Ei töitä mistään!

Vierailija kirjoitti:

Tämä töiden vähyys+ eläkeiän nosto+ ei vuorottelu vapaata+ äidit aiemmin töihin on käsittämätön yhtälö. Olen miettinyt tässä pikkulapsi aikana että mielellään " myisin " puolet työstäni toiselle äidille vaikka, pysyisi työelämässä ja olisi aikaa lapsille, taloudellisestihan se olisi 0 peliä muttei henkisesti. Mitä jos annettaisiin halukkaille isovanhemmille mahdollisus jäädä hoitamaan lapsen lapsia? Joku pieni korvaus. Osa- aika eläke ja työnantajalle pakko palkata uran alusta paikkaamaan tunteja?

Tohon viimiseen liittyen, että vaikka taloudellinen helpotus työnantajalle jos palkkaa vakituisesti vastavalmistuneen. Kuitenkaan vastavalmistunut ei voi kilpailla 5 vuotta kokemusta omaavan kanssa.

Ei töitä-> ei kokemusta->ei töitä. Miten tämän kierteen saa poikki??!?!?

T. Jo vuosia taistellut asian kanssa

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jo AMK tutkinto täysin eri alalta kuin mitä lähdin yliopistossa opiskelemaan. Sen olin kuitenkin oppinut, että työkokemus omalta alalta opiskeluaikana on kaiken a ja o. Olin vanhempi kuin muut opiskelukaverini ja siis elämästä ehkä enemmän oppinut.

FM-tutkintoa opiskellessani tarjouduin siis palkatta harjoittelijaksi, soitin ja soitin, lähetin hakemuksia ja soitin. Sain ekalle kesälle palkattoman harjoittelu paikan allalle toiseksi viimeisenä vuotena, sain pari sataa euroa vakuutusteknisistä syistä. Tein sitten viikonloppuna keikkaa hanttihommissa ihan rahan takia. Seuraavana kesänä sama juttu. Tein viikonloppukeikkaa koko opiskelujen ajan, mutta kesien arkipäivät olin palkattomassa harjoittelussa. Ei mitenkään ihanteellinen tilanne, mutta koska on työnantajan markkinat, koin sen kokemuksen kartuttamisen rahaa tärkeämmäksi. Elin niillä viikonlopputienesteillä. Ja valmistuttuani sainkin omalta alalta töitä juuri sen 8kk työkokemuksen takia. Moni muu kurssikaverini oli kesät töissä missä sattui ja vietti viikonloput vapaana, valmistuivat ilman kokemusta, eivät saaneet töitä, jatkoivat tohtoriksi ja ovat nyt työttömiä. Pitää oikeasti nähdä vaivaa ja miettiä prioriteetit jo opiskellessa.

Melko korkea kynnys laittaa koko elämän aikaiset säästöt palamaan kesällä, koska ei ole oikeutettu toimeentulotukeen tai opintotukeen. Jos palkattomista harjoitteluista jää silti vain luu käteen.

Tuo neuvo, että soittaa tai menee käymään ja kysymään töitä on kuin 50-luvulta. Ennen voitiin mennä isännältä kysymään "oisko työmiehelle töitä?" Ja yleensä oli.

Nykyään kun soitat niin käskevät firmoissa laittamaan avoimen hakemuksen, joka menee suoraa roskakoriin.

Vierailija kirjoitti:

Ei töitä-> ei kokemusta->ei töitä. Miten tämän kierteen saa poikki??!?!?

T. Jo vuosia taistellut asian kanssa

Siinäpä se. Itkettää ajatellakin. Huomaan itsessäni jo tiettyjä piirteitä: olen apea, väsynyt ja en usko enää osaavani mitään. Aiemmin olin energinen ja itsevarma. Kaipa tää on luonnollista vähän kuin jollain kotiväkivallan uhrilla, että lopulta alkaa uskoa olevansa oikeasti huono ja tilanne johtuu siitä. (juu, en tarkoita, että työttömyys olisi sama kuin tulla hakatuksi kotona)

Alussa on yritteliäs ja toiveikas. Pikkuhiljaa alkaa hiipua into hakea töitä, vaikka niitä hakee edelleen. Ei enää jaksa stressata, jos joku hakuaika meni umpeen, eikä ehtinyt hakea, vaikka piti. Tietää, ettei se kuitenkaan ratkaise mitään ja ei pääse edes haastatteluun. Tässä vaiheessa alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään niitä, jotka ei hae töitä. Tässä vaiheessa alkaa nousta katkeruus ja harmittaa, ettei kukaan halua näin hyvää tyyppiä ja osaavaa ihmistä. Sitten aikaa kuluu, työnhaku jatkuu. Lopulta alkaa epäillä, että onko sittenkin itsessä vikaa. Oma osaaminen tuntuu riittämättömältä, alkaa pohtia ulkoisia seikkoja jne. Jos käykin mäihä ja saa jonkun pätkätyön, niin on itsetunto ihan pohjamudissa valmiiksi ja asenne nöyristelevä. Ei uskokaan saavansa jatkoa työlle tai vakityötä. Kysymys voi olla työstä, johon ennen on kävelty suoraan koulun penkiltä ja paljon koulutetumpana ei uskoa olevansa enää tarpeeksi hyvä tekemään edes 2kk:n sijaisuutta sellaisessa, koska on surkea ja osaamaton, epähaluttua työvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jo AMK tutkinto täysin eri alalta kuin mitä lähdin yliopistossa opiskelemaan. Sen olin kuitenkin oppinut, että työkokemus omalta alalta opiskeluaikana on kaiken a ja o. Olin vanhempi kuin muut opiskelukaverini ja siis elämästä ehkä enemmän oppinut.

FM-tutkintoa opiskellessani tarjouduin siis palkatta harjoittelijaksi, soitin ja soitin, lähetin hakemuksia ja soitin. Sain ekalle kesälle palkattoman harjoittelu paikan allalle toiseksi viimeisenä vuotena, sain pari sataa euroa vakuutusteknisistä syistä. Tein sitten viikonloppuna keikkaa hanttihommissa ihan rahan takia. Seuraavana kesänä sama juttu. Tein viikonloppukeikkaa koko opiskelujen ajan, mutta kesien arkipäivät olin palkattomassa harjoittelussa. Ei mitenkään ihanteellinen tilanne, mutta koska on työnantajan markkinat, koin sen kokemuksen kartuttamisen rahaa tärkeämmäksi. Elin niillä viikonlopputienesteillä. Ja valmistuttuani sainkin omalta alalta töitä juuri sen 8kk työkokemuksen takia. Moni muu kurssikaverini oli kesät töissä missä sattui ja vietti viikonloput vapaana, valmistuivat ilman kokemusta, eivät saaneet töitä, jatkoivat tohtoriksi ja ovat nyt työttömiä. Pitää oikeasti nähdä vaivaa ja miettiä prioriteetit jo opiskellessa.

Melko korkea kynnys laittaa koko elämän aikaiset säästöt palamaan kesällä, koska ei ole oikeutettu toimeentulotukeen tai opintotukeen. Jos palkattomista harjoitteluista jää silti vain luu käteen.

Palkaton muutenkin laiton, harjoittelua varten Suomessa 4kk koeaika. Miten valuutukset ym. palkattomasta harjoittelussa????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei töitä-> ei kokemusta->ei töitä. Miten tämän kierteen saa poikki??!?!?

T. Jo vuosia taistellut asian kanssa

Siinäpä se. Itkettää ajatellakin. Huomaan itsessäni jo tiettyjä piirteitä: olen apea, väsynyt ja en usko enää osaavani mitään. Aiemmin olin energinen ja itsevarma. Kaipa tää on luonnollista vähän kuin jollain kotiväkivallan uhrilla, että lopulta alkaa uskoa olevansa oikeasti huono ja tilanne johtuu siitä. (juu, en tarkoita, että työttömyys olisi sama kuin tulla hakatuksi kotona)

Alussa on yritteliäs ja toiveikas. Pikkuhiljaa alkaa hiipua into hakea töitä, vaikka niitä hakee edelleen. Ei enää jaksa stressata, jos joku hakuaika meni umpeen, eikä ehtinyt hakea, vaikka piti. Tietää, ettei se kuitenkaan ratkaise mitään ja ei pääse edes haastatteluun. Tässä vaiheessa alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään niitä, jotka ei hae töitä. Tässä vaiheessa alkaa nousta katkeruus ja harmittaa, ettei kukaan halua näin hyvää tyyppiä ja osaavaa ihmistä. Sitten aikaa kuluu, työnhaku jatkuu. Lopulta alkaa epäillä, että onko sittenkin itsessä vikaa. Oma osaaminen tuntuu riittämättömältä, alkaa pohtia ulkoisia seikkoja jne. Jos käykin mäihä ja saa jonkun pätkätyön, niin on itsetunto ihan pohjamudissa valmiiksi ja asenne nöyristelevä. Ei uskokaan saavansa jatkoa työlle tai vakityötä. Kysymys voi olla työstä, johon ennen on kävelty suoraan koulun penkiltä ja paljon koulutetumpana ei uskoa olevansa enää tarpeeksi hyvä tekemään edes 2kk:n sijaisuutta sellaisessa, koska on surkea ja osaamaton, epähaluttua työvoimaa.

Sinäpä Sen sanoit. Ei jaksa enää innostaa hakemusten teko jos koskaan ei pääse edes haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on tiensä valinnut. Itse olen tehnyt 10 vuotta töitä ja käynyt amiksen (26v) ja nyt olen johtotehtävissä. On vastuuta, mutta rakastan työtäni! Joskus pitää vaan aloittaa pohjalta.

Olet kenties jokin Hesburgerin vuoropäällikkö tmv?

Nykyään pitäisi harjoittelupaikkoihinkin olla velho jo syntyessään, oikein surettaa kun katsoo noita hakuilmoituksia, aina lukee "mielellään kokemusta tästä ja tästä ohjelmasta, vähintään vuosi työkokemusta tältä alalta". Ja kyseessä on joku 3kk harjoittelu tai lyhyt sijaisuus! Kertoo vain siitä, kuinka nykyään työnantajilla ei ole aikaa kouluttaa uusia työntekijöitä. Ja kun perus "hanttihommien" hakuilmoituksiakin katsoo, niin kyllä sielläkin odotetaan ihmeitä työnhakijalta. Pitää olla sitä ja tätä korttia sekä parin vuoden työkokemus, jotta voi piipata ostoksia kassakoneeseen. Todellakin työnantajan markkinat nyt.

Vierailija kirjoitti:

Täysin toivotonta näin vastavalmistuneena löytää töitä :( Kokemusta pitäisi olla aivan järjettömästi. Suhteilla saa kuulemma töitä mutta kaikki tuttuni ovat väärällä alla joten eipä suhteet auta. Kuten ap sanoi, perusduuneihin liian koulutettu olen minäkin.

Vaihtoehdoksi jää vain jatkaa opiskelua tohtoriksi ilmeisesti :/

Jos lähdette tohtoroitumaan, niin varmistakaa moneen kertaan, että rahoitus kattaa koko 4 vuotta. Koska jos se loppuu kesken, joudutte työkkärin suhteen ikuiseen limboon eli joudutte joka käänteessä todistelemaan, ettette ole opiskelija. Tämän vuoden alussa TE-toimistoille tulleissa uusissa ohjeissa oikein korostetaan sitä, että myös jatko-opiskelija on nimenomaan opiskelija!

Väitöskirjan teko on myös rankkaa, se seuraa illalla kotiin ja syö aikaa perheeltä ja puolisolta. Neuvoni on, että jos ette tee väikkärin palavasta kiinnostuksesta itse aiheeseen, älkää aloittako ollenkaan. Tilanne on monessa suhteessa nyt huonompi kuin vielä pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on tiensä valinnut. Itse olen tehnyt 10 vuotta töitä ja käynyt amiksen (26v) ja nyt olen johtotehtävissä. On vastuuta, mutta rakastan työtäni! Joskus pitää vaan aloittaa pohjalta.

Olet kenties jokin Hesburgerin vuoropäällikkö tmv?

Joku semmonen luultavasti. Tai sitten "konttoripäällikkö" jossain kolmen miehen firmassa. Toiset ovat toimitusjohtaja ja kolmas hallituksen puheenjohtaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin toivotonta näin vastavalmistuneena löytää töitä :( Kokemusta pitäisi olla aivan järjettömästi. Suhteilla saa kuulemma töitä mutta kaikki tuttuni ovat väärällä alla joten eipä suhteet auta. Kuten ap sanoi, perusduuneihin liian koulutettu olen minäkin.

Vaihtoehdoksi jää vain jatkaa opiskelua tohtoriksi ilmeisesti :/

Jos lähdette tohtoroitumaan, niin varmistakaa moneen kertaan, että rahoitus kattaa koko 4 vuotta. Koska jos se loppuu kesken, joudutte työkkärin suhteen ikuiseen limboon eli joudutte joka käänteessä todistelemaan, ettette ole opiskelija. Tämän vuoden alussa TE-toimistoille tulleissa uusissa ohjeissa oikein korostetaan sitä, että myös jatko-opiskelija on nimenomaan opiskelija!

Väitöskirjan teko on myös rankkaa, se seuraa illalla kotiin ja syö aikaa perheeltä ja puolisolta. Neuvoni on, että jos ette tee väikkärin palavasta kiinnostuksesta itse aiheeseen, älkää aloittako ollenkaan. Tilanne on monessa suhteessa nyt huonompi kuin vielä pari vuotta sitten.

Jos oikeasti haluaa tohtoriksi, eikä ole rahoitusta niin tekee väikkärin lähes valmiiksi ja sitten menee "jatko-opiskelijaksi". Saa huijattua työkkäriä näin.

^ aluemyyntipääliköksi ja myyntivastaavaksi pääsee myös suoraan amiksesta kun ottaa vastaan provikkapalkkaisen työn missä luukutetaan keltaisia sivuja läpi ja myydään jotain. Yksi puh myyntifirma hakee jatkuvasti suoraan esimies koulutettavia. Oma entinen esimieheni perusti 1 miehen firman ja toki lähetti kuvansa ha tittelin " nimitys uutisia" sivulle kauppalehteen :p

Ihan perseestä tuo ettei saa opiskella korvauksilla! Pitää olla vain kotona tekemättä mitään kun ei saa opiskella! Ihan naurettavaa

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan masentunut työtilanteen vuoksi tai töiden puuttumisen vuoksi..

Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja hyvin arvosanoin. Omalla alalla ei vain ole töitä tarjolla kuin muutaman kerran vuodessa ja hakijoita on satoja yhteen paikkaan...

Minulle kyllä kelpaisi perusduunikin, mutta olen kuulemma liian koulutettu vaikka kokemusta kassalta ym. on.

Ei oman alan asiantuntijatehtävissä sanotaan taas haastattelussa että vaihdan kuitenkin paikkaa jos oman alan töitä tulee. Ja niitä oman alan töitä ei ole..

Opiskelu ei enää onnistu koska opintotukikuukaudet käytetty. Mitä siis tehdä? Elää pummilla loppuikä? :([/quote]

Kerro tuo todellisuutesi joka koskettaa tuhansia työttömiä niille päättäjille, jotka kaiken lisäksi pidensi eläkeikää.

Työnantaja saisi motivoituneen työntekijän kun ottaa jonkun ei-valmiin paketin ja opettaa ohjelmat. Joku olisi kuin lottovoiton saanut monta vuotta!

Olen pahoillani. Olen julkisella puolella töissä, eikä täällä ole vuosiin palkattu enää kesätyöläisiä, sijaisia tai muita osa-aikaisia kausityöntekijöitä. Vain korkeakouluharjoittelijoita, joista ei aiheudu kustannuksia. Töitä jaetaan talon sisällä (esim. eläköitymisen myötä), mutta uusia ei käytännössä rekrytä. Itsellekin pamahti juuri huomattava lisätyö, johon olisi hyvinä aikoina palkattu esimerkiksi puolipäiväinen tekijä. Ei enää.

Nämä julkisen puolen säästöt vaikuttavat nimenomaan korkeastikoulutettujen nuorten mahdollisuuksiin työllistyä tai edes saada jalkaa oven väliin.

Sanoin tämän jo sivuja sitten, mutta toistan edelleen: toki opiskeluaikana kannattaa tehdä töitä, mutta ei se takaa mitään. Minulla oli alani vakipaikka ja sitä ennen monta määräaikaista jo ennen valmistumista. Sitten vaihdoin firmaa, joka lopetettiin. Nyt olen kesästä asti etsinyt töitä. Osalla kaupan kassalla tms. viihtyneellä opiskelukaverilla on ihan kelpo työpaikka, osalla ei. On vähän outoa tarjota yksilöllistä ratkaisua rakenteelliseen ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. Olen julkisella puolella töissä, eikä täällä ole vuosiin palkattu enää kesätyöläisiä, sijaisia tai muita osa-aikaisia kausityöntekijöitä. Vain korkeakouluharjoittelijoita, joista ei aiheudu kustannuksia. Töitä jaetaan talon sisällä (esim. eläköitymisen myötä), mutta uusia ei käytännössä rekrytä. Itsellekin pamahti juuri huomattava lisätyö, johon olisi hyvinä aikoina palkattu esimerkiksi puolipäiväinen tekijä. Ei enää.

Nämä julkisen puolen säästöt vaikuttavat nimenomaan korkeastikoulutettujen nuorten mahdollisuuksiin työllistyä tai edes saada jalkaa oven väliin.

Itse alkoitin opiskelut valtiotieteellisessä syksyllä 2008. Eli juuri ennen lamaa. Silloin lupailtiin että julkiselle puolelle pääsee ja kysyntää on. Luin sosiaalipolitiikkaa, valtio-oppia, historiaa ja ties mitä päämääränä valtion tai kunnan virka. No nyt sitten ollaan valmiita maistereita odottelemassa tuota virkaa. Ei se minun kotona makailu myöskään ilmaista yhteiskunnalle ole..

Enkä nyt alaakaan vaihtaa kun ikää kohta 30 ja tukikuukaudet käytetty aikaa sitten. No mutta onhan siivoukokemusta, paitsi että olen ylikoulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. Olen julkisella puolella töissä, eikä täällä ole vuosiin palkattu enää kesätyöläisiä, sijaisia tai muita osa-aikaisia kausityöntekijöitä. Vain korkeakouluharjoittelijoita, joista ei aiheudu kustannuksia. Töitä jaetaan talon sisällä (esim. eläköitymisen myötä), mutta uusia ei käytännössä rekrytä. Itsellekin pamahti juuri huomattava lisätyö, johon olisi hyvinä aikoina palkattu esimerkiksi puolipäiväinen tekijä. Ei enää.

Nämä julkisen puolen säästöt vaikuttavat nimenomaan korkeastikoulutettujen nuorten mahdollisuuksiin työllistyä tai edes saada jalkaa oven väliin.

Itse alkoitin opiskelut valtiotieteellisessä syksyllä 2008. Eli juuri ennen lamaa. Silloin lupailtiin että julkiselle puolelle pääsee ja kysyntää on. Luin sosiaalipolitiikkaa, valtio-oppia, historiaa ja ties mitä päämääränä valtion tai kunnan virka. No nyt sitten ollaan valmiita maistereita odottelemassa tuota virkaa. Ei se minun kotona makailu myöskään ilmaista yhteiskunnalle ole..

Enkä nyt alaakaan vaihtaa kun ikää kohta 30 ja tukikuukaudet käytetty aikaa sitten. No mutta onhan siivoukokemusta, paitsi että olen ylikoulutettu.

Anteeksi mutta mun mielestä kuulostaa kauhean hassulta, jos yliopistossa kerrotaan kuinka "julkisella on tilaa kaikille" ja omatkin urasuunnitelmat perustuvat siihen, että kyllä jostain virastosta pseudotyöpaikka löytyyi tsellekin. Kyllä mä sen ymmärrän ettei parikymppinen opiskelija tuollaista osaa kyseenalaistaa mutta naurattaa silti jos virkakyöstin ura on ollut alusta lähtien tavoitteena.