Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (590)
Kauhea tarve ihmisillä on saada itsensä luokiteltua ja lokeroita, selittää itseään, vaikka olisi kuinka älykäs.
Tunnen monen laisia älykkäitä, vähän höpöjä, ihan hulluja, ihan normaaleihin pystyviä (kylläkin työssä mihin "kaikki ei pysty", mutta näitäkin teollisuuden protopajoissa, yliopisto kouluttautuneita, työttömiä ikiopiskelijoita yms. yms.)
Monella tarvetta selitellä huonoja käytöstapojaan ja suvaitsemattomuutaan ihan älykkyydestä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IQ139 kirjoitti:
Hippotato kirjoitti:
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
En jatkuvasti, mutta jos jokin asia tai ongelma todella kiinnostaa saatan uppoutua siihen ja muuttua "hajamieliseksi rohvessoriksi".
Tietenkin pystyn. Ensinnäkin "tyhmyys" ja mitattavissa oleva älykkyys eivät ole jonkin janan kaksi ääripäätä. Tyhmyys ja viisaus sen sijaan ovat. Viisas osaa kysyä jos ei tiedä. Otan vakavasti kaikki kohteliaat, henkisesti sivistyneet ja hyvät ihmiset. Jos omien ajatusten kommunikointi tuntuu vaikealta on harhakäsitys ajatella sen johtuvan kuulijasta. Kyse on omasta puutteellisesta ilmaisusta, mikä ei varsinaisesti viittaa korkeaan älykkyyteen.
Joskus tunnen oloni yksinäiseksi. Mielenkiintoni kohteet jakaa muutama harva tuttavani.
Minulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa voin keskustella mistä tahansa. Myös he ovat normaalia huomattavasti älykkäämpiä.
Minä taasen olen kiinnostunut liikunnasta ja muusta ihan "normaalista" mikä tuntuu olevan älykkäille ( lue saanut testeissä korkean äo. n) sellaista mistä ei saisi olla kiinnostunut.
Parhaimmat ystävät taas löytyvät niistä, joilla on älykkyyttä ja/tai hyvä elämänkokemus..
Paras ystäväni, mieheni joka on hyvin älykäs ja lahjakas niin älyllisesti kuin teknillisesti, on melkoisen vittumainen ihminen, jolla on narsistisia piirteitä ja on todella hyvä lyttäämään ja arvostelemaan toisia ihmisiä. Monen mielestä hän on kylmä ja kova, ikävä ihminen. Hänellä ei ole ystäviä. Hän ei pidä kestään, eikä kukaan hänestä. Minusta hän taas on kiinnostava ja kestetään toisiamme.
Jotenkin tuntuu että älykkäät on tämänkin ketjun mukaan ihan omassa kuplassaan.
Kauheaa kun mukaan tuppaa viiden kotiäiti tai jotenkin normaaliin elämään kykenevä.. :)
Vierailija kirjoitti:
IQ139 kirjoitti:
Hippotato kirjoitti:
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
En jatkuvasti, mutta jos jokin asia tai ongelma todella kiinnostaa saatan uppoutua siihen ja muuttua "hajamieliseksi rohvessoriksi".
Tietenkin pystyn. Ensinnäkin "tyhmyys" ja mitattavissa oleva älykkyys eivät ole jonkin janan kaksi ääripäätä. Tyhmyys ja viisaus sen sijaan ovat. Viisas osaa kysyä jos ei tiedä. Otan vakavasti kaikki kohteliaat, henkisesti sivistyneet ja hyvät ihmiset. Jos omien ajatusten kommunikointi tuntuu vaikealta on harhakäsitys ajatella sen johtuvan kuulijasta. Kyse on omasta puutteellisesta ilmaisusta, mikä ei varsinaisesti viittaa korkeaan älykkyyteen.
Joskus tunnen oloni yksinäiseksi. Mielenkiintoni kohteet jakaa muutama harva tuttavani.
Minulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa voin keskustella mistä tahansa. Myös he ovat normaalia huomattavasti älykkäämpiä.
Minä taasen olen kiinnostunut liikunnasta ja muusta ihan "normaalista" mikä tuntuu olevan älykkäille ( lue saanut testeissä korkean äo. n) sellaista mistä ei saisi olla kiinnostunut.
Parhaimmat ystävät taas löytyvät niistä, joilla on älykkyyttä ja/tai hyvä elämänkokemus..Paras ystäväni, mieheni joka on hyvin älykäs ja lahjakas niin älyllisesti kuin teknillisesti, on melkoisen vittumainen ihminen, jolla on narsistisia piirteitä ja on todella hyvä lyttäämään ja arvostelemaan toisia ihmisiä. Monen mielestä hän on kylmä ja kova, ikävä ihminen. Hänellä ei ole ystäviä. Hän ei pidä kestään, eikä kukaan hänestä. Minusta hän taas on kiinnostava ja kestetään toisiamme.
Liikunta ei tosiaan hirveästi kiinnosta. En usko sen liittyvän älykkyyteen mitenkään. Lapsena sairastin astmaa ja siitä jäi jäljelle syvä vastenmielisyys kaikkeen fyysisesti rasittavaan toimintaan.
Olen vuosikymmenen harrastanut teoreettisen fysiikan opiskelua. Erityisesti olen kiinnostunut kvanttifysiikasta. Tämä aihe on esimerkiksi sellainen, jossa minun on ollut vaikea löytää juttukaveria paria hyvää ystävääni lukuun ottamatta.
Toinen samanlainen harrastus on kryptografia, joka on kiehtonut minua aivan pienestä pojasta asti. Kirjoittelin 12-vuotiaana tietokoneohjelman, joka käytti desanttien aikanaan suosimaan "Voltaire-koodia" ja heti sen perään parannetun version, jossa sifferinä toimi tietokoneen oma satunnaislukugeneraattori siemenluvun avulla.
Minua ei kiinnosta paljon äo on itsellä tai muilla, mm. sosiaalista älyykkyyttä on ja samoin loogista älykkyyttä, mikään laadittu mittari ei kerro niistä kaikista. Mensan testit kertoo vain logiikasta. Logiikka ei paljoa pelkästään elämässä auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hippotato kirjoitti:
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Joskus intohimo johonkin voi pitää minua jonkin asian ääressä, mutta ei koskaan sentään niin että kaikki tärkeät asiat jäisivät tekemättä. Olen kohtalaisen hyvä multitaskaaja ja pystyn ajattelemaan suht monella raiteella yhtäaikaisesti.
Pystyn ottamaan vakavasti myös selkeästi minua vähemmän älykkäät. Älykyyttä voi olla monenlaista, niin myös hyvyyttä. Kommunikointi voi kyllä olla joskus vaikeaa, mutta tavoitteena on että pystyn muodostamaan sellaista kieltä joka on toiselle ymmärrettävää.
En tunne itseäni koskaan yksinäiseksi. Viihdyn yksin. Joskus nuorempana saatoin kokea yksinäisyyden tunteen hetkellisesti vaikeana, mutta harvoin silloinkin.
Tuskin kukaan meistä täysin ymmärtää toista. Mutta hyvä jos jotain voimme toisistamme ymmärtää ja jollain tasolla hetkittäin tulla ymmärretyksi. Täysin ymmärretyksi tuleminen on hyvin nuoren ihmisen unelma paluusta johonkin varhaisen symbioottiseen tilaan.
Hippotato kirjoitti:
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Olen ollut koko elämäni "outo". Sain joku vuosi sitten Mensan jäsenyyden mutten ole siitä pitänyt meteliä. Tein sen vain uteliaisuuttani, koska halusin tietää olenko tyhmä vai älykäs (olen oikeasti kyseenalaistanut kognitiiviset taitoni erilaisten sopeutumisongelmien vuoksi).
Kotityöt jää viime tippaan koska olen uppoutunut omiin mielenkiinnon kohteisiin. Olen opiskellut yhden akateemisen tutkinnonkin mutten ole kovin menestynyt urallani.
Minulla on hyvin vähän ystäviä. Omasta mielestäni fiksuja ja älykkäitä ihmisiä löytyy kaikista koulutustaustoista, mutta harvoin tulee törmättyä sellaisiin joiden kanssa oltaisiin täydellisesti samalla aaltopituudella. Pari "älykästä" ystävää löytyy joiden kanssa tulee keskusteltua syvällisesti. Jännä juttu, mutta vaikka olen mensalainen niin en koe itseäni miksikään superälykkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi veikkanen. Olen ollut tieteentekijä ja pystyin uppoutumaan siihen maailmaan niin, että ne asiat on aina mielessä.
Pystyn kyllä kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa mutta omalla alallani en pysty sietämään niitä joille täytyy selittää sama asia kaksi kertaa.
Yksinäisyys on vähän kaksipiippuinen juttu. Viihdyn hyvin omissa oloissani mutta joskus on hyvä tavata muita joiden kanssa voi jutella mielenkiintoisista aiheista. Ne ovat ihmisiä jotka tietävät omasta alastaan paljon.
Jossain vaiheessa kyllästyin itseäni tyhmempiin esimiehiin ja tiedepolitikkaan ja tein rahaa niin paljon, että jäin pois työelämästä kokonaan. Rahan tekeminen on itse asiassa älyttömän helppoa.
En tiedä äo:tani, en ole koskaan käynyt missään testeissä. Minulla on kyllä poika ja hän on Mensan jäsen
ap. kirjoitti:
ÄO 139 kirjoitti:
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.Sama juttu.
:( Onkohan tää yleisemminkin älykkäillä (naisilla), ettei ihmissuhderintamalla tapahdu ja ihmettelee vain sitä draamaa joka taviksilla on käynnissä ja aina joku kierroksessa. Sitten kun joku iskee niin että tärähtää, käytös on kuin teini-ikäisellä, koska kokemusta ihastumisesta on just sen verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö suurin osa jutuista, tosin ei tullut luettua kaikkia. Yli 135 ÄO on ihan normaali esim. yliopisto-opiskelijoilla (keskiarvo muistaakseni joskus noin 133) eli mistään ihmeellisestä ei todellakaan ole kysymys. Jos ei pysty sosiaalisiin kontakteihin, on jotain häikkää taustalla, esim. kasvatuksessa tai sitten on joku Asperger mukana, lahjakkuus ei mitenkään sulje pois sosiaalisuutta ja arkijärkeä. Päinvastoin. Älykkäät ihmiset ovat yleensä lahjakkaita ja taitavia kaikessa mitä tekevät. Eli turha yrittää selittää epäonnistumisia ja taitamattomuutta liialla älyllä, se on vähän huolestuttavaa:
Älykkäänä ihmisenä en korosta itseäni vaan kuuntelen kaikenlasia ihmisiä. Jos aliarvioisin muita, niin voisi moni tieto jäädä kuulematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kuvaamasi ongelmat liittyvät siihenkin, että älykkyyttä mitataan hyvin kapea-alaisesti. On myös sosiaalista ja tunneälykkyttä, jota ei kuitenkaan mitata, vaan huomio on loogis-matemaattisissa kyvyissä. Silloin henkilön älykkyyden profiili on ennemminkin epätasainen kuin että henkilön voitaisiin laajemmassa mielessä katsoa olevan älykäs. Sosiaalisesti ja tunneälykäs ihminen ei kärsi kuvaamastasi ongelmista.
Täällä yksi yli 135. Mielessä lähinnä aina että mitä söis seuraavaks ja milloin pääsee nukkumaan. Olenhan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki palstan autistit yhdessä ketjussa.
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Bingo
Tunnistan itseni. En jaksa kuunnella muita, kun omat ajatukset lähtevät liikkeelle. sitten herään välillä kavereitten keskusteluun ja saan heti asiasta kiinni. Kavereitten diipa daapa jatkuu ja uppouduin nopeasti takaisin omiin ajatuksiini.
Töissä en pääse ylenemään, koska en keskustele, näin olen päätellyt. Vaimoa on hankala kuunnella kun yleensä arvaan mitä hän sanoo seuraavaksi.
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Onko sinulla sellaista ongelmaa... ?
Ei varsinaisesti, mutta joskus asiat hiukan lipsuu. Ei vakavaa.
Pystytkö ottamaan vakavasti... ?
Pystyn. Olen erittäin sosiaalinen ihminen ja koen muut ihmiset mielenkiintoisiksi.
Tunnetko olosi yksinäiseksi... ?
En koskaan. Kts. ed. vastaus.
Oletko löytänyt toista ihmistä... ?
Olen, montakin. Kaikki, jotka kykenevät rationaalisiin argumentteihin, kykenevät myös ymmärtämään sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Kenenkäs mittareilla se sitten mitataan?
Älykkyys ei tarkoita ympäristön sulkemista pois mielestä. Itse asiassa älykkyys saattaa avartaa ajattelua, ymmärtämään ympäristöä laajemmin. Ihmisen umpimielisyys on ainoa rajoittava tekijä ja sellaisia ihmisiä on liikaa.
Minä en mennyt testaamaan nuppiani. Se oli osa työnhakuprosessia, poikkeuksellisen vaativaan työtehtävään hakiessa. Tällaisia testejä olen joutunut tekemään kolme kertaa, kun olen vastaaviin työtehtäviin hakenut. Olen päässyt jokaiseen hakemaani (3) työpaikkaan.
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
- Aiemmin on ollut, mutta iän myötä olen kehittänyt itsekuriani. Tehtävälistan ylläpito auttaa.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
- Pystyn ottamaan. Toisinaan kommunikointi on haastavaa ja turhauttavaa, jos toinen ei ymmärrä jotain asiaa.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
- Toisinaan. Se mikä eniten harmittaa itseäni, on että peruskoulun vanhassa kaveriporukassa tunnen nykyisin itseni hieman ulkopuoliseksi. Tuntuu, että oma ajattelu ja kiinnostuksenkohteet ovat kehittyneet, mutta muut porukassa junnaavat edelleen samalla tasolla kuin ylioppilaana oltiin. No ehkä hekin ovat kehittyneet, mutta ero on kasvanut suuremmaksi ajan myötä. Tämä porukka on kuitenkin se, minkä kanssa olen viettänyt eniten aikaa ja jonka koen parhaiksi ystäviksi. Yliopistossa ja työelämässä saadut kaveruudet ovat uudempia ja tuntuvat jotenkin pinnallisemmilta, vaikka osa niistäkin on syvällisiä.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- Ei kukaan voi täysin ymmärtää toista, mutta vaimon kanssa ymmärrämme toisiamme riittävän hyvin. Samoin muutamat kaverit ovat kanssani samalla aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
IQ 152 sillä vanhalla asteikolla. EQ myös korkea, joten tulin toimeen kaikkien kanssa. Olin johtajana useassa yrityksessä ja minua jopa moitittiin liiasta lempeydestä. Työ oli helppoa enkä stressannut koskaan työstä vaikka tein 50-60 tuntisia viikoja. Toimin urheiluvalmentajana vapaa- ajalla lajissa, jota kolme lastani harrastivat. Älykkyydestäni en ole kertonut kuin vaimolle, joka ei kerro asiaa eteenpäin. Tietysti yritysten työhönottajat ovat saaneet testitulokseni käyttöönsä. Itse pidän itseäni tavallisena ns. Kylähulluna.
Hei vaan. Terveisiä täältä, siltä toiselta kylähullulta. (Hulluutta saisi olla paljon enemmänkin. Tiukkapipoisuus on ahdistavaa.)
En jatkuvasti, mutta jos jokin asia tai ongelma todella kiinnostaa saatan uppoutua siihen ja muuttua "hajamieliseksi rohvessoriksi".
Tietenkin pystyn. Ensinnäkin "tyhmyys" ja mitattavissa oleva älykkyys eivät ole jonkin janan kaksi ääripäätä. Tyhmyys ja viisaus sen sijaan ovat. Viisas osaa kysyä jos ei tiedä. Otan vakavasti kaikki kohteliaat, henkisesti sivistyneet ja hyvät ihmiset. Jos omien ajatusten kommunikointi tuntuu vaikealta on harhakäsitys ajatella sen johtuvan kuulijasta. Kyse on omasta puutteellisesta ilmaisusta, mikä ei varsinaisesti viittaa korkeaan älykkyyteen.
Joskus tunnen oloni yksinäiseksi. Mielenkiintoni kohteet jakaa muutama harva tuttavani.
Minulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa voin keskustella mistä tahansa. Myös he ovat normaalia huomattavasti älykkäämpiä.