Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (590)
Onpas jännä juttu. En tunne olevani mitenkään erityisen älykäs, vaikka Mensan ja muistakin äo testeistä saan parhaimmillaan 135. Olen viiden lapsen kotiäiti ja työssäni olen erikoisliikkeen myyjä.
En ole sosiaalisesti kovinkaan taitava. Tällä hetkellä elämässäni keskityn täysillä lapsiin ja kotiin. Vaadin lapsilta hyvää koulumenestystä ja siinä autamme miehen kanssa lapsia ihan 110 prosenttisesti.
Hauskinta huvia on tehdä älykkyystestejä kotisohvalla kun viisi lasta pörrää jaloissa ja yksi heistä on rinnalla. Mies vielä selittää omiaan väliin. Keskittymiseni moneen asiaan samanaikaisesti on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Osaan sekä käytännön asiat että abstraktin ajattelun ja pystyn kehittymää hyväksi missä vaan missä haluan. Olen useinkin niin ajatuksissani, etten edes huomaa että käytännön asiat jäävät tekemättä ja vaikka huomaankin se ei häiritse minua koska huomioni on pään sisällä olevissa asioissa ja nimenomaan asioissa ei itsessäni eikä ihmissuhteissa. En kiinnitä muissakaan ihmisissä huomiota ulkoisiin seikkoihin vaikka nautinkin visuaalisista, musiikillisista asioista ja esim. kosketuksesta.
- Pystyn ottamaan vakavasti ja ymmärränkin heitä mutta en jaksa kovin paljoa tuollaisia ihmisiä tai ihmisiä muutenkaan vaan olen mieluummin yksin tai kaltaisteni seurassa koska he kuormittavat minua ja joudun mielestäni selittämään heille sellaista, mikä pitäisi pystyä päättelemään omatoimisesti jos tehdään yhdessä jotain. Liian suuret erot älykkyydessä saattavat estää yhdessä toimimista tai olla esteenä hyvälle parisuhteelle, aiheuttaa riitoja ihmisten välisissä suhteissa
- En juurikaan tunne itseäni yksinäiseksi, tosi harvoin. Jos siltä alkaa tuntua niin keksin sitten jotain tekemistä tai lähden liikkeelle etsimään seuraa. Viihdyn erinomaisesti omassa seurassani.
- Olen löytänyt samanlaisia, yleensä työkuvioista ja kun tehdään jotain yhdessä.
No eipä ne teidänkään ongelmat kovin suuria ole,jos on päivät aikaa miettiä "Apua,ku oon niin viisas."Unohtakaa koko p**ka vähäksi aikaa ja keskittykää elämiseen.Ja tuskin nyt kaikki MENSA-tyypit jauhaa päivät pitkät jotain filosofisia ongelmia,keskustelkaa normaaleista asioista niitten normaaliälyisten kanssa.Voitte vaikka yllättyä positiivisesti:)
Oma äo 139, miehelläni 145. Tulemme hyvin juttuun keskenämme, muuten on aika vaikea löytää samanmielistä seuraa. Olen kuitenkin löytänyt ystäviä mm. taide- ja käsityöharrastusten kautta ja "vähemmän älykkäiden" kautta olen oppinut elämässäni rennommaksi ja oppinut pitämään hauskaa ja nauramaan enemmän. Kaikenkaikkiaan olen oppinut heiltä enemmän kuin älykkäiltä, jotka usein suhtautuvat elämään vähän turhan vakavasti.
Yliluonnolliset asiat taas ovat minulle aivan luonnollisia ja pidän vähän yksinkertaisina niitä, jotka niiden olemassaolon kieltävät. Samoin pidän esim. lihansyöjiä vähän jälkeenjääneinä, kehittymättöminä yksilöinä. Yksikään oikeasti älykäs ihminen ei varmasti syö lihaa tai juo maitoa tai hyväksy muutenkaan eläinten kaltoinkohtelua, ainoastaan älyllisesti vajaalle se on ok.
ÄO vanhalla keskihajonnalla 148:
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
- Kyllä, päivittäin.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?
- Tietysti. Vain erityisen pinnallisia ihmisiä en kykene ottamaan vakavasti.
Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
- En. Osaan mennä keskustelukumppanin tasolle ja teen sen mielelläni.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
- En varsinaisesti.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- En. Joiltakin osin kyllä, mutta ei koskaan täysin. Uskon sen kuitenkin johtuvan lähinnä traumaattisesta lapsuudestani, jota onnellisemmissa oloissa kasvaneiden on mahdoton kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on "vaan" 126, joten en kai sitten pääse teidän pikku nerokerhoon. Totean vaan, että tällainen humble bragging älykkyydellä on aika noloa. "Mun elämä on niiiiiiiin vaikeaa kun oon liian älykäs enkä osaa olla ajattelematta älykkäitä ajatuksia, nyyh!" Vähän sama kun valittelisi sitä että on niin kauhean kaunis että elämä on vaikeaa.
Hippotato kirjoitti:
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Välillä kyllä. Aikaa katoilee, jos en vahdi itseäni.
Hippotato kirjoitti:
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Pystyn ottamaan heidät vakavasti ehkä koe heidän kanssaan kommunikoimista vaikeaksi.
Hippotato kirjoitti:
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Usein kyllä. Onneksi viihdyn itseni seurassa.
Hippotato kirjoitti:
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kyllä, mieheni. Oletan hänen äo:nsa olevan korkeampi kuin minulla, ja lisäksi hän on sosiaalisesti minua monin tavoin paljon taitavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.
Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.
Oletko katsonut Bones tv_sarjaa?
Oletko hot
Vierailija kirjoitti:
Oma äo 139, miehelläni 145. Tulemme hyvin juttuun keskenämme, muuten on aika vaikea löytää samanmielistä seuraa. Olen kuitenkin löytänyt ystäviä mm. taide- ja käsityöharrastusten kautta ja "vähemmän älykkäiden" kautta olen oppinut elämässäni rennommaksi ja oppinut pitämään hauskaa ja nauramaan enemmän. Kaikenkaikkiaan olen oppinut heiltä enemmän kuin älykkäiltä, jotka usein suhtautuvat elämään vähän turhan vakavasti.
Yliluonnolliset asiat taas ovat minulle aivan luonnollisia ja pidän vähän yksinkertaisina niitä, jotka niiden olemassaolon kieltävät. Samoin pidän esim. lihansyöjiä vähän jälkeenjääneinä, kehittymättöminä yksilöinä. Yksikään oikeasti älykäs ihminen ei varmasti syö lihaa tai juo maitoa tai hyväksy muutenkaan eläinten kaltoinkohtelua, ainoastaan älyllisesti vajaalle se on ok.
Kuvaile mensan testiä..oi sinä älykäs:)
Lyhykäisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä turhauttaa, on ihmisten taipumus imeä itseensä erilaisia sosiaalisesti hyväksyttäviä ajatus- ja toimintamalleja ilman minkäänlaista kyseenalaistamista ja kriittistä ajattelua. Tämä saa tuntemaan toisinaan yksinäiseksi. Mutta tottakai pystyn ottamaan muut ihmiset vakavasti. Ei korkea älykkyys(osamäärä) ole mikään jalustalle nostava asia. Ja aika kapeasti kuvaava mittarikin loppujen lopuksi, tuskin kykenee huomioimaan riittävän hyvin kulttuurien muokkaamia kognitiivisia eroja (korjatkaa joku jos olen väärässä).
Siitä olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen, että olen löytänyt kumppanin, jonka mindset kohtaa todella hyvin omani kanssa. Meille syvälliset keskustelut ovat arkipäivää aihetta katsomatta ja tiedän että sitä olen ollut vailla aiemmissa parisuhteissa.
En varmaan ole ihan noin älykäs. Mutta: kaikki koulu oli valtavan haasteetonta ja turhauttavaa, silti sain lähes 10 keskiarvon ja 6 laudaturia, huippupisteet kaikesta mihin pyrin ja mihin valmistuin sekä työnhakutesteistä.
Olen useinkin ajatuksissani enkä jaksa keskittyä arkiaskareisiin. Hienoin flow on kun joillain sumealla logiikalla ajatukseni yhdistävät näennäisen toisiinsa liittymättömiä asioita kompleksiseen syy-yhteyteen. Turhauttavaa on kun muita ei saa oivaltamaan samaa. Esimerkiksi töissä puren välillä hammasta.
Muiden ihmisten kanssa puhun asioista joita arvelen heidän haluavan sivuta. En juurikaan sellaista joka minua itseä kiinnostaa, yleensä ihmisiä se ei kiinnosta.
Olen yksinäinen, on minulla perhe, mutta ei ketään joka olisi kokonaan samalla aallonpituudella.
Haasteiden puutetta korvaan harrastuksilla ja tietokonepeleillä. Kehityn hyväksi missä tahansa mihin olen ryhtynyt ja mihin keskityn. Valitettavasti kun homman juju on selvinnyt, jaksan hetken aikaa toimia tällä hyvällä tasolla, sitten mielenkiinto loppuu ja tarvitsen uutta haastetta. Olen vähän ongelmanratkaisuaddikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
135 miehelläni 165. Ei meillä hirveästi kavereita ole etenkään miehellä. Mitä teistä on tullut? Itsellä 2 akateemista tutkintoa, mies tohtori.
Olen onneksi löytänyt miehen joka on myös läpäissyt mensan testin. Tullaan hyvin juttuun, hänen kanssaan on ihan mahtavaa keskustella.
Ihmisistä usein huomaa sen etteivät he ajattele asioita yhtään pidemmällä ja/tai ovat hyvin kapeakatseisia. Myös loogisen päättelykyvyn puute ja olematon ongelmanratkaisukysy harmittaa etenkin työelämässä kun yksinkertaisista asioista tehdään vaikeita ja tuhlataan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hippotato kirjoitti:
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Ei, muuten olisin kuollut enkä kovin fiksu. Ajoittain uppoudun ajatuksiin mutten jatkuvasti ja KAIKKI hommat eivät jää tekemättä.
Hippotato kirjoitti:
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?
En
Hippotato kirjoitti:
Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
kyllä
Hippotato kirjoitti:
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
En, en tunne oloani yksinäiseksi yksin ollessanikaan.
Hippotato kirjoitti:
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
En, tuskin kukaan muukaan, koska täysin toisen ymmärtäminen on mahdotonta.
Mensan virallisessa testissä olen saanut tuloksen >135 uudella asteikolla. Sen isompia arvioita ei kuulemma anneta tarkasti, siksi noin epämääräinen luku.
Todella harvoin tunnen itseni älykkäämmäksi kuin muut, jos tuntuu että toisen päähän ei millään mene joku yksinkertainen juttu.
Minulla on ystäviä, ei ihan niin paljon kuin haluaisin. Toisaalta viihdyn rauhassa eikä välttämättä tule itse järjestettyä mitään kyläilyjä tms. Ystäväni ovat kaikista yhteiskuntaluokista ja suurin osa seurakunnan kautta (olen siis uskonnollinen).
Koulutukseltani olen lääkäri, erikoistumassa. Tutkimus voisi muuten kiinnostaa, mutta ei ainakaan tällä hetkellä ole taloudellisesti mahdollista. Meillä on useampi lapsi niin kaikki palkka menee mikä tuleekin.
Nyt jo unohdin loput kysymykset, mutta lyhyesti: ei, "älykkyyteni" ei häiritse minua ja kun olen ihmisten seurassa niin tunnen helposti kuuluvani joukkoon :)
Olen saanut lukioikäisenä mensan nettitestistä tuloksen yli 130, ja kehotuksen mennä paikan päälle oikeaan testiin. Kaverini teki saman, ja sai tuloksen n. 100, mutta sehän antaa monelle korkeita tuloksia, ja kun menevät oikeaan testiin, äo on paljon alempi. Hävettäisi olla mensan jäsen, siellä on paljon puoliautisteja.
Sellainen tiedoksi neropateille, ettei toista ihmistä joka täysin sinua ymmärtää ole eikä koskaan voi olla olemassa. Ollaan liian mutkikkaita ja kommunikaatio liian rajoittunutta.
Mutta ei hätää, ei tuota tarvitakaan siihen että voi kokea läheisyyttä, yhteyttä ja hetkellistä tai osittaista ymmärrystä. Kunhan ette mene siihen halpaan että kuvittelette täydellisen ymmärryksen olevan jotain saavutettavissa olevaa, tai peräti tarve, ja sitten käännä selkäänne sille minkä oikeasti voisitte saada.
Ja oikeesti nyt, ei tämä eksistentiaalinen yksinäisyys ole mikään älystä johtuva asia, lol. Sitä kokee vajaat siinä missä keskiverrotkin siinä missä älykkäätkin. Älykkäät vaan ampuvat itseään jalkaan tarrautumalla asiaan kiinni ja yliälyllistämällä sen, kun ratkaisu ei vaadi mitään neroutta.
Pystyn helposti uppoutumaan asioihin niin, että arki jää hoitamatta, ja usein uppoudunkin.
Pystyn useimmiten ottamaan vakavasti itseäni tyhmemmät ihmiset. En koe kommunikointia heidän kanssaan vaikeaksi, mutten jaksa kuunnella heitä kovin pitkään.
Olen välillä yksinäinen, vaikka minulla on muutamia kavereita. On vaikea löytää kiinnostavaa seuraa, täytyy tyytyä vähemmän kiinnostavaan, jos ei halua olla yksin.
Mieheni on onneksi myös huippuälykäs, viihdymme paljon toistemme seurassa. Kaipaisin silti myös ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tiedoksi neropateille, ettei toista ihmistä joka täysin sinua ymmärtää ole eikä koskaan voi olla olemassa. Ollaan liian mutkikkaita ja kommunikaatio liian rajoittunutta.
Mutta ei hätää, ei tuota tarvitakaan siihen että voi kokea läheisyyttä, yhteyttä ja hetkellistä tai osittaista ymmärrystä. Kunhan ette mene siihen halpaan että kuvittelette täydellisen ymmärryksen olevan jotain saavutettavissa olevaa, tai peräti tarve, ja sitten käännä selkäänne sille minkä oikeasti voisitte saada.
Ja oikeesti nyt, ei tämä eksistentiaalinen yksinäisyys ole mikään älystä johtuva asia, lol. Sitä kokee vajaat siinä missä keskiverrotkin siinä missä älykkäätkin. Älykkäät vaan ampuvat itseään jalkaan tarrautumalla asiaan kiinni ja yliälyllistämällä sen, kun ratkaisu ei vaadi mitään neroutta.
Tyhmien mielipidettä ei tässä ketjussa kysytty.
luulen että olen keskivertoa älykkäämpi, äidillä oli 10 keskiarvo koko kouluajan, luki sitten kielten opeksi. Isä kans tutkijatyyppia ja pappi , siskolla keksiarvo 10 ja 6 laudaturia ja lukaisi lyhyellä saksalla saksalaiseen yliopistoon lääkikseen ja on lääkäri
ongelma on se, että kaikki opiskelut ja ammatit tuntuvat t-yhmiltä ja heti kyllästyttää, itsellä 2 yliopistotutkintoa en vaan tiedä mitä niillä teeen, toisen tein 2 vuodessa harrastukseksi ja sinä aikana vielä oli 6 kk matkustelemassa.
kaikki tuntuu t-yhmältä. myös hengelliset paikat tuntuu tyhmältä, kaikki kirkot ja srknnat on lapsellisia ja uskovien musiikkimaku surkea. keskinkertaiset asiat ei kiinnosta ja kaikessa pitäs olla niin hyvä ettei itsekään yletä siihen esim musan soittamisessa.
sitten alkaakin turhautuminen, eristäytyminen ja masennus kun mikään ei ole tarpeeksi mielenkiintoista. tylsyyttä yritin tappaa sitten vuosia kaljanjuonnilla , mutta en ole onnistunut tappamaan vieläkään aivosolujani.
nyt en juo enää, kai se on vaan eristäydyttävä yhteiskunnasta kun kaikki ihmiset on t-yhmiä ja ammatit on t-yhmiä, epäluovia ja ala-asteen openakin oli 2 vuott, se se vasta t-yhmää oli ja lapsellista.
toisaalta sitä ei haluakaan kehittää sellaisia asoita joista ei ole kiinnostunut, mutta yliopisto se vasta lapsellinen paikka oli
muttta kyllä tässä elämässä menee aika vaan hukkaan kun mikään ei ole tarpeeksi haastavaa, punttisali varmaan ainoa kiva juttu, kun ei tarvitse ajatella
en pysty keskittymään oikein mihinkään, Jumalan kai on ilmestyttävä ja annettava joku ihme-ammatti suoraan taivaasta, eihän Jeesus tyhmä voi olla kun on luonut kaiken
ylipäänsä olen yrittänyt löytää elämän merkityksen vain uskosta ja hengestä