Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Vain idiootti lähtee telttailemaan. Vain idiootti juo muiden tekemää olutta. Vain idiootti päättelee jonkun tuollaisen määrittelevän paljonko jonkun älykkyys on. Älykkyys on psykologian saralla se varmaan kaikkein tarkemmin mitattavissa oleva asia ihmisessä. Sen voi mitata aika tarkkaan, jos vaan ensin määritellään kunnolla ne kriteerit.
Toisia kiinnostaa rinnanympärys tai vyötärönympärys, toisia oma älykkyys toisia kuinka nopeasti saa juostua 10 kilometriä.
Lahjakkuus on eri asia kuin älykkyys. Ellei älykkyyttä suoraan laske lahjakkuuksiin. Ihminen kun voi olla vaikka lahjakas, vaikka tuottamaan ääntä kauniisti, mutta se ei vielä tarkoita, että hän olisi kognitiivisesti mitenkään erityinen.
Keksit nyt ihan omia kriteerejä sekä lahjakkuudelle, että älykkyydelle. Teitä tosin riittää, jotka ajattelet noin, joista kaikki ovat jossain aina lahjakkaita ja siten aina tietenkin myös älykkäitä. Lahjakkuus on synnynnäinen taipumus oppia tai osat tehdä jotain mitä suurin osa ei opi samassa ajassa tai tosiaan ehkä ei koskaan.
Kaikki eivät ole nopeita juoksijoita, eikä kaikki tehokkaita ajattelijoita. Julma tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua, että ihmisiä alkaa ärsyttää, kun on usein oikeassa. Vaikka sitä yrittää pysytellä hiljaa ja taustalla, niin vaikeaahan se olisi antaa asioiden mennä pieleen, ja siksi tulee usein sanottua se oikea ratkaisu. Mistä usein seuraa hiljaisuus, tuskastunut mulkaisu, ja tehdään kuten sanoin, syystä, jonka sanoin. Yritä siinä sitten olla mahdollisimman huomaamaton, jotta tunnelma tasaantuu.
Jos oikeasti tuo huomio häiritsee, etkä salaa nauti siitä, on helppo saada ratkaisu näyttämään muiden itse keksimältä. Sanoo sen silleen puolihuolimattomasti tai vaikka jollekin kahdenkesken. Tarpeeksi älykkäälle, joka ei keksinyt ratkaisua itse, mutta äkkää sen käyttökelpoisuuden kun se hänelle kerrotaan. Ja voin vannoa, että joku tuo sen parhaan ratkaisun esille omanaan. Paras lopputulos toteutuu, jos siis olit kiinnostunut siitä, etkä huomiosta. Ole hyvä.
Ei tarvitse tehdä noin monimutkaisesti, jos on nainen. Riittää kun paikalla on joku mies, sanotaan vaikka joku Petri. Ehdotat sitä oikeaa ratkaisua, niin kohta joku sanoo, että joo tehdään niin, hyvä Petri, Petrin idea on loistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua, että ihmisiä alkaa ärsyttää, kun on usein oikeassa. Vaikka sitä yrittää pysytellä hiljaa ja taustalla, niin vaikeaahan se olisi antaa asioiden mennä pieleen, ja siksi tulee usein sanottua se oikea ratkaisu. Mistä usein seuraa hiljaisuus, tuskastunut mulkaisu, ja tehdään kuten sanoin, syystä, jonka sanoin. Yritä siinä sitten olla mahdollisimman huomaamaton, jotta tunnelma tasaantuu.
Jos oikeasti tuo huomio häiritsee, etkä salaa nauti siitä, on helppo saada ratkaisu näyttämään muiden itse keksimältä. Sanoo sen silleen puolihuolimattomasti tai vaikka jollekin kahdenkesken. Tarpeeksi älykkäälle, joka ei keksinyt ratkaisua itse, mutta äkkää sen käyttökelpoisuuden kun se hänelle kerrotaan. Ja voin vannoa, että joku tuo sen parhaan ratkaisun esille omanaan. Paras lopputulos toteutuu, jos siis olit kiinnostunut siitä, etkä huomiosta. Ole hyvä.
Ei huomio tietenkään häiritsisi, jos se olisi positiivista. Mutta se häiritsee, että fiksuus koetaan ärsyttäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuus on kaikista tärkein ominaisuus, ja sitä ei oikein voi mitata; toinen usko ja luottamus itseensä . Matemaattis- loogista älyä arvostetaan liikaa, vaikka tietenkään en tarkoita sen olevan turhaa, mutta ilman luovuutta , mikä on sen arvo?
Itse kyllä nostaisin tärkeimmäksi ominaisuudeksi tunneälyn ja kyvyn olla sosiaalisissa kontakteissa. Jos muut ominaisuudet ovat vaikka miten äärimmäiset niin mitä sitten. Olet joku Musk tai Picasso. Ei käy kateeksi.
Luulen että moni olisi mielellään Musk tai Picasso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Onpas täällä palstalla paljon älykköjä. Jännä miten vauva.fi kirjoittelee niin suuri määrä Mensaan kelpaavia.
Todellista älykkyyttä on ymmärtää ettei älystä ole kuin haittaa keskinkertaisten maailmassa. T: mensasta eronnut
Todellista älykkyyttä on myös tajuta, että tilastollisesti Suomessa on tosi paljon porukkaa, jotka ovat ainakin tuossa ÄO tuntumassa. Ja että näitä ketjuja näkyy mm. uutissivustoilla, joita käyttävät aika lailla jokainen.
Tässä pitää myös huomioida se, että moni tekee netissä ei virallisia testejä, jotka antaa ihan pilipalivastauksia.
Aikoinaan täällä oli ketju yhdestä "älykkyystestistä", jonne oli linkki ja kaikki sitä tietysti innosta soikeana tekemään. Alkoi tulla ketjuun viestejä, että "en olisi uskonut, että äö on noin korkea, 145". Yllättäen liki kaikki vauvapalstalaiset olivat vähintään 130.. Itsekin tein testin lopulta uteliaisuudesta. Sylissä keikkui 1v jota samalla viihdytin ja huomioini herpaantui tämän tästä, siitä huolimatta tulokseksi tuli yli 140😂. Ikäväähän tuossa oli se, että varmaan suurin osa näistä testaajista vielä tänäkin päivänä kuvittelee olevansa normaalia älykkäämpi.
Pitää tosiaankin muistaa, että huippuälykkäitä on oikeasti vain todella pieni prosentti ja heistä tuskin kovin moni kuitenkaan tällä palstalla pyörii...
Näissä huvittaa se, että Mensan nykytestin skaala on eri kuin tuossa 145 tuloksia antavassa testissä. Tulos pitää aina mitoittaa siihen käytettyyn keskihajontaan. Toki voi olla hauskaa ajatella että Mensan raja ylittyy heittämällä, mutta totuus on ikävä kyllä usein se että skaala on tyystin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua, että ihmisiä alkaa ärsyttää, kun on usein oikeassa. Vaikka sitä yrittää pysytellä hiljaa ja taustalla, niin vaikeaahan se olisi antaa asioiden mennä pieleen, ja siksi tulee usein sanottua se oikea ratkaisu. Mistä usein seuraa hiljaisuus, tuskastunut mulkaisu, ja tehdään kuten sanoin, syystä, jonka sanoin. Yritä siinä sitten olla mahdollisimman huomaamaton, jotta tunnelma tasaantuu.
Jos oikeasti tuo huomio häiritsee, etkä salaa nauti siitä, on helppo saada ratkaisu näyttämään muiden itse keksimältä. Sanoo sen silleen puolihuolimattomasti tai vaikka jollekin kahdenkesken. Tarpeeksi älykkäälle, joka ei keksinyt ratkaisua itse, mutta äkkää sen käyttökelpoisuuden kun se hänelle kerrotaan. Ja voin vannoa, että joku tuo sen parhaan ratkaisun esille omanaan. Paras lopputulos toteutuu, jos siis olit kiinnostunut siitä, etkä huomiosta. Ole hyvä.
Ei huomio tietenkään häiritsisi, jos se olisi positiivista. Mutta se häiritsee, että fiksuus koetaan ärsyttäväksi.
Ei siinä sitä fiksuutta koeta ärsyttäväksi. Yhteistyö muodostuu monesta tekijästä ja yksi tekijä on kyetä päättelemään, kuinka esittää (fiksunkin) asiansa niin, että muut voivat sen ottaa vastaan tunnetasolla. Kuinka "myydä" ideansa. Pelkkä hyvä idea ei riitä, jos et toteuta sitä täysin yksin. Kyse on myös siitä, kuinka muut yhteistyön kokevat ja kuinka saa heidät sitoutuneeksi päämäärään. Kuinka olla mahdollisesti älykkäin, mutta tajuta ettei se ole pääpointti juuri sen asian suhteen, varsinkaan muille.
Kyllä terävää päättelykykyä ja kokonaisuuksien hahmottamista voi käyttää myös kuviopäättelyn ulkopuolella, jos tajuaa. Kysehän on siitä, että pystyy itsenäisesti hahmottamaan lainalaisuuksia ja tätä voi soveltaa oikeastaan mihin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
soittimien soittaminen ei tee kenestäkään älykästä, jos oppii vaikka jonkun biisin tai laulun laulamaan, mitä yksi kiimaili tuossa ylläpäin. myöskään älykkyyttä ei voi mitata koulumenestyksellä, koska aika moni älykäs lapsi on todella laiska, ja se laiskuus seuraa koko opintojen ajan mukana. laiskuus ja omissa oloissa pyöriminen voi joskus johtaa myös myöhemmin alkoholismiin. eli laiska, lihava ja alkoholisti voi olla myös se 1% kaveri.
Get yer dunce cap out
Aloin opiskelemaan vasta yliopistossa. Viihdyn parhaiten yksin. Tunnen olevani kirottu ihminen - kirottu liian korkealla älykkyysosamäärällä. Mensaan en jaksanut liittyä, vaikka sain testissä kaikki oikein. Elämä on pelkkää teatteria, jossa tunnen olevani ulkopuolinen katselija. Ei voisi vähempää kiinnostaa mikään status.
Ihmisten käyttäytymistä voisi verrata vaikka susilaumaan. On ne johtavat alfat jotka haluavat huomiota ja sitten betat, jotka haluaisivat alfojen paikalle. Sitten pohjalla omegat, jotka tottelevat ja seuraavat alfoja. Itseäni kuvastaa parhaiten sigma. Elän omaa elämääni lauman ulkopuolella, mutta voisin koska vain viedä alfan paikan ja todellakin ärähdän jos joku alfa hyppii nenille. Olen ambivertti. Minua ei haittaa sosiaalisuus ja huomion keskipisteenä oleminen, vaikka mieluiten olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten käyttäytymistä voisi verrata vaikka susilaumaan. On ne johtavat alfat jotka haluavat huomiota ja sitten betat, jotka haluaisivat alfojen paikalle. Sitten pohjalla omegat, jotka tottelevat ja seuraavat alfoja. Itseäni kuvastaa parhaiten sigma. Elän omaa elämääni lauman ulkopuolella, mutta voisin koska vain viedä alfan paikan ja todellakin ärähdän jos joku alfa hyppii nenille.
Susilaumassa ne 'alfat' ovat isä ja äiti, johtajapari. Niiden seuraajia ja perhettä ovat aikuiset pennut sekä vuosittain uusi pentue - ja paljon harvinaisemmin jokin laumaan liittynyt aikuinen susi. Laumat saattavat toki yhdistyä löyhemmin talvella metsästyksen helpottamiseksi, etenkin alueella jossa on paljon susia.
Näinollen aikuiset pennut eivät todellakaan yritä 'viedä alfan paikkaa' vaan lähtevät etsimään puolisoa perustaakseen oman lauman jota 'johtaa'.
Konfliktit ovat tilannesidonnaisia, eikä se että joku saa nyt tämän lihapalan rähistyä itselleen tee siitä uutta alfaa.
Lähinnä vankeudessa elävissä, ihmisen väkisin kokoamissa susi'laumoissa' ( ja ihmisapinoiden voimafantasioissa) on tuollaista jatkuvaa valtakamppailua ja vaihtuva kukkulan kuningas sekä rääkättävä pahnanpohjimmainen.
Luulisi että kaltaisesi kirottu supernero tietäisi tämänkin.
Vierailija kirjoitti:
Aloin opiskelemaan vasta yliopistossa. Viihdyn parhaiten yksin. Tunnen olevani kirottu ihminen - kirottu liian korkealla älykkyysosamäärällä. Mensaan en jaksanut liittyä, vaikka sain testissä kaikki oikein. Elämä on pelkkää teatteria, jossa tunnen olevani ulkopuolinen katselija. Ei voisi vähempää kiinnostaa mikään status.
Ihmisten käyttäytymistä voisi verrata vaikka susilaumaan. On ne johtavat alfat jotka haluavat huomiota ja sitten betat, jotka haluaisivat alfojen paikalle. Sitten pohjalla omegat, jotka tottelevat ja seuraavat alfoja. Itseäni kuvastaa parhaiten sigma. Elän omaa elämääni lauman ulkopuolella, mutta voisin koska vain viedä alfan paikan ja todellakin ärähdän jos joku alfa hyppii nenille. Olen ambivertti. Minua ei haittaa sosiaalisuus ja huomion keskipisteenä oleminen, vaikka mieluiten olen yksin.
Semmoiset fantasiat tuli tällä kertaa sieltä,muista kumminkin hakea 4 työpaikkaa kuussa että minun ei tarvitse laittaa sinulle karenssia T:työkkärin täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin opiskelemaan vasta yliopistossa. Viihdyn parhaiten yksin. Tunnen olevani kirottu ihminen - kirottu liian korkealla älykkyysosamäärällä. Mensaan en jaksanut liittyä, vaikka sain testissä kaikki oikein. Elämä on pelkkää teatteria, jossa tunnen olevani ulkopuolinen katselija. Ei voisi vähempää kiinnostaa mikään status.
Ihmisten käyttäytymistä voisi verrata vaikka susilaumaan. On ne johtavat alfat jotka haluavat huomiota ja sitten betat, jotka haluaisivat alfojen paikalle. Sitten pohjalla omegat, jotka tottelevat ja seuraavat alfoja. Itseäni kuvastaa parhaiten sigma. Elän omaa elämääni lauman ulkopuolella, mutta voisin koska vain viedä alfan paikan ja todellakin ärähdän jos joku alfa hyppii nenille. Olen ambivertti. Minua ei haittaa sosiaalisuus ja huomion keskipisteenä oleminen, vaikka mieluiten olen yksin.
Kun mennään todella korkealla tasolla, on se helposti tosiaan aika yksinäistä. Toki itse viihdyn myös kevyemmissä aiheissa, mutta joskus sitä kaipaisi samantasoista keskustelukumppania. Olisi niin ihanaa pohtia kaikenlaista ja keskustella niistä toisen kanssa ilman, että joutuu selittämään asioita. No, toisaalta itse olen vielä lisäksi sekä erityisen herkkä, että introvertti, joten viihdyn valtavan hyvin myös yksin enkä vain viihdy, vaan tarvitsen sitä. Mutta joskus olisi kiva käydä vaikkapa filosofisia keskusteluja ainakin ilman, että tarvitsee selittää asioita toiselle.
Mitä vielä tuohon laumaan tulee, niin itse olen myös luontaisesti ns. yksinäinen susi. En tarvitse sillä tavoin muita enkä halua olla asioista jotain mieltä vain siksi, että muutkin ovat. En koskaan pystyisi elämään vastoin omaa totuuttani. Se ei myöskään toisi minulle mitään sellaista lisäarvoa eikä asema, materia, muiden arvostus ym. merkitse minulle juuri mitään. Toki vaadin normaalin ihmisarvoisen kohtelun, mutta se on eri asia. Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin muita itseäni huonompina enkä kelpuuttaisi siksi heidän seuraansa tai haluaisi olla 'lauman' jäsen. Ei, vaikka olenkin viime vuosina väsyttyäni tuskastellut joidenkin itse ylimielisten muita vähättelevien muka kaikentietävien tyhmyyttä. Itselläni siis jotain tällaista. Nyt voitte sitten tulla tähän taas saivartelemaan, mutuilemaan, ymmärtämään joko tahallaan tai tahattomasti väärin jne. Ainakin ne pari uskollista stalkkeria, sillä etenkin hatereille toisen älykkyys ja fiksuus on täysin sietämätöntä ja punainen vaate. Mutta tulkaa ihmeessä, oma on häpeänne. Minä en sitä aivotonta sirkusta jää seuraamaan eli I'm out. Peace.
1. En huomaa ympäristöä, joten katsotaan tylyksi
2. Turrutan aivojani viinalla
3. Minua pidetään yksinkertaisena, koska puheitani ei ymmärretä, enkä ymmärrä muiden juttuja
4. Tunnen olevani vieraalla planeetalla
Siinä tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin opiskelemaan vasta yliopistossa. Viihdyn parhaiten yksin. Tunnen olevani kirottu ihminen - kirottu liian korkealla älykkyysosamäärällä. Mensaan en jaksanut liittyä, vaikka sain testissä kaikki oikein. Elämä on pelkkää teatteria, jossa tunnen olevani ulkopuolinen katselija. Ei voisi vähempää kiinnostaa mikään status.
Ihmisten käyttäytymistä voisi verrata vaikka susilaumaan. On ne johtavat alfat jotka haluavat huomiota ja sitten betat, jotka haluaisivat alfojen paikalle. Sitten pohjalla omegat, jotka tottelevat ja seuraavat alfoja. Itseäni kuvastaa parhaiten sigma. Elän omaa elämääni lauman ulkopuolella, mutta voisin koska vain viedä alfan paikan ja todellakin ärähdän jos joku alfa hyppii nenille. Olen ambivertti. Minua ei haittaa sosiaalisuus ja huomion keskipisteenä oleminen, vaikka mieluiten olen yksin.
Kun mennään todella korkealla tasolla, on se helposti tosiaan aika yksinäistä. Toki itse viihdyn myös kevyemmissä aiheissa, mutta joskus sitä kaipaisi samantasoista keskustelukumppania. Olisi niin ihanaa pohtia kaikenlaista ja keskustella niistä toisen kanssa ilman, että joutuu selittämään asioita. No, toisaalta itse olen vielä lisäksi sekä erityisen herkkä, että introvertti, joten viihdyn valtavan hyvin myös yksin enkä vain viihdy, vaan tarvitsen sitä. Mutta joskus olisi kiva käydä vaikkapa filosofisia keskusteluja ainakin ilman, että tarvitsee selittää asioita toiselle.
Mitä vielä tuohon laumaan tulee, niin itse olen myös luontaisesti ns. yksinäinen susi. En tarvitse sillä tavoin muita enkä halua olla asioista jotain mieltä vain siksi, että muutkin ovat. En koskaan pystyisi elämään vastoin omaa totuuttani. Se ei myöskään toisi minulle mitään sellaista lisäarvoa eikä asema, materia, muiden arvostus ym. merkitse minulle juuri mitään. Toki vaadin normaalin ihmisarvoisen kohtelun, mutta se on eri asia. Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin muita itseäni huonompina enkä kelpuuttaisi siksi heidän seuraansa tai haluaisi olla 'lauman' jäsen. Ei, vaikka olenkin viime vuosina väsyttyäni tuskastellut joidenkin itse ylimielisten muita vähättelevien muka kaikentietävien tyhmyyttä. Itselläni siis jotain tällaista. Nyt voitte sitten tulla tähän taas saivartelemaan, mutuilemaan, ymmärtämään joko tahallaan tai tahattomasti väärin jne. Ainakin ne pari uskollista stalkkeria, sillä etenkin hatereille toisen älykkyys ja fiksuus on täysin sietämätöntä ja punainen vaate. Mutta tulkaa ihmeessä, oma on häpeänne. Minä en sitä aivotonta sirkusta jää seuraamaan eli I'm out. Peace.
Herkkyys kuuluu asiaan - älykkäämmät on yleensä muita herkempiä. Oma intohimoni on teoreettinen fysiikka ja kaikenlainen tekniikka. Olen kuitenkin vielä nuori ja elämä edessä. Eletään jänniä aikoja tekoälyn kanssa. Se voi viedä työpaikkoja, kun kapitalismissa yritetään vaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti rahaa rikkaille omistajille. Toisaalta tekoäly voisi tehdä paljon parempia päätöksiä kuin nykyiset päättäjät. Demokratiassa hyvää on, että kaikki voivat näennäisesti vaikuttaa. Huonona puolena se, että kansa saa kaltaisensa päättäjät.
Oma äo on 139.
- uppoudun aina milloin mihinkin itseäni kiinnostavaan juttuun niin, että kämppä on lähes aina sikolätti. Tai ei se likainen ole, sekainen ja pölyinen vain
-en ajattele ihmisistä, että onko tuo älykäs tai tyhmä, se ei ole päällimmäinen ajatus, ajattelen ensimmäiseksi, että onko ihminen hyvän/pahantahtoinen, sitten että onko ihminen kiva, mukava, kiinnostava, työtilanteessa tietysti pyrin arvioimaan, miten tekee työtään, onko siinä hyvä jne. Eli hyvin monta asiaa tulee ihmissuhteissa eteen ennen äo-tason arviointia. Yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja duunipaikoilla on tullut pyörittyä (hyvinkin) älykkäiden ihmisten seurassa ja suurin osa heistä on epäkiinnostavia ja hyvin moni ihan mulkku.
-missä sitten äo-erot voivat tulla esiin tavallisessa elämässä?: no ehkä siten, että huomaa, ettei toinen tajua esim. vaikkapa elokuvan syviä merkityksiä, vähän samaan tapaan kuin aikuiset lasten kanssa piirrettyjä katsoessaan saattavat nauraa vähän eri asioille kuin lapset ja lapset katsovat ihmeissään, että mikä tuossa muka on hauskaa, tietysti tähän saattaa vaikuttaa enemmän ehkä yleissivistyskin kuin älykkyys. Joskus äo-tasot tulevat esiin, kun joutuu selittämään työssä vähän vaikeampia juttuja joillekin, mutta ne otan haasteena, että kuinka hyvin pystyn konkretisoimaan ja ns. kädestä pitäen opettamaan jonkin asian, yleensä suurin osa ihmisistä ymmärtää kyllä, kun selitetään elämänläheisesti
- olen aina ollut yksinäinen, ilmeisen omituinen muiden silmissä, parisuhdetta en ole koskaan edes halunnut, olen nainen joka on elänyt yksin 16-vuotiaasta asti, olen nyt nelikymppinen, en ole löytänyt hengenheimolaista, en miehistä, en naisista, en edes koulutetusta simpanssista. On minulla sentään kissa- ja koirakaverit. Ne nakkaa paskat mun äo-tasolle. Varsinkin kissa. Mutta epäilen että koira myös.
Tuskin kenelläkään tällä palstalla on ÄO yli 130
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kenelläkään tällä palstalla on ÄO yli 130
Kävin virallisissa psykologin testeissä. Entä sinä?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kenelläkään tällä palstalla on ÄO yli 130
On meitä, harvassa, mutta olemassa. Me olemme niitä, joita kouluissa pidettiin liian outoina tai hiljaisina.
Vierailija kirjoitti:
Oma äo on 139.
- uppoudun aina milloin mihinkin itseäni kiinnostavaan juttuun niin, että kämppä on lähes aina sikolätti. Tai ei se likainen ole, sekainen ja pölyinen vain
-en ajattele ihmisistä, että onko tuo älykäs tai tyhmä, se ei ole päällimmäinen ajatus, ajattelen ensimmäiseksi, että onko ihminen hyvän/pahantahtoinen, sitten että onko ihminen kiva, mukava, kiinnostava, työtilanteessa tietysti pyrin arvioimaan, miten tekee työtään, onko siinä hyvä jne. Eli hyvin monta asiaa tulee ihmissuhteissa eteen ennen äo-tason arviointia. Yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja duunipaikoilla on tullut pyörittyä (hyvinkin) älykkäiden ihmisten seurassa ja suurin osa heistä on epäkiinnostavia ja hyvin moni ihan mulkku.
-missä sitten äo-erot voivat tulla esiin tavallisessa elämässä?: no ehkä siten, että huomaa, ettei toinen tajua esim. vaikkapa elokuvan syviä merkityksiä, vähän samaan tapaan kuin aikuiset lasten kanssa piirrettyjä katsoessaan saattavat nauraa vähän eri asioille kuin lapset ja lapset katsovat ihmeissään, että mikä tuossa muka on hauskaa, tietysti tähän saattaa vaikuttaa enemmän ehkä yleissivistyskin kuin älykkyys. Joskus äo-tasot tulevat esiin, kun joutuu selittämään työssä vähän vaikeampia juttuja joillekin, mutta ne otan haasteena, että kuinka hyvin pystyn konkretisoimaan ja ns. kädestä pitäen opettamaan jonkin asian, yleensä suurin osa ihmisistä ymmärtää kyllä, kun selitetään elämänläheisesti
- olen aina ollut yksinäinen, ilmeisen omituinen muiden silmissä, parisuhdetta en ole koskaan edes halunnut, olen nainen joka on elänyt yksin 16-vuotiaasta asti, olen nyt nelikymppinen, en ole löytänyt hengenheimolaista, en miehistä, en naisista, en edes koulutetusta simpanssista. On minulla sentään kissa- ja koirakaverit. Ne nakkaa paskat mun äo-tasolle. Varsinkin kissa. Mutta epäilen että koira myös.
Itse olen paljon nuorempi. Minusta juuri älykkäimpien kannattaisi lisääntyä eniten. Siksi olen harkinnut spermani luovuttamista. Yksin en haluaisi viettää koko elämääni. Vuokrasopimukseni kieltää lemmikit. Laulun sanoin:
Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree
I travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused
Itse kyllä nostaisin tärkeimmäksi ominaisuudeksi tunneälyn ja kyvyn olla sosiaalisissa kontakteissa. Jos muut ominaisuudet ovat vaikka miten äärimmäiset niin mitä sitten. Olet joku Musk tai Picasso. Ei käy kateeksi.