Lue keskustelun säännöt.
7v tytön hartaasti odottama koulunalku saattaa lykkäytyä vuodella :-(
03.02.2016 |
TARVITTAVAT TAIDOT JA OSAAMINEN löytyvät, mutta tarvitsee koko ajan jonkun viereen kannustamaan ja tönimään hellästi eteenpäin..
Tarvitsee kamalasti huomiota ja tsemppamista, vaikka osaa kirjoittaa jo hyvin ja osaa lukeakin vähän ja tuntee
myös kellon!
tyttö on kuin simpukka..
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eskari auttaisi tuossa, ei kuulostaa kypsymättömyydeltä vaan persoonallisuuspiirteeltä. Joku pienryhmä tai avustaja voisi toimia paremmin.
Eskarissa on yleensä yksi opettaja ja yksi lastenhoitaja, lapsia noin 15. Koulussa 20 lasta ja 1 opettaja... Ei avustajia enää ole peruskouluissa, niistä on "säästetty" heti ensimmäisenä.
Avustajia on itse asiassa lisätty monin paikoin, koska diagnoosilapsia ja integrointia on enemmän kuin ennen.
Todellisuus on tämä: integraatiota on lisätty, mutta avustajia ei. Inkluusio on ajan henki, mutta mitään lisäresursseja siihen ei ole tarjolla. Erityislapset siis jätetään normaaliluokkiin pärjäämään, vaikka opettajankoulutuksessa (ei luokan eikä lastentarhan) ole kuin muutama opintopiste erityispedagogiikan opintoja. Opettajilla ei siis ole työkaluja kohdata erityislapsia, eikä enää ole edes avustajia kaitsemassa häiriökäyttäytyjiä (häiriökäytös siksi, koska kenelläkään ei ole aikaa opettaa erityislapsia hillitsemään itseään).
Varmasti tuollaistakin tapahtuu mutta kyse on ensisijaisesti kuntatasolla tapahtuvista poliittisista päätöksistä. Ei trendi kaikkialla ole sama, meidän koulussa on jopa lisätty erityisopettajien vetämiä pienluokkia.
Joo, kuntien välinen eriarvoistuminen on menossa aika hyvin. Toisaalla leikataan koulutuksesta ja kasvatetaan luokkakokoja, toisaalla on varaa pitää 7:1 suhdeluku päivähoidossa ja palkata avustajia koululuokkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eskari auttaisi tuossa, ei kuulostaa kypsymättömyydeltä vaan persoonallisuuspiirteeltä. Joku pienryhmä tai avustaja voisi toimia paremmin.
Eskarissa on yleensä yksi opettaja ja yksi lastenhoitaja, lapsia noin 15. Koulussa 20 lasta ja 1 opettaja... Ei avustajia enää ole peruskouluissa, niistä on "säästetty" heti ensimmäisenä.
Niin mutta miten se eskari auttaa ongelman poistumiseen? Ei sinne vuosikausiksi voi jäädä.
Toinen vuosi tuettuna pienemmässä ryhmässä tekee ihmeitä, pienessä ryhmässä on mahdollista harjoitella niitä kouluun vaadittavia taitoja. Koulussa opettajilla on vähemmän aikaa yhden lapsen kohtaamiseen saati kouluvalmiustaitojen harjoitteluun, koska ne pitäisi ekaluokkalaiselta jo löytyä.
Koulunkäynti on jokaisen lapsen oikeus. Kyllä kouluun pääsevät nekin lapset, joilla kouluvalmistaidot eivät löydy. Ihan kummallisia kommentteja täällä.
Esikoulu ja nykyään myös varhaiskasvatus ovat osa koulutusjärjestelmäämme. Ekaluokalle pääsee, kun sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eskari auttaisi tuossa, ei kuulostaa kypsymättömyydeltä vaan persoonallisuuspiirteeltä. Joku pienryhmä tai avustaja voisi toimia paremmin.
Eskarissa on yleensä yksi opettaja ja yksi lastenhoitaja, lapsia noin 15. Koulussa 20 lasta ja 1 opettaja... Ei avustajia enää ole peruskouluissa, niistä on "säästetty" heti ensimmäisenä.
Niin mutta miten se eskari auttaa ongelman poistumiseen? Ei sinne vuosikausiksi voi jäädä.
Toinen vuosi tuettuna pienemmässä ryhmässä tekee ihmeitä, pienessä ryhmässä on mahdollista harjoitella niitä kouluun vaadittavia taitoja. Koulussa opettajilla on vähemmän aikaa yhden lapsen kohtaamiseen saati kouluvalmiustaitojen harjoitteluun, koska ne pitäisi ekaluokkalaiselta jo löytyä.
Eskari on eskari, ei seillä oikein ole aikaa eikä valmiuksia paneutua yhden lapsen erityisongelmiin. Starttiluokka on enemmin tällaisia tapauksia varten.
Ei nyt ihan niinkään. Kun eskarissa (jos päiväkodin yhteydessä) on esim. erityislastentarhanopettaja käytössä, hän voi tukea lasta normaalissa ympäristössä, jolloin lapsi pääsee kouluun ikäistensä kanssa. Ei ole kenenkään etu laittaa pieniä lapsia joillekin erityisluokille, kun ekstratukemisella saisi lapselle ne normaalit kouluvalmiustaidot.
Jos lapsi tuplaa eskarin niin ei hän silloin aloita koulua ikäistensä kanssa vaan vuotta myöhemmin, se voi olla aika kova paikka kun kaverit siirtyy kouluun ja itse jää eskarilaiseksi. Starttiluokalta suurin osa siirtyy kyllä myöhemmin tavalliselle luokalle. Tarkoitus on aloittaa koulu pehmeästi pienryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eskari auttaisi tuossa, ei kuulostaa kypsymättömyydeltä vaan persoonallisuuspiirteeltä. Joku pienryhmä tai avustaja voisi toimia paremmin.
Eskarissa on yleensä yksi opettaja ja yksi lastenhoitaja, lapsia noin 15. Koulussa 20 lasta ja 1 opettaja... Ei avustajia enää ole peruskouluissa, niistä on "säästetty" heti ensimmäisenä.
Niin mutta miten se eskari auttaa ongelman poistumiseen? Ei sinne vuosikausiksi voi jäädä.
Toinen vuosi tuettuna pienemmässä ryhmässä tekee ihmeitä, pienessä ryhmässä on mahdollista harjoitella niitä kouluun vaadittavia taitoja. Koulussa opettajilla on vähemmän aikaa yhden lapsen kohtaamiseen saati kouluvalmiustaitojen harjoitteluun, koska ne pitäisi ekaluokkalaiselta jo löytyä.
Koulunkäynti on jokaisen lapsen oikeus. Kyllä kouluun pääsevät nekin lapset, joilla kouluvalmistaidot eivät löydy. Ihan kummallisia kommentteja täällä.
Esikoulu ja nykyään myös varhaiskasvatus ovat osa koulutusjärjestelmäämme. Ekaluokalle pääsee, kun sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista.
Joo, mutta sun tekstissä se avain osa on lapsen edun mukaista. Ei siis koulun edun mukaista ( lainaamassani tekstissä mainitut kouluvalmiustaidot liittyvät enemmän koulun etuun, kuin lapsen etuun). Lukeva, laskeva, ikäistensä ryhmässä normaalisti tähän asti pärjännyt alkuvuodesta syntynyt lapsi kuuluu kouluun.
Eikö lasta saisi joihinkin testeihin, ja jos ongelmia ilmenee, niin voisi ehkä saada alkuun henkilökohtaisen kouluavustajan "tuuppimaan" eteen päin. Olenko muuten kauhean ilkeä, jos kysyn, kumman ongelma tämä loppujen lopuksi on, äidin vai tytön? Tyttö odottaa koulua, mutta äiti on huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä lapsi ollut aiemmin päivähoidossa, vai nyt pelkästään eskarissa? Oppimisvaikeudet ja ongelmat itsesäätelyssä voidaan havaita jo pieniltä lapsilta. Kuulostaa omituiselta, jos vasta nyt keväällä puututaan asiaan.
Minun lapsellani epäiltiin jo 3-vuotiaana matematiikan ja lukemisen erityisvaikeuksia. Onneksi oli pätevä opettaja, joka patisti jatkotutkimuksiin ja nyt 2. luokkalainen lapseni pärjää näistä huolimatta koulussa oikein hyvin. Ja tosiaan ei ollut opettajan arvio 3
-vuotiaasta pielessä!
on ollut 3-vuotiaasta ja silloin ei todettu muuta "ongelmaa" ( laitoin heittomerkit sillä minusta luonteenpiire ei ole ongelma!) Kuin ujous, mutta nyt eskarissa ongelma on kasvanut sekä kärjistynyt.. niin ja tämä on siis sama tuttu päiväkoti, jossa on ollut pienten puolella ja nyt eskarissa !
ketjun ap
Ap:lle vinkkinä, lue Keltikangas-Järvisen koulunkäynti ja temperamentti kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on parin viikon päästä uusi keskustelu, jossa paikalla on eri asiantuntijoita ja tänään puhuttiin lähetteestä käytösterapiaan ( aika hurja nimi :-D) sekä mahdollisuudesta, että tytöllä olisi ADD.
tyttö on jo ilmoitettu lähikouluun, saa nähdä miten käy ;/
Sen mukaan tietysti toimitaan, mikä on lapselle parasta..
Itsellä on vain sellainen tunne, että koulun lykkääminen on virhe ja latistaa viimeisenkin reippauden..!
Ketjun ap
Nyt kyllä vaadit sille tytölle koulupaikan! Tuo menee ohi, tai ainakin lievenee iän myötä, mutta vuodessa tilanne ei välttämättä muutu juuri mihinkään. Mieluummin jonnekin starttiluokalle kuin kertaamaan eskari. Hitaan alun saa kirittyä kyllä kiinni, mutta jos menee vuotta myöhemmin kouluun, on aina vuotta vanhempi muita. Ei kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parin viikon päästä uusi keskustelu, jossa paikalla on eri asiantuntijoita ja tänään puhuttiin lähetteestä käytösterapiaan ( aika hurja nimi :-D) sekä mahdollisuudesta, että tytöllä olisi ADD.
tyttö on jo ilmoitettu lähikouluun, saa nähdä miten käy ;/
Sen mukaan tietysti toimitaan, mikä on lapselle parasta..
Itsellä on vain sellainen tunne, että koulun lykkääminen on virhe ja latistaa viimeisenkin reippauden..!Ketjun ap
Ystävällä on ADD ja hän hämmentyy uusissa tilanteissa, eikä saa tehtyä asioita. Itsetunto joidenkin asioiden kanssa on todella matalalla. Meillä taas lapsella on omantoiminnan ohjauksen ongelmia, ja ne näkyy kotielämässäkin paljon.
Ehdotettiinko teille tuota starttiluokkaa. Sitä vaihtoehtoa suositaan nykyään paljon tuplausta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eskari auttaisi tuossa, ei kuulostaa kypsymättömyydeltä vaan persoonallisuuspiirteeltä. Joku pienryhmä tai avustaja voisi toimia paremmin.
Eskarissa on yleensä yksi opettaja ja yksi lastenhoitaja, lapsia noin 15. Koulussa 20 lasta ja 1 opettaja... Ei avustajia enää ole peruskouluissa, niistä on "säästetty" heti ensimmäisenä.
Avustajia on itse asiassa lisätty monin paikoin, koska diagnoosilapsia ja integrointia on enemmän kuin ennen.
Tuo on kyllä paljon harvinaisempaa kuin se, että erityisopetuksesta on säästetty, ml. avustajat. Täällä stadissakin on leikattu voimakkaasti avustajien määrää.
17
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parin viikon päästä uusi keskustelu, jossa paikalla on eri asiantuntijoita ja tänään puhuttiin lähetteestä käytösterapiaan ( aika hurja nimi :-D) sekä mahdollisuudesta, että tytöllä olisi ADD.
tyttö on jo ilmoitettu lähikouluun, saa nähdä miten käy ;/
Sen mukaan tietysti toimitaan, mikä on lapselle parasta..
Itsellä on vain sellainen tunne, että koulun lykkääminen on virhe ja latistaa viimeisenkin reippauden..!Ketjun ap
Hei, ymmärrän, että sinua tuo järkyttää, ja pahinta on epätietoisuus, kun ei oikein varmuudella tiedä, mistä on kyse. Mutta on tosi hyvä, että asia selvitetään nyt. Kannattaa potkia vauhtia siihen, koska erityistukea ensi talveksi haetaan jo nyt keväällä, kannattaa kysyä aikarajat ja hakuprosessit myös.
Laaja-alainen erityisluokka voisi olla lapsellesi hyvä, se siis tarkoittaa nykyään yleisiä lähikouluihin hajautettuja pienluokkia, joissa on lapsia eri diagnoosein, max 10 lasta ja yleensä opettajan lisäksi avustaja.
Älä tyydy vain yhteen vaihtoehtoon eli eskarin kertaamiseen, vaan kysy vaihtoehtoja. Kysy myös - ja kirjoita itsellesi ylös yksityiskohdat, koska ne muuten helposti unohtuvat, kun olet hermostunut ja jännität tilannetta - miten tarkkaavaisuushäiriötä aletaan selvittää. Se ei ole mikään eskariopen jaettavissa oleva titteli, vaan vaatii perusteelliset tutkimukset.
Tsemppiä, tiedän miten hermoja rassaavaa tuo on, mutta tavoite on kumminkin hyvä: saada rakkaalle lapsellesi paras mahdollinen tuki niin, ettei häntä viskata luokkaan, jossa hän ei pärjää ja jossa hän kokee tipahtavansa kelkasta ja tulevansa kiusatuksi - kuten iso riski on, jos erityistä tukea tarvitseva lapsi joutuu normiluokkaan ilman tukea.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... Ja vielä siitä erityisopetuspäätöksestä. Ei kannata pitää sitä mörkönä ja miettiä jotain vanhan ajan tarkkiksia.
Ne annetaan aina määräajaksi, aika yleisesti kolmannen keväälle saakka ensin alkuun ja ne myös usein puretaan siinä vaiheessa, lasta integroidaan normiluokkiin. Esim. itselläni on as-lapsi, jonka luokkakavereista alakoulussa integroitiin noin puolet, osa jatkoi yläkouluunkin erityisluokalle kuten minun lapseni. Että yksilöllisesti mennään!
17
Vierailija kirjoitti:
Eikö lasta saisi joihinkin testeihin, ja jos ongelmia ilmenee, niin voisi ehkä saada alkuun henkilökohtaisen kouluavustajan "tuuppimaan" eteen päin. Olenko muuten kauhean ilkeä, jos kysyn, kumman ongelma tämä loppujen lopuksi on, äidin vai tytön? Tyttö odottaa koulua, mutta äiti on huolissaan.
Älä nyt hullujasi puhu! Täyty olla aika psykopaatti äidiksi, jos ei yhtään huolestu, kun oman lapsen neurologista terveyttä aletaan epäillä. Lue koko ketju.
Henkilökohtaista avustajaa ei missään saa tuollaisin oirein. Yleensä sen saaminen vaatii voimakasta vammaa/vammaisuutta, esim. pyörätuolia vaativaa liikuntaestettä yhdistettynä oppimisongelmiin.
17
Minun tyttäreni oli valtavan ujo vielä tokaluokalla. Kova jännittämään, mm jännitys ilmeni fyysisenä tärisemisenä . Kannustin ja tsemppasin uusissa tilanteissa vuosia, kunnes päätin että olkoot juuri sellainen kuin on. Lopetin harrastuksiin ym kannustamisen. Nyt tytär luokkansa innokkain esiintyjä. Harrastusten myötä paljon esiintymisiä, mitä nyt rakastaa. Esiintymisen palo syntynyt itsestään. Tämä syntyi siis kun lopetimme kaiken "eteenpäin tuuppimisen" .
Ei "pääse" kouluun. Koulunkäynti on lakiin kirjattu oikeus. Ei ole eskariopen ammattitaito kohdallaan, jos on oman arvionsa perusteella kouluun pääsyn eväämässä - laitonta toimintaa. Lykkäysvuosi on historiaa, eskari enemmän säilytyspaikka. Lykkäystä kunnanisät ja koulutoimenjohtajat päiväkotiin suosittavat, kun se vuosi ei heille maksa mitään. Lapsen oikeus on nyt neuropsykologiseen tutkimukseen, lastenneorologin/ foniatrin konsultaatioon. Pitää olla diagnoosi tai ainakin tutkittu, että mitään diagnoosia ei ole. Ja asiantuntijaryhmä (lastenneur/foniatri, psykologi, toimintater. Puheter ym) ottaa kantaa koulunkäyntiin, sopivaan koulumuotoon, ja tukitoimiin; pienryhmä/oma tai luokka-avustaja ym. Mitään tukea ei saa, jos ei ole asianmukaisesti tutkittu ja asiantuntijalausunnot asiasta. Äkkiä lähete erikoissairaanhoitoon, aloittaisin lastenneurologista. Se on lapsen oikeus. Jos koetaan, että erityisongelmansa vuoksi ei pärjäisi koulussa, niin ratkaisu ei ole jäädä toiselle eskarivuodelle säilytykseen ( loukkaa selvästi myös tytön itsetuntoa mahd loppuelämän ajaksi) , vaan lapsi tarvitsee erityistä tukea ja kuntoutusta. Ja kun sitä saa, niin ennuste on tosi hyvä, ja mielettömän hyvin tällaiset ongelmat kuntoutuksella( erityisopetukseen tuki ym, ) ratkeavat. Valtavia tragedioita näen, kun erityisongelmat ja oppimisvaikeudet todetaAn vasta ammatilliseen koulutukseen siirtyessä ja koko kouluajan on luullut olevansa tyhmä tm. Ja jos ei ole tutkittu, niin suurempi riski myöhemmin psyykkisiin ongelmiin, päihteisiin ym. Kun on oppimisvaikeuksia, niin ei lykätä, vaan pikemminkin aloitetaan opetus jo tavanomaista varhemmin. Jos esim dysfasia on todettu jo 3-4 v , niin useilla heistä pidennetty oppivelvollisuus, joka alkaa jo 5-6 vuotiaana ja pääsevät erityisopetukseen piiriin jo niin varhain: 5v erityisope käy päiväkodissa ja eskari voidaan käydä pienryhmässä koulussa. Ei lykätä, vaan ollaan opetuksen suhteen tavallista aktiivisempia.
Vierailija kirjoitti:
Ei "pääse" kouluun. Koulunkäynti on lakiin kirjattu oikeus. Ei ole eskariopen ammattitaito kohdallaan, jos on oman arvionsa perusteella kouluun pääsyn eväämässä - laitonta toimintaa. Lykkäysvuosi on historiaa, eskari enemmän säilytyspaikka. Lykkäystä kunnanisät ja koulutoimenjohtajat päiväkotiin suosittavat, kun se vuosi ei heille maksa mitään. Lapsen oikeus on nyt neuropsykologiseen tutkimukseen, lastenneorologin/ foniatrin konsultaatioon. Pitää olla diagnoosi tai ainakin tutkittu, että mitään diagnoosia ei ole. Ja asiantuntijaryhmä (lastenneur/foniatri, psykologi, toimintater. Puheter ym) ottaa kantaa koulunkäyntiin, sopivaan koulumuotoon, ja tukitoimiin; pienryhmä/oma tai luokka-avustaja ym. Mitään tukea ei saa, jos ei ole asianmukaisesti tutkittu ja asiantuntijalausunnot asiasta. Äkkiä lähete erikoissairaanhoitoon, aloittaisin lastenneurologista. Se on lapsen oikeus. Jos koetaan, että erityisongelmansa vuoksi ei pärjäisi koulussa, niin ratkaisu ei ole jäädä toiselle eskarivuodelle säilytykseen ( loukkaa selvästi myös tytön itsetuntoa mahd loppuelämän ajaksi) , vaan lapsi tarvitsee erityistä tukea ja kuntoutusta. Ja kun sitä saa, niin ennuste on tosi hyvä, ja mielettömän hyvin tällaiset ongelmat kuntoutuksella( erityisopetukseen tuki ym, ) ratkeavat. Valtavia tragedioita näen, kun erityisongelmat ja oppimisvaikeudet todetaAn vasta ammatilliseen koulutukseen siirtyessä ja koko kouluajan on luullut olevansa tyhmä tm. Ja jos ei ole tutkittu, niin suurempi riski myöhemmin psyykkisiin ongelmiin, päihteisiin ym. Kun on oppimisvaikeuksia, niin ei lykätä, vaan pikemminkin aloitetaan opetus jo tavanomaista varhemmin. Jos esim dysfasia on todettu jo 3-4 v , niin useilla heistä pidennetty oppivelvollisuus, joka alkaa jo 5-6 vuotiaana ja pääsevät erityisopetukseen piiriin jo niin varhain: 5v erityisope käy päiväkodissa ja eskari voidaan käydä pienryhmässä koulussa. Ei lykätä, vaan ollaan opetuksen suhteen tavallista aktiivisempia.
Ps. Ihan oikeasti tiedän. Olen erikoislääkäri, pitkä kokemus kouluterveydenhuollosta ja itse dysfasia-lapsen vanhempi. Tsemppiä! Kun saatte nyt tukea, selviydytte varmasti ja tukea saava lapsi kuntoutuu vielä noin pienenä tosi hyvin. Ihan omalle terveyskeskuslääkäreille voit varata ajan ja pyytää lähetteen tutkimuksiin. Tai nopeasti lähtee selviämään myös, jos menet nyt maantien lastentautien erikoislääkärille tai mieluiten lastenneurologille yksityissektorilla. Itse vein lapseni suoraan yksityiselle lastenneurilogille ja hän laittoi heti lähetteen foniatrialle. Diagnoosin myötä tuli kaikki: puheterapia, pidennetty oppivelvollisuus, pienluokka, erityisopettaja, alkuun hoitotuki ja koulukyyti. Ja nyt on 15-v tyttö, joka varhaisten kouluvuosien massiivisten tukitoimien myötä kuntoutunut hienosti, opiskelee 9-lk yleisopetuksen luokassa, keskiarvo 8,5. Kielet on vaikeita, ahkeruudella 7-tasoa, muut aineet kiitettäviä. On iloinen ja tasapainoinen. Dysfasia-fg purettiin 11-vuotiaana, kun oli niin hyvin kuntoutunut. 3-v oli diagnoosina myös autistiset piirteet. Lääkäriin, mars!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei "pääse" kouluun. Koulunkäynti on lakiin kirjattu oikeus. Ei ole eskariopen ammattitaito kohdallaan, jos on oman arvionsa perusteella kouluun pääsyn eväämässä - laitonta toimintaa. Lykkäysvuosi on historiaa, eskari enemmän säilytyspaikka. Lykkäystä kunnanisät ja koulutoimenjohtajat päiväkotiin suosittavat, kun se vuosi ei heille maksa mitään. Lapsen oikeus on nyt neuropsykologiseen tutkimukseen, lastenneorologin/ foniatrin konsultaatioon. Pitää olla diagnoosi tai ainakin tutkittu, että mitään diagnoosia ei ole. Ja asiantuntijaryhmä (lastenneur/foniatri, psykologi, toimintater. Puheter ym) ottaa kantaa koulunkäyntiin, sopivaan koulumuotoon, ja tukitoimiin; pienryhmä/oma tai luokka-avustaja ym. Mitään tukea ei saa, jos ei ole asianmukaisesti tutkittu ja asiantuntijalausunnot asiasta. Äkkiä lähete erikoissairaanhoitoon, aloittaisin lastenneurologista. Se on lapsen oikeus. Jos koetaan, että erityisongelmansa vuoksi ei pärjäisi koulussa, niin ratkaisu ei ole jäädä toiselle eskarivuodelle säilytykseen ( loukkaa selvästi myös tytön itsetuntoa mahd loppuelämän ajaksi) , vaan lapsi tarvitsee erityistä tukea ja kuntoutusta. Ja kun sitä saa, niin ennuste on tosi hyvä, ja mielettömän hyvin tällaiset ongelmat kuntoutuksella( erityisopetukseen tuki ym, ) ratkeavat. Valtavia tragedioita näen, kun erityisongelmat ja oppimisvaikeudet todetaAn vasta ammatilliseen koulutukseen siirtyessä ja koko kouluajan on luullut olevansa tyhmä tm. Ja jos ei ole tutkittu, niin suurempi riski myöhemmin psyykkisiin ongelmiin, päihteisiin ym. Kun on oppimisvaikeuksia, niin ei lykätä, vaan pikemminkin aloitetaan opetus jo tavanomaista varhemmin. Jos esim dysfasia on todettu jo 3-4 v , niin useilla heistä pidennetty oppivelvollisuus, joka alkaa jo 5-6 vuotiaana ja pääsevät erityisopetukseen piiriin jo niin varhain: 5v erityisope käy päiväkodissa ja eskari voidaan käydä pienryhmässä koulussa. Ei lykätä, vaan ollaan opetuksen suhteen tavallista aktiivisempia.
Ps. Ihan oikeasti tiedän. Olen erikoislääkäri, pitkä kokemus kouluterveydenhuollosta ja itse dysfasia-lapsen vanhempi. Tsemppiä! Kun saatte nyt tukea, selviydytte varmasti ja tukea saava lapsi kuntoutuu vielä noin pienenä tosi hyvin. Ihan omalle terveyskeskuslääkäreille voit varata ajan ja pyytää lähetteen tutkimuksiin. Tai nopeasti lähtee selviämään myös, jos menet nyt maantien lastentautien erikoislääkärille tai mieluiten lastenneurologille yksityissektorilla. Itse vein lapseni suoraan yksityiselle lastenneurilogille ja hän laittoi heti lähetteen foniatrialle. Diagnoosin myötä tuli kaikki: puheterapia, pidennetty oppivelvollisuus, pienluokka, erityisopettaja, alkuun hoitotuki ja koulukyyti. Ja nyt on 15-v tyttö, joka varhaisten kouluvuosien massiivisten tukitoimien myötä kuntoutunut hienosti, opiskelee 9-lk yleisopetuksen luokassa, keskiarvo 8,5. Kielet on vaikeita, ahkeruudella 7-tasoa, muut aineet kiitettäviä. On iloinen ja tasapainoinen. Dysfasia-fg purettiin 11-vuotiaana, kun oli niin hyvin kuntoutunut. 3-v oli diagnoosina myös autistiset piirteet. Lääkäriin, mars!
Kiva nähdä täällä kollega kommentoimassa :)
-se joka päivällä ihmetteli tätä kouluun ei voi mennä, jos ei ole "koulukypsä" ajatusta
Koulunkäynti on jokaisen lapsen oikeus. Kyllä kouluun pääsevät nekin lapset, joilla kouluvalmistaidot eivät löydy. Ihan kummallisia kommentteja täällä.