on miehen lapsi ja lapsella oikeus olla isällään, jos niin haluaa. Tuskin siinä teidän jaloissa koko ajan pyörii? Yleensä teinit viettävät aikaa omassa huoneessaan yksin tai kavereitten kanssa, ei isän ja sen naisen kanssa.
Minustakin tuntuu, että tuosta teinistä tehdään isompi ongelma. Jotenkin tuntuu, että kaikkia ratkaisuja ei ole edes mietitty.
-Älä tee ruokaa pelkästään siten, että teinikin syö. jos sinä joustat arkiruoassa, saa teini joustaa vkl-ruossa.
- osta teinille kuulokkeet
- osta makuuhuoneeseenne telkkari ja sellaiset fasiliteetit, että voitte miehen kanssa viettää päivän sekstaillen
- ala itse huudattamaan musiikkia kun sekstailette, niin ei kuulu kolmiossa muut äänet
- tehkää yhdessä jotain viikonloppuisin, hotelliin tai päiväaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jotenkin kummallista, että uusperheen vanhempien laatuaika onkin niin paljon tärkeämpää kuin ydinperheen vastaava? Miksi se on niiiiiin tärkeää, että lapset saadaan pois jaloista, siksi aikaa että vanhemmat saavat olla ihan vaan kahdestaan. Ja jos sen kokee tärkeäksi, se on vaan järjestelykysymys, ihan missä vaan perheessä.
Aloittaja on 12 vuotta elänyt uusperheessä eikä ole 16-vuotiaan kanssa yhtään läheinen, kokee hänet kuin "vieraana olevan kummilapsen"????? Ei voi ehdottaa, ei voi komentaa, ei voi sitä ja tätä.... Jos pari vuotta elämässä on kynnyskysymys että ei saa just silloin kun haluaa viettää jotain luxusaikaa, niin aika heikolla suhde on.
MOnessa perheessä on lapset sellaisella ikäerolla, että menee 20 vuotta ennenkuin kaikki ovat pois kotoa ja vanhemmilla on ns. aikaa toisilleen.
Huomaatteko muuten, että ap kiittelee vain niitä kirjoittajia, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan? Mitä järkeä on avautua ongelmasta, kun lähtökohtaisesti ei suostu kuuntelemaan mitään tai ketää joka on eri mieltä?
Minäkin elän uusperheessä ja toki on niin, että lapset ovat erilaisia. Minun poikani ovat hyvin puheliaita ja me keskustelemme paljon. Miehen poika ei osaa yhtään analysoida ja heittää läppää, vaikka on vanhempi.
Omien lasten kanssa on siksi rennompaa ja hauskempaa - mutta en silti koe, että miehen lapsi olisi oman hyvinvointini tiellä. En ihan samalla lailla häntä kohtele, koska en saa kuitenkaan keskustelua aikaiseksi, enkä halua asettaa häntä kiusalliseen asemaan, koska hän osaa vastata. Mutta niin kauan kuin hän ei ole häiriökäyttäytyjä, niin miksi hän minun elämääni häiritsisi? Sitä paitsi teinit ovat paljon omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta siis 16v voi olla paljon yksinkin kotona (en tarkoita että yötä), menette leffaan, käytte elokuvissa, syömässä jne.. Ja kai hänellä on omatkin kamut. Omaa poikaani joudun oikein houkuttelemaan että viettäs välillä aikaa meidän kaa. On teilläkin ongelmat.
Ap on 12 vuotta elänyt ydinperhettä lapsen kanssa, eikä lapsi vieläkään tunnu omalta?
Hän on saanut 12 vuotta (pääsääntöisesti) viettää lapsivapaasti joka toisen viikonloput. (SUPERLUKSUSTA, jota harvalla lapsiperheellä on.)
16-vuotias ei syö aikuisten ruokaa?? Vaan hänelle pitäisi edelleen tehdä eri ruuaat??? (Onkohan joku mennyt kasvatuksessa pieleen...)
16-vuotiasta ei saa (hetkeksikään) pois kodista viikonloppuna? (Monta hyvää ehdotusta tullut.)
Ap ja miehensä, eivät 12 vuodessa ole pystyneet sopimaan molemmille sopivia kasvatuskäytäntöjä.
AP:llä on asenneongelma ja parisuhdeongelma. Monia hyviä ratkaisuja on esitetty, mutta ainut mikä kelpaa on, että lapsi lähtee äidilleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän uusperheen aikuisten oman ajan tärkeyden etenkin alkuvuosina, kun suhteen perustaa rakennetaan ja vaalitaan.
Olet tuntenut ja toiminut kasvattajana miehesi lapselle siitä lähtien, kun lapsi oli 4-vuotias. Siis todellakin pieni lapsi.
Teillä on ollut 12 vuotta aikaa lujittaa parisuhdetta saaden ilmeisesti ihan hyvin yhteistä, lapsetonta aikaa.
Mieheni tuli kuvioihin mukaan lapseni ollessa melkein 3-vuotias ja nyt vuotta myöhemmin, lapsen biologisesta isästä huolimatta, kasvattaa tätä kuin omaansa. Emme ole todellakaan saaneet noin paljon yhteistä aikaa (lapsen isä ei kykene esim. viikonlopun pituiseen hoitojaksoon, tällä hetkellä en voi laittaa lasta hänelle edes yöksi), mutta kaikesta on otettu ilo irti. Niin siitä kahden keskisestä kuin perheen yhteisestäkin ajasta.
On todella vaikea kuvitella, että pitäisin mieheni omaa lasta jotenkin vieraana ja kakkosluokan kansalaisena. Etenkin teinille nyt on helppo heittää kymppi käteen ja sanoa, että tule kahden tunnin päästä takaisin. Siinä ajassa tulee käytyä varmasti koko kolmio läpi :D
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän uusperheen aikuisten oman ajan tärkeyden etenkin alkuvuosina, kun suhteen perustaa rakennetaan ja vaalitaan.
Olet tuntenut ja toiminut kasvattajana miehesi lapselle siitä lähtien, kun lapsi oli 4-vuotias. Siis todellakin pieni lapsi.
Teillä on ollut 12 vuotta aikaa lujittaa parisuhdetta saaden ilmeisesti ihan hyvin yhteistä, lapsetonta aikaa.
Mieheni tuli kuvioihin mukaan lapseni ollessa melkein 3-vuotias ja nyt vuotta myöhemmin, lapsen biologisesta isästä huolimatta, kasvattaa tätä kuin omaansa. Emme ole todellakaan saaneet noin paljon yhteistä aikaa (lapsen isä ei kykene esim. viikonlopun pituiseen hoitojaksoon, tällä hetkellä en voi laittaa lasta hänelle edes yöksi), mutta kaikesta on otettu ilo irti. Niin siitä kahden keskisestä kuin perheen yhteisestäkin ajasta.
On todella vaikea kuvitella, että pitäisin mieheni omaa lasta jotenkin vieraana ja kakkosluokan kansalaisena. Etenkin teinille nyt on helppo heittää kymppi käteen ja sanoa, että tule kahden tunnin päästä takaisin. Siinä ajassa tulee käytyä varmasti koko kolmio läpi :D
:D Pitäisin :) Mutta miehelläsi ei ole lasta. Sinä et todellakaan voi etukäteen tietää mitä kaikkea vuosien mittaan tunnet tai pidät. Se uusperheen perustamisessa ainakin mulle oli suuri yllätys, että kaikki muuttuu koko ajan. Perheen dynamiikka, exien mielenterveys, lapset, omat tunteet. Tää on niin jännä että siitä huolimatta tosi moni- ja ilmeisesti vielä äiti jolla ei ole mitään kokemusta uusperheestä tai miehen lapsista- kertoo miten asiat ovat ja tulevat olemaan. Mä voin kertoa omasta kokemuksesta että 4v lapsi voi olla täysin eri ihminen kuin 15v teini. Ja edelleen, vanhempien yhteinen aika on tärkeää AINA. Se opettaa lapsillekin, että rakkautta ja parisuhdetta kuuluu vaalia. Toki toisille näyttää riittävän arkinen puuhastelu. Jotkut haluavat kuitenkin nauttia läpi elämänsä seksuaalisuudesta, romanttisesta rakkaudesta, kumppanuudesta. Uusperheessä tämä halu usein korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän uusperheen aikuisten oman ajan tärkeyden etenkin alkuvuosina, kun suhteen perustaa rakennetaan ja vaalitaan.
Olet tuntenut ja toiminut kasvattajana miehesi lapselle siitä lähtien, kun lapsi oli 4-vuotias. Siis todellakin pieni lapsi.
Teillä on ollut 12 vuotta aikaa lujittaa parisuhdetta saaden ilmeisesti ihan hyvin yhteistä, lapsetonta aikaa.
Mieheni tuli kuvioihin mukaan lapseni ollessa melkein 3-vuotias ja nyt vuotta myöhemmin, lapsen biologisesta isästä huolimatta, kasvattaa tätä kuin omaansa. Emme ole todellakaan saaneet noin paljon yhteistä aikaa (lapsen isä ei kykene esim. viikonlopun pituiseen hoitojaksoon, tällä hetkellä en voi laittaa lasta hänelle edes yöksi), mutta kaikesta on otettu ilo irti. Niin siitä kahden keskisestä kuin perheen yhteisestäkin ajasta.
On todella vaikea kuvitella, että pitäisin mieheni omaa lasta jotenkin vieraana ja kakkosluokan kansalaisena. Etenkin teinille nyt on helppo heittää kymppi käteen ja sanoa, että tule kahden tunnin päästä takaisin. Siinä ajassa tulee käytyä varmasti koko kolmio läpi :D
:D Pitäisin :) Mutta miehelläsi ei ole lasta. Sinä et todellakaan voi etukäteen tietää mitä kaikkea vuosien mittaan tunnet tai pidät. Se uusperheen perustamisessa ainakin mulle oli suuri yllätys, että kaikki muuttuu koko ajan. Perheen dynamiikka, exien mielenterveys, lapset, omat tunteet. Tää on niin jännä että siitä huolimatta tosi moni- ja ilmeisesti vielä äiti jolla ei ole mitään kokemusta uusperheestä tai miehen lapsista- kertoo miten asiat ovat ja tulevat olemaan. Mä voin kertoa omasta kokemuksesta että 4v lapsi voi olla täysin eri ihminen kuin 15v teini. Ja edelleen, vanhempien yhteinen aika on tärkeää AINA. Se opettaa lapsillekin, että rakkautta ja parisuhdetta kuuluu vaalia. Toki toisille näyttää riittävän arkinen puuhastelu. Jotkut haluavat kuitenkin nauttia läpi elämänsä seksuaalisuudesta, romanttisesta rakkaudesta, kumppanuudesta. Uusperheessä tämä halu usein korostuu.
Amen!
Tiedän että saan tähän alapeukkuja paljon ihmisiltä, joilla on omasta mielestään oikeassa olemisen armolahja ja kyky elää sitä oikeaa elämää. On ihan turha hurskastella, että mitäs erosit tai mitäs olet sellaisen kanssa, jokaon eronnut. Ei se ero ole tuomia, jonka takia on kaikki muu hylättävä jaoma elämä haudattava. Tai josta pitäisi oikein tieten tahtoen tai tarkoituksella kärsiä tai maksattaa.
Vaikka kuinka haluaisi kumppanin lapsen parasta ja suhde olisi miten hyvä niin välillä vaan tarvitsee aikaa ilman niitä toisen lapsia. Toisen lapset ovat toisen lapsia, vaikka niitä rakastaisikin. Omiin on olevinaan lupa mennä hermo välillä, mutta heti alkaa elvistely jos ei niitä toisen lapsia aina jaksa ja annan kaiken pyöriä niiden ympärillä. Ei ole teini-ikäisen kasvullekaan hyväksi jos kaikki pyörii hänen ympärillään. Ei ole olemassa myöskään sellaista äärilaitaa, että jos joskus haluaa hetken ilman toisen lapsia niin sitten olisi niitä kokonaan tieltä siivoamassa. Tällainen ajattelutapa kertoo vaan komentoijan naiiviudesta.
Itselläni pari lasta, joiden isä pitää heitä vaan noin yön kuukaudessa. Omalle kumppanilleni tämä on varmasti raskasta, koska hän on päätynyt isäksi lapsilleni. Hän on siinä roolissa 100% hyvä, mutta kyllä näen, että häntä syö se, ettei edes elokuviin juuri koskaan päästä. Itse taiteilen sen välillä, minkä verran viitsin lapsia täysin hyville isovanhemmille joskus yöksi laittaa. Yhtä aikaa haluan ja en halua.
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Voi luoja! Se on kuitenkin lapsi ja lapsenkin koti! Aikuinen ihminen mieti nyt vähän. Haluatko että joku kohtelisi noin sun omia lapsia (tai olisi kohdellut kun olivat pienempiä). Haloo! Uusperhekuvio on uusperhekuvio, siinä tulee miehen mukana lapset, sori. Luuletko ettei se lapsi aisti susta tuota negatiivisuutta?
Elämä ei oo sitku ja jos, vaan se on tässä ja nyt. Vietä perhearkea ja parisuhde-elämää miehen kanssa nyt, niillä korteilla mitä sulla on, ja jos ei onnistu niin mene peilin eteen. Kukaan muu ei ole vastuussa sinun onnellisuudesta kuin sinä itse. Piste.
En ymmärrä tätä nykyajan avuttomuutta kun ei osata edes sitä romantiikkaa ja rakkautta tuoda siihen arkeen vaan aina ollaan etsimässä syyt oman itsen ulkopuolelta miksei onnistu. On lapset ja pitäis olla luksusta, kylpylää ja hotellia. Whattafak!?!? Ei kai se teini koko aikaa ole samassa huoneessa teidän kanssa, yötä päivää? Ja mitäs sitten jos vaikka yhdessä katsotte leffaa (vaikka porukalla) ja istut ukon kainalossa, ei siinä irstailla tarvi. :D Läheisyyttä on ja rakkautta löytyy ja alkaa sit myöhemmin tapahtua muutakin.
Tässä konkreettinen vinkki: halaa ukkoas ainakin kerran päivässä vähintään 20 sek kerrallaan, se vapauttaa mielihyvähormoneja ja siitä tulee tapa ja läheisyys lisääntyy. Ja läheisyys ja rakkaus kun lisääntyy se lisää onnellisuutta ja se taas kertaantuu!! Ja kysele ja kuuntele mitä sillä on sanottavana ja mitä sille kuuluu. Se teidän suhde on nyt siinä, perhearjessa, te kyllä löydätte ajan ja keinot jos vain haluatte.
Ap - TAHDOTKO sinä elää elämääsi miehen kanssa? Niin kauan kuin on tahtoa, niin kauan on ratkaisuja.
Ymmärrän kyllä, että haluaisi välillä hengähtää lapsista, oli ne kenen lapsia tahansa. Jos teini on kerran siinä koko ajan, niin sinun pitää etsiä toisenlainen ratkaisu. Se kyllä löytyy, jos vain tahdot.
Jos ja jos teini muuttaisi äitinsä luokse kokonaan ja olisit miehesi kanssa 100 % kahden. Olisitko sitten tyytyväinen elämääsi?
Antaisin miljoona peukkua jos voisin. Yhtä tapausta sivusta seuranneena ei voi sanoa, että siitä olisi mitään hyvää seurannut. Päinvastoin, vielä aikuisenakin tuo lapsi on täysin kyvytön sietämään pettymyksiä tai ottamaan vastuuta teoistaan.