7v tytön hartaasti odottama koulunalku saattaa lykkäytyä vuodella :-(

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että ekalle luokalle olisi tarjolla esimerkiksi koulunkäyntiavustaja, joka voisi toimia tuollaisena aikuisena, mutta tietty aina näin ei ole. Ei kai auta kuin selvittää tarkasti, mikä asiantuntijoiden mielestä on ongelmana ja millaiset olosuhteet koulussa olisi ja sitten mietitte mikä olisi tytölle parasta. Pidä kuitenkin mielesi avoimena sillekin mahdollisuudelle, että joskus eskarin tuplaaminen voi olla paras ratkaisu (en väitä, että se olisi sitä sinun tyttärellesi).

ei ole koulussa resursseja nykyään, vaikka olisi diagnoosi, jos pärjää yksin niin ei tule avustajaa.

Oma lapseni oli juurikin hyvin herkkä ja itkuinen ekalla, jos meni väärin joku ja vaati itseltään kamalasti mutta kakkosella tuo sosiaalinenkin puoli on kasvanut hyvin. Saa olla aika onnellinen jos vaan 20 oppilasta on luokalla, usein on enemmän..

Aina ei kannata uskoa niitä tarhan opettajia. Meillä lapsi olisi haluttu tarhasta lähes väkisin erityisluokalle. Ei laitettu. On toki hieman levoton mutta häiritsee opettajankin mukaan enemmän itseään kuin muita. Mitään diagnoosia ei ole. Psykologi ehdotteli peräti lääkkeitäkin hänelle. Ei otettu niitäkään.

Nyt jo neljännellä luokalla ja ihan kohtuullisesti pärjää koulussa. Erityisluokalla on ainakin meillä pelkkiä poikia, joiden käytös on vallan mahdotonta. Sellaista esimerkkiä emme halunneet lapsellemme.

 

Vierailija kirjoitti:

Aina ei kannata uskoa niitä tarhan opettajia. Meillä lapsi olisi haluttu tarhasta lähes väkisin erityisluokalle. Ei laitettu. On toki hieman levoton mutta häiritsee opettajankin mukaan enemmän itseään kuin muita. Mitään diagnoosia ei ole. Psykologi ehdotteli peräti lääkkeitäkin hänelle. Ei otettu niitäkään.

Nyt jo neljännellä luokalla ja ihan kohtuullisesti pärjää koulussa. Erityisluokalla on ainakin meillä pelkkiä poikia, joiden käytös on vallan mahdotonta. Sellaista esimerkkiä emme halunneet lapsellemme.

 

Meidän lapselle yritettiin yhdessä tarhassa leipoa väkisin ADHD-diagnoosia. Ongelma oli oikeasti tarha ja ympäristö, ei lapsi. Ongelmia on kyllä, sen myönnän, mutta ne on hallittavissa. Nyt on menossa erityisluokalla, mutta ei sille ADHD-lapsien luokalle vaan hiljaiseen pienryhmään.

Ketjua lukematta täytyy kirjoittaa mun nyt 16-vuotiaasta tytöstä, joka oli (ja on) melko samanlainen. Älykäs ja akateemisesti oikein pätevä, mutta sellainen iänikuinen haaveilija, joka ei malta oikein keskittyä mihinkään. Pienenä oli myös tosi ujo ja joulukuussa syntynyt vielä kaiken lisäksi. Itse epäilin vähän koulukyvykkyyttä jo eskarissa, mutta sieltä tädit eivät puhuneetkaan mistään lykkäämisestä.

No, meni sitten kouluun ja kaikki sujui ihan mukavasti, joskin tuntui ettei alussa saanut oikein mitään aikaiseksi. Keskittymiskyvyn puutteen takia ei ekalla ihan hirveästi minusta oppinut, mutta ei hänestä huolittu, kun oli muita edellä. Tokalla sitten tuli matikan kanssa ongelmia. Tukiopetusta sai ja meillä oli myös mahdollisuus eriyttävään opetukseen ihan siellä luokassa. Matikka saatiin sitten kuntoon, mutta siitä huolimatta tyttö on jatkanut tuollaisena haaveilijatyyppinä kyllä nyt lukioikään saakka. On nykyisin tosi iloinen ja sosiaalinen, kielellisesti tosi lahjakas ja muuta, mutta tavallaan vaan ihan omissa sfääreissään. Yläasteella jaettiin koulusta vihkot per aine, niin hän ei oikeaa vihkoakaan saanut koskaan sinne kouluun mukaan, vaan kirjoitteli niitä muistiinpanoja siihen vihkoon, kirjaan tai paperiin mikä käteen sattui. Yläkoulun päättökeskiarvo oli 8,8 ja nyt lukiossa on minusta ehkä hieman tsempannut, ja läksyjen teko ja kokeisiin luku menee jo ihan hyvin ainakin minun mielestäni. Neurologilla käytiin tutkimuksissa tytön ollessa muistaakseni seitsemän, mutta mitään poikkeavaa ei ilmennyt. Hän on vaan sellainen haaveilija, kuin keiju. 

Mutta kannattaa ehdottomasti viedä lapsi tutkimuksiin, voi ihan hyvin löytyäkin jotain. Mutta voi olla kyllä ihan vain persoonaakin :) 

Erityisluokka-tapaus. Ei vaan pärjää perusopetuksessa, sori. Tällä hetkellä luokkakoot 24-27, jää jalkoihin.

On se kumma, jos haaveileva simpukka, joka osaa lukea ja kirjoittaa jo eskarissa, ei pääse kouluun (av-raadin mielestä). Miksi sitten kouluun pääsevät ne villiviikarit, jotka eivät eskarissa ole oppineet lukemaan ja laskemaan? Eikö heille ole koulukypsyysongelmia, eikö normaali 6-v opi lukemaan, kun oikein opetetaan? Meidän haaveileva simpukka ainakin oppi itsekseen 4-vuotiaana. Vai älyssäkö se villiviikareilla vika on? Tuntuu, että kouluun pääsevät ja elämässään pärjäävät kaikki reuhaajat taidoistaan ja tasostaan viis, mutta älykkäät hiljaiset meinataan systeeminkin toimesta latistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, olen pahoillani! Mutta onhan eskarin tuplaaminen aika yleistä ja varmasti tyttö selviää siitä. Mitä siis sanoivat, miksi täsmälleen tyttö ei voisi aloittaa ikäistensä joukossa?

Lukkiutuu ja sulkeutuu jotenkin, tarvitsee sen aikuisen viereen valamaan uskoa!

Ja vaikka se onnistuu nyt, eskariryhmässä jossa 8 lasta niin miten koululuokassa jossa saattaa olla 20 lasta?!

Ketjun ap

20 olisi pieni luokka. Oman lapsen ekaluokalla on 28 oppilasta.

Oikeasti lapselle on parempi olla se luokkansa vanhin, kokenein, viisain, osaavin kuin se reppana, joka tarvitsee kaiken aikaa apua. Tämä käsitys on tullut eräitäkin ekaluokkalaisia nähneenä.

Toiseksi kannattaisi jo alkuvaiheessa selvittää mahdollisuus erityisopetukseen, jos nimenomaan hälinä ja iso ryhmä häiritsevät. Ei erityisopetus ole vain 'heikkolahjaisia' varten vaan niitä, joilla on vaikeuksia oppia tavallisessa luokassa.