Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (591)
Tunsin jo lapsena itseni erilaiseksi, ymmärsin varhain että kavereille, niille muutamille, ei kannattanut kertoa esim. lukemaansa tietoa, olisivat vaan pitäneet outona.
En oikeastaan ilahtunut äo- tuloksesta, jos itse tiedostan tietämättömyyteni ja kykenemättömyyteni monessa, varsinkin yhteiskunnallisissa- ja globaaleissa kysymyksissä, ei helpottanut tieto että monet muut eivät ehkä ymmärrä tämänkään vertaa.
Seuraan elämää aina vähän ulkopuolelta ja sivusta ja en oikeastaan enää kaipaa seuraa, vaan viihdyn kirjojen ja musiikin parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten? Tarkoitan, miten pystyt siihen? Tottakai minäkin osaan käyttäytyä ja arvostan mm. juuri noita asioita, ystävällisyyttä, hyvää tahtoa.. pidän ihmisarvoa ja muiden kunnioittamista hyvin tärkeänä, mutta silti en onnistu elämään sen mukaan. Kykenen kommunikoimaan, mutta vain lyhyen aikaa. Lähes aina käy niin, että jonkun aikaa puhuttuani huomaan toisen tipahtaneen kärryiltä, sit suljen suuni ja sulkeudun itsekin. Ja turhaudun.
En vain puhu turhan syvällisiä sellaisen ihmisen kanssa, jonka tiedän putoavan kärryiltä. On mukavaa myös rupatella niitä näitä. Ja en turhaudu, jos toinen tippuukin kärryiltä, jatkan vain yksinkertaisemmilla aiheilla. Voisin varmasti ystävystyäkin mukavan yksinkertaisen ihmisen kanssa, sillä tosiaan pidän muita ominaisuuksia tärkeämpinä ihmisessä.
Täällä äo 178. Syvällisen keskustelu ei liity äo:hon mitenkään. Eri juttu jos olet opiskellut jotain tiettyä harvinaista alaa ja haluat keskustella siitä. Sellainen aika lailla turhaa sosiaalisissa yhteyksissä ellei halua korostaa itseään.
Olen sisäänpäin kääntynyt, en viihdy suurissa ryhmissä, en koe olevani mitenkään erityinen. Lapsesta asti olen osannut piirtää kuvatarkkaan, absoluuttinen sävelkorva, kirjallisia lahjoja, matemaattiset yhtälöt helppoja jne. Silti, aina on ollut olo että jos ei auta muita ihmisiä jotenkin niin se on turhaa työtä.
Jätin yliopiston matikan laitoksen 4. vuonna ja vaihdoin kuvataiteeseen ja kuvataideterapeutiksi opiskelu oli haave. Sitten sairastuin vakavasti ja nyt sairaseläkkeelle neurologisen sairauden takia.
Nainen 44v
Mitä ihmiset kuvittelevat: Jos jollain on internetissä 160 ÄO, hän on saanut tuloksensa laillistetun psykologin teettämästä WAIS-IV:stä.
Totuus: Ronald McDonaldin visasta 160 ÄO. WAIS-IV antaa tuloksen 95 koska "oli huono päivä eikä voinut keskittyä"
Itse olen myös Mensan testissä saavuttanut tuon "maagisen" tuloksen. Alla vastaukseni:
1. En kovin helposti uppoudu ajatuksiini. Minulla ilmenee ehkä enemmänkin niin, että haluan tarkastaa faktat jostain aiheesta, josta tulee keskustelua. Monia tämä tapa ärsyttää.
2. Pystyn ottamaan muut vakavasti. Korkea älykkyys ei tarkoita sitä, että tietäisin kaikesta kaiken. On monia aihealueita, joista minä en tiedä mitään, mutta joku muu tietää, vaikkei Mensan testissä yhtä hyviä pisteitä saisikaan.
3. Kyllä. Olen monesti porukassa se ulkopuolinen tarkkailija. Etenkin jo puhutaan asiasta, josta itselläni ei ole faktoja hallussa, olen mieluummin hiljaa kuin heitän mutuilua kehiin. Ks. kohta 1.
4. Ei ehkä täysin 100%. Vaimoni pääsee lähelle ja ymmärtää tietyt oikkuni, mutta monesti vain sivuutta ne lähtemättä itse mukaan.
Sosiaalisesti myönnän olevani kömpelö ja samaistun vahvasti Rillit Huurussa Sheldoniin. (tosin en ole lähelläkään kyseisen hahmon älykkyyttä ja valokuvamuistia). En tosin tiedä johtuuko tämä lainkaan älykkyydestä vai mistä. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen älykkäänä, vaan lähinnä ihmetellyt sitä, miksi ihmiset eivät tajua jotain mielestäni yksinkertaista asiaa. Mensan testiin menin "läppänä" ja sain tuloksen, mihin pääsee alle 1% ihmisistä.
Vanhalla asteikolla yli 160 virallisessa testissä.
1. On vaikeaa tylsiä ja rutiininomaisia hommia tehtyä. Haastavat ja luovuutta vaativat tehtävät kiinnostavat enemmän.
2. Pystyn ottamaan vakavasti kaikki ihmiset. Siihen on jo tottunut, että keskimäärin kansalaiset ovat aika yksinkertaista porukkaa, mutta en pidä ketään yhtään vähempiarvoisena. Mensan testi mittaa lahjakkuutta hyvin kapea-alaisesti eikä hyvä tulos tee kenestäkään yhtään sen parempaa ihmistä.
3. Tuntisin varmaan oloni yksinäiseksi, jos kaipaisin laajaa kaveripiiriä. Muutama hyvä kaveri riittää minulle ja he ovat fiksumpia kuin minä. Viihdyn nopeiden ihmisten seurassa ja niitä riittää ihan tarpeeksi.
4. Olen löytänyt pienen lähipiirin ja puolison, jotka ymmärtävät minua. Vaikeampaa on ystävälläni, jonka tulos oli yli 180. Vaikuttaa siltä, että siinä tapauksessa ollaan jo vähän liian kaukana keskiarvosta ja turhautuminen on todellinen ongelma.
Suosittelen kaikille älykkäille yrittäjäksi ryhtymistä. On paljon helpompaa, kun saa itse päättää tekemisistään eikä ole hidasta organisaatiota tai yksinkertaisia esimiehiä jarruttamassa. Samalla tulee tutustuttua muihin yrittäjiin, jotka ovat lähes poikkeuksetta tosi fiksua porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Allekirjoitan tämän. En yleensä edes huomaa kasaantuvaa tiskiä tai pyykkiä ennen kuin haarukat loppuvat kaapista tai puhtaat kalsarit laatikosta. En yksinkertaisesti juuri kiinnitä huomiota ympäristöön, kun olen kotona. Kunhan mikään ei haise pahalta, siivoamisella ei ole kiire. Vilkaisin äsken tätä työpäytääni, jolla nyt kirjoitan ja teen myös romaaniprojektiani, ja tässä on ainakin kolmen joulun konvehtirasian edestä tyhjiä kääreitä, joihin on hautautunut kolme nenäliinaa ja kaksi lautasta, kampa ja kaksi muistikirjaa sekä piirustuksia. Sekä yksi keskeneräinen ompelutyö. Ompelukone on vielä kuivilla rojuläjästä, koska sitä käytin juuri eilen.
Jos aikataulutan pakolliset hommat itselleni, ne eivät jää venymään, koska olen kuitenkin pohjimmiltani velvollisuudentuntoinen ihminen. Olen oppinut tekemäänkin sen, muuten deadline-hommat jäävät siihen deadlinepäivään. Ja siivoamisesta mies muistuttaa välillä, joten sekin tulee hoidettua ja tiskit vietyä koneeseen. Oma-aloitteisesti katson ehkä kerran kuukaudessa työpöytääni sillä silmällä, että missäs se yksi paperi oli, pitäisiköhän tässä siivota. Sitten heivaan 90% tavarasta pöydän vieressä olevaan roskikseen ja aloitan roskan keräilyn alusta.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
-Koen ymmärtäväni ihmisten toimintaa ja valintoja melko hyvin, vaikka en jaa heidän ajatusmaailmaansa. Koen silti vaikeaksi kommunikoida kaikkien, varsinkin vieraiden ihmisten kanssa, joten mieluusti jätän väliin.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
-En tunne. Minulla ei ole koskaan ollut mielenkiintoa ylläpitää "normaaleja" ystävyyssuhteita omanikäisiini kavereihin, ja koulussa ja yliopistossa viihdyin paljon enemmän opettajien ja professorien seurassa. Nyt kun elän puolison kanssa, muiden kun oman perheen tapaaminen on jäänyt täysin ja vähitellen tekstailukin alkaa olla yhä pidemmillä tauoilla. Minulla on pari nettikaveria harrastuksen parissa, ja heistä saan juttuseuraa jos kaipaan, mutta heitä en ole tavannut. Minua ei haittaa lainkaan, jos ystävyyssuhteessa on kuukausienkin tauko, mutta ymmärrän, että vastapuolta saattaa haitata.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
-Viihdyn puolisoni kanssa, hän ymmärtää minua. Jopa huonoja puoliani, kuten sotkuisuutta tai epäsosiaalisuuttani. Hän on mielestäni älykäs eri tavalla kuin minä. Hän ei juuri hallitse sellaista logiikkaa, jota matematiikassa tai vieraissa kielissä vaaditaan ja jota itselläni on, mutta hän oppii asiat nopeasti ja hän on todella luova ja sosiaalisesti älykäs. Lisäksi hän on enemmän ulospäinsuuntautunut kuin minä, joten täydennämme toisiamme hyvin muiden edessä. Yksinäni olen niin täysi erakko, että en varmaan edes menisi esimerkiksi juhliin. Kun puoliso on mukana, annan hänen viedä tilannetta ja minä voin myötäillä turvallisesti perässä.
ap. kirjoitti:
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa.
Sinun kannattaisi etsiä itseäsi fiksumpien seuraa. Nyt päälle nelikymppisenä olen tavannut ehtinyt tavata ihmisiä jotka ylittävät kykyni jokaisella alalla jossa itse olen hyvä. Tämä kokemus on vähentänyt tehokkaasti keltaisen nesteen hölskymistä pääkopassa.
Googleta myös esimerkiksi Edward Tellerin kommentit John von Neumannista ja 3-vuotiaasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tiedoksi neropateille, ettei toista ihmistä joka täysin sinua ymmärtää ole eikä koskaan voi olla olemassa. Ollaan liian mutkikkaita ja kommunikaatio liian rajoittunutta.
Mutta ei hätää, ei tuota tarvitakaan siihen että voi kokea läheisyyttä, yhteyttä ja hetkellistä tai osittaista ymmärrystä. Kunhan ette mene siihen halpaan että kuvittelette täydellisen ymmärryksen olevan jotain saavutettavissa olevaa, tai peräti tarve, ja sitten käännä selkäänne sille minkä oikeasti voisitte saada.
Ja oikeesti nyt, ei tämä eksistentiaalinen yksinäisyys ole mikään älystä johtuva asia, lol. Sitä kokee vajaat siinä missä keskiverrotkin siinä missä älykkäätkin. Älykkäät vaan ampuvat itseään jalkaan tarrautumalla asiaan kiinni ja yliälyllistämällä sen, kun ratkaisu ei vaadi mitään neroutta.
Voivoi sentään. Aika paljon tuhlasit mustetta vääriin johtopäätöksiin, mutta älä välitä, se on yleistä.
Täydellistä ymmärrystä ei tietenkään voi saavuttaa, mutta se ei saa olla este sen tavoittelemiselle.
Kaikki muut asiat kirjoituksessasi jääköön omaan arvottomuuteensa.
Puolisoni ÄÖ on kait jotain 140 +. Häntä turhauttaa, miten huonosti ihmiset viestivät ja organisoivat asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäisen kysymyksen intro: Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Maaginen raja vaihtui asteikon vaihdon myötä. Vanha tulokseni 154 vastaa kai nykyisen asteikon tulosta 134 tai 135. Luulisin. Raja on nyt 130 tai 132. Riippuu käytetystä keskihajonnasta (15, 16 tai 24). Sivulta mensa.fi löytyy lisätietoa.
Ja kysymykset:
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Ei jää tekemättä, mutta tulee tehtyä viime tipassa ja kovalla ryminällä (paljon kerralla). Ryhtyminen on vaikeampaa kuin tekeminen. Tämä saattaa olla enemmän miesasia kuin Mensa-asia. Ja saamattomia on kaikkialla.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Kaikki ihmiset otetaan vakavasti aina, ylimielisyys ei kuulu pakettiin - eikä päteminen. Minulla ei olisi kenenkään kanssa kommunikointivaikeuksia, mutta jostakin syystä juttukaverit voivat joskus kadota jonnekin . "Kukaan ei mieti tollasia", sanoi kaverin vaimo :). Tämä siteeraus antaa ehkä osviittaa syistä. Olen joka tapauksessa usein liiankin sosiaalinen (yleistysten vastaisesti).
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Joskus. Kukapa ei. Nuorena oli tosin vaikea tajuta mitä kaikkea osa porukasta ei ymmärrä. Armeija oli hyvä paikka huomata se. Luultavasti älykkyyskäyrän keskivaiheilla olisikin enemmän samanlaista seuraa kuin sen ääripäissä. Mutta on se itsestäkin kiinni. Eihän kukaan puhu mummolleen jalkapallosta tai lastentarhalaiselle eläkejärjestelmästä - pitää miettiä mitä ottaa puheeksi kenenkin kanssa. Minua kiinnostaa suunnilleen kaikki paitsi hysteerikkojen tunne-elämä.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Joskus tihkasee. Mutta tämä saattaa taas koskea aika suurta osaa ihmisistä riippumatta älykkyydestä.
Paras asiaan liittyvä viisaus on kuitenkin tämä: "Älykäs selviytyy tilanteista joihin viisas ei joudu". Suosittelenkin viisautta niille, jotka haluavat pysyä terveenä. Älykkyys ei siihen yksinään johda. Terveisin entinen motoristi ja entinen nikotinisti yms. Eli säkällä elossa.
ÄO 140 (ja olen jopa niin älykäs, etten perusta älykkyyttäni hupinettitesteihin :D) Olen ihan tavallinen perheenäiti. Hiukan introvertti kyllä. Tykkään lukea paljon, myös tietokirjallisuutta.
On ystäviä ja kavereita ja tuttavaperheitä. Olen heidän kanssaan ihan normaalisti. :D Pystyn puhumaan monista asioista monenlaisten ihmisten kanssa. En koe itseäni juurikaan erilaiseksi tai ulkopuoliseksi. Jos hiukan koen, niin ennemmin introverttiyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki palstan autistit yhdessä ketjussa.
Kiva että löysit paikalle.
Oma ÄO on 157 ja sen vuoksi tämä ulinasi on minusta turha ja yksinkertainen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku täällä olisi sattunut tekemään mensan nettitestiä viime aikoina: minkälaisia päättelykuvioita niissä ihan vikoissa kuvioisa käytetään? Mikä logiikka? En vaan käsitä enkä ole kyennyt ratkomaan, keskikohdassa on niitä "kuvioiden päällekkäiset osat katoavat" tyylisiä mutta wtf ne vikat? :D sain 128.
Minun nimeni on GattiOuberger. Lempijuttujani on esittää olevani älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Oma ÄO on 157 ja sen vuoksi tämä ulinasi on minusta turha ja yksinkertainen ongelma.
Minulla on 169 (kolmen testin ka.) ja minun mielestäni mikään ulina ei ole turhaa, tai yksinkertaista. Kaikista asioista pitää pystyä keskustelemaan ja ruotimaan niitä. Loppujen lopuksi on olemassa vain näennäisesti turhia ja yksinkertaisia ihmisiä, mutta keskustelemalla heistäkin löytyy muita ulottuvuuksia. Tärkeä ja liian usein sivuutettu asia on taito kuunnella ihmisiä. Jos sitä taitoa ei ole, on epäloogista haukkua ihmistä vain sillä perusteella, että on itse älykäs. Me kaikki olemme vain ihmisiä ja sellaisina meidän pitäisi kaikkia muitakin ihmisiä kohdella. Sinun älykkyydelläsi sen ei pitäisi olla ongelma, mutta jos on, kysy itseltäsi, miksi se on?
Itselläni äö oli 142. Aikamonella itseasiassa on korkea äö ja ei se mitenkään mittaa, miten elämässä pärjää. Äö-testeissä käytetään yksinkertaisia kaavamaisia laskutehtäviä, avarauudellisia muoto-oppeja sun muita, jotka mittaavat miten hyvin on koulussa jaksanut opettajaa kuunnella. Sillä, että jaksaa monotonisesti kuunnella opettajan vanhoja juttuja 10 vuotta putkeen, ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ÄO on 157 ja sen vuoksi tämä ulinasi on minusta turha ja yksinkertainen ongelma.
Minulla on 169 (kolmen testin ka.) ja minun mielestäni mikään ulina ei ole turhaa, tai yksinkertaista. Kaikista asioista pitää pystyä keskustelemaan ja ruotimaan niitä. Loppujen lopuksi on olemassa vain näennäisesti turhia ja yksinkertaisia ihmisiä, mutta keskustelemalla heistäkin löytyy muita ulottuvuuksia. Tärkeä ja liian usein sivuutettu asia on taito kuunnella ihmisiä. Jos sitä taitoa ei ole, on epäloogista haukkua ihmistä vain sillä perusteella, että on itse älykäs. Me kaikki olemme vain ihmisiä ja sellaisina meidän pitäisi kaikkia muitakin ihmisiä kohdella. Sinun älykkyydelläsi sen ei pitäisi olla ongelma, mutta jos on, kysy itseltäsi, miksi se on?
Jos sinä haluat tosiaan tuhlata aikaasi jonkun sellaisen parissa joka viihdyttää itseään uli semalla huvikseen tai ärsyttää ihmisiä huvikseen niin ihan vapaasti. t. eri (joka ei ole erityisen älykäs mutta pärjää)
Kyllä on uppoutumisongelmaa. Aivan välttämättömät saan tehtyä kuitenkin aina.
Pystyn ottamaan vakavasti vähemmän älykkäät ihmiset, mutta turhaudun joskus mielessäni muiden hitauteen ja siihen, että asiat pitää selittää. Tai enemmän, jos selittäminenkään ei auta. Koen kuitenkin osaavani mukauttaa kommunikointiani sille tasolle, että tulen yleensä ymmärretyksi. Se on silti itselleni raskasta.
Tunnen joskus itseni yksinäiseksi, mutta en tiedä johtuuko se pelkästään älystä. Siihen vaikuttaa moni asia. Tunnen muutamia ihmisiä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni eikä tarvitse laittaa kynttilää vakan alle. Silti he vaikuttavat ymmärtävän minua ainakin yleensä. He ovat varmaankin keskimääräistä älykkäämpiä, mutta tarkemmin en tiedä. Heillä on lisäksi muita sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat.
Suurin osa ihmisistä ei varmasti tiedosta älyäni, koska en piittaa kovin paljoa imagostani ja saatan vaikuttaa aika pöhelöltä välillä. Osa varmaan aliarvioi rankastikin ennen kuin tuntee paremmin. Useimmat huomaavat sitten jossain vaiheessa asian jollain tasolla. Tyhmimmät ei koskaan.
Miksi yleistät, jos et lue? Laiskuus on oikein huono selitys.