60-luvulla syntyneet, muistoja!

Jos vertaa tähän aikaan niin Suomessa ei ennen 80-lukua juuri ollut mielenterveyspotilaita avohoidossa, sillä diagnosoidut olivat kaikki visusti laitoksissa ja ne loput yrittivät salata sairautensa, eikä ollut masentuneita tai kiusaamisesta traumatisoituneita, miehetkin sai kähmiä naisia vapaasti tilaisuuden tullen, sitä pidettiin ihan normaalina hyväksyttävänä.  

Tuberkuloosi, parantolat, joulumerkit ja joulumerkkikodit. Se kaikki oli todella pelottavaa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Joulumerkkikodit

Hammaslääkärissä oli avohihnavetoinen  pora, joka piti samanlaista ääntä kuin kiduttajan pora "Maratoonari" -elokuvassa. Sen päälle se poraaminen sattui niin vallan **lvetisti. Mopona oli broidin lähes 10-vuotta vanha ritsa joka oli koko ajan enempi ja vähempi rikki jostain.

Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja se toinen oli suorastaan ylellisyyttä. Radiona oli "Pikku Matti" kaksiputkinen putkiradio josta nipin napin sai puheesta selvää. Musiikin kuuntelu ei ollut todellakaan mikään nautinto.

Onneksi oli lukeminen ja pakenin romaanien maailmaan jo varsin pienenä. Uskon lukeneeni tuhansia kirjoja siinä 8...17 ikävuosien välillä Tarzaneista maailmankirjallisuuden klassikkoihin. Mä en olisi mä ilman noita luettuja kirjoja. Mutta kuuskytluvusta ja sieltä kodin ulkopuolisesta maailmasta en oikein keksi myönteistä muisteltavaa kovinkaan paljoa.

En muista muuta kun että synnyin n. 1961. Olin edellisessä elämässä maanviljelijän tytär ja myöhemmin piika. Kuolin Niuvanniemen mielisairaalassa n. 1997 ehkä 36-vuotiaana. Synnyin uudelleen poikana vuonna 1999.

Vierailija kirjoitti:

En muista muuta kun että synnyin n. 1961. Olin edellisessä elämässä maanviljelijän tytär ja myöhemmin piika. Kuolin Niuvanniemen mielisairaalassa n. 1997 ehkä 36-vuotiaana. Synnyin uudelleen poikana vuonna 1999.

Meissä 1961 syntyneissä ei montaa piikaa olekaan.

Kekkonen oli tosiaan synonyymi presidentille, ja Ahti Karjalainen vilahti tankerovitseissä. Muut poliitikot vaikuttivat toistensa klooneilta isoissa pulisongeissaan ja karvahatuissaan. Kylmillä ilmoilla etsittiin takiksi (perintö)turkki ja karvahattu lapsillekin. Muuten käytettiin toppatakkia ja -housuja ja itsetehtyjä villavaatteita. Hienoimmassa karvahatussa oli vielä häntä mukana.

Ruoka tehtiin kotona, ja ruokatrendien aallonharjalla oli lehti nimeltä Kasari. Meillä käytettiin mausteita sen verran, että kaverit kieltäytyivät syömästä meillä yhtään mitään. Ruoka oli muualla kuin kotona pääsääntöisesti mautonta. Eipä ihme, että koulun tilliliha oli suosikkikouluruokani - siinä maistui sentään tilli. Jossain vaiheessa muotiin tuli makkarakuppi, paksusta berliininmakkarasta leikattu siivu, joka täytettiin porkkanamuhennoksella. Veriletutkin tehtiin verestä, jota sai ostaa kaupasta ja jota piti aluksi vatkata.

Pelottavia asioita olivat öljykriisi, kylmä sota, asevarustelu, nootti (vaikka ei tiennyt, mitä ne tarkoittavat), Neuvostoliitto (johon isovanhemmat suhtautuivat vihamielisesti), hongkongilainen, reiät hampaissa ja kadonneet liftarit, joista olin nähnyt etsintäkuulutuksia. Sen sijaan lapset saivat roikkua auton ikkunoista ilman turvavöitä, soudella itsenäisesti ilman pelastusliivejä, eikä pyöräilykypäristä ollut kukaan kuullutkaan. Heijastimista muistutettiin aina syksyisin ja niitä jaettiin myös koulussa.

Meillä kotona sensuroitiin lasten leluja ja kirjoja, jotta ei tulisi liikaa kapitalistisia vaikutteita. Sensuurilistalla olivat mm. barbit, Monopoli, Disneyn kirjat ja kasetit. Elokuvateatterit olivat lähes pannassa, mutta työväen teatterin näytöksiin päästiin. Olisin halunnut mennä partioon, mutta en päässyt, mutta tilalle ehdotettiin pikkupioneereja. Englantia sai kuitenkin opiskella, mm. Neil Hardwickin Hello, Hello, Hello - sarjasta, joka taisi olla ensimmäinen lapsille suunnattu kieliohjelma tv:ssä.

1604 ja 1604 ovat tainneet elää lapsuuttaan 1950-luvulla, ja telkkarimuisto on tullut myöhemmältä vuosikymmeneltä. Vain syrjäisimmällä maaseudulla saattoi olla tuollaista 60-luvulla, mutta siellä telkkaria käytiin katsomassa siinä talossa, jossa se siihen aikaan jo oli. Samassa talossa saattoi olla myös valtion puhelin, kun olivat vähän paremmin varustautunutta väkeä.  Milloin viimeiset Joulumerkkikodit lopetettiin?  Näiden seutujen viimeinen keuhkotautiparantola muutettiin mielisairaalaksi 1975, tai siis psykiatrinen sairaala se virallisesti oli.

Neil Hardwickin aivan ihana englannin opetussarja lapsille

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/hello-hello-hello

Oli vähän pelottavakin ja ehkä siksi tosi tehokas. Osasin ensimmäiset sanat englantia ennenkuin osasin kirjoittaa suomea.

Sen muistan kun söin ekan kerran jugurttia, se oli mustikkajugurttia valkoisessa kuutionmuotoisessa purkissa. Oli niin hyvää!! Muistaakseni v. 1968 tai -69.  Kun käytiin äidin kanssa kaupungilla, saatiin juoda siskon kanssa puoleksi Orana-limpparia ja viinerit, juhlaa! 60-luvulla ei ainakaan meillä ollut hiuksille hoitoainetta, pelkästään shampoota, joten mun luonnonkiharat hiukset olivat aina pesun jälkeen täydellistä hamppua! Talvella ei meidän K-kaupassa myyty jäätelöä! Maito myytiin irtona pääläriin. Makaronivelli ja maitopottu olivat arkiruokaa. Viikonloppuna syötiin lihaa ja kalaa. Appelsiineja sai vaan lapset ja nekin puolitettiin siskon kanssa. Meillä oli ulkovessa, vaikka asuttiin kaupungissa. Mustalaisia kävi ovella myymässä liinoja ja povaamassa. Äiti monesti osti liinan! Sitä ei saanut kertoa isälle! Kävin ostamassa äidille tupakkaa kioskilta. Televisio oli tietty mustavalkoinen ja muistan vieläkin "Peyton Placen"-tunnusmusiikin. Isä sai palkan ja tilinauhan (se oli oikeasti paperinauha) kirjekuoressa. Naiset eivät mielellään liikkuneen julkisesti ilman hattua tai vähintään huivia! Housupuku naisilla oli suuri ihme! Peruukit tulivat muotiin. Naapurin tädillä niitä oli peräti kolme ja uusinta käytiin tietysti katsomassa kahvitellen. Käytiin kylässä ainakin kerran viikossa ja kotiin tuli vieraita ainakin yhtä usein. Lasten syntymäpäiviä ei meillä vietetty vasta kun 70-luvulla kun olin jo koululainen.

Jännä että olen vm -64 mutta käynyt aina peruskoulua kylläkin. Aika moni muu täällä käynyt keski koulua? Ehkäpä riippui paikasta.

Mulla oli sellanen jännä pitkä apinan koura joka oli selän raaputin ja muistan sellaisen metallisen rasian jossa oli ollut suklaa konvehtaja ja se oli metallia ja siihen oli pieni avain.

Koulusta muistan kun kolmannella alkoi englanti. Kirjassa oli Jack ja Jill ja koira Spot.

Sark kirjoitti:

Jännä että olen vm -64 mutta käynyt aina peruskoulua kylläkin. Aika moni muu täällä käynyt keski koulua? Ehkäpä riippui paikasta.

Mulla oli sellanen jännä pitkä apinan koura joka oli selän raaputin ja muistan sellaisen metallisen rasian jossa oli ollut suklaa konvehtaja ja se oli metallia ja siihen oli pieni avain.

Koulusta muistan kun kolmannella alkoi englanti. Kirjassa oli Jack ja Jill ja koira Spot.

Se oli ihan paras oppikirja. Varsinkin Spot <3

Englannin tunnilla kaikille keksittiin englantilainen nimi, itse olin Jane.

Potkukelkalla tai hiihtäen mentiin kouluun, noin 3 km matka.

Koulussa oli nälkäpäivä kerran vuodessa, puolet porukasta sai herkkuruokaa ja puolet velliä.

Luokkamme järjesti myyjäisiä ja keräsi jätepaperia, pääsimme näin pitkälle luokkaretkelle.

Ruokakaupat menivät aika  aikaisin kiinni ja olivat aina sunnuntait kiinni.

Syksyllä oli puolukkapäivä koulussa. Silloin ei menty kouluun vaan jokainen meni keräämään puolukkaa ja ne tuotiin koulun keittiöön. En muista kuinka monta litraa piti tuoda.

Koulussa ruoka ei aina maistunut, koska se ei ollut useinkaan kovin hyvää. Joskus pelkän jännityksen takia en saanut kunnolla syödyksi.

Iltapäivällä olikin sitten kiljuva nälkä. Kotiin piti kuitenkin vielä kävellä kolme kilometriä.

Kotona ei ollut iltapäivällä ketään. Isommat sisarukset olivat vielä koulussa ja vanhemmat töissä.

Opin jo tosi varhain laittelemaan itselleni syötävää. Paistoin kananmunia, tein lämpimiä leipiä jos aineksia löytyi ja kokkailin paljon muutakin. Sitten olikin kiva ryhtyä katsomaan kerran viikossa iltapäivällä tulevaa Mustaa oria telkkarista, tai sitten Pata kakkosta paremman ohjelman puutteessa. Myös joitain Terveys-ruutuja tai vastaavia ohjelmia näki joskus iltapäivisin.

Aku Ankka tuli kerran viikossa ja se olikin viikon kohokohta.

Alkuillasta tuli Pikku kakkonen ja se piti aina katsoa.

Kengät oli aina vähän liian isot kun niihin ostettiin kasvunvaraa.

Oli kyllä hienoa aikaa tuo 60-luku.

Vaikka aika vähän muistan.

Olen -68.

Vierailija kirjoitti:

Mummilassa:

Myrna kahviastiasto.

Käkikello.

Aniskarkit ja pihlajanmarjakarkit.

Kamforintipat ja hermopumpuli.

Kellari ja vintti täynnä tavaraa ja siellä haisi ummehtuneelta, mutta meillä lapsilla oli siellä hyviä piilopaikkoja kun leikittiin piilosta.

Meillä kyllä ihan omassa kotona oli Myrna-astiasto juhla-astiastona, kuten tuntui olevan joka toisessa kodissa siihen aikaan, sehän oli kuuminta hottia 70-80-luvuilla juhla-astiastona.

Kummallakaan mummollani ei Myrnaa ollut. Toki niitä varmaan mummoloissakin 70-luvullakin oli, mutta juuri tuohon aikaan se oli erittäin suosittu astiasto myös tavallisissa kolmi-nelikymppisten perheissäkin. Astiastohan on jo 30-luvulla suunniteltu, joten tokihan sitä on käyttänyt useammatkin sukupolvet.

70-luvulla muistan Myrna-astiastolla olleen vielä jonkunlainen statusarvo ja ne otettiin meilläkin käyttöön vain isompina juhlapäivinä hopealusikoiden kera. Oltiin siis tavis duunariperhe.

Meilläpä kävi 60-70luvulla K-kaupan kauppa-auto keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kauppakassi ja rahapussi sekä ostoslista jätettiin eteiseen ja tuttu kauppias sitten otti kassin, pakkasi tavarat ja rahasti, palautti täyden kassin kuitin kanssa eteiseen. Olin välillä riipustanut jäätelötuutin listan loppuun ja kyttäsin milloin kauppakassi tulee eteiseen ja auto häipyy. Kassin tyhjennys ja jäätelön syöntiin. Meitä oli 6 lasta isä ja äiti ja joka hemmetin kerta ostettiin 6 pussia tai purkkia maitoo. Nykyisen S-ryhmän kauppa-auto kävi tiistaisin ja torstaisin mutta ei me sieltä ostettu. Leikittiin läheisellä vuorella, tehtiin nuotio rantaan ja paistettiin onkimamme kalat ja uitiin, otettiin aurinkoa ja soudeltiin. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa ja kesävaate oli uikkarit ja läpsyt. Ei meitä vahdittu mitenkään, kai vanhemmat sen verran vilkaisi että kaikki kakarat oli illalla sängyissään.

Pitäiskö jonkun avata uusi keskustelupalsta meille aikuisille, kypsille naisille, ja miehillekin?

Vierailija kirjoitti:

Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.  

Meidän lähiössä oli kyllä jo jokseenkin joka perheellä auto. Äidillä oli kauppakassina Fiat 600, jolla tehtiin päiväretkiäkin. Naapurin papalla oli auto, jonka hän käynnisti ulkopuolelta kampea veivaamalla. Turvavöitä ei ollut koskaan takapenkeillä ja edessäkin vain uusissa autoissa. Autoissa ei pidetty valoja päällä kuin ihan pimeässä.