Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (591)
mullonenimmäkseentylsää
paitsinussiessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.
Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.
Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut
No siis onhan siitä joskus hyötyä :)
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on kumminkin fakta, että esimerkiksi rerytointien yhteydessä saan älykkyystestit johdonmukaisesti oikeaan laitaan, eli niin korkealle kuin asteikkoa riittää.
Sitten varmaan älysit myös sen, että ne testit mitoitetaan haetun paikan mukaan. Eli sihteerien yläpää on johtajien alapäässä.
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.
Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut
Älykkyys on helposti piilotettavissa, jos sille on tarve. T. "Höpsö" blondi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on kumminkin fakta, että esimerkiksi rerytointien yhteydessä saan älykkyystestit johdonmukaisesti oikeaan laitaan, eli niin korkealle kuin asteikkoa riittää.
Sitten varmaan älysit myös sen, että ne testit mitoitetaan haetun paikan mukaan. Eli sihteerien yläpää on johtajien alapäässä.
Oletat siis minun olevan sihteeri tai vastaava? Miksi näin? Enhän minä kertonut, mitä paikkoja olin hakemassa. Tosin joku voisi jotain päätellä siitä, mitä kerroin miehestäni.
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.
Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut
Todellista älykkyyttä on myös tajuta, että tilastollisesti Suomessa on tosi paljon porukkaa, jotka ovat ainakin tuossa ÄO tuntumassa. Ja että näitä ketjuja näkyy mm. uutissivustoilla, joita käyttävät aika lailla jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Hei vaan. Olen joskus tehnyt sen jonkun kotitestin ja tulos oli muistaakseni juuri 135-136. En muista mikä mensan raja oli, oisko ollut 140, mutta en siis olisi ihan sillä tuloksella päässyt sisään. En kyllä ole siitä haaveillutkaan ja tuskin liittyisin vaikka pisteet ylittyisi. Tein sen mielenkiinnosta kun minua sanottiin fiksuksi.
Lisäksi olen erään persoonallisuustyyppiluokittelun mukaan INTJ. Tämän testin tein useana kertana pidemminkin aikavälein ja tuo oli selkeä tulos. Tämä tyyppi on melko harvinainen, ja jo tyypin kuvauksessa todetaan että saattaakin kokea usein ettei oikein kuulu porukkaan.
No, kumpikaan noista ei ole mikään tieteellinen mittari enkä minä niihin mitään perusta, mutta kieltämättä näiden tulkinta on auttanut minua ymmärtämään paremmin miksi olen kokenut ja koen samoja asioita apn kanssa.
Noin tiivistettynä, en jaksa yleensä turhanpäiväisiä rupatteluja lainkaan, enkä oikein jaksa oikeasti tutustua uusiin ihmisiin, ellei heissä ole jotain todella kiinnostavaa. Minulla ei ole koskaan ollut suurta kaveriporukkaa / laumaa tuttuja, vaan alle 10 ystävää vaihtelevasti läpi elämän. Nyt kun olen naimisissa, niin ystäväpiiri on (minun aloitekyvyttömyydestäni tai laiskuudestani) supistunut. Toisaalta puolisoni on minulle läheinen ja paras ystävä.
En ole oikeastaan koskaan kokenut yksinäisyyden tunnetta silti, minulla on vilkas ja laaja päänsisäinen maailma jossa tapahtuu kokoajan. Voi hyvin siis olla pitkiä aikoja hiljaa omissa ajatuksissani.
Suoriudun yleensä muita nopeammin tai parhaiden joukossa ratkaisukykyä vaativista tehtävistä. Näen laajat kokonaisuudet ja syy-seurasusuhteet ja vaihtoehdot ennalta, mistä syystä olen hyvin usein oikeassa asioiden suhteen. En tee siitä numeroa, mutta tiedän että se ärsyttää monia.
Yritän olla kärsivällinen, mutta kyllä minä säännöllisesti menetän hermoni kun mielestäni kyvyttömät ihmiset tupeloivat jonkun muka-ongelman kanssa johon mielestäni on selvä ratkaisu olemassa. Tästä syystä minusta suurin osa työtovereista on hitaita suorittajia, ja yleensä minä saan saman aikaan päivässä kahdessa mihin muilta menee viikko tai yli.
En halua mitenkään kuvitella olevani parempi, mutta olen tiedostanut että olen erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Ja koittaa huomioida muutkin, että kaikki eivät pelaa samoilla korteilla.
Sain kotitestistä 160. Siitä kun ottaa vaikka 40 pistettä pois, koska tein yksin enkä voi todistaa käytettyä aikaa ja oli varmasti helpompi kuin oikea ja tilanne vähemmän stressaava kuin paikan päällä tehty. Jää 120 pistettä. Olen siihen ihan tyytyväinen.
Elämä on ihan kivaa enimmäkseen. Enemmän katson ihmisessä sitä, miten muita kohtelee kuin sitä kuinka älykäs on. Koulutuksen, materian ja statuksen korostajat ovat minusta melko pihalla.
Olen kärsivällinen ja sopeudun eri tilanteisiin. Masentuneisuuteen olen kyllä taipuvainen ja viihdyn parhaiten yksin tai muutaman läheisen kanssa. Näihin kuuluvat lemmikit. Tietyt omat harrastukset ovat minulle tärkeitä. Lasten kanssa käydään toisinaan aika syväluotaavia keskusteluja, mutta kukapa ei kävisi.
Raha määrittelee liikaa ihmisen elämää ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Sen pitäisi kai muuttua joskus 10-20 000 vuoden päästä. Siinä tulevaisuudessa haluaisin elää, ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äo 140+. Nuorempana koin kaikkea sitä, mistä aloittaja kyseli ja yritin älyni eli pelkän pääkopan avulla mukauttaa itseäni ympäristööni. Hain hyväksyntää ja mukaankuulumisen tunnetta. Onnistuinkin mutta samala hukkasin itseni.
Ikä on auttanut. Nyt olen nelikymppinen. Tilannetta on helpottanut:
1. Oman lokeroni löytäminen maailmasta. Olen löytänyt harrastustoiminnasta paikkoja jossa "saan" käyttää kaiken potentiaalini mékitykselliseen työhön eikä homma tule koskaan valmiiksi. Kyse on potilasyhdistystoiminnasta, jossa edistän sellaisten asemaa, jotka jäävät kovin syrjään ja ja saavat liian vähän apua sairauteensa ja sen aiheuttamiin haasteisiin Kehitän organisaatiotani ja yhteistyötä eri tahoihin, mutta olen myös suoraan kosketuksissa itse potilaisiin. Näen että elämässä on niin paljon enemmästö kuin minun älystäni eli prosessorinopeudesta, ja voin oppia kaikilta ihmisiltä/ihmisistä ja kaikista tilanteista jotain, vaikka aluksi ei vaikutaisi siltä. Olen ottanut haasteeksi selvittää, mitä se "jotain" kulloinkin on. Eli vinkki: etsi omiin piirteisiisi sopivaa ekolokeroasi kunnes löydät sen! Etsi ihmisistä sitä mikä heissä on hyvää.
2. Psykofyysinen terapia. Elin nuorempana kokonaan "päässäni" ja keho oli minulle lähinnä välttämätön kulkuväline. Kokemukseni mukaan monilla älykkäillä ihmisillä keho tahtoo vähän unohtua, eli kun kaikenlainen ajattelu on kiehtovaa, kaikenlaiset aistinautinnot ja keholliset kokemukset ikään kuin suodattuvat sen älyn läpi ja ovat vaimeampia kuin ilman turhaa älyllistämistä. Tästä olen opetellut viime vuosina siihen suuntaan, että olisin useammin tietoisesti kehossani. Tämä on pienin askelin lisännyt tunnetta, että todella koen kaikenlaiset kokemukset ja tilanteet täydesti enkä elä puolinaisesti, mikä puolestaan lisää tyytyväisyyttä elämään. Arvostan aivan erityisesti ihmisiä, joilla älykkyys ja tämä kehollisuus ja lämpö ovat tasapainossa. Oma terapeuttini on tästä loistava esimerkki.
"Hei vaan. Olen joskus tehnyt sen jonkun kotitestin ja tulos oli muistaakseni juuri 135-136. En muista mikä mensan raja oli, oisko ollut 140, mutta en siis olisi ihan sillä tuloksella päässyt sisään. En kyllä ole siitä haaveillutkaan ja tuskin liittyisin vaikka pisteet ylittyisi. Tein sen mielenkiinnosta kun minua sanottiin fiksuksi.
Lisäksi olen erään persoonallisuustyyppiluokittelun mukaan INTJ. Tämän testin tein useana kertana pidemminkin aikavälein ja tuo oli selkeä tulos. Tämä tyyppi on melko harvinainen, ja jo tyypin kuvauksessa todetaan että saattaakin kokea usein ettei oikein kuulu porukkaan.
No, kumpikaan noista ei ole mikään tieteellinen mittari enkä minä niihin mitään perusta, mutta kieltämättä näiden tulkinta on auttanut minua ymmärtämään paremmin miksi olen kokenut ja koen samoja asioita apn kanssa.
Noin tiivistettynä, en jaksa yleensä turhanpäiväisiä rupatteluja lainkaan, enkä oikein jaksa oikeasti tutustua uusiin ihmisiin, ellei heissä ole jotain todella kiinnostavaa. Minulla ei ole koskaan ollut suurta kaveriporukkaa / laumaa tuttuja, vaan alle 10 ystävää vaihtelevasti läpi elämän. Nyt kun olen naimisissa, niin ystäväpiiri on (minun aloitekyvyttömyydestäni tai laiskuudestani) supistunut. Toisaalta puolisoni on minulle läheinen ja paras ystävä.
En ole oikeastaan koskaan kokenut yksinäisyyden tunnetta silti, minulla on vilkas ja laaja päänsisäinen maailma jossa tapahtuu kokoajan. Voi hyvin siis olla pitkiä aikoja hiljaa omissa ajatuksissani.
Suoriudun yleensä muita nopeammin tai parhaiden joukossa ratkaisukykyä vaativista tehtävistä. Näen laajat kokonaisuudet ja syy-seurasusuhteet ja vaihtoehdot ennalta, mistä syystä olen hyvin usein oikeassa asioiden suhteen. En tee siitä numeroa, mutta tiedän että se ärsyttää monia.
Yritän olla kärsivällinen, mutta kyllä minä säännöllisesti menetän hermoni kun mielestäni kyvyttömät ihmiset tupeloivat jonkun muka-ongelman kanssa johon mielestäni on selvä ratkaisu olemassa. Tästä syystä minusta suurin osa työtovereista on hitaita suorittajia, ja yleensä minä saan saman aikaan päivässä kahdessa mihin muilta menee viikko tai yli.
En halua mitenkään kuvitella olevani parempi, mutta olen tiedostanut että olen erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Ja koittaa huomioida muutkin, että kaikki eivät pelaa samoilla korteilla."
Tunnistan itseni tässä paitsi siitä, että suoriudun yleensä muita nopeammin ratkaisukykyä vaativista tehtävistä kuin myös täysin tästä: "Yritän olla kärsivällinen, mutta kyllä minä säännöllisesti menetän hermoni kun mielestäni kyvyttömät ihmiset tupeloivat jonkun muka-ongelman kanssa johon mielestäni on selvä ratkaisu olemassa. Tästä syystä minusta suurin osa työtovereista on hitaita suorittajia, ja yleensä minä saan saman aikaan päivässä kahdessa mihin muilta menee viikko tai yli."
Oletko kenties ihminen, jonka voisi ajatella arjessaan toimivan motolla: "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"? Suurin osa omasta lähipiiristäni vain ryhtyisi rakentamaan esim. taloa laskematta kustannuksia ja omaamatta minkäänlaista suunnitelmaa; töihin vain ja sitten kiroillaan kun kaikki meni päin v..ua ja tuli ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Naurettavaa,tuskastuttavaa ja raivostuttavaa :)
Olen itse nähnyt helpoimmaksi sen, että jorisen jonninjoutavia itseäni hitaampien kanssa, siitäkin huolimatta, että aivoni huutavat tuskasta ja teen omat päätelmäni hiljaisuudessa kertoen niistä vasta kun aika on kypsä :) Elämme, kuten joku ketjussa mainitsikin, keskinkertaisten maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO 139 kirjoitti:
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
- Kyllä.Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?
- Kyllä.
Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
- En.Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
-Kyllä.Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.
Onko tämä jotenkin epätavallista/poikkeuksellista?
Älä anna ap periksi, itselläni on ÄO 138. Eroan sinusta kyllä siinä , että en tule toimeen tyhmien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yli 135 äo. Olen hieman aspergermainen, mutta sitä ei ole diagnosoitu. INTP/INTJ persoonallisuus. Elän melko boheemisti, vaikken mikään taiteilija olekaan. Tykkään tehdä asiat niinkuin loogisesti on järkevintä ja en osaa oikein ymmärtää välillä muita ihmisiä, jotka antaa tunteiden vaikuttaa päätöksentekoon. Osaan myös todella hyvin ennakoida asioiden kehityskulkuja, sekä arvioida ihan mutulla kaikenlaisia todennäköisyyksiä ja ajankulkua poikkeuksellisen tarkasti. Olen myös helvetin laiska ja saamaton, kun mieluummin tutkin ja ajattelen kuin hommailen.
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Tämä teksti ei kuulosta siltä sun ongelmasi olisi älykkyys vaan oman älykkyytesi pohtiminen. Laajenna maailmankuvaasi, unohda itsesi ja uskon ihan täysillä, että halutessasi onnistut löytämään ystäviä.
Mikä on ÄO? onks se jotain juotavaa?
142, tulee esiin vain musiikissa.
Menee alle päivä opetella tason 8 pianobiisi esitettävälle tasolle.
Viihdyn päihteettömässä seurassa pitkäänkin.
En sekuntiakaan päihteellisessä seurassa.
Tuo on tuttua, että ihmisiä alkaa ärsyttää, kun on usein oikeassa. Vaikka sitä yrittää pysytellä hiljaa ja taustalla, niin vaikeaahan se olisi antaa asioiden mennä pieleen, ja siksi tulee usein sanottua se oikea ratkaisu. Mistä usein seuraa hiljaisuus, tuskastunut mulkaisu, ja tehdään kuten sanoin, syystä, jonka sanoin. Yritä siinä sitten olla mahdollisimman huomaamaton, jotta tunnelma tasaantuu.
kivekset on onneksi laskeutuneet täälläkin
No se on juuri sitä! 😅