Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on vaitiolo-/salassapitovelvollisuus, kuinka paljon puhutte työstänne jne?
03.02.2016 |
Eli eri ammattien edustajat, joilla on vaitiolo-/salassapitovelvollisuus, miten ja missä määrin puhutte työstänne? Kerrotteko esim. kumppanille asioita, joita ei oikeasti saisi? Entä perheenjäsenille, ystäville?
Minulla on esim. hoitoalalla oleva sukulainen, joka hyvin avoimesti kertoo potilaistaan, mainiten jopa heidän etunimiään ja kaikenlaista muuta tietoa, josta heidät voisi tunnistaa. Toinen hoitoalalla oleva ystäväni on kerran kertonut yhteisen tuttavamme olleen hänen potilaanaan, mutta normaalisti hän ei puhu juuri mitään työstään.
Minulla on salassapitovelvollisuus, ja minusta se on tosi ehdoton. Yleisellä tasolla saatan puhua työstäni, mutta edes miehelleni en kerro sellaisia yksityiskohtia, että siitä voisi tunnistaa esim. yrityksen, jonka kanssa teen työtä.
Olen kuitenkin miettinyt, että onko esim. hoito- ja sosiaaliala niin raskasta, että siellä työskentelevien on pakko purkaa jollekulle tapahtumia?
Kommentit (63)
Olen kertonut ihmisille, missä firmassa työskentelen, mikä on tittelini ja mitä teen erittäin yleisellä tasolla (tyyliin ohjelmoin tietokantoja) ja se siitä. Enempää en sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppista kun palstan sulkemisen takia loppui kuin seinään.
Hoito- ja sosiaalialan työ on raskasta ja varmasti työntekijöillä puhumisen tarvetta on. Luonnollistahan se. Mutta oma ahdistus ja puhumisen tarve pitäisi hoitaa pois alta siellä työpaikalla, työkavereille, esimiehelle, työnohjauksessa tai jopa omassa terapiassa. Salassapitovelvollisuus on aika ehdoton, enkä itse sairaanhoitajana puhu työn ulkopuolella potilaitteni asioista. Työstäni voin puhua yleisesti.
Emme miehen kanssa puhu vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvista asioista. Kotona ei olla töissä, siellä on eri asiat, ja niin kauan kuin siitä ei makseta että jauhetaan työasioita kotonakin, niin niistä ei puhuta. :)
Joskus raskaan päivän jälkeen keskustellaan yhdessä siitä mitä päivän aikana on tapahtunut (potilas mennyt elvytykseen tai kuollut, tai osastolla on vatsatautiepidemia tai joku muu hohdokas häppeninki) koska ne aika paljon selittää sitä, millä mielellä kotiin tulee, ja kun sen syyn saa sanottua voi asettua kotimoodiin ja unohtaa työpäivän.
Mutta, en ole ikinä jaksanut juoruta ihmisten asioista. Elämässä sattuu ja tapahtuu, on iloa, surua ja murhetta, kämmäillään, toilaillaan, tehdään älyvapaita asioista ja toivotaan että asiat kääntyy aina parhain päin. Mitäpä tuosta. Kaikkein tylsintä on käyttää omaa ja toisen arvokasta aikaa puimalla jonkun muun asioita.
Tuotekehityksessä työskentelen ja työasioita puhutaan vain työkavereiden kanssa. Tämä ehdotonta kun tulevien patenttien parissa päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhuoltoalalla. En puhu kotona työasioista. Pyrin myös välttämään tilanteita, joissa joutuisin hoitamaan tuttuja. Nuorempana olen joutunut tilanteeseen, jossa tuttava yritti hyödyntää asemaani saadakseen tietoja hoidettavani olleesta läheisestänsä. Tämä taas oli kieltänyt antamasta tietoja k.o henkilölle. Onneksi työpisteessäni voidaan jakaa tuttavat muiden hoidettaviksi.
Kerran tuli tilanne, että hoidettavana oli puolison vanha työkaveri, minulle ennestään tuntematon, joka sukunimeni (harvinainen) perusteella osasi kysyä puolisostani ja pyysi viemään terveisiä. Kerroin silloin, että minulla on vaitiolovelvollisuus enkä saa kertoa tavanneeni häntä. Vastaus oli että "ei se haittaa, kerro silti". No, en vienyt terveisiä. Pikkumainen ehkä jonkun mielestä, kun asiakas kerran lupasi, mutta toisaalta "terveisissä" ei ollut mitään niin tärkeää asiaa, että kertomatta jättäminen olisi haitannut.
Kotona puhun ja kerron jos oikein tutusta on jotain, näen monenlaisia potilastietoja muun muassa siivoustyön johdosta.. ja poliisiasemalla myös asiakirjat lojuvat pöydillä. Kodin ulkopuolelle ei missään nimessä. Ei sitä uskoisi joidenkin hienostoperheiden lapsista mutta siellä on monenlaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan en puhu asiakashenkilöistä nimillä, jos kerron kotona jotain työasioista ja silloinkin yleisluontoisesti. Pomosta saatan kyllä valittaa hänen nimelläkin, koska on kuitenkin virkamies, joka tekee julkista työtä kunnassa. On täysin kestämätöntä, jos sote- tai koulutoimessa repostellaan asiakkaiden tai oppilaiden asioita nimillä perheen tai suvun kesken!!
En puhu työasioista. En ymmärrä monien (naisten) tarvetta puhua työssä tapahtuneista asioista about kaikille. Olen siis itse nainen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava ja tärkeä ketju.
Olin itse juuri menossa psykologille, joka on määrätty minulle työvoimapoliittisista syistä. Ahdistuin jo etukäteen siitä ajatuksesta, että yksityisasioitani joku terapeutti sitten mahdollisesti jakaa ukkonsa kanssa iltaisin pedissä. Näinhän me naiset toimimme, sen tietää jokainen omasta kokemuksesta. Jotenkin se vaan on oikeus ja itsestäänselvyys, että miehelle saa kertoa kaiken, oli kyse asiakkaasta, parhaasta ystävästä, kenestä tahansa.
Nähtyäni tämän keskustelun en aio kertoa terapeutille mitään. Suojelen yksityisyyttäni ja sepittelen jotain yleispätevää, jota ei edes tee mieli pöyristellä miehelleen.
Hyi teitä, vastenmieliset ihmiset. Teillä on monen ihmisen yksityisasiat tiedossa ja jaatte niitä ilman omantunnontuskaa? Hävetkää. Ja tällaisilla julkitunnustuksilla varmistatte, että kaltaisiani, jotka eivät aio ollateidän juorukohteinanne, on koko ajan enemmän.
No en puhu mitään työasioista muuta kuin tyyliin olipas raska päivä tai tänään oli vähän helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole tarvetta leperrellä asikkaista edes kollegoille. Osaan kyllä ja ymmärrän salassapitovelvollisuuden. Pomot taas ei. Heidät voisi käräyttää vähän väliä.
En ole kertonut lähes 50 vuoden takaisista salassapidettävistä asioista vaikka ne ovat suuresti haitanneet omaa elämistäni. Työnantaja ei suostunut poliisitutkintaan ja itse en ymmärtänyt suorastaan vaatia sitä. Siksi ihmettelen kuinka nykyään varsinkin terveyspuolelta vuotailee ihmisten sairauksista ja kuolinsyistä tietoja ja kylillä ihan julkisesti niitä kuulutellaan.
EHDOTON EI kaikelle juoruiluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan puhu työstäni, ei ketään kiinnosta. Joskus saatan jotain yleisluontoista sanoa, esim. "On ruvennut menemään tuotetta X". En ole yksityishenkilöiden kanssa tekemisissä, vaitiolovelvollisuuteni koskee esim. lähetysten sisältöä, asiakasyritysten tietoja tms.
En ole katsonut aiheelliseksi kertoa kenellekään vaitiolovelvollisuuden alla olevia asioita. Hoitajat ovat kyllä hölösuita, se tiedetään ja se ärsyttää. Onneksi en ole alalla mutta valitettavan paljon ollut heidän kanssa tekemisissä.
Olen finanssi- ja pankkialalla ja vanhoja työkavereita meidän firmasta on lähtenyt kilpailijankin leipiin ja silloin tällöin törmäillään jossain after workeilla. Kyllä sieltä olen kuullut esim että "yksi pomo vanhasta (minun nyk) firmasta on meillä asiakkaana ja voi kuinka sen talousasiat onkaan sotkussa" ja vastaavaa päivittelyä ihmisten rahan- ja elämänhallinnasta.
Nimiä ei sanonut enkä tietenkään ole kysynyt, mutta vaivaannuttavaa ja jäin miettimään että jos joku olisi kysynyt niin olisikohan rikkonut pankkisalaisuuden. En kuitenkaan erityisen läheinen ole ollut näiden vanhojen kollegoiden kanssa ja ihan julkisella paikalla nämä keskustelut, olut/viinilasin ääressä.
En puhu työstäni mitään oikeastaan mitään paitsi tyyliin: rankka päivä jne. Samaa tekee puolisoni. Kumpaakaan ei kiinnosta tippaakaan yleiselläkään tasollä märehtiä työjuttuja. Olemme molemmat samassa työpaikassa vaikkakin eri osastoilla joten tiedämme mitä työ on ja vapaa-aika on vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle saatan kertoa jos on isoja asioita jotka painaa mieltä. Esim "Jouduinpa tekemään lastensuojeluilmoituksen" tai "Kylläpä erään oppilaan kotitilanne huolettaa"
Ikinä en mainitse oppilaitani nimeltä tai kuvaile heitä edes tyttöinä tai poikina, pelkkinä "yksinä oppilaina"
😂😂😂😂
Jos kertoisin mitä kaikkea luottamuksellista humalaisten suusta olen kuullut niin niistä saisi monta oikeusjuttua. Hoitajat lörpöttää eniten, niitä näkyy myös määrällisesti eniten. Mutta opettajia, soskuja, lääkäreitä jopa lakimiehen olen kuullut puhuvan asiasta mistä ei saisi. Luottamus vaitioloon on mennyt ajat sitten.
Ilmiö mitä nimitän luottamukselliseksi humalaksi jossa kertoja luulee puhuvansa hiljaa. Ravintoloissa työskentelevät varmasti tietävät mistä puhun.