60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Alle kouluikäisenä harjoittelin kaupassa käymistä hakemalla vaarille lähikaupasta pilsneriä. Ja kaverini kanssa käytiin ostamassa hänen äreälle ukilleen tupakkaa. Chicago-purkka oli ihanaa, samoin salmiakkijauho, vaikka yhden tytön sairaanhoitajaäiti väitti sen olevan vaarallisempaa kuin tupakka . 70-luvun alussa jo tupakan vaaroista tiedettiin. Yöjuttua ja Ratsutilan nuoria katsottiin, samoin Hyväkkäät-sarjaa, joka tuli lauantai-iltaisin. Ja luultavasti kaikki meikäläisen ikätoverit muistavat Pidättekö ostereista -sarjan ja pakastearkussa makaavan Boströmin. "Boström" jäi meidän perheeseen pakkasen synonyymiksi.
60-luvulla Valio valmisti ananasjäätelötuuttia. Se on vieläkin mielestäni parasta jäätelöä, jota olen koskaan maistanut - voi tosin olla, että aika kultaa muistot. Muistaako kukaan muu tuota jätskiä?
Peyton Place tuli keskiviikkoiltaisin ja kaikki aikuiset katsoivat sitä. Oli ihan sensaatiomaista, että oli tehty jatkuvajuoninen tv-sarja, joka kesti (muistaakseni) peräti viisi vuotta. Silloin ei vielä tiedetty Kauniista ja rohkeista sun muista :-D
Olin oppinut lukemaan viiden vanhana. Pienen kyläni kirjastossa oli erikseen osastot( liian mahtava ilmaisu) lapsille ja aikuisille. Sain siis lukea mitä vain, kun valehtelin, että lainaan isille. Sinuhen luin 7-vuotiaana, ja ainoa asia, joka jäi silloin mieleen, oli ruumiiden kanssa yhtyminen. Olkoon ikuisesti voimassa tämä vapaus tänä päivänä hankkia tietoa kaiken ikäisenä. Ymmärtävätkö nuoret, millaisessa tiedon ja vapauden maailmassa nykyään eletään, ainakin meillä pohjoismaissa.
Vierailija kirjoitti:
Siff Cola ja Jive!
Ja Pyynikin helmi! Muistan Siff Colan tv-mainoksen "Siff Cola nasta juoma on".
Atomipommia pelättiin - välillä tuntui, etteivät aikuiset muusta puhuneetkaan. Nukkumaan mennessä usein mietin, että tuleekohan se pommi ensi yönä niin etten aamulla enää herääkään. Sitten rauhoitin itseni ajattelemalla, että silloin koulukiusaajanikin kuolisi, ja se nyt ei varmasti olisi mahdollista. Joten atomipommia ei yön aikana tule. Lapsen logiikkaa.
Oppikoulun kopiohuoneessa opet veivasi niitä viinalta haisevia monisteita jotka oli käsin kirjoitettu. Kerättiin kasvio vaikka enää ei ollut pakollista. Wc papru vaihtui pyyhkivään paperiin rullissa, sitä ennen oli mitälie silkkipaperiarkkeja jotka eivät todellakaan pyyhkineet vaan levittivät. Menin huvikseni kaverien kanssa vappumarssikulkueeseen ja se oli vikatikki huomattiin myöhemmin.
Pelkäsin lentokoneita - isä kännissä puhui sotajuttuja ja olin varma että kaikki lentokoneet pommittaa. Asiaa ei auttanut yhtään että naapurin mummo dementiapäissään paineli metsään karkuun. Silloin katukuvassa näkyi rujoja miehiä - jalattomia tai puuttui käsi, silmä jne. Nykyään ei sotainvalideja enää näe. Suvussa maanviljelijöitä ja puusrppiä jiten tavallista oli että sormia puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiossa oli tunnin mittainen äänensiirtoketjun mittaustauko. Oon aina miettinyt, että millainenhan se ketju oli?
Sitä en muista. Mutta muistan kyllä sen pim-pam-pullan. Kuulosti joltain kanteleelta.
Sitten muistan kun tuli "merisää" ja "sää rannikkoasemilla". Lapsenakin tunsin ainakin nimeltä monet merisäässä mainitut paikat, koska vietin kesiä saaristossa ja isän suku tunsi rannikot hyvin ja kalastajina tietoja kuunneltiin hartaasti. "Kotka Rankki" jne...[/quote
Se oli kylläkin ohjelmansiirtoketjun mittaustauko.
-Bias-
Pelättiin saasteita ja varsinkin järvien saastumista tehtaiden takia. Muistan että mökillä katsoin usein peloissani järven pintaa koska 10 km päähän oli rakennettu uusi tehdas. Biologian opettaja lukiossa (V. M. onko täällä joku joka tunnistaa?) 70-luvun lopulla peloitteli ilmaston muutoksessa ja sanoi ettei deodorantteja pitäisi suihkutella paitsi ehkä viikonloppuina jos tansseihin ollaan menossa. Silloin sitä pidettiin puolihulluna, mutta kaikki hänen ennustukset toteutui vat.
Televisiossa oli Tänään kotona - ohjelma, jossa Kyllikki Stenros antoi hymyssä suin vinkkejä kodinhoitoon.
Naapurilähiön Mervi ja Pilvi!
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulun kopiohuoneessa opet veivasi niitä viinalta haisevia monisteita jotka oli käsin kirjoitettu. Kerättiin kasvio vaikka enää ei ollut pakollista. Wc papru vaihtui pyyhkivään paperiin rullissa, sitä ennen oli mitälie silkkipaperiarkkeja jotka eivät todellakaan pyyhkineet vaan levittivät. Menin huvikseni kaverien kanssa vappumarssikulkueeseen ja se oli vikatikki huomattiin myöhemmin.
Ne kauheat silkkipaperiarkit olivat sellaisessa piikissä kiinni vessanseinällä.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla Valio valmisti ananasjäätelötuuttia. Se on vieläkin mielestäni parasta jäätelöä, jota olen koskaan maistanut - voi tosin olla, että aika kultaa muistot. Muistaako kukaan muu tuota jätskiä?
Peyton Place tuli keskiviikkoiltaisin ja kaikki aikuiset katsoivat sitä. Oli ihan sensaatiomaista, että oli tehty jatkuvajuoninen tv-sarja, joka kesti (muistaakseni) peräti viisi vuotta. Silloin ei vielä tiedetty Kauniista ja rohkeista sun muista :-D
Tuuttia en muista, mutta puolen litran paketin Aku Ankka -ananasjäätelön muistan. Sitä myytiin joskus 70-luvun alkupuolella tai puolivälissä ja se oli ihanan raikasta. Sen kääre oli vaaleankeltainen ja sitä koristi Akun kuva.
Peyton Placen muistan, ja katsoinkin sitä, vaikka olin ihan pikkutyttö (-65 syntynyt). Sen loppuvaiheissa oli roolihahmo nimeltä Adrienne ja se oli minusta silloin maailman kaikkein kaunein nimi (ääntyi eidrien). Muistan, kun sidoin oman kesäisen juhlamekkoni kauneimman barbini päälle siten, että se joten kuten sopi sille. Hameesta sai barbille hyvin laajan helman, ja heiluttelin barbia ilmassa, että se helma näytti ihan viuhkalta. Se oli minusta hyvin hienoa ja silloin se barbi oli nimeltään Adrienne. Hassua, millaisia muistikuvia sitä pystyy pääkopastaan kaivamaankin. :D
Vierailija kirjoitti:
Smurffit olivat alunalkaen Strumffeja.
Kyllä, Ruudun ja Non Stopin aikoina, mutta sitä ennen olivat muutaman albumin verran Muffeja.
Vierailija kirjoitti:
Tukholmassa maistoin 80-luvun alussa lakritsijäätelöä, se maistui taivaalliselta! Suomessa vaihtoehdot tuohon aikaan oli vanilja, suklaa, mansikka ja trio.
Oli tuohon aikaan muitakin jäätelömakuja. Esimerkiksi rommi-rusina. Muistan vieläkin sen maun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Juu, Beaversit oli myös minun ensimmäiset merkkifarkkuni ja oli niistä tosi ylpeä. Sain niihin myös Remun, Cissen ja Ilen nimmarit, kun pääsin itseäni vanhemman serkkuni kanssa Hurriganesin keikalle. Vähänkö oli koulukaverit kateellisia, kun maanantaina kouluun mennessä oli kyseiset farkut nimmareineen jalassa :)
Hauskintahan tässä oli että tähtilippufarkut tehtiin Keuruulla, tehtailijana Matti Majava (!)
Muistan sen ajan , kun ei ollut vielä sukkahousuja! Piti käyttää sukkanauhoja. Sitten paljaaksi jäävään kohtaan talvella villahousut. Onneksi sukkikset tuli ennen koulun aloittamista...
Meillä ei saanut puhelimella soittaa kuin välttämättömät soitot ja nekin lyhyesti. Isäni muistutti, että puhelut maksavat ja hän olikin usein vahtimassa lähettyvillä, että emme puhuisi liian kauan.
Jos sitten oli sattunut soittelemaan silloin, kun isä ei ollut kotona, näkyi soittelu kuitenkin puhelinlaskussa. Ja siitähän mekkala nousi!
Kaverini kanssa huvittelimme soittamalla joskus tahallaan väärään numeroon. Samalla esitimme sinne jotain, oli muka bileet käynnissä. Laitoimme stereot huutamaan ja kun toinen oli puhelimessa niin toinen huuteli taustalla, että ”tuu jammaamaan”.
Vähien huvitusten aikakautena piti itse keksiä kaikenlaista ajanvietettä.
Olimme myös paljon ulkona ja kotona luimme paljon kirjastosta lainattuja kirjoja. Telkkarista ei tullut kanavakaupalla ohjelmaa, mutta kaikki vähänkin kivat ohjelmat katsottiin. Vuoden kohokohtia olivat missikisat, Euroviisut ja Syksyn sävel. Äitini vaihtoi kerran työvuoronsa Syksyn sävelen takia, mutta ei kertonut työpaikalla vaihdon todellista syytä. Siihen aikaan (70-luvulla) ei ollut videonauhureita tai tallennusmahdollisuutta.
Autot: Opel Kadett, Simca, Isuzu Bellet, Elite, Ford taunus, Tippa Rellu, Volvo Amazon, pikku Fiiatit.
Mopot: Tuntsa, Solifer, Raisu.
Ohjelmista traagisia oli Polttouhrit, Juuret eli Kunta Kinte. Jännittävä oli Rikas, rakas, köyhä, varas. siinä oli muistaakseni Nick Nolte. Falconetti oli arpikasvoinen rikollinen.
Markalla kulki 10km koulumatkan bussilla. 45penniä suuntaansa, ja 10penniä jäi vielä oppikoulun lähellä olevalle kiskalle. Sillä sai 2 rahapurkkaa jotka maistui kanelilta. 1971.