Te äo yli 135

1. Saamatonta on totta tosiaan usein

2. Ihmisen ei tarvitse olla yhtä älykäs, että kokisin yhteyttä. Saatan kyllä turhautua tyhmyyteen, mutta sekin riippuu enemmän siitä millaisena koen sen toisen muuten

3. Tunnen toisinaan itseni yksinäiseksi. En silti jaksa muita ihmisiä yhtä paljon kuin ns. normaali ihminen

4. Olen löytänyt itseäni ymmärtäviä tai vähintäänkin hyväksyviä ihmisiä. Tuskin kukaan voi ketään ymmärtää täysin

Kyllä mnustakin usein tuntuu että oken liian älykäs. Oblen usein omissa maa ilmoissani. Kun olen niin älykäs ja hyvä. Mubtta olen muös nöyrä, ja ymbärrän tyhmempijäkin tyyppejä. Ja mensan jäsen olen. Äo 138

Mies kuuluu älykköjen joukkoon.

On ihan normaali ja tulee muiden kanssa toimeen.

Hänellä on taipumus olla kuuntelematta. Vaipuu jatkuvasti omiin pohdintoihinsa ja vaikka kuittaisi kuulleensa asian, niin luultavasti ei kuitenkaan ole rekisteröinyt. Näin ollen käytämme kalenterimuistutuksia ihan kaikkeen mahdolliseen.

Jotkut ovat valittaneet, että tuntevat itsensä tyhmäksi hänen seurassaan.

Meillä ei keskenään ole ongelmia hänen älykkyytensä kanssa, vaikka itse olen ihan perustallaaja.

ÄO 139 kirjoitti:

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

- Kyllä.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?

- Kyllä.

Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

- En.

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

-Kyllä.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.

Melkein samat vastaukset minulla.

Kommunikointia häiritsee lähinnä sellaiset tilanteet, joissa toinen osapuoli koettaa kusettaa, ts puhuu totisella naamalla jotakin mikä ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Näen tällaisista tapauksista suoraan läpi, ja mietin, miksi ihmeessä he valehtelevat...

Yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne johtuu varmaan enemmän muista tekijöistä kuin äo:stani. Olen kai vaan muuten hieman outo useimpien mielestä. Älykästä keskusteluseuraa on kyllä onneksi löytynyt.

Minäkin kohtasin vähän päälle parikymppisenän erään henkilön, jonka löytyminen sai minut suurinpiirtein lentoon. Kerrankin ihminen, joka tuntui olevan aivan samalla kanavalla kanssani! Ajattelutapamme olivat hyvin samankaltaiset, huumorikin yksi yhteen. Ja vielä varsin hurmaava vastakkaisen sukupuolen edustaja. Kemiaa oli todella niin että kohisi, mutta se taisi sitten kumminkin säikäyttää meidät kumpaisenkin...

Viime testeissä oli joku 140. Todettiin ADD samalla. Sun kuvauksesi osui aika hyvin omiin "oireisiin". Kannattaa käydä testauttamassa.

ap. kirjoitti:

Ei kai sit ole :)

Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.

On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".

Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.

En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.

En tiedä omaa ÄO:tani kylläkään, mutta sun jotkut jutut kyllä särähtää korvaan. Kun sun tyyppiset ihmiset helposti näyttää kuvittelevan tietävänsä kaikesta kaiken. Saatat olla kyllä nuorikin, jolloin voi olla, että tuo asenne tasoittuu iän myötä. Siis putkiaivo taitaa kuvata sua. Se ei ole mikään hedelmällinen yhdistelmä olla älykäs, mutta samalla putkiaivo. Itse olen luova ajattelija, joka nauttii erilaisista mielipiteistä ja hulluistakin ideoista. Olisi varmaan ahdistavaa toistella kanssasi, että "Hauki on kala". Ei sillä, että vaikutat pahalta ihmiseltä, putkiaivoisuus vaan voi olla tosi rasittavaa osalle ihmisistä. Ehkä älykkyyden lisäksi voit nyt kehittää viisauttasi, luovuutta ja empatiaa. Uskon, että pystyt siihen, jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Oma äo 139, miehelläni 145. Tulemme hyvin juttuun keskenämme, muuten on aika vaikea löytää samanmielistä seuraa. Olen kuitenkin löytänyt ystäviä mm. taide- ja käsityöharrastusten kautta ja "vähemmän älykkäiden" kautta olen oppinut elämässäni rennommaksi ja oppinut pitämään hauskaa ja nauramaan enemmän. Kaikenkaikkiaan olen oppinut heiltä enemmän kuin älykkäiltä, jotka usein suhtautuvat elämään vähän turhan vakavasti.

Yliluonnolliset asiat taas ovat minulle aivan luonnollisia ja pidän vähän yksinkertaisina niitä, jotka niiden olemassaolon kieltävät. Samoin pidän esim. lihansyöjiä vähän jälkeenjääneinä, kehittymättöminä yksilöinä.  Yksikään oikeasti älykäs ihminen ei varmasti syö lihaa tai juo maitoa tai hyväksy muutenkaan eläinten kaltoinkohtelua, ainoastaan älyllisesti vajaalle se on ok. 

Minustakin yliluonnolliset asiat ovat aivan luonnollisia, ja mielestäni olisi aivan hönttiä olettaa että vain se, mikä näkyy ja on käsinkoskeltavissa, olisi olemassa. On niin paljon muutakin.

Samaten tuo suhtautuminen lihansyöntiin on minulla sama. Joskus sille on ollut aikansa ja paikkansa, mutta nykyisin ei tarvitse, joten täysin järjetöntä touhua tähän maailman aikaan.  Älykäs, tiedostava ja ajatteleva ihminen ei syö kanssaolentojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.

Anna toisten nauttia onnistumisen tunteesta. Kaikki tietää ettei tuo mensan testi mittaa vain yhtä lahjakkuuden alueista, mutta miksei siitä saisi iloita että pärjää siinä? Eri asia tietenkin ylistää testiä/itseään ja vähätellä muita, mutta kukaan tässä ketjussa ei ole niin tehnyt.

Kuule nössö, ihminen mittaa itseään standardimittarilla, koska on tieteellisesti utelias, eikä älykkyydestään ole aina itse tietoinen.

Muu kuin vakiotesti ei anna vertailukelpoista tulosta.

Seurustelu tyhmien kanssa on joskus huvittavaa, useimmiten kidutusta.

Omissa aivoissaan on antoisampi viettää aikaa, ja suurin osa tärkeistä keksinnöistä on tehty omien korvien välissä.

Älykkyystesti mittaa monipuolisesti aivojen suorituskykyä eikä mitään "kapeaa etikoisalaa", kuten tietämättömät väittävät.

Sekoitat älykkyyden ja lahjakkuuden, jotka ovat eri asioita, eivätkä sulje toisiaan pois. Mun äo on 146.

Vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äo 139, miehelläni 145. Tulemme hyvin juttuun keskenämme, muuten on aika vaikea löytää samanmielistä seuraa. Olen kuitenkin löytänyt ystäviä mm. taide- ja käsityöharrastusten kautta ja "vähemmän älykkäiden" kautta olen oppinut elämässäni rennommaksi ja oppinut pitämään hauskaa ja nauramaan enemmän. Kaikenkaikkiaan olen oppinut heiltä enemmän kuin älykkäiltä, jotka usein suhtautuvat elämään vähän turhan vakavasti.

Yliluonnolliset asiat taas ovat minulle aivan luonnollisia ja pidän vähän yksinkertaisina niitä, jotka niiden olemassaolon kieltävät. Samoin pidän esim. lihansyöjiä vähän jälkeenjääneinä, kehittymättöminä yksilöinä.  Yksikään oikeasti älykäs ihminen ei varmasti syö lihaa tai juo maitoa tai hyväksy muutenkaan eläinten kaltoinkohtelua, ainoastaan älyllisesti vajaalle se on ok. 

Minustakin yliluonnolliset asiat ovat aivan luonnollisia, ja mielestäni olisi aivan hönttiä olettaa että vain se, mikä näkyy ja on käsinkoskeltavissa, olisi olemassa. On niin paljon muutakin.

Samaten tuo suhtautuminen lihansyöntiin on minulla sama. Joskus sille on ollut aikansa ja paikkansa, mutta nykyisin ei tarvitse, joten täysin järjetöntä touhua tähän maailman aikaan.  Älykäs, tiedostava ja ajatteleva ihminen ei syö kanssaolentojaan.

Aijaa. Tosi älykästä onkin haukkua lihansyöjiä älyllisesti vajaiksi. Ensinnäkin lapsellani on lievä älyllinen kehitysvamma, ja pidän totaalisen pahana ihmisiä, jotka pitävät "vammaista" haukkumasanana. Ei kiinnosta sun ÄO siinä vaiheessa perskarvan vertaa. Olette puistattavia muka moraalisia ihmisiä, jotka paistattelette kasvissyönnin varjolla olevanne hyviäkin ihmisiä.

Toisekseen luulette varmaan, ettei ihmiset itse osaa päättää, mikä ruoka on heille hyväksi. Voin kertoa, että olen kokeillut vaikka minkälaista ruokavaliota tähän ikään mennessä, ja olen huomannut, että vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio pitää minut terveenä. Sen sijaan, että syön b12 -vitamiinia purkista, syön ruokaa, mitä jo esi-isäni ovat syöneet, sillä me olemme samanlaisia elimistöltämme kuin ihmiset 10 000 vuotta sitten. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen tämän huomannut. Ja kyllä olen myös ollut vegaani, jolloin voin huonommin kuin koskaan. Olen myös itsenäinen ajattelija, joka uskaltaa tarvittaessa uida valtavirtaa vastaan, ja saa haukkua niin paljon kuin sielu sietää. Haukut valuu kuin vesi hänen selästä. Kunhan et tule määräämään, kuinka toiset saa syödä. Amen.

Kuulun mensan testin mukaan älykkäimpään prosenttiin. Ihan mielenkiintoista lukea ihmisten ajatuksia, kun olen usein miettinyt, mitkä omaa elämää hankaloittavat asiat johtuvat älykkyydestä (mm. ajatuksen nopeudesta, kyvystä hahmottaa helposti laajoja kokonaisuuksia tai asioiden syy-seuraussuhteita, taidosta omaksua tietoa kiinnostavista asioista nopeasti tai nauttia loogisista pähkäilyistä siinä missä joku toinen ahdistuu). Kävin testissä, koska varsinkin nuorempana ajattelin olevani varmasti tyhmä, kun en esim. ymmärtänyt mikä asioissa muiden mielestä oli hankalaa. Oli helpompi ajatella, että en varmaan vain oivaltanut jotain.

1. Uppoudun ajatuksiin ja viihdyn pääni sisällä hyvin. Usein koen olevani saamaton. Toisaalta olen järjestelmällinen ja aikaansaava halutessani ja pyrin pääosin olemaan, koska lapsiperheessä elämä on helpompaa kun asiat ei liikaa kasaannu.

2. Pystyn ottamaan vakavasti kaikki ihmiset. Kohtaan työssäni paljon erilaisia ihmisiä ja pystyn mukauttamaan omaa käyttäytymistäni ja kommunikointiani aina tilanteen mukaan. Turhaudun kyllä, kun en välttämättä pitkiin aikoihin pääse keskustelemaan ihmisten kanssa "omana itsenäni", vaan joudun aina varmistamaan, että selitän ajatusprosessini kaikki välivaiheet ja annan kuulijalle aikaa pysyä mukana. Yleensä päädyn mieluummin peesaamaan muiden aiheita ja keskustelun rytmiä, jotta koen olevani hyvää seuraa muille. Ja kyllästyn.

3. Tunnen itseni yksinäiseksi. Kaipaan seuraa, jossa tulen helposti ymmärretyksi ja ihan mahtavaa on, kun joudun itse pinnistelemään pysyäkseni mukana. Olen mukavassa työssä, jossa voin haastaa itseäni jatkuvasti, mutta jota voi myös tehdä ilman itsensä haastamista. En siis työkavereidenkaan joukosta juurikaan löydä samantyyppisesti asioihin suhtautuvia. Muutama ystävä on samanlainen, mutta en tapaa heitä usein. Viihdyn kyllä hyvin yksinkin.

4. Olen tavannut ihmisiä, joiden koen olleen samalla aaltopituudella (vaikkea toisen nahkoihin millään voi kukaan päästäkään). Läheisissä ystävyyssuhteissa näitä ei kuitenkaan juurikaan ole.

Ei ole tuollaista. Älykkyys näkyy mulla lähinnä noissa testeissä. Olen täysin, totaalisen tavallinen ja vähän hömelö jopa.

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa.

Sinun kannattaisi etsiä itseäsi fiksumpien seuraa. Nyt päälle nelikymppisenä olen tavannut ehtinyt tavata ihmisiä jotka ylittävät kykyni jokaisella alalla jossa itse olen hyvä. Tämä kokemus on vähentänyt tehokkaasti keltaisen nesteen hölskymistä pääkopassa.

Googleta myös esimerkiksi Edward Tellerin kommentit John von Neumannista ja 3-vuotiaasta lapsesta.

Se, että tunnistaa itseään selvästi älykkäämmän ja aidosti arvostaa sitä, on seikka jonka olen systemaattisesti huomannut vain melko älykkäillä ihmisillä. Ei kolahda heti egoa vasten, kun voi ymmärtää sen mahdolliset yleiset hyödyt ympäristössä tai jotain sellaista ehkä. Ja päättelyähän se vaatii; mistä on kyse kun toinen ajattelee eri lailla kuin itse. Toki myös yksinkertaisuuden tunnistaa, mutta tämäkin täytyy erottaa esim. jännittämisestä tai stressistä tai haluttomuudesta keskittyä johonkin asiaan.

1. Ei. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat (noiden "tavallisten" asioiden hoitaminen käy kädenkäänteessä vaikka olisi uppoutunut pohtimaan konduktanssin kvantittumista tms., olletikin sen ylimääräisen kapasiteetin ansiosta).

2. Kyllä ja ei. Otan heidät aina vakavasti juuri siksi, että he ovat sellaisia kuin ovat. Lisäksi, heidän kanssa kommunikointi on antoisaa, koska heidän näkökulmansa asioihin on tyystin toisenlaista kuin minulla ja sen huomaaminen ja huomioon ottaminen on virkistävää ja opettavaista. Hyviä ideapankkeja.

3. En. Olen introvertti, mutta viihdyn myös seurassa ja vedän usein kokoillan stand-up-esityksen. En myöskään tunne oloani yksinäiseksi yksin ollessani, minulla on hirveästi ajateltavaa, pohdittavaa, testattavaa, joten on vain hyvää, että saan olla päivän, pari tai miksei koko viikon omissa oloissani.

4. Kyllä. Mutta siinä on sekä hyvät että ei-niin-hyvät puolensa. Plussat: kumppani ymmärtää sanomattakin, tietää, mitä haluat ja tekee kaikkensa sun hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden eteen. Miinukset: joskus se on helvetin ärsyttävää, pieni kinastelu per vuosi tekisi terää.

Ketjua on vilkaissut muutamat sadat lukijat, ja lähes jokaisella kommentoijalla on ÄO joka peittoaa samassa tilassa olevat yli tuhat muuta ihmistä.

Joukossa on myös ihmisiä joiden ÄO on niin korkea, että vaikka Suomen väestö nelinkertaistuisi, he olisivat silti lähes varmasti koko maan älykkäimmät ihmiset. Tähän kun vielä lisätään se, että heidän kaveripiirinsä koostuvat vielä älykkäämmistä ihmisistä, niin ei voi kuin hattua nostaa vauva-palstalle

Työn tekeminen hyvin lyhyessä ajassa voi olla illuusio. Kaikki työt eivät ole älyllä selätettävissä, vaan hommia oikeasti on tehtävä jatkuvasti. Välttämättä älykkäämpi ei ole sellaisessa valtavan paljon nopeampi kuin vähemmän älykäskään. Työrutiinit ja näppäryys ovat erikseen.

Joissain töissä voi siis selvitä, vaikka tekisi töitä vain osan päivää tehokkaasti, muttei kaikissa. Fiksu tuonkin huomannee ja hakeutuu tehtäviin, jossa osa-aikainen tehokkuus ei haittaa.

Työpaikoilla ylimääräinen äly ei siis aina ole arvo sinänsä, ellei se ilmene parempana työpanoksena. Itse olen sekä älykäs että tottunut jatkuvaan työskentelyyn. Asemani ei ole huima, mutta vastoin joidenkin luuloja pystyn mainiosti työskentelemään jatkuvasti työpäivän ajan, vaikka älykkö olenkin.

Mun mies on ollut Mensan jäsen ja äo jotain 139 muistaakseni. Hänellä on vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden lukemisessa ja kokee itsensä hyvin yksinäiseksi. Jännää kyllä meillä nimenomaan kolahti kemiat tosi kovaa. Hänellä on aivan uskomaton muisti ja käsittämätön omaksumiskyky. Hän kykenee pitkälle vietyyn abstraktien asioiden yhdistelyyn ja viihtyy sellaisten asioiden parissa omassa mielessään. Hän on hyvin tilasto- ja numero-orientoitunut ja säntillinen asioissa. Olen hyvin monessa asiassa täysi vastakohta. Kielellisesti ja visuaalisesti lahjakas, viisas ja empaattinen ja omaan hyvin tarkan sosiaalisen silmän vaikka olenkin töksähtelevä sanomisissani. Yhdistelen tietoa poikkeuksellisella tavalla ja näen helposti asioiden syy-seuraus -yhteydet. Lisäksi hahmotan esimerkiksi liikeratoja poikkeuksellisella tavalla. Luen myös sanatonta viestintää hyvin eli visuaaliset asiat ovat helppoja. Nämä erot ovat muodostaneet ongelmia myöhemmin vaikka ensimmäisen 6kk aikana koimme molemmat löytäneemme kliseisesti ilmaistuna sielunkumppanin. Miten toinen voi olla aivan samanlainen mutta juuri päinvastaisissa asioissa. :D 

Itse olen tehnyt Mensalta vain nettitestin ja senkin kärsittyäni ensin 15+ v varastonraudan, b12-vitamiinin ja D-vitamiinin puutteesta sekä anemiasta, joten tulos olisi voinut olla hyvin erilainen toisessa tilanteessa, tai jo vaikka nyt arvojen korjauduttua. Aiempi tulokseni taisi olla 120. Olen kuitenkin saanut vilpittömiä ihmettelyjä älystäni ja yhdistelykyvystäni muilta ihmisiltä, joten epäilemättä olen vähän keskimääräistä fiksumpi. Minut on testattu ADD-diagnoosin yhteydessä visuaalisesti keskimääräistä älykkäämmäksi mutta tarkkaa numeraalista arvoa en tiedä saaneeni tuolloin ja diagnoosin sain ollessani kaikkein pahimmin aneeminen. Eli tiedä tuota. Jännää siis se puoli että itse olen epäabstrakti ihminen. En ollenkaan epäile ettenkö ymmärtäisi abstrakteja asioita jos niihin paneutuisin, mutta ne eivät kiinnosta minua vähääkään. Biologia, lääketiede ja erilaisten biologisten mekanismien ymmärtäminen elimellisellä tasolla ovat intohimoni. Luultavasti lapsuus- ja teiniaikainen vakava raudanpuute ja mahdollisesti se b12-puute on vaikuttanut muistiini pysyvästi sillä minulla on todella huono muisti. Siinä määrin etten ole esimerkiksi päässyt sisään mihinkään yliopistoon toistaiseksi, vaikka keskustelen sujuvasti esimerkiksi alzheimerin syntymekanismeista ja hauskaa kyllä, tein siitä yksikseni järkeilemällä saman johtopäätöksen, joka sitten muutamaa viikkoa myöhemmin julkaistiin uutena löydöksenä. Tällaiset asiayhteydet ovat minulle aivan itsestään selviä mutta fysiikan laskujen kaavojen pyöritys on liki hepreaa. Matemaattinen osaamiseni saatiin hienosti nitistettyä jo peruskouluaikana lukiosta puhumattakaan ja kehitin suojareaktion ilmeisesti posttraumaattisesti. En käytännössä pysty opiskelemaan matemaattisia aineita, aivoni vaan sulkeutuvat. En myöskään ajattele mitään numeraalista. Numerot ovat minulle kovin merkityksettömiä ja koen niiden osalta jonkinlaista samankaltaisuutta afantasiasta kärsivien ihmisten kanssa. Uskoisin että tämä on opittua välttelyä.

Kirjoitan itsestäni tässä oikeastaan siksi että geneettinen älykkyys on vain toinen puoli kakkua. On paljon asioita jotka vaikuttavat ihmisen suoriutumiseen ja perityt lahjat ovat vain kivijalka. Lausahdus "shows promise but lacks direction" on minusta osuva. Älykkään ihmisen lähtökohdilla on valtava merkitys tulevaisuuden menestymisen osalta. Pelkkä äly ei riitä, olosuhteiden tulee olla myös ainakin jollain tasolla otolliset.

Testissä oli 135. Hajamielinen olen, aina pohdin asioita ja prosesseja. Tykkään kehittää ja innovoida asioita. Joskus ideat ovat selkeästi liian korkealentoisia. Aina on joku projekti käynnissä, opiskelen viidettä tutkintoon johtavaa koulutusta (eri asteilta) ihan huvin vuoksi ja vara-ammatiksi. Olen vähän turhan nopea eli hitaammat tuskastuttaa ja malttamaton olen myös monessa asiassa. Pohdin isoja kokonaisuuksia ja näen asiat ikään kuin laatikoina ja virtoina. Tykkään ongelman ratkomisesta ja tasaisuus ahdistaa. Ystäviä yksittäisiä, tutustun helposti, mutta en jaksa syventää monenkaan kohdalla.

Olen asperger nainen. Yksinäinen, vaikka muiden seurassa. En haluaisi olla yksin, mutten myöskään jaksa ihmisiä. Otan vakavasti hyvin harvoja. Kerran olen tavannut ihmisen jonka kanssa olin samalla aaltopituudella. Hänkin kuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten? Tarkoitan, miten pystyt siihen? Tottakai minäkin osaan käyttäytyä ja arvostan mm. juuri noita asioita, ystävällisyyttä, hyvää tahtoa.. pidän ihmisarvoa ja muiden kunnioittamista hyvin tärkeänä, mutta silti en onnistu elämään sen mukaan. Kykenen kommunikoimaan, mutta vain lyhyen aikaa. Lähes aina käy niin, että jonkun aikaa puhuttuani huomaan toisen tipahtaneen kärryiltä, sit suljen suuni ja sulkeudun itsekin. Ja turhaudun.

En vain puhu turhan syvällisiä sellaisen ihmisen kanssa, jonka tiedän putoavan kärryiltä. On mukavaa myös rupatella niitä näitä. Ja en turhaudu, jos toinen tippuukin kärryiltä, jatkan vain yksinkertaisemmilla aiheilla. Voisin varmasti ystävystyäkin mukavan yksinkertaisen ihmisen kanssa, sillä tosiaan pidän muita ominaisuuksia tärkeämpinä ihmisessä.

Täällä äo 178. Syvällisen keskustelu ei liity äo:hon mitenkään. Eri juttu jos olet opiskellut jotain tiettyä harvinaista alaa ja haluat keskustella siitä. Sellainen aika lailla turhaa sosiaalisissa yhteyksissä ellei halua korostaa itseään.

Olen sisäänpäin kääntynyt, en viihdy suurissa ryhmissä, en koe olevani mitenkään erityinen. Lapsesta asti olen osannut piirtää kuvatarkkaan, absoluuttinen sävelkorva, kirjallisia lahjoja, matemaattiset yhtälöt helppoja jne. Silti, aina on ollut olo että jos ei auta muita ihmisiä jotenkin niin se on turhaa työtä.

Jätin yliopiston matikan laitoksen 4. vuonna ja vaihdoin kuvataiteeseen ja kuvataideterapeutiksi opiskelu oli haave. Sitten sairastuin vakavasti ja nyt sairaseläkkeelle neurologisen sairauden takia.

Nainen 44v

Höpö höpö, ettei neljässä vuodessa olisi vähintään kandiksi valmistunut.

Olen todella älykäs. Kommunikoin lyhyesti. Loput viestistäni voi tarpeeksi älykkäät miettiä mielessään.