60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2697)
Vierailija kirjoitti:
Sen muistan kun söin ekan kerran jugurttia, se oli mustikkajugurttia valkoisessa kuutionmuotoisessa purkissa. Oli niin hyvää!! Muistaakseni v. 1968 tai -69. Kun käytiin äidin kanssa kaupungilla, saatiin juoda siskon kanssa puoleksi Orana-limpparia ja viinerit, juhlaa! 60-luvulla ei ainakaan meillä ollut hiuksille hoitoainetta, pelkästään shampoota, joten mun luonnonkiharat hiukset olivat aina pesun jälkeen täydellistä hamppua! Talvella ei meidän K-kaupassa myyty jäätelöä! Maito myytiin irtona pääläriin. Makaronivelli ja maitopottu olivat arkiruokaa. Viikonloppuna syötiin lihaa ja kalaa. Appelsiineja sai vaan lapset ja nekin puolitettiin siskon kanssa. Meillä oli ulkovessa, vaikka asuttiin kaupungissa. Mustalaisia kävi ovella myymässä liinoja ja povaamassa. Äiti monesti osti liinan! Sitä ei saanut kertoa isälle! Kävin ostamassa äidille tupakkaa kioskilta. Televisio oli tietty mustavalkoinen ja muistan vieläkin "Peyton Placen"-tunnusmusiikin. Isä sai palkan ja tilinauhan (se oli oikeasti paperinauha) kirjekuoressa. Naiset eivät mielellään liikkuneen julkisesti ilman hattua tai vähintään huivia! Housupuku naisilla oli suuri ihme! Peruukit tulivat muotiin. Naapurin tädillä niitä oli peräti kolme ja uusinta käytiin tietysti katsomassa kahvitellen. Käytiin kylässä ainakin kerran viikossa ja kotiin tuli vieraita ainakin yhtä usein. Lasten syntymäpäiviä ei meillä vietetty vasta kun 70-luvulla kun olin jo koululainen.
Muistan myös sen ensimmäisen mustikkajogurtin, koko perhe sitä maisteli hämmästyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan mitä sai Jenkki-kääröjä lähettämällä 100? Muistelen, että sai joko t-paidan, kesähatun tai jopa jenkkikassin, oliko näin?
Taisi pienimmällä määrällä saada kesähatun. Jenkkikassia ei saanut - se minkä sai tosi ison määrän (en tod. muista paljonko, mutta hurrrrrrrrjan paljon!), oli sellainen 'merimiessäkki'-mallinen kassi. Ihana, upea kaikkien mielestä. Meidän luokalla yksi POIKA *hyi!* oli saanut papereita sukulaisiltaan ja onnistui saamaan sellaisen. Olimme kateellisia ja vähän paheksuimme hankintatapaa! XD
Malli oli siis tämä https://suomenkolibri.fi/tuote/chester-merimiessakki-sk120144/ ja jos en väärin muista, kassi oli puna-vihreä-mustaruudullinen ja siinä luki tietysti isolla Jenkki. :)
N1957
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kerättiin jätepaperia kellarin häkkivarastoon, josta jonkun isä vei ne autolla romuliikkeeseen. Saatiin karkkirahaa.
Minun kansakouluaikoihin koulu keräsi sanomalehdillä kouluumme televisioon rahat.
Sama täällä, sanomalehtiä koko koulun oppilaat keräsivät ja kouluun saatiin väritelkkari.
Olin Seinäjoella, Pohjan ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, että vaarini osti hevosenlihasta tehtyä suolalihaa ja tarjosi minullekin sitä. Mummo teki aika usein lammaskaalia eli kaalikeittoa, jossa oli lampaanlihaa luineen. Vaarin mielestä luu antoi keittoon paremman maun.
Vaarisi oli oikeassa (ja ilmeisesti mukava mies). Luusoppaa meillä tehtiin niin, että ensin ostettiin joko savuluita tai tavallisia luita (raakoja, maustamattomia) hallista. Ne maustettiin ja paistettiin uunissa kypsiksi. Yhden päivän ateria oli aina luiden kaluaminen ja keitetyt perunat. Sitten luista keitettiin juuresten ja perunoiden kanssa luusoppaa, lihaakin niistä vielä irtosi. Savuluut menivät usein hernekeittoon. Meillä ostettiin todella harvoin hevosen suolalihaa eli harvinaista herkkua. Oli tuolloin kauppahallissa halvin (!) leikkele. Halvinta lenkkiä oli hevoshalpa (tosi hyvää, ei enää nykyään!). Kesäisin lähdettiin maauimalaan kavereiden kanssa isolla joukolla. Käveltiin hallin läpi ja ostettiin evääksi n. 10 cm hevoshalpaa (vielä lämmintä, suoraan tehtaalta), puolikas ranskis (ranskanleipä) tai polakka sekä pullo (1/3 l) Jaffaa kaverin kanssa puoliksi. Näillä eväillä oltiin koko päivä keskenämme Samppalinnassa, välillä huulet sinisenä ja kylmissämme. ;) Iltaruuaksi kotiin eli kotona piti olla n. klo 17 aikoihin, meillä syötiin silloin. Laitoin ekaluokalta lähtien aina perunat kiehumaan ennen vanhempien tuloa töistä, jompikumpi heistä sitten teki kastikkeen, mitä milloinkin se sitten olikaan.
Käyttäjä7231 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret saavat oman happaman esanssiannoksensa energiajuomista. Saksalaiset ovat ahkeria keksimään ja heillä oli yhdessä kaupassa myynnissä poretabletin muodossa olevaa energiajuomaa.
Ostin sitä huvikseni ja se maistui minun suussani Vita Novalta, jota kuljetustusammattilaisena työskentelevä setäni joi. Kerran hän antoi minun juoda salaa puoli pulloa ”aikuisten juomaa” eli Vita Novaa.
Oi ihan nyt muistin vuosikymmenten takaa! Oliko se tuota Vita Novaa, vai mitä, mutta lapsena join joskus jotain vitamiinijuomaa tai vastaavaa: lusikallinen rakeista tavaraa vesilasilliseen, ja siitä tuli jotain poreilevaa, happaman makuista juomaa. Muistelen, että rakeissa oli valkoista, sinistä, keltaista ehkä. Pyöreässä purkissa.
Jännä, että tätä juomaa en olisi muistanut ilman tätä ketjua. En tykännyt itse juomasta, mutta rakeet olivat kivan näköisiä purkissa.
Muisto on aika hatara, mutta olisi kiva, jos muutkin muistavat!
Muistan! Se oli C-vitamiinia (liekö ollut jotain muutakin mukana). Muistaakseni sini-keltainen pyöreä purkki. Maistui muka appelsiinille (no ei!). Meille sitä ostettiin, kun oli kai vitamiininpuutosta talvella. Muistan, että oli se kovin erikoista ja äiti sitä enimmäkseen joi mielellään, muut vähän irvistellen. Mutta limsaa sai niin harvoin, että tuo ajoi asiakseen limsaksikin. ;)
Ihanan ihana Black Pete -toffee kioskilta. Sitä piti oikein jälki-istunnon uhalla hakea välitunnilla R-kioskilta. Ja monet 2 tunnin jälkkärit istuttu perjantaisin tuon toffeen takia, mutta kannatti.
Lassie- ja Musta ori -ohjelmat aina päiväkodin jälkeen, kotiin piti tulla juoksujalkaa (päiväkoti viereisessä talossa, mutta yksin ei tietenkään saanut kotiin mennä, aina piti olla hakija).
Olen syntynyt 61 v. Kun opin pyörimään muuallakin kuin kotipihassa hain iskälle kaljaa ja tupakkia viikonloppuisin ja sain siitä karkkirahaa niin paljon että hampaani olin osittain ihan risat.En kuitenkaan valita koska ne saatiin kuntoon siksi että perin äitini keltaisen hammasluun.
Vierailija kirjoitti:
Se aika kun kamerat eivät olleet yleisiä. Useimmilla perheillä oli joku eno tai setä jolla oli kamera ja joka kehitti kuvat itse pimeässä huoneessa ja oli vastuussa koko suvun kuvista.. Minullakin kaikki lapsuuskuvat ovat enon ottamia ja kehittämiä. Ja monet naiset olivat kameraujoja, eivät suostuneet kuvattavaksi ollenkaan. Miten onkaan ajat muuttuneet! Nyt kaikilla kamera kädessä jatkuvasti ja tytöt kuvaavat itse takapuolensa ja laittavat nettiin.
Ja silloin kameroihin piti ostaa sellaiset kertakäyttösalamavalot. Oli kuutioita joissa oli neljä salamaa eli yksi salamavalovälähdys per kuution sivu. Se salamavalokuutio sitten pyöri samalla kun latasit kameran eli se kamera piti virittää eli siirtää tyhjä filmi kohdille että kuvan pystyi ottamaan.
Kylläpä kuvaaminen oli silloin tyyristä kun ajattelee että piti ostaa filmirulla, salamavalot sekä vielä kehittää paperikuvat eikä koskaaan voinut olla varma että miten kuva onnistui ennen kuin sai ne kuvat kehityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.
Mulla ainakin oli vielä lisäksi pääsykokeet oppikouluun pyrkiessäni;60-luvun lopulla ja pääsykokeen tulos ratkaisi pääsyn keskikouluun, eikä pelkästään kansakoulun todistuksen keskiarvo.
Pääsykokeissa testattiin äidinkielen taito ja matemaattinen osaaminen.
Miten kävisi nykyisille 4-luokkalaisille, jos joutuisivat samaan koneeseen kuin me aikoinamme?
Synnyin vuonna -64, eli olin eka vuotta, jolloin oli vain peruskoulu, ja ala-aste. Paras silloinen kaverini oli päässyt oppikouluun vuotta aikaisemmin. Ja kaveruus loppui, koska kai olin vain tavallinen pulliainen enkä mitään oppikoulumateriaalia.
Ala-asteelta muistan vain kaiken sen joukko-opin: unioni, leikkaus... paljonkohan siitä oli hyötyä? Mutta sentään yläaste ja lukio sujuivat kunnialla, ilman joukko-oppia!
Peruskoulu tuli Suomeen portaittain ylhäältä alas, eli Lapista aloitettiin ja helsinkiläiset muuttuivat peruskoululaisiksi ihan viimeisinä. Siellä, missä minä asuin, eli Lounais-Suomessa, -64 syntyneet olivat viimeinen ikäluokka, joka pyrki oppikouluun neljänneltä luokalta. Minä olen kuusvitosia enkä enää joutunut pyrkimään. Vanhoista luokkakuvistani sen näkee hyvin. 1-4 luokkien vuositaulussa lukee X.n kansakoulu, mutta viidennen ja kuudennen luokan kuvissa onkin jo X:n ala-aste. Viidennelle luokalle menin syksyllä 1976.
Ohis, mutta itsekin Lounais-Suomesta ja olin kokeiluperuskoulussa. Ei ollut muuten kovin kivaa; kirjat olivat monisteina ja hajoilivat. OPS tuntui muuttuvan vähän väliä. Onneksi olin tarpeeksi vanha, etten joutunut kajoamaan joukko-oppiin... en tajunnut siitä mitään, kun nuoremmat kyselivät apua. Pointtina siis se, että kokeiluperuskouluja, jotka muuttuivat peruskouluiksi oli muuallakin kuin Lapissa. Oli hismaktin vaikeaa siirtyä sieltä lukioon! Kaikki meni uusiksi, kun joutui totuttautumaan "oppikoulumaiseen" opetukseen, maikkoihin jne. Kävin vain vuoden lukiota, menin töihin ja parin vuoden päästä iltaoppikouluun, josta sitten kirjoitin yo:ksi.
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alussa oli joku ihme limonaati buumi ja alettiin itse tehdä limonaatia kotona. Ostettiin esanssia apteekista eri värisinä, lisättiin vettä ja sokeria ja sitten sitä punaista tai vihreää ylimakeaa litkua juotiin jonkin aikaa kunnes palattiin ostolimuihin. Elämän täyttymys oli kun isä kantoi kesällä kaupasta limsakorin. Mökillä ei ollut sähköjä joten limut ja kaljat laitettiin järveen viilentymään.
Juu ja sitten oli mustaakseni Rymd nimistä jauhetta joka sekoitettiin veteen niin sai mehua jota mainostettiin että korvaa limonaadin. Limonaadeista muistan Hartwallin Sweet Grapen joka oli sellaisen vihreän keltaista limonaadia. Sitten vuonna -76 oli Olympia nimistä limpparia. Akua Ankka ja Roope Setä limonadeja oli myös.
Koulussa oli raittiusviikot ja raittiuskirjoituskilpailut. Muistan kun yhtenä vuotena oli raittiusviikon slogan "Haista maista kesä tupakatta tottakait".
Sitten muistan kun koulussa esiteltiin lehdet nimeltä Koululainen sekä Joka poika joita sai tilata kotiin.
Koulussa harjoiteltiin myös kaunokirjoitusta ja ainevihkoon piti kirjoittaa kaunokirjoituksella aine. Minä en tykännyt ainekirjoituksesta yhtään kun oli siihen aikaan tosi huono mielikuvitus, ja huono käsiala. Tänä päivänä sujuisi ainekirjoitus paljon paljon paremmin vaikka käsiala ei ole ainakaan parantunut niistä ajoista..
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan "volgan sientä " tai terveyssieneksi jotkut kutsuivat. Epämääräisen näköinen möykky. Ilmeisesti jokin sieni oli. Laitetiin veteen ja jotakin piti lisätä, olikohan sokeria ,tietyn ajan jälkeen piti juoda tietty määrä , tämän piti olla hyvä terveydelle.mitähän se oikein oli ja teki ?
Kombuchaa! Ja tämä on faktaa. Meilläkin oli Volgan sientä. :D
Radiossa oli tunnin mittainen äänensiirtoketjun mittaustauko. Oon aina miettinyt, että millainenhan se ketju oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan kangaskenkiä joiden nimi oli Pam tai Pam Pam. Muistuttivat vähän tennareita mutta olivat modernimmat, tummansiniset olikohan muita värejä. Muistan kun pitkän tahtomisen jälkeen sain sellaiset , kyllä oli askel kevyt ja pää pystyssä.
Ne oli Lokit myohemmin (LOKKI)
Oli Pamit ja niiden melkein samanlaiset vastineet Jamit. Minulla oli kirkkaan keltaiset Pamit. Pitäisin vieläkin, olivat hyvät jalassa. Nyt on vanhuksella *heh* punaiset Vansit. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen muistan kun söin ekan kerran jugurttia, se oli mustikkajugurttia valkoisessa kuutionmuotoisessa purkissa. Oli niin hyvää!! Muistaakseni v. 1968 tai -69. Kun käytiin äidin kanssa kaupungilla, saatiin juoda siskon kanssa puoleksi Orana-limpparia ja viinerit, juhlaa! 60-luvulla ei ainakaan meillä ollut hiuksille hoitoainetta, pelkästään shampoota, joten mun luonnonkiharat hiukset olivat aina pesun jälkeen täydellistä hamppua! Talvella ei meidän K-kaupassa myyty jäätelöä! Maito myytiin irtona pääläriin. Makaronivelli ja maitopottu olivat arkiruokaa. Viikonloppuna syötiin lihaa ja kalaa. Appelsiineja sai vaan lapset ja nekin puolitettiin siskon kanssa. Meillä oli ulkovessa, vaikka asuttiin kaupungissa. Mustalaisia kävi ovella myymässä liinoja ja povaamassa. Äiti monesti osti liinan! Sitä ei saanut kertoa isälle! Kävin ostamassa äidille tupakkaa kioskilta. Televisio oli tietty mustavalkoinen ja muistan vieläkin "Peyton Placen"-tunnusmusiikin. Isä sai palkan ja tilinauhan (se oli oikeasti paperinauha) kirjekuoressa. Naiset eivät mielellään liikkuneen julkisesti ilman hattua tai vähintään huivia! Housupuku naisilla oli suuri ihme! Peruukit tulivat muotiin. Naapurin tädillä niitä oli peräti kolme ja uusinta käytiin tietysti katsomassa kahvitellen. Käytiin kylässä ainakin kerran viikossa ja kotiin tuli vieraita ainakin yhtä usein. Lasten syntymäpäiviä ei meillä vietetty vasta kun 70-luvulla kun olin jo koululainen.
Muistan myös sen ensimmäisen mustikkajogurtin, koko perhe sitä maisteli hämmästyneenä.
Kun pikkuveli syntyi ja oli sellainen vuoden kahden ikäinen pallero 60-luvun lopulla, niin jugurtteja alkoi olla kaupassa. Muistan elävästi kuin velipoika (nyt iso, kalju ja 55-vuotias ukonköriläs) istui Alvar Aallon suunnitteleman punaisen keittiönpöydän ääressä ja veteli Valion banaani- ja hedelmäpommijugurtteja pulleat posket ihan jugurtissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se aika kun kamerat eivät olleet yleisiä. Useimmilla perheillä oli joku eno tai setä jolla oli kamera ja joka kehitti kuvat itse pimeässä huoneessa ja oli vastuussa koko suvun kuvista.. Minullakin kaikki lapsuuskuvat ovat enon ottamia ja kehittämiä. Ja monet naiset olivat kameraujoja, eivät suostuneet kuvattavaksi ollenkaan. Miten onkaan ajat muuttuneet! Nyt kaikilla kamera kädessä jatkuvasti ja tytöt kuvaavat itse takapuolensa ja laittavat nettiin.
Ja silloin kameroihin piti ostaa sellaiset kertakäyttösalamavalot. Oli kuutioita joissa oli neljä salamaa eli yksi salamavalovälähdys per kuution sivu. Se salamavalokuutio sitten pyöri samalla kun latasit kameran eli se kamera piti virittää eli siirtää tyhjä filmi kohdille että kuvan pystyi ottamaan.
Kylläpä kuvaaminen oli silloin tyyristä kun ajattelee että piti ostaa filmirulla, salamavalot sekä vielä kehittää paperikuvat eikä koskaaan voinut olla varma että miten kuva onnistui ennen kuin sai ne kuvat kehityksestä.
Sanos muuta! Ja kameratkin olivat kalliita.
Muistan filmien kehittämisestä sellaisen jutun, että meillä meni usein osa lomakuvista tai synttärikuvista plörinäksi kun äiti oli onneton kuvaaja. Kun kuvat haettiin suurella innolla kehityksestä, joukossa oli aina useampi kuva josta ihmettelyn jälkeen tajuttiin että äiti oli kuvannut oman silmänsä (kamera väärinpäin kädessä) tai sylinsä (ottanut vahingossa kuvan kameraa pidellessä). Lisäksi kun kuva edes jotenkuten onnistui, horisontti oli aina vinossa! 🤣 Varsinkin lomakuvat, joissa joku poseerasi merimaiseman edessä olivat hulvattomia, kun näytti että meri "valuu" toiseen kulmaan.
Isä oli parempi kuvaaja (lue: omasta mielestään suuri taiteilija). Isän kuoleman (2007) jälkeen löydettiin hänen tavaroistaan ikivanha kamera, taisi olla Leica(?). Yllättäen kamerassa oli filmi, jonka sitten kehitimme. Siinä oli ihan kohtuullisen näköisiä kuvia (diakuvia muuten) 60-luvun alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.
Mulla ainakin oli vielä lisäksi pääsykokeet oppikouluun pyrkiessäni;60-luvun lopulla ja pääsykokeen tulos ratkaisi pääsyn keskikouluun, eikä pelkästään kansakoulun todistuksen keskiarvo.
Pääsykokeissa testattiin äidinkielen taito ja matemaattinen osaaminen.
Miten kävisi nykyisille 4-luokkalaisille, jos joutuisivat samaan koneeseen kuin me aikoinamme?
Synnyin vuonna -64, eli olin eka vuotta, jolloin oli vain peruskoulu, ja ala-aste. Paras silloinen kaverini oli päässyt oppikouluun vuotta aikaisemmin. Ja kaveruus loppui, koska kai olin vain tavallinen pulliainen enkä mitään oppikoulumateriaalia.
Ala-asteelta muistan vain kaiken sen joukko-opin: unioni, leikkaus... paljonkohan siitä oli hyötyä? Mutta sentään yläaste ja lukio sujuivat kunnialla, ilman joukko-oppia!
Peruskoulu tuli Suomeen portaittain ylhäältä alas, eli Lapista aloitettiin ja helsinkiläiset muuttuivat peruskoululaisiksi ihan viimeisinä. Siellä, missä minä asuin, eli Lounais-Suomessa, -64 syntyneet olivat viimeinen ikäluokka, joka pyrki oppikouluun neljänneltä luokalta. Minä olen kuusvitosia enkä enää joutunut pyrkimään. Vanhoista luokkakuvistani sen näkee hyvin. 1-4 luokkien vuositaulussa lukee X.n kansakoulu, mutta viidennen ja kuudennen luokan kuvissa onkin jo X:n ala-aste. Viidennelle luokalle menin syksyllä 1976.
Ohis, mutta itsekin Lounais-Suomesta ja olin kokeiluperuskoulussa. Ei ollut muuten kovin kivaa; kirjat olivat monisteina ja hajoilivat. OPS tuntui muuttuvan vähän väliä. Onneksi olin tarpeeksi vanha, etten joutunut kajoamaan joukko-oppiin... en tajunnut siitä mitään, kun nuoremmat kyselivät apua. Pointtina siis se, että kokeiluperuskouluja, jotka muuttuivat peruskouluiksi oli muuallakin kuin Lapissa. Oli hismaktin vaikeaa siirtyä sieltä lukioon! Kaikki meni uusiksi, kun joutui totuttautumaan "oppikoulumaiseen" opetukseen, maikkoihin jne. Kävin vain vuoden lukiota, menin töihin ja parin vuoden päästä iltaoppikouluun, josta sitten kirjoitin yo:ksi.
Mä olen Helsingissä syntynyt vuonna 1960. Ilmeisesti aika viimeistä ikäryhmää, joka just vältti peruskoulun. Valmistuin oppikoulusta vuonna 1976 viimeisessä porukassa. Seuraavana syksynä kaikki Suomen koululaiset aloittivat peruskoulussa.
Ihan hauska olla tälläinen dinosaurus menneiltä ajoilta! :D
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli raittiusviikot ja raittiuskirjoituskilpailut. Muistan kun yhtenä vuotena oli raittiusviikon slogan "Haista maista kesä tupakatta tottakait".
Sitten muistan kun koulussa esiteltiin lehdet nimeltä Koululainen sekä Joka poika joita sai tilata kotiin.
Koulussa harjoiteltiin myös kaunokirjoitusta ja ainevihkoon piti kirjoittaa kaunokirjoituksella aine. Minä en tykännyt ainekirjoituksesta yhtään kun oli siihen aikaan tosi huono mielikuvitus, ja huono käsiala. Tänä päivänä sujuisi ainekirjoitus paljon paljon paremmin vaikka käsiala ei ole ainakaan parantunut niistä ajoista..
Ainekirjoitukset! Voi luoja, ja ne opettajien klassikkoaiheet: "Mikä haluan olla isona?"
Mä olin ollut kesälomalla mummin ja ukin luona kun olin 8-9-vuotias. Ukkini suvulla oli kauppa. Olin väkisin tunkenut kauppaan "töihin", "palvellut" asiakkaita ja yrittänyt lyödä ikivanhaan amerikkalaiseen kassakoneeseen hintoja sun muuta.
Koulussa syksyllä tuli tietysti tuo aihe, mikä haluan olla isona ja minä kirjoitin rehellisesti että "kaupan myyjä" kun kaikki muut oppilaat ymmärsivät kirjoittaa sopivan hienoja ammatteja itselleen, insinöörejä, ekonomeja, lentoemäntiä, ja mitä noita nyt oli. Mun kaupanmyyjätoiveelle on perheen parissa naurettu ihan viime aikoihin, etenkin siksi että olen koko porukassa ainoa joka on yliopistosta valmistunut ja akateemisella uralla. Minkä kaupanmyyjän maailma minussa menettikään! :D
Se aika kun kamerat eivät olleet yleisiä. Useimmilla perheillä oli joku eno tai setä jolla oli kamera ja joka kehitti kuvat itse pimeässä huoneessa ja oli vastuussa koko suvun kuvista.. Minullakin kaikki lapsuuskuvat ovat enon ottamia ja kehittämiä. Ja monet naiset olivat kameraujoja, eivät suostuneet kuvattavaksi ollenkaan. Miten onkaan ajat muuttuneet! Nyt kaikilla kamera kädessä jatkuvasti ja tytöt kuvaavat itse takapuolensa ja laittavat nettiin.