Lue keskustelun säännöt.
Uusperhetuskaa... taas yksi tarina
10.02.2016 |
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Kommentit (279)
261 jatkaa:
Ja seksiä harrastimme klo 07.00. Sula mahdottomuus, että kumpikaan olisi ollut hereillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Tsemppiä. Täällä nyt aina ihmiset haluavat arvostella muita ja olettaa pahinta. Uskon että olet ihan hyvä äitipuoli miehesi lapselle, kenties läheisempi kuin oma äiti ja toivottavasti asiat järjestyvät.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Miksi ette voi harrastaa seksiä silloin, kun lapsi on harrastuksissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Miksi ette voi harrastaa seksiä silloin, kun lapsi on harrastuksissaan?
Vastaan v ielä tähän ja se on sitten viimeinen kommenttini.
Teen vuorotyötä ja olen paljon iltavuorossa arkisin. Kun tulen kotiin, harrastukset ovat jo ohi. Miehellä taas säännöllinen päivätyö, joten päiväaikaa myös mahdoton hyödyntää. Toki joskus sattuu niin, että olemme yhtä aikaa kotona harrastusten aikaan. Rajallinen on sekin aika tosin, mies joutuu varusteiden ja hankalan matkan takia kuljettamaan lasta ja kimppakyyti vaihdellen joko onnistuu tai ei.
Eli juu, välillä onnistuu, muttei ihan korvaa sitä, että on koko ilta aikaa rauhassa nautiskella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.
Erinomainen esimerkki ns. "asiantuntijoista" ja muista huutelijoista tällä palstalla.
Taisi kalikka kalahtaa uusperheen äitiin. Mihin te heikot uusperheen äidit sitä miestä arkeenne oikeasti tarvitsette? Minä elän elämääni lasteni kanssa ja kun lapset ovat isällään, tapaan miehiä. Ei tulisi mieleenkään perustella uusperheitä kun on niin sosiaalisesti hyväksytympää ja halvempaa kun on se ukko siinä samassa asunnossa. Uusperheiden eroriski on tutkimusten mukaan 80%. Onnea yritykseen!
Olen yksin asuva viikonloppuisä. Lapseni äiti ei erotessamme antanut lastamme mulle kuin satunnaisesti viikonloppuina ja loma-aikoina (syy ei ollut minussa), olisin tietenkin saanut olla kanssaan enemmän jos olisin lähtenyt käräjöimään asiasta mutta en pitänyt sitäkään järkevänä. Nyt kun on oikutteleva teini äitinsä yrittää siirtää kaiken kasvatusvastuun minulle että pääsisi itse elämään uutta nuoruuttaan. Kohtaloita on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Miksi ette voi harrastaa seksiä silloin, kun lapsi on harrastuksissaan?
Ihan sivusta: oma poikani on 10 v ja joudun häntä viemään ja hakemaan treeneistä. Matka kestää 40 min edestakaisin. Samalta suunnalta ei kulje muita. Treenit kestävät 1,5h. Jäisihän siihen monta minuuttia seksille :D
Käytän kuitenkin ajan sitten kaupassakäyntiin tai treenien katseluun mieluummin kuin alle 10 minuutin seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Miksi ette voi harrastaa seksiä silloin, kun lapsi on harrastuksissaan?
Ihan sivusta: oma poikani on 10 v ja joudun häntä viemään ja hakemaan treeneistä. Matka kestää 40 min edestakaisin. Samalta suunnalta ei kulje muita. Treenit kestävät 1,5h. Jäisihän siihen monta minuuttia seksille :D
Käytän kuitenkin ajan sitten kaupassakäyntiin tai treenien katseluun mieluummin kuin alle 10 minuutin seksiin.
Mietin ihan samaa.
Näitä kommentteja kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä ihmisten kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tilannetta ei osata tarkastella kuin niiden omien (ydinperhe)silmälasien kautta, kaikki muu on väärää. Ei ihme että tämä maa on menossa suohon, ja vastakkainasettelu lisääntyy kautta linjan.
Nämä uusperhesuhteet ovat todella monimutkaisia, niitä on vaikea ymmärtää mikäli ei itse niitä ole kokenut. Harvoin on mustaa ja valkoista, harmaan sävyjä sitävastoin joku miljoona. Ap:lle tsemppiä, asiat voisivat olla huonomminkin.
t. uusperheellinen, joka tässä pohtii miten omien lasten ohella miehen viikonloppulapset sopeutetaan tilanteeseen, mikäli koepalan tulokset ovat pahimmat mahdolliset ja täällä alkaa syöpäsairaan arki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä ihmisten kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tilannetta ei osata tarkastella kuin niiden omien (ydinperhe)silmälasien kautta, kaikki muu on väärää. Ei ihme että tämä maa on menossa suohon, ja vastakkainasettelu lisääntyy kautta linjan.
Nämä uusperhesuhteet ovat todella monimutkaisia, niitä on vaikea ymmärtää mikäli ei itse niitä ole kokenut. Harvoin on mustaa ja valkoista, harmaan sävyjä sitävastoin joku miljoona. Ap:lle tsemppiä, asiat voisivat olla huonomminkin.
t. uusperheellinen, joka tässä pohtii miten omien lasten ohella miehen viikonloppulapset sopeutetaan tilanteeseen, mikäli koepalan tulokset ovat pahimmat mahdolliset ja täällä alkaa syöpäsairaan arki
Kannattaa alkaa jo pohtimaan, miten leski saisi uuden uusperheen kasaan mahdollisimman nopeasti, jos hoidot ei menekään ihan putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä ihmisten kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tilannetta ei osata tarkastella kuin niiden omien (ydinperhe)silmälasien kautta, kaikki muu on väärää. Ei ihme että tämä maa on menossa suohon, ja vastakkainasettelu lisääntyy kautta linjan.
Nämä uusperhesuhteet ovat todella monimutkaisia, niitä on vaikea ymmärtää mikäli ei itse niitä ole kokenut. Harvoin on mustaa ja valkoista, harmaan sävyjä sitävastoin joku miljoona. Ap:lle tsemppiä, asiat voisivat olla huonomminkin.
t. uusperheellinen, joka tässä pohtii miten omien lasten ohella miehen viikonloppulapset sopeutetaan tilanteeseen, mikäli koepalan tulokset ovat pahimmat mahdolliset ja täällä alkaa syöpäsairaan arki
Kannattaa alkaa jo pohtimaan, miten leski saisi uuden uusperheen kasaan mahdollisimman nopeasti, jos hoidot ei menekään ihan putkeen.
No jos kaikki ei mene ihan putkeen, niin tulen sua moikkaamaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä asiaa on vaikea esittää sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, koska aihe on ns. kielletty. Jos uusperheen perustat, et saa kyllästyä kumppanin lapsiin koskaan, vaikka toisaalta kaikki hyväksyvät sen, että välillä laittaa omat lapset hoitoon jonnekin saadakseen omaa aikaa.
Uusperheistä ei ole vielä puhuttu niin kauan, että asenneilmapiiri olisi ymmärtäväinen. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten eroaminen oli ihan kauhistus.
Lämmin ja empaattinen ihminen ymmärtää ongelmasi ap, muut huutavat ja räyhäävät.
Ratkaisu onkin sitten hankalampi. Pakottaminen on huono idea. Mutta keskustelulla varmasti lukkoja voidaan avata, asiaa pitää vaan lähestyä hienotunteisesti. Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että teini-ikäisen pitää ainakin välillä tavata myös äitiään, ihan oman henkisen kehityksensäkin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, olette pitkän keskustelun saaneet aikaan.
Tässä näkyy aika karkeita yleistyksiä ja tuomitsevaa asennetta. Jos nyt muutaman oikaisen, vaikka turhaahan se.
1. Äidin luona ei ole mitään ilmeistä syytä, miksei sinne voisi mennä. Löytyy oma huone, tietokoneet ja vimpaimet. Ei ole ilkeää isäpuolta eikä alkoholia, väkivaltaa tai ulkopuolelle jättämistä. Jos jotain on, se ei näy minulle eikä teinin isälle.
2. En ole koskaan teinille ilkeä. Olen alusta pitäen hyväksynyt hänet osaksi elämääni. Pidän hänestä ja hänen kavereistaan ja teini pitää minusta. En ole heittämässä häntä ulos. Vietän paljon aikaa teinin kanssa niinkin, että isä ei ole täällä.
3. Me olemme tosiaan pienituloisia ja sellaisessa työssä, ettei sieltä lähdetä lounastaukoja viettämään. Jos mietin, että mentäisiin leffaan ja syömään kivasti, se olisi noin kolmasosa koko kuukauden käytössä olevasta ruokabudjetista. Ei mahdotonta joskus, mutta ei voi olla jokakuukautinen tapa. Sama pätee siihen, että emme voi antaa vaikka viikoittain teinille kahtakymppiä huvittelurahaa, ihan normaali elämä ja harrastukset vievät kyllä rahat.
4. Mitä tulee uusperheen perustamiseen tai perustamatta jättämiseen, se on vähän myöhäistä nyt. Ja loppujen lopuksi, yli 10 vuotta kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kommentit joissa verrataan ydinperheeseen, ovat arvoltaan täysi nolla, ne sivuutan lukematta.
5. Siinä olette oikeassa, että ongelma on etupäässä miehessä, ei niinkään teinissä.
6. Ja moni on kommentoinut kivasti ja kannustanut, kiitos niistä.
7. Aijuu vielä se, että normaalin arjen romantiikka sinänsä toimii meillä kyllä jollain tasolla. Seksiä on, mutta se on pakosta hiljaista ja kiinnijäämisenpelko on aina mukana. Sitä vaan kaipaa välillä rauhaa enempäänkin.
En aio enää tässä ketjussa roikkua, tekin voitte antaa sen pudota.
T. ap
Miksi ette voi harrastaa seksiä silloin, kun lapsi on harrastuksissaan?
Ihan sivusta: oma poikani on 10 v ja joudun häntä viemään ja hakemaan treeneistä. Matka kestää 40 min edestakaisin. Samalta suunnalta ei kulje muita. Treenit kestävät 1,5h. Jäisihän siihen monta minuuttia seksille :D
Käytän kuitenkin ajan sitten kaupassakäyntiin tai treenien katseluun mieluummin kuin alle 10 minuutin seksiin.
Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä, että ihmisten pitäisi kaahata autolla hulluna ympäri ehtiäkseen harrastaa 10 minuuttia seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on huushollissa neljä lasta ikävälillä 11-16 v ja vauva. Teininne ei ole pakko mennä, niin ei ole pakko mennä. Hän on siinä iässä, että saa päättää itse. Jos parisuhde on vahva, se ei kaadu yhden teinin huushollissa pyörimiseen.
Ei kai teidän välisenne hellyys ole vain seksin takia? Meillä halataan ja silitellään paljon, eikä se johda muuhun kuin mukavaan ja ystävälliseen oloon. Kieltämättä seksin harrastaminen on haasteellista, mutta meillä "lämmitetään saunaa" "mennään siivoamaan kellaria", harrastetaan seksiä neljältä yöllä, ja kai te nyt saunotte kahdestaan? Lämpimästi on myös myönnetty lupa mennä kaverin kanssa uimaan ja kehotettu sisarukset mukaan jne. että saadaan olla kahden kesken. Teillä on vain yksi teini, laittakaapa se vaikka leffaan tai käymään kaupassa. Mielikuvitusta peliin ;)
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on vaikea esittää sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, koska aihe on ns. kielletty. Jos uusperheen perustat, et saa kyllästyä kumppanin lapsiin koskaan, vaikka toisaalta kaikki hyväksyvät sen, että välillä laittaa omat lapset hoitoon jonnekin saadakseen omaa aikaa.
Uusperheistä ei ole vielä puhuttu niin kauan, että asenneilmapiiri olisi ymmärtäväinen. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten eroaminen oli ihan kauhistus.
Lämmin ja empaattinen ihminen ymmärtää ongelmasi ap, muut huutavat ja räyhäävät.
Ratkaisu onkin sitten hankalampi. Pakottaminen on huono idea. Mutta keskustelulla varmasti lukkoja voidaan avata, asiaa pitää vaan lähestyä hienotunteisesti. Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että teini-ikäisen pitää ainakin välillä tavata myös äitiään, ihan oman henkisen kehityksensäkin kannalta.
Olen samalla kannalla tämän vastaajan kanssa. Parinkymmenen vuoden päästä kun kysyt samaa, on täysin hyväksyttävää ajatella noin. Eihän se, että kaipaa omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ole mitenkään sama kuin että haluat jostakusta eroon tai että inhoat tätä. Kaipaahan moni ihan miehestään/vaimostaankin välillä vapaa-aikaa.
Mielestäni sinun ja miehesi pitäisi nyt puhua lapsen äidin kanssa ja pyytää tätä painokkaammin kutsumaan teiniä luokseen. Luulen, että pohjimmiltaan teinikin on ihan iloinen, kun äiti vähän painokkaammin osoittaa teinin olevan tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on vaikea esittää sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, koska aihe on ns. kielletty. Jos uusperheen perustat, et saa kyllästyä kumppanin lapsiin koskaan, vaikka toisaalta kaikki hyväksyvät sen, että välillä laittaa omat lapset hoitoon jonnekin saadakseen omaa aikaa.
Uusperheistä ei ole vielä puhuttu niin kauan, että asenneilmapiiri olisi ymmärtäväinen. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten eroaminen oli ihan kauhistus.
Lämmin ja empaattinen ihminen ymmärtää ongelmasi ap, muut huutavat ja räyhäävät.
Ratkaisu onkin sitten hankalampi. Pakottaminen on huono idea. Mutta keskustelulla varmasti lukkoja voidaan avata, asiaa pitää vaan lähestyä hienotunteisesti. Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että teini-ikäisen pitää ainakin välillä tavata myös äitiään, ihan oman henkisen kehityksensäkin kannalta.
Olen samalla kannalla tämän vastaajan kanssa. Parinkymmenen vuoden päästä kun kysyt samaa, on täysin hyväksyttävää ajatella noin. Eihän se, että kaipaa omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ole mitenkään sama kuin että haluat jostakusta eroon tai että inhoat tätä. Kaipaahan moni ihan miehestään/vaimostaankin välillä vapaa-aikaa.
Mielestäni sinun ja miehesi pitäisi nyt puhua lapsen äidin kanssa ja pyytää tätä painokkaammin kutsumaan teiniä luokseen. Luulen, että pohjimmiltaan teinikin on ihan iloinen, kun äiti vähän painokkaammin osoittaa teinin olevan tärkeä.
Samaa mieltä lihavoidun osion kanssa! Voi hyvin olla, että teini on vähän narissut ettei jaksa mennä ja äiti on todennut vaan, että ei tarvitse. Siitä voi hyvinkin tulla hylkäämiskokemus, "enkö olekaan tuolle tärkeä", kun on itseasiassa halunnut vakuuttelua, että äiti kovasti lapsen luokseen haluaisi. Kannattaisi ainakin yrittää! Teinit ovat niin hassuja välillä, toisaalta mukaisoja ja itsenäisiä ja toisaalta haluavat kuitenkin huomiota ja hyväksyntää yli kaiken.
Ovatko teinin äiti ja isä huonoissa väleissä, kun eivät saa asiaa selkeästi sovituksi? Vai ovatko sopineet mutta mies ei kerro vaimolleen mitä ovat sopineet? Ei kovin kiva vaihtoehto kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on vaikea esittää sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, koska aihe on ns. kielletty. Jos uusperheen perustat, et saa kyllästyä kumppanin lapsiin koskaan, vaikka toisaalta kaikki hyväksyvät sen, että välillä laittaa omat lapset hoitoon jonnekin saadakseen omaa aikaa.
Uusperheistä ei ole vielä puhuttu niin kauan, että asenneilmapiiri olisi ymmärtäväinen. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten eroaminen oli ihan kauhistus.
Lämmin ja empaattinen ihminen ymmärtää ongelmasi ap, muut huutavat ja räyhäävät.
Ratkaisu onkin sitten hankalampi. Pakottaminen on huono idea. Mutta keskustelulla varmasti lukkoja voidaan avata, asiaa pitää vaan lähestyä hienotunteisesti. Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että teini-ikäisen pitää ainakin välillä tavata myös äitiään, ihan oman henkisen kehityksensäkin kannalta.
Olen samalla kannalla tämän vastaajan kanssa. Parinkymmenen vuoden päästä kun kysyt samaa, on täysin hyväksyttävää ajatella noin. Eihän se, että kaipaa omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ole mitenkään sama kuin että haluat jostakusta eroon tai että inhoat tätä. Kaipaahan moni ihan miehestään/vaimostaankin välillä vapaa-aikaa.
Mielestäni sinun ja miehesi pitäisi nyt puhua lapsen äidin kanssa ja pyytää tätä painokkaammin kutsumaan teiniä luokseen. Luulen, että pohjimmiltaan teinikin on ihan iloinen, kun äiti vähän painokkaammin osoittaa teinin olevan tärkeä.
Samaa mieltä lihavoidun osion kanssa! Voi hyvin olla, että teini on vähän narissut ettei jaksa mennä ja äiti on todennut vaan, että ei tarvitse. Siitä voi hyvinkin tulla hylkäämiskokemus, "enkö olekaan tuolle tärkeä", kun on itseasiassa halunnut vakuuttelua, että äiti kovasti lapsen luokseen haluaisi. Kannattaisi ainakin yrittää! Teinit ovat niin hassuja välillä, toisaalta mukaisoja ja itsenäisiä ja toisaalta haluavat kuitenkin huomiota ja hyväksyntää yli kaiken.
Ihan totta, muistan itsekin teini-iässä loukkaantuneeni äidilleni vähän vastaavasta. Asuin siis äidin kanssa ja kun ysin jälkeen pääsin opiskelemaan lähemmäs isän kotia, muutin sinne. Äitini ei nostanut asiasta mitään meteliä, auttoi pakkaamisessa ja oli oikein järkevä. Ja minä olin ihan kauhean suuttunut, kun mietin vaan, että äiti vaikuttaa vaan iloiselta päästessään minusta eroon. Meni monta kuukautta ennenkuin suostuin menemään käymään äidilläni, vaikka hän kauheasti pyyteli. Olin niin loukkaantunut.
Nyt tajuan miten järjetön tuo ajatus oli, äitihän oli vaan kypsä ja kannusti muuttamaan paremmalle sijainnille koulun kannalta. Olemme jutelleet näin aikuisena ja hän on kertonut kuinka kamalalta se tuntui, mutta ei halunnut lisätä paineita herkässä iässä olevalle. En olisi ilahtunut siitäkään, jos minua olisi painostettu tai syyllistetty äidin puolelta. Jossain iässä äidit eivät vaan voi tehdä mitään oikein...
Meidän uusperheessä asuu koko ajan miehen kohta 18 v täyttävä poika ja minun 15 v poika.
Miehen poika riitautui pari vuotta sitten äitinsä kanssa niin pahasti, että on ollut äitinsä luona vain yhden kerran. Hän muutenkin on aina kotona, ellei ole koulussa tai salilla.
Paljon, paljon Vähemmän tuo "vieras lapsi" häiritsee minua kuin oma lapseni. Hän ei minulta mitään pyytele, eikä hän ole minun vastuullani. Hän pesee omat pyykkinsä ja hoitaa itse itsensä. Minulle hän on vaivaksi vain siten, että teen isoja määriä ruokaa.
Kumpikaan koko ajan läsnä oleva poika ei häiritse parisuhdettamme. Makuuhuoneen ovessa on lukko, siellä on telkkari ja stereot. Eilenkin kävimme eka syömässä ja sitten rymy-eetussa ihan kaksistaan. Klo on nyt 13 ja heräilemme just.
En nyt ihan käsitä, miten miehen poika voisi pilata parisuhteemme... Eiköhän ap:n kuviossa ole jokin isompi ongelma kuin pojan läsnäolo?