Te äo yli 135

Joskus uppoudun ajatuksiini niin että ympäröivän maailman on vaikea saada

minuun yhteyttä. Tosin saatan uppoutua juurikin töihin. Valitettavasti vaikka minulla olisi varaa, en koe syvää mielenkiintoa laskujen hoitoon. Noloa.

Ei minulla ole ongelmia tulla toimeen tavisten kanssa, mutta rentoudun ja olen enemmän oma itseni mensalaisten kanssa. On mahtavaa kun toiset ymmärtävät katkonaisista lauseistakin mitä yrität sanoa.

Minulla on paljon kavereita ja myös ystäviä. Ja perhe sekä mies. Tunnen silti ajoittain itseni hyvin yksinäiseksi.

Mieheni on oikea aarre, hän ymmärtää minua täysin. Olen onnekseni löytänyt vertaisiani myös Mensasta.

Kyllä tästä ketjusta näkyy se todennäköisin, eli että suurin osa ihmisistä on ihan keskimääräisiä.

Tällainen vaikutelma näistäkin vastauksista syntyy.

Xander kirjoitti:

Kyllä tästä ketjusta näkyy se todennäköisin, eli että suurin osa ihmisistä on ihan keskimääräisiä.

Tällainen vaikutelma näistäkin vastauksista syntyy.

Tai käsityksesi älykkäästä ihmisestä on stereotyyppinen ja väärä. Sen olen huomannut, että tavallisen oloista ihmistä ei tunnista älykkääksi kuin toinen älykäs. Joten en stressaa enää jos minua ei havaita tai minulle puhutaan kuin hölmölle. Olen kävelevä älykkyystesti.

Joo mulla on ollut kanssa systiloninen tai distolinen koko ajan yli 135, parhaimmaillaan melkein 150. Mies kyllä sanoo ettei ole niin vaarallista.

Jos maksat mulle pari toboo kuussa ekstraa niin voin järjestää sulle tavallisuuslarpin, ok?

Vien sinut hurjalle matkalle keskinkertaisuuden piiriin, matkata saat vierelläni. Milloin tuun hakee sut Toyota corollalla?

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.

Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Ei kai sit ole :)

Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.

On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".

Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.

En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.

Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.

Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut

Todellista älykkyyttä on myös tajuta, että tilastollisesti Suomessa on tosi paljon porukkaa, jotka ovat ainakin tuossa ÄO tuntumassa. Ja että näitä ketjuja näkyy mm. uutissivustoilla, joita käyttävät aika lailla jokainen.

Minulla testattu äo muutamaankin otteeseen, mutta ei mensan, vaan WAIS- testillä, tulokset olivat muistaakseni ainakin toisessa 129. En siis nero ole, mutta pärjäilen. Jättihän tuo tulos ikäviä ajatuksia, mihin tämä maailma on menossa? Ihmiskunnalla ei ole toivoa.

Mjoo.

En ole mensan virallista testiä ottanut, mutta älykkyysosamäärä menee heittämällä tuonne.

Äo vaan ei ihmisestä kaikkea kerro. Aloittaja esimerkiksi kuulostaa sietämättömältä, ei mulla vaan kaverit koe huonommuutta seurassani

Edes ne läheiset jotka tietää älykkyysosamääräni. ..toki he ovat itsekin melko fiksua porukkaa, mutta koska emme ole tavanneet minkään äo-rinkirunkkauksen merkeissä, on meillä muitakin puheenaiheita kuin keskimääräistä korkeampi äly, eikä ehkä siksikään kukaan vedä mitään alemmuuskomplekseja.

Olen pinnallisella tavalla sosiaalisesti lahjakas, todetusti melko epäsosiaalinen persoonaltani ( "antisosiaalinen", ei "introvertti" vaikka toki jossain määrin varmaan sovin jälkimmäiseenkin) enkä pitkälle koulutettu tai menestyvä.

Olen helposti addiktoituva, helposti kyllästyvä ja kyllä, minun on vaikeaa kunnioittaa "tyhmiä" ihmisiä. Mutta antisosiaalisuuteni takaa, että minun on vaikeaa kunnioittaa myös itseäni fiksumpia ihmisiä, nekös vasta vituttaa. Etenkin jos ovat jotain muuten taukkeja jotka vuorotellen jauhavat vain omasta erinomaisuudestaan ja sitten siitä burger special interestistään.

Yritä siinä sitten tuntea jotain sielujen yhteyttä vain koska molemmilla tosi korkea äo. : )

Mutta juu, en ole menestyvä millään mittarilla, hyvä kun vankilasta pysyn poissa. Korkea -tietyn tyypin- älykkyys ei yksinään takaa menetystä jos moni muu osa-alue on päin persettä ja vanhemmat vaikka ihan helvetin älykkäitä paperilla mutta todella ilkeitä ja helposti addiktoituvia. Suurin osa asioista on mulle helppoja, mutta motivaatiota ei ole ja muiden tärkeinä pitämiä asioita on vaikea nähdä merkityksellisinä.

Yritän parhaani olla ihmisiksi ja tykkään kyllä lajitovereistani. Parhaiten tulen toimeen toisen keskivertoa älykkäämmän ja päästään vituralla olevan yksilön kanssa, mutta parissa läheisessä ystävässä/ tuttavassa on myös eräs paljon minua ÄOltaan 'tyhmempi' ihminen, joka kuitenkin menestyy minua paremmin sellaisilla perusmittareilla kuin tasapainoiset ihmissuhteet, asiallinen käytös, lain noudattaminen, niiden tylsienkin arkisten asioiden hoito. Toki hänen kanssa ei olla nk sydänystäviä, mutta arvostan häntä paljon.

Olisi varmasti helpompaa olla keskivertoälykäs ja menestyvästä perheestä. Mutta pelkkää älykkyyttä en alentaisi mitä joku tuolla höpötti. Sitten olisin varmaan ihan nisti mun muilla spekseillä. Nyt voin sentään välttää jotkut sudenkuopat kun ennakointi ja varouttavien esimerkkien seurailu pennusta asti auttaa olemaan tarttumatta esimerkiksi päihteisiin tai tiettyihin äkkiä rahaa tänne-prokkiksiin, koska todennäköisyydet johtaa ojaan ja vankilaan. Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

IQ 152 sillä vanhalla asteikolla. EQ myös korkea, joten tulin toimeen kaikkien kanssa. Olin johtajana useassa yrityksessä ja minua jopa moitittiin liiasta lempeydestä. Työ oli helppoa enkä stressannut koskaan työstä vaikka tein 50-60 tuntisia viikoja. Toimin urheiluvalmentajana vapaa- ajalla lajissa, jota kolme lastani harrastivat. Älykkyydestäni en ole kertonut kuin vaimolle, joka ei kerro asiaa eteenpäin. Tietysti yritysten työhönottajat ovat saaneet testitulokseni käyttöönsä. Itse pidän itseäni tavallisena ns. Kylähulluna.

Mitä kautta työhönottajat ovat saaneet testitulokset käyttöönsä?

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.

Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.

Etkö muiden lääkärien seurassa tunne oloasi kotoisaksi? Teetkö tutkimustyötä? (sehän voi olla melko yksinäistä) Mitä luulet, tuleeko yksinäisyyden tunne säilymään aina? Oletko silti aivan tyytyväinen elämääsi?

Minä olen myös usein miettinyt tuota, että vaihtaisin mielelläni ne "ylimääräiset pisteet" ihan tavalliseen elämään ja ymmärrykseen.

En tunne oloani kotoisaksi muiden lääkäreiden kanssa. Ikää on jo sen verran, että hyväksyn persoonan puutteet enkä enää yritä väkisin muuttua, koska se ei useista yrittämisistä huolimatta onnistu. Olen kokeillut terapiaa, mutta terapeutti oli mielestäni yksinkertainen. Kasvatan lapseni hyvin ja olen heille hyvä rakastava äiti. Korostan paljon sitä, miten muita tulee kohdella. Onneksi he ovat koulussa "vain" kasin-ysin oppilaita eli ihan tavallasia eivätkä huippuälykkäitä.

Tosin huippuälykäskin voi olla koulussa kasin ysin oppilas, tai jopa vitosen, koska leijuu muissa ajatuksissaan eikä ehkä edes koe tarpeelliseksi käydä kovin usein koulussakaan.

ap. kirjoitti:

Ei kai sit ole :)

Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.

On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".

Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.

En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.

Hmm. Mikset sitten mene sinne mensaan?

Mitä siinä rutiset?

Saat olla ihmisten kanssa, keiden kanssa sinulla on jotain samaa- ja paljon eri. Ei se pelkkä älykkyys ole yhdistävä.

Kapeaa ajettua edustat. Mene katsomaan.

Jotakin pelkäät, koska olet tuossa asiassa noin saamaton.

Sinne vaan. Avaa ovia. Ole utelias.

Saan kyllä työni tehtyä, siinä ei ole koskaan ollut ongelmia. Olen aina suhtautunut kouluihin ja melkein kaikkeen elämässä jotenkin puolihuumorilla, 1 maisterin ja 1 kandin tutkinto tulleet vähän vasemmalla kädellä. En ole osannut hakeutua alalle, joka oikeasti kiinnostaisi, joten kouluja on käyty ja töitä tehty jotenkin "tehdään nyt toikin sitten"-tyyppisesti. Minulla on harrastus, joka vie puolet ajastani, ja mitä juuri muut eivät tajua. Se on minulle intohimo, mutta ymmärrän, ettei se muita kiinnosta, eikä siitä valitettavasti oikein saa ammattiakaan.

Parisuhdetta en ole koskaan kunnolla löytänyt, paria pidempää seurustelua lukuunottamatta.  Useimpien naisten kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä, vaikka he ihan mukavia olisivatkin. Olen sosiaalinen, mutta silti kovin introvertti ja yksin viihtyvä. Kaiken pitäisi olla kunnossa "paperilla", mutta ei vaan natsaa kenenkään kanssa, enkä ole vuosiin edes yrittänyt. En oikein huomaa muita ihmisiä ympärillä arjessa.

En halveksi "tyhmiä" ihmisiä, mutta ilkeitä ja tyhmiä halveksin. Heitä on tälläkin palstalla paljon. En jaksa innostua oikein mistään, mitä normaalit ihmiset puivat, mutta pystyn kyllä sujuvasti smalltalkaamaan. Ihmiset tuntuvat usein täysin ulkoaohjatuilta ja se joskus ahdistaa. En hakeudu ihmisten seuraan, mutta töissä on johdettava isoa porukkaa ja oltava tsemppaava ja sosiaalinen. Illat vietän yksin.

Luovuus on kaikista tärkein ominaisuus, ja sitä ei oikein voi mitata; toinen usko ja luottamus itseensä . Matemaattis- loogista älyä arvostetaan liikaa, vaikka tietenkään en tarkoita sen olevan turhaa, mutta ilman luovuutta , mikä on sen arvo?

Vierailija kirjoitti:

Luovuus on kaikista tärkein ominaisuus, ja sitä ei oikein voi mitata; toinen usko ja luottamus itseensä . Matemaattis- loogista älyä arvostetaan liikaa, vaikka tietenkään en tarkoita sen olevan turhaa, mutta ilman luovuutta , mikä on sen arvo?

Kyllä luovuutta mitataan psykologisilla testeillä, ainakin minulta on mitattu työpaikka hakujen testeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Ei kai sit ole :)

Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.

On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".

Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.

En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.

Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.

Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut

Todellista älykkyyttä on myös tajuta, että tilastollisesti Suomessa on tosi paljon porukkaa, jotka ovat ainakin tuossa ÄO tuntumassa. Ja että näitä ketjuja näkyy mm. uutissivustoilla, joita käyttävät aika lailla jokainen.

Tässä pitää myös huomioida se, että moni tekee netissä ei virallisia testejä, jotka antaa ihan pilipalivastauksia.

Aikoinaan täällä oli ketju yhdestä "älykkyystestistä", jonne oli linkki ja kaikki sitä tietysti innosta soikeana tekemään. Alkoi tulla ketjuun viestejä, että "en olisi uskonut, että äö on noin korkea, 145". Yllättäen liki kaikki vauvapalstalaiset olivat vähintään 130.. Itsekin tein testin lopulta uteliaisuudesta. Sylissä keikkui 1v jota samalla viihdytin ja huomioini herpaantui tämän tästä, siitä huolimatta tulokseksi tuli yli 140😂. Ikäväähän tuossa oli se, että varmaan suurin osa näistä testaajista vielä tänäkin päivänä kuvittelee olevansa normaalia älykkäämpi.

Pitää tosiaankin muistaa, että huippuälykkäitä on oikeasti vain todella pieni prosentti ja heistä tuskin kovin moni kuitenkaan tällä palstalla pyörii...

Nooo enpä nyt tuosta tiedä. Keskimääräistä älykkäämmillä on monta tekijää, jotka nostavat todennäköisyyttä ajautua tähän keskusteluun mukaan. Käyttävät kuultavasti nettiä keskimääräistä enemmän, ovat keskimääräistä useammin työssä, jossa voi naputella tämmöisiä viestejä muun tekemisen lomassa, nauttivat kirjoittamisesta keskimääräistä useammin, ja ennen kaikkea kiinnostuvat juuri tästä aiheesta.

Itselläni äo 121 mitä todella ihmettelen (anteeksi, tulin tänne alimäärällä), sillä tunnen itseni aivan älyttömäksi ja idiootiksi joka ei tajua tavallisia asioita, ja tunnen kokevani ja näkeväni maailman aivan eri tavalla kuin suurin osa ihmisistä ympärilläni. Joskus tuntuu, että ympärilläni on vain pystyyn kuolleita ruumiita jotka eivät löydä meitä ympäröivästä maailmasta enää mitään uutta ja innostavaa vaikka elämme aikaa, kun käsissämme on kirjaimellisesti enemmän tietoa kuin koskaan ennen. Ja pääsy tähän tietoon on helpompaa kuin koskaan ennen.

Tosin, sain ADD -diagnoosin viime vuonna, joten tämä saattaa olla vain sitäkin.

Nuo helposti korkeita tuloksia antavat testit ovat usein suunnattuja vähän vähemmän koulutetulle väestölle kuin mitä meillä on. Ei niitä lukuarvoja tarvitse niin vakavasti ottaa, mutta kyllä se jotain kertoo, jos saa kovin korkeita tuloksia.

Eikä se kuviopäättelytestikään ole ihan niin neutraali kuin voisi luulla. Itseltäni sujuu se päättelyosa asiasta hyvin, mutta visuaalinen hahmotuskykyni ei ole kovin tarkka, ja minulla menee aikaa ihan yksityiskohtien katsomiseen enemmän kuin monella muulla. Siis olen ylipäätään keskimääräistä huonompi semmoisessa etsi viisi eroavuutta kuvista -tyyppisessä tehtävässä, mutta toisaalta keskimääräistä paljon parempi loogisessa päättelyssä. Arjessa tämä heikkouteni näkyy esimerkiksi siinä, että saatan etsiä pitkään esinettä, joka on ihan näkyvillä suoraan nenän edessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tuttua, että ihmisiä alkaa ärsyttää, kun on usein oikeassa. Vaikka sitä yrittää pysytellä hiljaa ja taustalla, niin vaikeaahan se olisi antaa asioiden mennä pieleen, ja siksi tulee usein sanottua se oikea ratkaisu. Mistä usein seuraa hiljaisuus, tuskastunut mulkaisu, ja tehdään kuten sanoin, syystä, jonka sanoin. Yritä siinä sitten olla mahdollisimman huomaamaton, jotta tunnelma tasaantuu.

Jos oikeasti tuo huomio häiritsee, etkä salaa nauti siitä, on helppo saada ratkaisu näyttämään muiden itse keksimältä. Sanoo sen silleen puolihuolimattomasti tai vaikka jollekin kahdenkesken. Tarpeeksi älykkäälle, joka ei keksinyt ratkaisua itse, mutta äkkää sen käyttökelpoisuuden kun se hänelle kerrotaan. Ja voin vannoa, että joku tuo sen parhaan ratkaisun esille omanaan. Paras lopputulos toteutuu, jos siis olit kiinnostunut siitä, etkä huomiosta. Ole hyvä.

MInulla on ollut jotain 140 ja en tiedä onko siitä mulle enemmän haittaa vai hyötyä. Ainakin hyöytä on se, että opin ja omaksun asiat helposti.

Olen luonteeltani tarkkaileva, enkä halua päteä, siksi ensivaikutelmana saatan vaikuttaa tyhmältä

Haittaa on se, että olen sisäänpäinkääntynyt ja seurassa koen helposti olevani ulkopuolinen tarkkailija.

Viihdyn hyvin omissa oloissani ja mun mieheni ymmärtää minua parhaiten.

soittimien soittaminen ei tee kenestäkään älykästä, jos oppii vaikka jonkun biisin tai laulun laulamaan, mitä yksi kiimaili tuossa ylläpäin. myöskään älykkyyttä ei voi mitata koulumenestyksellä, koska aika moni älykäs lapsi on todella laiska, ja se laiskuus seuraa koko opintojen ajan mukana. laiskuus ja omissa oloissa pyöriminen voi joskus johtaa myös myöhemmin alkoholismiin. eli laiska, lihava ja alkoholisti voi olla myös se 1% kaveri.