Ei töitä mistään!
Olen aivan masentunut työtilanteen vuoksi tai töiden puuttumisen vuoksi..
Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja hyvin arvosanoin. Omalla alalla ei vain ole töitä tarjolla kuin muutaman kerran vuodessa ja hakijoita on satoja yhteen paikkaan...
Minulle kyllä kelpaisi perusduunikin, mutta olen kuulemma liian koulutettu vaikka kokemusta kassalta ym. on.
Ei oman alan asiantuntijatehtävissä sanotaan taas haastattelussa että vaihdan kuitenkin paikkaa jos oman alan töitä tulee. Ja niitä oman alan töitä ei ole..
Opiskelu ei enää onnistu koska opintotukikuukaudet käytetty. Mitä siis tehdä? Elää pummilla loppuikä? :(
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
No mutta piilotyöpaikkoja on kymmeniä tuhansia.
On, mutta niihin otetaan piilotyöttömiä: työnantajan sukulaisia ja kavereita, siirretään työntekijöitä toisesta tehtävästä esimerkiksi. Tai sitten otetaan 9 euron orja oikeista työttömistä.
Olen minäkin hakenut maisterina paikkaa, jossa sekä minut että minuakin ansioituneemman ekonomin ohitti merkonomi. Vaan olihan se jo hakuilmoituksesta pääteltävissä, että ylikoulutettuja olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta piilotyöpaikkoja on kymmeniä tuhansia.
On, mutta niihin otetaan piilotyöttömiä: työnantajan sukulaisia ja kavereita, siirretään työntekijöitä toisesta tehtävästä esimerkiksi. Tai sitten otetaan 9 euron orja oikeista työttömistä.
Ja sehän se vasta vituttaakin, että valtion ja kuntien viroissa avoimeen työpaikkaan on jo päätetty ottaa joku tietty henkilö, mutta silti avoin työpaikka on pakko julkaista, jolloin ne 645 innokasta maisteria hakee paikkaa vaikka tietääkin että ei niitä hakemuksia oikeasti edes lueta.
Olen kaksi viimeisintä paikkaani saanut 400 hakijan joukosta. Joku saa paikan, pitää vaan hakea ja hakea.
Jos lähettää yli 200 hakemusta eikä pääse haastatteluun, on hakemuksessa jotain vikaa.
Suorahaku vaan päälle, ei kannata odotella ilmoittelua julkisilla sivuilla. Tarkennusta hakemustekstiin, kerro mitä osaat, ei mikä sun tutkinto,on.
Pienellä palkallakin voi aloittaa, saahan siitä kokemusta. Tietty myös jos asuu hornan kuusessa, on turha Luulla, että kotikylillä on töitä.
Eilakaislat ja muut on hyvä kanava töihin, sinne vaan. Aina pitää myös soittaa perään.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksi viimeisintä paikkaani saanut 400 hakijan joukosta. Joku saa paikan, pitää vaan hakea ja hakea.
Jos lähettää yli 200 hakemusta eikä pääse haastatteluun, on hakemuksessa jotain vikaa.Suorahaku vaan päälle, ei kannata odotella ilmoittelua julkisilla sivuilla. Tarkennusta hakemustekstiin, kerro mitä osaat, ei mikä sun tutkinto,on.
Pienellä palkallakin voi aloittaa, saahan siitä kokemusta. Tietty myös jos asuu hornan kuusessa, on turha Luulla, että kotikylillä on töitä.
Eilakaislat ja muut on hyvä kanava töihin, sinne vaan. Aina pitää myös soittaa perään.
Ei vastavalmistunut korkeakoulutettu oikeasti osaa "juuri mitään" sellaista josta se tietty työnantaja olisi kiinnostunut. Yleissivistävä koulutus jne. Muistan kun menin tuoreena insinöörinä suunnittelutoimistoon töihin. Tiesin kyllä teorian millä kuormat lasketaan, mutta eihän oikeassa firmassa niitä sillä tavalla(hitaasti) väännetä kuten koulussa oli opetettu. Meni varmaan vuosi ennenkuin aloin tuottaan firmalle jotain. Piti opetella softat, käytännöt jne. Juosta kursseilla ympäri suomea... Noh sillon sentään pääsi töihin vastavalmistunutkin.
Tuntuu työnantajilla olen epärealistiset toiveet nykyään. Etsivät "valmiita paketteja" joille ei tarvitsisi opettaa mitään. Kaikki järjestelmät pitäisi olla hyvin hanskassa ja jne.
Harvoin vain kukaan osaa kaikkia järjestelmiä ja työhön muutenkin opitaan tekemällä, tämä unohtuu työnantajia usein.
Ap, unohda nuo maisterihommat lopullisesti ja hae taksikurssille. Sitten työtä riittää.
Mitä alaa/sivuaineita muuten opiskelit?
Ulkomaille, niin mäkin olen lähdössä. Suomesta työtarjouksia pyöreä 0, Saksasta 2 ja Itävallasta 1. Kieli pitää handlata noissa, mutta on myös paljon englanninkielisiä, todella hyvin palkattuja duuneja ympäri eurooppaa.
Minä alan tulla siihen johtopäätökseen, että olen 43-vuotiaana yksinkertaisesti liian vanha.
Korkeakoulututkinto, yli 15 vuotta kokemusta, lisäkoulutusta. Kokemus on monipuolista, vähän eri vinkkeleistä.
Pääsen lähes poikkeuksetta haastatteluun, mutta valinta on aina n. kolmekymppinen. Olen ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana neljään paikkaan se "kakkonen". No, noista kahdessa oli työlle selkeästi jo tekijä, mutta julkisella sektorilla on pakko hakea julkisesti.
Valmistauduin haastatteluun, luin julkaisuja, perehdyin aikaisempiin projekteihin ja soittelin tutuillekin, jotta olisi viimeisin tilanne alalla tiedossa. Olin suurin toivein liikkeellä, koska kokemukseni tuntui aivan lyömättömältä paikkaan. Tajusin heti, kun haastattelu oli ohi 25 minuutissa, että tämä(kin) oli pedattu jo jollekin ja niinhän se olikin. Piruuksissani kysyin valitun taustoja ja koulutusta. Kokemus oli paaaaaljon suppeampi, kyseessä nuori nainen parin vuoden työkokemuksella, mutta tottakai heillä oli keksittynä se valtti, joka tällä ko. oppilaitoksesta vastavalmistuneella oli (oli tehnyt opinnäytetyönsä projektin aihepiiristä). Kun kyseessä ei ollut julkinen virka vaan projektityö, niin paha siinä on asiaa pidemmälle viedä.
Mutta miksi hyppyyttää ihmisiä? Miksi ei voida soittaessa suoraan sanoa, että tämä in tällainen muodollisuus, tule juttelemaan mukavia, ei tarvitse valmistautua, meillä on jo tekijä. palkkioksi vaivannäöstä tallennamme CV:si jonnekin arkistoon ja ehkä joskus kaivamme sen sieltä...
Vierailija kirjoitti:
Ap, unohda nuo maisterihommat lopullisesti ja hae taksikurssille. Sitten työtä riittää.
Jos et omista taksia niin työ on käytännössä orjuutta. Paska palkka, paskat työajat, paskat asiakkaat ja paska pomo jos keikkoja ei tule
Olen itse vastavalmistunut maisteri. Kokemusta kassalta, siivouksesta, puutarha-alalta, kesäoppaana olemisesta. Lisäksi yksi harjoittelu kaupungilla, jossa ei oppinut mitään.
No nyt ei sitten edes pääse haastatteluihin, en sinne kassatöihin tai asiantuntijatehtäviin. Kassalle ylikoulutettu, toimistoon liian vähän kokemusta. Käytännössä siis jumissa eikä mikään auta jos ei haastatteluunkaan asti pääse.
Vierailija kirjoitti:
Minä alan tulla siihen johtopäätökseen, että olen 43-vuotiaana yksinkertaisesti liian vanha.
Korkeakoulututkinto, yli 15 vuotta kokemusta, lisäkoulutusta. Kokemus on monipuolista, vähän eri vinkkeleistä.
Pääsen lähes poikkeuksetta haastatteluun, mutta valinta on aina n. kolmekymppinen. Olen ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana neljään paikkaan se "kakkonen". No, noista kahdessa oli työlle selkeästi jo tekijä, mutta julkisella sektorilla on pakko hakea julkisesti.
Valmistauduin haastatteluun, luin julkaisuja, perehdyin aikaisempiin projekteihin ja soittelin tutuillekin, jotta olisi viimeisin tilanne alalla tiedossa. Olin suurin toivein liikkeellä, koska kokemukseni tuntui aivan lyömättömältä paikkaan. Tajusin heti, kun haastattelu oli ohi 25 minuutissa, että tämä(kin) oli pedattu jo jollekin ja niinhän se olikin. Piruuksissani kysyin valitun taustoja ja koulutusta. Kokemus oli paaaaaljon suppeampi, kyseessä nuori nainen parin vuoden työkokemuksella, mutta tottakai heillä oli keksittynä se valtti, joka tällä ko. oppilaitoksesta vastavalmistuneella oli (oli tehnyt opinnäytetyönsä projektin aihepiiristä). Kun kyseessä ei ollut julkinen virka vaan projektityö, niin paha siinä on asiaa pidemmälle viedä.
Mutta miksi hyppyyttää ihmisiä? Miksi ei voida soittaessa suoraan sanoa, että tämä in tällainen muodollisuus, tule juttelemaan mukavia, ei tarvitse valmistautua, meillä on jo tekijä. palkkioksi vaivannäöstä tallennamme CV:si jonnekin arkistoon ja ehkä joskus kaivamme sen sieltä...
Voimahali, mutta sen takia sua hyppyytetään, että jos se ensisijainen valittu ei jostain syystä haluaisikaan tulla töihin, niin heillä on tyypit joille soittaa seuraavaksi eikä tarvitse järjestää uutta rekrykierrosta. Tiedän kyllä omastakin kokemuksesta, että näille varasijoille pääsy on todella raivostuttavaa. Noh nyt olen ollut 2v työttömänä, niin ei oikeastaan pääse enää edes haastatteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, unohda nuo maisterihommat lopullisesti ja hae taksikurssille. Sitten työtä riittää.
Jos et omista taksia niin työ on käytännössä orjuutta. Paska palkka, paskat työajat, paskat asiakkaat ja paska pomo jos keikkoja ei tule
Perusta sitten seksipuhelin. Huokailet miessoittajien korvaan omalta sohvaltasi, siinä sipsiensyönnin ohessa.
Voit myös jatkaa työttömänä.
No täällä sitä tehdään väitöskirjaa kotona. Mihinkään en ole töihin päässyt joten ajankuluksi näpyttelen väikkäriä. Ei paranna työllistymismahdollisuuksia mutta onpahan jotain tekemistä netflixin lisäksi :D
Tärppinä: joskus työpaikkoja (jos on valmis ottamaan mitä tahansa tunti/kuukausipalkallista työtä vastaan) saattaa yllättäen löytyä juuri sieltä, mistä moni ei ole ajatellut edes etsiä: muuttotappiokunnista.
Monessa syrjäisessäkin maaseutukunnassa tarvitaan edelleen työntekijöitä. Tilanne kuitenkin alkaa olla sellainen, että kukaan ei edes ajattele hakea kunnan ulkopuolelta sinne töihin. Oman kylän työttömät ovat taas olleet pitkäaikaistyöttöminä koko pienen ikänsä, eikä heistä suoraan sanoen ole enää töihin.
Joissakin tapauksissa yritykset tarvitsisivat työhaluisia, vastavalmistuneita ja osaavia ihmisiä, mutta heitä ei ole syrjäseuduille muuttamassa. "Vakavasti otettavia" hakijoita ei ole, ja joskus käy niin, että työpaikkaa ei edes laiteta avoimeen hakuun, koska paikkaa hakevat oman kunnan ja lähikunnan peräkammari-Perat, joilla se ainut työkokemus on ollut linnunpönttöjen askaroimista paikallisella työttömien pajalla. Tällaisia tilanteita saattaa tulla vastaan esim. Lapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
Ei kaikki voikaan olla tilastotieteilijöitä, mutta kyllähän tuo 100 hakijaa muutamaan korkeakoulutusta vaativaan paikkaan kertoo vain siitä, että tiettyjä aloja on ylikoulutettu reippaasti. Silti tiettyjen alojen aloituspaikkojen vähentäminen tuntuu olevan joillekin ihmisille ongelma, en kyllä ymmärrä miksi.
Itsellä edessä sama tilanne. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että joudun muuttamaan todennäköisesti määräaikaisten töiden perässä pienille paikkakunnille. Hyvällä tuurilla tätä kautta voin lopulta työllistyä johonkin mukavimpiin hommiin isompiin kaupunkeihin kun kokemusta löytyy.
Koska olen nainen, en tod. näk. tule saamaan vakityötä moneen vuoteen :( Siinä menee miehen löytäminen, verkostojen luominen ja perheen perustamishaaveet.
Jos on todella työhaluinen ja sattuu olemaan hyvässä fyysisessä kunnossa, ainakin vielä pari vuotta sitten betonialan hommia oli tarjolla. Palkka on tosin hyvin pieni ja töitä on lähinnä pikkupaikoilla, joissa tietysti palkatkin on pienempiä. Eräs puolituttu betonifirman omistaja on joutunut tuomaan työntekijöitä Latviasta ja Liettuasta, koska suomalaisia ei nappaa.
Ihan yhtä suurta resurssien hukkaanheittämistä meidän vanhempienkin kotona makauttaminen on. Meillä on sentään paljon sellaista tietoa ja kokemusta, jonka keräämiseen nuorilla menee vielä 30 vuotta. Meillä olisi vielä paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle vastineeksi saamastamme koulutuksesta.
Mutta ei, täällä sitä vaan köllötellään. Työpaikkoja hakiessa toisinaan suorastaan innostuu ajatelleessaan sitä, mitä kaikkea siinä työssä voisi kehittää. Nykyään siihen on yhä harvemmin tilaisuutta.
Ei sillä, olisin kyllä ihan valmis laittamaan eläkkeelle kaikki, jotka ovat jo 30 vuotta töitä tehneet, jos vaan haluaisivat. Onhan sellaisiakin töitä, joissa ikä vähentää työtehoa useimmilla, palomiehet ja kolmivuorotyötä tekevät hoitajat esimerkkinä.