Te äo yli 135

Itse kykenen hoitamaan montaakin asiaa yhtäaikaa, mutta rahan käyttö on välillä aaltoilevaa. Saan ystäviä helposti, mutta kyllästyn heihin nopeasti. Näen kaikki ihmisten manipulointi yritykset heti ja olen sosiaalisesti lahjakas/hurmaava.

Mensa oli kyllä suuri pettymys. Koin, että suurin osa siellä olevista, joihin tutustuin. Olivat siellä näistä syistä

A) sosiaalinen elämä puuttui/yksinäisyys

B) Pätemisen tarve

C) Ihan ihme tyyppejä/älykkyys johtanut johonkin mielen sairauteen

Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta yhtään normaalia, mukavaa ihmistä en siellä tavannut.

Älykkyyteni on tehnyt minusta erittäin rikkaan naisen, mutta pyrin peittelemään älykkyyttä itselleni vieraiden ihmisten seurassa.

Mistä tiedän olenko älykäs vai en?

Lönttänä kirjoitti:

Itse kykenen hoitamaan montaakin asiaa yhtäaikaa, mutta rahan käyttö on välillä aaltoilevaa. Saan ystäviä helposti, mutta kyllästyn heihin nopeasti. Näen kaikki ihmisten manipulointi yritykset heti ja olen sosiaalisesti lahjakas/hurmaava.

Mensa oli kyllä suuri pettymys. Koin, että suurin osa siellä olevista, joihin tutustuin. Olivat siellä näistä syistä

A) sosiaalinen elämä puuttui/yksinäisyys

B) Pätemisen tarve

C) Ihan ihme tyyppejä/älykkyys johtanut johonkin mielen sairauteen

Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta yhtään normaalia, mukavaa ihmistä en siellä tavannut.

Älykkyyteni on tehnyt minusta erittäin rikkaan naisen, mutta pyrin peittelemään älykkyyttä itselleni vieraiden ihmisten seurassa.

Viestissäsi on ärsyttävän paljon kirjoitusvirheitä.

En ole mitannut älykkyyttäni, mutta armeijan pällitestin ja muutaman muun mitattavan ja ei-mitattavan jutun perusteella tiedän, että olen joissain asioissa hyvin älykäs ja saatanpa jossain ajattelulajissa olla huippuälykäskin.

>Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Todella pahasti. Tajusin tämän ekaa kertaa lukiossa, kun meidän piti tehdä itsearviointitehtävä tähän liittyen. Olin ihan "omaa luokkaani" ikävä kyllä.

>Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

En oikeastaan koe vaikeaksi nyt kun olen oppinut, mutta valitettavasti olen alkanut melkein inhoamaan useimpia ihmisiä. Syynä heidän kykynsä aivan henkeäsalpaavaan typeryyteen, ilkeyteen ja pelkurimaiseen massan mukana kulkemiseen. Valitettavasti nuo jutut näkyvät erittäin hyvin tälläkin palstalla.

>Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Juurikin noin.

>Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

En, eikä ole edes lähellä. Vaikka olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa. Joudun käymään kaikki vakavammat keskustelut niin, että sensuroin koko ajan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sä tiedät että me ei roikuta tällasilla pas ka palstoilla.

Ja ne, jotka roikkuu, niiden ÄO laskee kuin lehmän häntä 👌

Ei se laske, se on piilossa. Älykäs ihminen joutuu aina laskeutumaan keskusteluun osallistuvien ihmisten tasolle, koska he eivät pysty hahmottamaan asioita nenäänsä pitemmälle. Kuinkas nenä voi?

nenä on VALKOINEN

Mensan vanhan testin mukaan ÄO:ni on 160,5. Mitä tämä vastaa nykytestillä? Silloin kun tein testin Mensan raja oli muistaakseni 148. Liityin silloin ja olen ollut jäsenenä siitä asti.

Vierailija kirjoitti:

Mun on "vaan" 126, joten en kai sitten pääse teidän pikku nerokerhoon. Totean vaan, että tällainen humble bragging älykkyydellä on aika noloa. "Mun elämä on niiiiiiiin vaikeaa kun oon liian älykäs enkä osaa olla ajattelematta älykkäitä ajatuksia, nyyh!" Vähän sama kun valittelisi sitä että on niin kauhean kaunis että elämä on vaikeaa.

Mulla on vaan 118, ja jo tällaisena on ollut aika niin ulkopuolinen ja nörtti kaikkialla, eteen pysty edes kuvittelemaan, miten yksin on joku yli 130.

TEEMU kirjoitti:

nenä on VALKOINEN

Tuosta tuli mieleen että kylläpä lonkero maistuisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on "vaan" 126, joten en kai sitten pääse teidän pikku nerokerhoon. Totean vaan, että tällainen humble bragging älykkyydellä on aika noloa. "Mun elämä on niiiiiiiin vaikeaa kun oon liian älykäs enkä osaa olla ajattelematta älykkäitä ajatuksia, nyyh!" Vähän sama kun valittelisi sitä että on niin kauhean kaunis että elämä on vaikeaa.

Mulla on vaan 118, ja jo tällaisena on ollut aika niin ulkopuolinen ja nörtti kaikkialla, eteen pysty edes kuvittelemaan, miten yksin on joku yli 130.

Tuolla nörttiydellä ja älykkyydellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eikä sen kanssa että olet ulkopuolinen.

Assit yleensäkin tuntee itsensä aina ulkopuoliseksi, älykkyydestä riippumatta.

Ja sitten muuten vaan kettumaisen luonteen omaavat. 

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? 

Ei enää. Olen testannut paria itse kehittelemääni systeemiä, joilla kontrolloin esimerkiksi kotitöiden tekoa vapaapäivinäni, kun tiedän uppoutuvani luovaan työhön. Tämä saattaa liittyä myös keskittymishäiriöön, ei äo:ään.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

Pystyn, mutta väliin turhaannun näillä "deittimarkkinoilla" vastakkaiseen sukupuoleen. Semmoista syvää yksinäisyyden kokemista, turhautumista ja toivon menettämistä, koska yksinkään ei ole hyvä olla.

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Kyllä.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

En täysin, mutta muutama lapsuudessa ja nuoruudessa syntynyt ystävyys on säilynyt näihin päiviin. Olen ihmetellyt, miten samanlaisia edelleen olemme - huolimatta ulkoisista asioista (perheellinen vs. perheetön jne). Ja yksi rakkaus - liian tuskallista puhua, siinä oli valtava vetovoima - mutta menetetty tapaus. Kun luottamus menee, se menee. 

Kiinnostava ajatus, että uppoutuminen, turhautuminen ja ulkopuolisuuden tunne liittyisivät älykkyyteen. En usko, että ne sinänsä hirveästi johtuvat älykkyydestä (vaikka niin olisi mukava uskoa!), mutta ehkä asian huomaa helpommin, jos on huomattavan älykäs?

Olen esimerkiksi huomannut, että yliopistokoulutetuksi normaalin älykäs mieheni ei useinkaan huomaa sanovansa keskustelussa jotain hölmöä, ja porskuttaa vaan eteenpäin tyytyväisenä, kun minä siinä vieressä hätäännyn omista ja puolison kömmähdyksistä. Mieheni on tuossa mielessä todella törppö, mutta silti sosiaalisesti todella lahjakas, mitä minä en ole. Ei ehkä ole tarpeellista huomata pikku kömmähdyksiä, vaan siitä on enemmänkin haittaa? Toisaalta tämäkin ominaisuus voi johtua hankalasta perhetaustasta, ei se välttämättä kerro juuri älykkyydestä.

Minulle sanotaan usein, että vaikutan niin älykkäältä, että kanssani on hankala keskustella.

Toisaalta, mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän tuntuu, että kyllä tässä sittenkin ollaan ihan taviksia, ei mitään kummallista. Jos kuulijat eivät ymmärrä, mitä sanon, asia on ehkä vaan ilmaistu huonosti.

Se nyt on kumminkin fakta, että esimerkiksi rerytointien yhteydessä saan älykkyystestit johdonmukaisesti oikeaan laitaan, eli niin korkealle kuin asteikkoa riittää.

Ap:n aloitus"oireet" lasketaan autismin kirjoon kuuluviksi. Älykkyys oireilee eri tavoin, kyse pitkälti ongelmanratkaisukyvyistä ja mitä arvotetaan. Se mitä tarvitaan polttomoottorin suunnitteluun on eri asia kuin panttivankitilanteessa neuvotteluun.

Onpa pitkä ketju. Vastaan ap:n kysymyksiin lukematta muiden kommentteja.

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

- Pystyn tekemään useampia asioita yhtaikaa. Unohtelu ei ole kovin tavallista. Minulla on erittäin hyvä muisti, usein liiankin hyvä. Ei aina ole hyväksi muistaa muiden juttuja paremmin kuin he itse.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

- Osaan kommunikoida vaikka kenen kanssa, ja se onkin työssäni välttämätöntä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kuitenkin turhaudun silloin, kun joudun rajoittamaan ulosantiani sen vuoksi, että toinen osapuoli ei osaa ajatella kovin laajalti tai ei vain tiedä aiheesta kovin paljon. Luulisi, että vanhemmiten jaksaisi suvaita paremmin, mutta en minä jaksa. Yllätyksenä on tullut varsinkin se, että esimerkiksi tietyt ihan kunnianarvoisat tutkinnot eivät takaa sitä, että ihminen olisi erityisen välkky. 

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

- En tuntenut silloin, kun olin töissä. Kontaktiannos tuli töissä täyteen, joten kotona viihdyin omissa oloissani. Yksinäisyys astui kuvaan vasta, kun työt loppuivat: parin vuoden jälkeen jouduin huomaamaan, että kukaan ei välitä minusta. Ei siinä äly varmaan ole syypäänä, vaan jonkinasteinen omituisuuteni eli se, ettei niitä kavereita ja ystäviä koskaan tarttunut mukaan. Surullista kyllä.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- Löysin muutama vuosi sitten yhden, mutta minun seurani ei häntä lopulta kiinnostanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen-64 kirjoitti:

En esittele älyäni ja keskustelen muiden tasolla, mutta välillä kaipaan yliopistoaikaisia henkeviä ja älykkäitä keskustelukumppaneita. Tuntuu, että en saa tarpeeksi vastusta esim kahvipöydissä, joissa puheet jäävät yleensä pintapuolisiksi.

Ei ihmiset välttis kahvipöydissä jaksa jauhaa henkeviä, se on taukoaikaa.

Jännä ajatus, täysin vastakkainen kuin itselläni. Että asioiden monipuolinen ja syvällinen pohtiminen olisi jotenkin rasittavaa, voimia vaativaa. Taukoajalla on tarkoitus palautua ja mikäpä sen parempi tapa kuin mietiskellä innostuneesti jotain. Vastapainona toistuvalle, tylsähkölle perusmenolle. Sen sijaan tylsien hokemien toistelu on puuduttavaa ja ärsyttävää, tauko ei ainakaan piristä raskaassa seurassa. Ei tule hengen ravintoa ja työläs kiinnostuneen esittäminen nollaa kahvinkin vaikutuksen. Tauko on pahimmillaan työläämpi kuin itse työ.

Oikeasti älykäs ihminen älyää, ettei oikeastaan ymmärrä juuri mitään. Pelkällä ÄO:lla ei tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koska älykkyyttä tunnutaan pidettävän tässäkin ketjussa kovin korkeassa arvossa, minulla olisi pari kysymystä mukana omat näkemykseni.

1.Miten älykkyys määritellään, mitä on älykkyys?

Mensan sivujen mukaan kyse on "yhteisesti sovituista ominaisuuksista". Tämähän on pohjimmiltaan absurdia: jos joku on lahjakas ja kykenevä yhdessä asiassa esim. matematiikassa ja joku muu toisessa esim. organisoinnissa, erityisen ahkera tai omaa korkean moraalin, ei jälkimmäisen kykyjä silti mitata älykkyystesteillä. Toisen kykyjä kyetään siis mittaamaan matemaattisesti mutta tuon toisen ei -tästä syystä saa toinen korkeat pisteet testeissä, kun taas toinen joutuu työkseen siivoamaan vessoja, ellei omaa kykyä ja häikäilemättömyyttä nousta sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin muilla keinoilla. Toisaalta, moni älykäs ihminen yhdistettynä terveeseen tunne-elämään todennäköisesti mieluummin siivoaakin niitä vessoja, kuin osallistuu nyky-yhteiskunnan moraalittomiin sosiaalisiin peleihin muiden kustannuksella, siis siinä tapauksessa, että empatiakyky ja inhimillisyys luetaan älykkäiden ihmisten ominaisuuksiksi, mikä ei tosiasiassa kylläkään ole tilanne yhteiskunnissa. Tästä syystä pääasiassa psykopaatit ja narsistit johtavat yhteisöitä, yrityksiä ja yhteiskuntia- häikäilemättömät oman edun tavoittelijat, jotka oikeuttavat väärätkin tekonsa sillä, että heillä ei ole ketään itseään tai kuviteltua älykkyyttänsä suurempaa tahoa , jota arvostaa. Toiset meistä kutsuvat tuota tahoa Jumalaksi, Luojaksi, Korkeammaksi Älyksi tms.

2.Onko oikeudenmukaista, että esim. ihminen, joka on kokenut elämänsä aikana käsittämättömän traumatisoivaa väkivaltaa, olisi ilman tuota väkivaltaa voinut kehittää älykkyyttänsä hyvinkin pitkälle, mutta lähtökohtiensa vuoksi hänellä ei siihen ollut mitään todellista mahdollisuutta? Myös hän päätyy siivoamaan vessoja tai lopuksi ikäänsä mielisairaalaan, vaikka selkeä potentiaali älykkyyden kehittymiseen olisi ollut olemassa ja tuon potentiaalin johdosta hän on selvinnyt vaikeista kokemuksistaan hengissä? Sama pätee varattomiin ihmisiin. 

3. Jos henkilöllä on paljon kokemusperäistä tietoa eri elämän aloilta, paitsi työnsä myös  elämänkokemustensa kautta, mutta hänellä ei ole minkäänlaista virallista tutkintotodistusta näistä tiedoistaan tai mahdollisuutta hyödyntää ko. kokemuksia tai tietoja muuntamalla ne esim. matemaattiseen tai kielelliseen muotoon (joka siis on mitattavissa olevaa osaamista) onko hän mielestänne älykäs vai viisas ja mikä ero oikeastaan on viisaudella ja älykkyydellä? Kumpi loppujen lopuksi on mielestänne tässä elämässä tärkeämpi ominaisuus ja kuinka nuo kaksi voidaan erottaa toisistaan? 

Kiitos vastauksista.

Vastaan pohdintoja kohtaan 2. Kysyit, onko oikeudenmukaista, jos älyn potentiaalin omaava ihminen ei pysty sitä olosuhteiden vuoksi hyödyntämään täysin. Mielestäni kyseessä ei ole moraalinen kysymys. Miksi hän olisi älyn potentiaalin perusteella oikeutettu (teoriassa) suojattuun elämään? Kelle vain voi käydä mitä vain. Miksi älyn hyödyntäminen juuri tietyin totutuin odotuksin olisi optimi ja pitäisikö sen olla? Yksilöähän se voi edelleen hyödyttää myös siivoushommissa.

Yhtä hyvin voisi kysyä, onko oikeudenmukaista, ettei joku saa edes tätä potentiaalia, mahdollisuutta. Joku syntyy ilman, toinen ei pysty hyödyntämään. Sitten on joku, jolla kaikki natsaa. Jollain jokin muu kombo. Maailma seisoo niin, ei siinä ole mitään erityisen epäoikeudenmukaista. Se vaan sattuu menemään niin.

Tuossa on vielä sellainen ajatusvääristymä, että sen jolla on, pitäisi saada lisää. Eli jos ei ole potentiaalia, mitäs traumoista sitten. Mutta jos on, se onkin epäoikeudenmukainen juttu. Silloin ei mietitä, mitä on kuitenkin saanut, vaan mitä olisi voinut olla. Kuitenkin jos tätä mietitään suuremmassa kaavassa, miksi ei surkutella niitä, jotka arvonnassa jäivät ilman potentiaaliakin. Mitä he olisivat voineet olla jos jokin asia olisi mennyt eri tavoin jo geeneissä?

Hämmästyttää tämä, että joku pohtii näitä kysymyksiä, eikä melko nopeasti itse päättele, ettei kysymyksessä ole pointtia kun sitä hieman kriittisesti tarkastelee. Tai aloitetaan syvällisempi pohdinta, joka alun jälkeen kompastuu omiin odotuksiin ja asenteisiin, joita tässä voisi olla subjektiivinen käsitys älyn hyödyistä, moraalinen arviointi poikkileikkaustilanteessa, determinismi.

ÄO on mulla 136 ja tiedän että Sähköyhtiöt yrittävät estää naisia löytämästä komeita miehiä ja jopa katkaisevat kaupungeista sähköt jolloin heidän näkeminen on mahdotonta. On siis todistajia, jotka sanovat, että jotkut sähkönlaskijat, jotka lentävät, ovat mielen voiman ohjaamia. Tämän ovat vahvistaneet myös jotkut insinöörit. Tämä on tieto kaukaisilta sähköyhtijöiltä, jotka avaruudessa ollessaan näkivät jonkin avaruudessa lentävän sähkönaisen. Tietenkin näillä sähköyhtiöillä on paljon tietoa, mutta he ovat allekirjoittaneet hallituksen kanssa sopimuksen, jonka mukaan he eivät levitä tätä tietoa. Mitä tahansa he näkevätkin avaruudessa, he lupaavat olla paljastamatta sitä. Mutta aika ajoin tietoja vuotaa ulos. Ja jotkut, jotka ovat jo jääneet eläkkeelle, antavat nämä tiedot. He ovat itse asiassa nähneet, nähneet jonkin elävän sähkönaisen liikkuvan avaruudessa, lentävän avaruudessa. Ja jotkut ovat nähneet joidenkin tällaisten elävien olentojen jopa lentävän heidän avaruusalukseensa. Ne olivat sisällä, kävelivät ympäriinsä ja lensivät sitten pois. Tietenkin kaikki sähköyhtiöiden astronautit olivat järkyttyneitä, eivätkä he voineet tehdä mitään. Ja näitä muodoiltaan naisellisia aluksia on erilaisia. Kolmea eri tyyppiä joilla näitä yhtiönmiehiä yritetään hypnotisoida. Yksi näiden alusten ominaisuuksista on myös se, että ne voivat kadota, kadota nopeasti näkyvistä. Ne voivat ilmaantua ja kadota yhtäkkiä. Ja jotkut sanovat, että heillä on kyky matkustaa ajassa, he voivat lentää ulottuvuudesta toiseen. Sanotaan, että on olemassa sellaisia naisten sähköaluksia, jotka voivat lentää avaruudesta ja ajasta toiseen. Hallitus on riippuvainen sähköyhtiöistä, koska he ovat hyvin vaikutusvaltaisia, eivätkä he voi enää hallita tilannetta, he ovat jo menneet hyvin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Mensan vanhan testin mukaan ÄO:ni on 160,5. Mitä tämä vastaa nykytestillä? Silloin kun tein testin Mensan raja oli muistaakseni 148. Liityin silloin ja olen ollut jäsenenä siitä asti.

Juu puolia pistetiä ei anneta

mutta se olisi 137,8