60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Mä muistan jotenkin niin elävästi sen mansikan makuisen max factoryn roll-on huulikiillon. Lasituubi, punaisia kuvioita. Ja Ricillsin kakkumaskaran ja sen paksun, kökkösen harjan johon syljettiin. Blase hajuvesi, Teinitalo, Kultsa, Elannon baarit.
Kyllä rakastuin The Quest-sarjan nuoreen Kurt Russeliin ja Tim Mathesoniin. Esitettiin 70-luvun lopulla. Samoin mennään bussilla oli hupia.
Vierailija kirjoitti:
joku kriisi oli 60- luvulla, oliko Suezin kriisi, ja ydinsotaa pelättiin. koulussa harjoiteltiin väestösuojaan menemistä ja voi miten kammottavalta alaluokkalaisesta tuntui laskeutua kellariin, muistan ne kalseat seinät, sen kemiallisen käymäläsankon joka oli varattu sinne, ja se kumipuku kaasunaamareineen joka roikkui seinällä että joku pääsee tarkistamaan tilanteen. ei sinne suojaan varmaan olisi tosipaikan tullen kaikki mahtuneet, ja luulivatkohan oikeasti että siellä selvittäisiin. muutenkin me lapset pelättiin sotaa, tietysti vanhemmat olivat kertoneet omasta lapsuudestaan ja me ei ymmärretty että ei se pommihälytys tule rauhan aikana. kun vanhempamme rakensivat taloa, muistan kun isä ja muut miehet juttelivat. peltikattoa tekivät ja joku sanoi että tulee niin luja katto että kestää vaikka puukkoja sataisi. minä huolestuneena kysymään että kestääkö jos pommi putoaa, isä katsoi minua ja sanoi painokkaasti ´´kestää´´. ajattelin helpottuneena, että jos pommihälytys tulee kun olen koulussa en mene väestösuojaan vaan juoksen kotiin.
En nyt kirjoita sitä, mitä nyt vuosikymmeniä myöhemmin tiedän vaan sen, mitä 60-luvun lapsuudesta muistan:
Tsekkoslovakian miehitys taisi olla se, joka sai ihmiset pelkäämään sotaa. Jokseenkin samoihin aikoihin oli myös noottikriisi, jolloin Neuvostoliitosta tuli Suomelle jonkinlainen huomautus, jota lapsi ei tietenkään ymmärtänyt, mutta Kekkonen pelasti meidät.
Kennedyn murha, Kuuban kriisi ja Vietnamin sota vaikuttivat jollakin lailla myös suomalaislapsen arkeen, eli oli sitä me uutisista kuulimme ja mistä aikuiset puhuivat.
Suezilla tapahtui jotain, ja sinne riensi myös suomalaisia YK-sotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä käytin lapsena sukkia jotka kiinnitettiin sukkanauhaliiviin. Kuin stayupit.
Aika kuvottavaa.Näin se likainen mieli seksualisoi lapset ja sukkanauhaliivit, tuon entisaikojen naisten arkieloa huomattavasti helpottaneen keksinnön, ennen kuin sitten tuli nailonsukkahousut.
Joidenkin ihmisten mieleen ei mahdu kun minä ja minun seksuaalisuus. Namutädit ja -sedät ja heidän kapea elämänsä.
Aivan niin. En vieläkään huomaa mitään kuvottavaa kun katson säästämääni sukkanauhaliiviä:, jota olen pitänyt ollessani pieni lapsi: Liiviosa on haalean lohenväristä puuvillatrikoota hihaton aluspaita ,jossa roikkuu pienet sukkanauhat.
Sukat olivat muistaakseni melko paksut, hieman joustavat, Lököttivät nilkasta. Kuminauhalla lahkeesta kiristetyt shortsi-mittaiset alushousut puettiin muistaakseni koko komeuden päälle ainakin talvella, ettei viima käy sukan yläpuolelle.
Ei kyllä tule mieleen mitenkään stay-upsit (joita ei edes sukkanauhoilla laiteta kiinni, siksihän ne on just stay-upsit) eikä mikään kuvottavuus.
Yksinkertaisesti ei ollut olemassakaan sukkahousuja. Ainoat housumaiset vaatteet olivat äidin kutomat villahousut, ne kapealahkeiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kattelin myös Bonanza-lännensarjaa pikkulikkana, ja se tuli mustavalkeasta telkkarista jo 60-luvun lopulla ja väreissä myöhemmin. Pikku-Joe, ja se lihava äijä Hoss kuin myös heidän vanha isänsä jäänyt mielen kuviini. Oliks niitten äiti kuollut vai oliko siinä lännen talossa naista lainkaan, kun en muista, että olis ollut????:D
Manolito, eikös sekin ollu Bonanzassa?
Kahdeksan surmanluotia järkytti kovasti.
Lauantain toivotut levyt, loppupuolella oli muutama rokimpi biisi joita odotin käsi mankan rec-nappulalla valmiina, biisit alkoi kesken ja loppu kesken. Heikki Harmalla oli joku musaohjelma myös. Ei ollu youtubea :)
MANOLITO ei ollut Bonanzassa. Manolito oli oma sarja, en muista mikä sen nimi oli, ellei Manolito.
Ja sitten oli VIRGINIALAINEN. ... tulikohan se Tesvisiosta tms kanavasta joka ei näkynyt koko maassa. Ihan virginialainen!Eiks se ollut Karjatila High Chaparral, jossa oli Manolito?
Jep, ja Hoss myös, se iso vaalea mies. Tunnari tuli heti mieleen kanssa muistellessa..
Mutta muistatteko kun Spede teki niitä italolänkkäreitä*, joissa Esko Salminen näytteli Manolitoa - zaiajai ...
*) Spede kähvelsi hävyttömästi nimiä ja ihmistyyppejä elokuviinsa Speedy Gonzales mm. TV sarjoista ja Warner Bros piirretyistä nimiä Noin 7 veljeksen poika ja Hirttämättömät elokuviin.
mammanpoika kirjoitti:
Vähän kyllä epäilen että ei ole kovin montaa niin vanhaa täällä, ainakaan enää tähän aikaan.
Tämä kommentti oli kyllä hellyttävä. Hellan lettas. Mitä ajattelet meidän reilusti viiskymppisten tekevän iltaisin?
Köpötämme palvelutalon sänkyyn, (jossa on putoamisen estävät laidat) kun hoitaja on antanut iltalääkkeet.?
Sitten nukumme kusi housussa hampaaton suu auki ja korisemme.?
Niin vanhaa....tirsk, "vanhaa"...
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista tv-ohjelmista muistan Spede+shown, Hanskin ja Kivikasvot. Olin ihastunut George Dolivoon, eli Kivikasvot oli suosikkiohjelmani. Kaikki suomalaiset sarjat olivat pitkään mustavalkoisia.
Vanhemmat katsoivat Naapurilähiötä. Itsestäni se oli tylsä, mutta yhden nuoren näyttelijän etunimi oli Pilvi, ja minusta se oli aivan ihana ja ihmeellinen etunimeksi.
Toivotaan, toivotaan oli musiikkiohjelma, juontajana muistaakseni Timo T. A, Mikkonen. Siellä esiintyi mm. Freeman, jonka Ajetaan me tandemilla -kappaletta sitten hoilattiin joka paikassa.
TV:ssä oli kuuluttajat, ja he olivat yleensä kaikki missejä, ja aina niin kauniita.
Telkkua ei kuitenkaan katsottu paljon, lapset olivat yleensä aina ulkona leikkimässä.
Eka tai tokaluokalla koulun pihalla leikittiin jotain piirileikkejä. Muistaako kukaan esim. yhtä, jossa laulettiin 'Kävin eilen leffassa, leffassa, leffassa - Mitä siellä näyteltiin, näyteltiin, näyteltiin? ...''
Näitä leikkejä oli paljon, ensin yksi oli keskellä ja lauloi 'soolon', lopulta joku piiristä sitten pääsi tämän laulajan valitsemana keskelle, ja sitten alkoi uusi kierros. Muista en muista edes alkusanoja, vain tuon leffajutun.
Toivotaan toivotaan ohjelmaa juonsivat alussa Jukka Virtanen ja Helena Kokko. Timo T.A. Mikkonen ei minun mielestäni ollut siinä ohjelmassa, eikä tuo alla olevan linkin sivukaan häntä mainitse.
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Olin itse yhdessä Toivotaan toivotaan ohjelmassa mukana avustajana ja haastateltavana, kun ohjelma kiersi kouluissa tekemässä ohjelmia. Ohjelman teossa meni käytännössä koko päivä ja sitä tehtiin pätkissä, joista sitten koostivat 15-20 minuuttia pitkän koululta. Ohjelma tuli ulos muutama viikko myöhemmin.
Minä ja kolme muuta avustamassa ollutta saimme Yleltä päivän palkan ja se oli varsin hyvä korvaus oppikoululaiselle. Tein seuraavana vuonna sitten ensimmäisen veroilmoitukseni kun tulo piti ilmoittaa. Taisin olla 13v siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta nyt täytyy jatkaa, kun huomasin tutun tunnarin tuon Lightning Treen sivupalkissa.
Veijareita ja Pyhimyksiä! (The Persuaders) Roger Moore ja Tony Curtis! rakastin tätä sarjaa, vaikka sitä ei näköjään tehty kuin yksi kausi.
Tunnari:
Muistan myös tuon Veijareita ja Pyhimyksiä! Silloin aikanaan oli vain kaksi tv-kanavaa eikä kakkonen näkynyt meillä kunnolla. Kaikki katsoivat, jos katsoivat, samoja ohjelmia. Se oli sitä yhtenäiskulttuuria se. Mitäs tv- sarjoja muistankaan.. Kuuden miljoonan dollarin mies, Näkymätön mies, Canon, sheriffi McCloud, Tsaarin kuriiri, Smith&Jones ( Pete Duel and Ben Murphy!), Rin-tin-tin, Lassie, suomalainen kauhusarja "pidättekö ostereista" jne. Sarjakuvina luettiin mm. Tex Willer, Asterix, Korkeajännitys, Nakke Nakuttaja, Mustanaamio, Tarzan (Aku Ankan lisäksi). Joku tuossa alussa mainitsi Rymdin josta tehtiin jotain juomaa, olin kokonaan unohtanut senkin. Juustolaatuja oli tasan kaksi, Edam ja Emmental sekä Koskenlaskija sulatejuusto. Nämä lapsuusmuistot 70-luvulta, 60-luvusta en paljon muistakaan, olen -63 syntynyt mies. Ekan kouluvuotenani käytiin koulua myös lauantaina.
Ashtonin perhe oli myös kiva sarja, mustavalkoinen vielä. Kertoi sota-ajasta.
Ei, kyllä se oli yleisesti ottaen väreissä kuvattu, vain muutama jakso oli mustavalkoinen jonkin paikallisen lakon takia. Tykkäsin sarjasta lapsena kovasti, ja kun se tuli tässä 2010-luvun taitteessa MTV Sarja -kanavalta, katsoin sen uudestaan, ja yhtä hieno katsomiskokemus se oli näin aikuisenakin. Sota-ajan Britannian surut ja vähän riemutkin oli hienosti taltioitu loistavin näyttelijäsuorituksin. Kaikkein hauskinta oli nähdä Jim Bergerac ja Tom Barnaby nuorena miehenä, sillä John Nettles esitti lääkäri Ian Mckenzietä, joka meni Ashtonin perheen nuorimman tyttären kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo, jossa asuin oli täynnä lapsia. Koulun jälkeen kaikki kirmasivat ulos, heiteltiin palloa autotallien oviin ja tehtiin samalla erilaisia temppuja pallon kanssa, oli sulkapallokenttä ahkerassa käytössä, pojat ja tytöt yhdessä. TV: tä ei meillä vielä ollut, kaverin luona kävin katsomassa mustavalkoisesta tv:stä virginialaista, Rin Tin Tiniä ja Lassieta. Viikonloppuisin pääsi joskus elokuviin, lippu taisi maksaa markan, joka oli viikkorahani. Jerry Levis-leffat olivat mieluisia. Lauantaisin oli puoli päivää koulua, ja oli ihanaa, kun äidillä oli lämpöisiä pullia kotiin tullessa odottamassa, äitini oli kotirouva.
Voitteko kuvitella, mutta mä kävin ekan kerran elokuvateatterissa asuinkyläni läheisessä kaupungissa ensimmäisen kerran vasta joskus 70-luvulla ja eka elokuva oli muistaakseni Uuno Turhapuro-elokuva.
t. vm. -60
Elokuvissa käyminen oli aika harvinaista monessa paikassa. Olen myös -60 syntynyt ja taisin käydä ennen 10 ikävuotta vain kahdesti elokuvissa, vaikka asuimme keskisuuren kaupungin laidalla lähiössä. Kaupungissa oli silloin kuitenkin 4 hyvin menestyvää elokuvateatteria, mutta vaikka päiväohjelmissa olisi viikonloppuna ollutkin joku lapsille sopiva elokuva, niin ei niihin osannut kaivata. Oli niin paljon muuta mielenkiintoista puuhaa kaiken aikaa. Toisella kymmenellä teininä leffassa käynti alkoi kiinnostaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista tv-ohjelmista muistan Spede+shown, Hanskin ja Kivikasvot. Olin ihastunut George Dolivoon, eli Kivikasvot oli suosikkiohjelmani. Kaikki suomalaiset sarjat olivat pitkään mustavalkoisia.
Vanhemmat katsoivat Naapurilähiötä. Itsestäni se oli tylsä, mutta yhden nuoren näyttelijän etunimi oli Pilvi, ja minusta se oli aivan ihana ja ihmeellinen etunimeksi.
Toivotaan, toivotaan oli musiikkiohjelma, juontajana muistaakseni Timo T. A, Mikkonen. Siellä esiintyi mm. Freeman, jonka Ajetaan me tandemilla -kappaletta sitten hoilattiin joka paikassa.
TV:ssä oli kuuluttajat, ja he olivat yleensä kaikki missejä, ja aina niin kauniita.
Telkkua ei kuitenkaan katsottu paljon, lapset olivat yleensä aina ulkona leikkimässä.
Eka tai tokaluokalla koulun pihalla leikittiin jotain piirileikkejä. Muistaako kukaan esim. yhtä, jossa laulettiin 'Kävin eilen leffassa, leffassa, leffassa - Mitä siellä näyteltiin, näyteltiin, näyteltiin? ...''
Näitä leikkejä oli paljon, ensin yksi oli keskellä ja lauloi 'soolon', lopulta joku piiristä sitten pääsi tämän laulajan valitsemana keskelle, ja sitten alkoi uusi kierros. Muista en muista edes alkusanoja, vain tuon leffajutun.
Toivotaan toivotaan ohjelmaa juonsivat alussa Jukka Virtanen ja Helena Kokko. Timo T.A. Mikkonen ei minun mielestäni ollut siinä ohjelmassa, eikä tuo alla olevan linkin sivukaan häntä mainitse.
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Olin itse yhdessä Toivotaan toivotaan ohjelmassa mukana avustajana ja haastateltavana, kun ohjelma kiersi kouluissa tekemässä ohjelmia. Ohjelman teossa meni käytännössä koko päivä ja sitä tehtiin pätkissä, joista sitten koostivat 15-20 minuuttia pitkän koululta. Ohjelma tuli ulos muutama viikko myöhemmin.
Minä ja kolme muuta avustamassa ollutta saimme Yleltä päivän palkan ja se oli varsin hyvä korvaus oppikoululaiselle. Tein seuraavana vuonna sitten ensimmäisen veroilmoitukseni kun tulo piti ilmoittaa. Taisin olla 13v siinä vaiheessa.
Timo T.A. Mikkonen oli Ylellä Hittimittarin eka vetäjä ennen Mikko Alataloa.
Jossain vaiheessa oli muotia nalle-heijastimet, jotka laitettiin molempiin lahkeisiin vähän polven alapuolelle. Olisipa pysynyt ikuisesti muodissa.
Vierailija kirjoitti:
minttunekaksikunnonjokaytossa kirjoitti:
Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
70-luvun alku oli kaikella tapaa jänskää aikaa. Noita kyseisiä sarjoja katseltiin, nehän tuli peräkkäin iltauutisten jälkeen ja Yöjuttuhan päätti illan ohjelman. Sehän tuli niin käsittämättömän myöhään, kuin ilta kymmeneltä!
Spiritismiä pelattiin ja radiokohinasta yritettiin kuunnella viestejä avaruudesta. Kaukoputket oli kovassa suosiossa, kun taivaalta yritettiin pongailla kuuraketteja sekä tietenkin ufoja.
Aino Kassinen kertoi maagisia ennustuksiaan ja Uri Geller väänteli lusikoita ja siirteli kelloja. Myös mystisiä tarinoita kertoiltiin, suosituimpana varmaankin surupukuun pukeutunut katoava liftari.
70-luku ja etenkin sen alkupuoli oli mahtavaa aikaa. Silloin tehtiin kaikkea paljon ja nimenomaan ulkona. Sisällä oltiin ainoastaan sadepäivinä ja ehkä kaikkein kovimmilla pakkasilla, mutta muuten touhuttiin ulkona. Kesällä oltiin uimarannalla lähes aamusta iltaan, eikä siellä todellakaan oltu aurinkoa ottamassa, vaan se oli jatkuvaa toimintaa, jossa pääosassa oli tietenkin uiminen eri variaatioissaan (litta, pallolitta, hyppytornista hyppiminen monella eri lailla jne), pallopeleistä persmatti ja keinumatti oli uimarannalla kovia sanoja ja tottakai uimakopin oksan reijistä tiiraitiin tyttöjen puolelle, sekä ryömittiin uimakopin alla keräilemässä kolikoita.
Talvella rakenneltiin hyppyrimäkiä, lumilinnoja sekä luolastoja. Rattikelkoilla sekä minareilla laskettiin mäkeä, raivattiin suolle oma luistelurata, luisteltiin, hiihdettiin jne.
Hiihtokilpiluja järjesti monet eri tahot. Itse muistan osallistuneeni koulun kisoihin, koulujen välisiin, seurakunnan, tehtaan, karjalaisten (siis evakkojen lasten eri puolella Suomea), sekä tottakai oman seuran myös. Lusikoita kertyi vinot pinot.
Itselläni oli todella mahtava elinpiiri lapsuudessa. Asuin pikkukaupungissa omakotialueella ja kaikki oli lähellä. Pihan takaa alkoi mahtavat seikkailumetsät, käytännössä lähes pihasta pääsi valaistuille laduille (100 metriä matkaa, jonka pystyi menemään myös hiihtämällä), jotka vei ihan oikeaan hissilliseen laskettelurinteeseen. Uimarantaan oli vain muutama satametriä matkaa eikä kaupungin keskustaan ja kouluihinkaan ollut kuin kilometri matkaa. Kioskille ja lähimpään kauppaan noin puolikilometriä. Eli pyörällä pääsi nopeasti joka paikkaan.
Oli myös paljon upeita seikkailupaikkoja, vanha käytöstä poistettu mylly, kolmiomittaustorni, purkutuomion saaneita taloja, luoliakin läheltä löytyi, mutta kaikkein tärkein oli pihan takana ollut oma metsämme ja sen kallio jossa leikittiin ja seikkailtiin ja jonne rakensimme monelaisia majoja, korsuista korkealla puussa oleviin majoihin.
Kirjallisuudesta sen verran, että Enid Blytonin tuotanto oli kova sana tuolloin. Tottakai Viisikko, mutta myös Salaisuus ja Sos sarja, joka vasta tuli 70-luvulla. Myös Kim sarjan muistan 70-luvulta. Se oli tanskalainen ja Blytonin sarjoja jonkun verran rohkeampi sarja.
Olen erittäin onnellinen siitä, että synnyin nimenomaan 60-luvulla ja sen alkupuolella, enkä esimerkiksi 90- tai 2000-luvulla. Itse ainakin koin viettäneeni erittäin onnellisen lapsuuden.
"Luxemburg soittaa rokkia, nuoret salaa kuuntelevat" lauloi Pelle Miljoona myöhemmin. Tuli mieleen tuosta radiokohinan kuuntelusta :).
Hakaneuloja housujen lahkeissa. Vetoketjuni hajosi ja se tyttö antoi yhden niistä minulle.
Maaseudulla ne, joilla ei ollut omia lehmiä, osti maidon kaupasta pusseissa. Se pussi sitten laitettiin eräänlaiseen kaatotelineeseen ja pussista oli leikattu kulma auki. Vaikea selittää, sori. Mutta yleisempää oli, että oli niitä lehmiä :).
Meillä kotona juotiin lehmänmaitoa mutta kaverilla kun kävin joskus leikkimässä, he joivat maitoa tuosta pussista ja se oli mun mielestä omituista :). Heillä ei siis ollut lehmiä ja se oli mulle yllätys kun alkoi järki jotenkin rullaamaan, että on toisenlaistakin elämää kuin meillä :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikko luin ja ne veti aina inkiväärilimua...
Oli sopivasti jänniä😁Minusta he joivat inkivääriolutta?
Minä pidin enemmän Salaisuuksien - sarjasta, taitaa vielä kirjahyllystä löytyäkin Salaisuuksien linna. Pidin myös Etsiväkaksosista, Koko kaupungin Vinskistä, Loten ja Liisin salaisuudesta. Nämä olivat omia kirjoja ja siksi muistan nimet. Käytimme paljon kirjastoa ja mikä ihanampaa, kun heittäytyä sängylle lukemaan merkkaripussin (markalla sai 10 kpl) tai Roope Ankan kolikoiden kanssa ennenkuin vanhemmat tuli töistä.
Nimenomaan inkivääriolutta, ja minä aina ihmettelin, miten lapset saavat juoda olutta. :D Ja sitä syömisen määrää, ja niissä oli myös 70-luvun suomalaislapselle outoja juttua. Eräs herkku oli nimeltään kieli, enkä voinut mitenkään kuvitella, minkälainen ruoka-aine on kieli. Lehmänkieli ei tullut minulle mieleenkään, mutta sota-ajan englantilaislapsille se taisi olla saavuttamaton herkku, jonka perään kirjan sivuja lukiessaan kuolasivat.
Salaisuus-sarja oli minustakin kivampi, Seikkailu-sarjasta tykkäsin myös. Etsiväkaksosia en muista, mutta muut mainitsemasi luin myös, ja moneen kertaan ("päin seiniä - seiniä päin"). Näkemiin Pariisissa Yvonne, Villiruusu, Pami-tytön paratiisi ja Katy-sarja olivat myös mieleeni, Pollyanna taas oli aivan liian iloinen (Iloinen tyttö olikin kirjan nimi 70-luvulla) minulle, kahlasin sen läpi kerran ja toisin kuin lähes kaikki muut lapsuuteni kirjat, en ikinä ole lukenut sitä uusiksi. Suomalaisista olivat hyviä mm. Taivas, mikä sisar, Tyttö kuunarilaiturilla ja Sanovat Allisoniksi. Koirantassujen rapinaa -kirjaa lukiessani vollotin (se koira kuoli). Ja Selja-kirjat! Margarita Seljan mustia hiuksia, temperamenttia ja ballerinan suloutta ihailin syvästi. Ja Marjatta Kurenniemen Kesälintu-kirjan voitin kirjaston kilpailussa ja minulla se on vieläkin tallessa. http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/07/marjatta-kurenniemi-kesalintu.h…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös tuon Veijareita ja Pyhimyksiä! Silloin aikanaan oli vain kaksi tv-kanavaa eikä kakkonen näkynyt meillä kunnolla. Kaikki katsoivat, jos katsoivat, samoja ohjelmia. Se oli sitä yhtenäiskulttuuria se. Mitäs tv- sarjoja muistankaan.. Kuuden miljoonan dollarin mies, Näkymätön mies, Canon, sheriffi McCloud, Tsaarin kuriiri, Smith&Jones ( Pete Duel and Ben Murphy!), Rin-tin-tin, Lassie, suomalainen kauhusarja "pidättekö ostereista" jne. Sarjakuvina luettiin mm. Tex Willer, Asterix, Korkeajännitys, Nakke Nakuttaja, Mustanaamio, Tarzan (Aku Ankan lisäksi). Joku tuossa alussa mainitsi Rymdin josta tehtiin jotain juomaa, olin kokonaan unohtanut senkin. Juustolaatuja oli tasan kaksi, Edam ja Emmental sekä Koskenlaskija sulatejuusto. Nämä lapsuusmuistot 70-luvulta, 60-luvusta en paljon muistakaan, olen -63 syntynyt mies. Ekan kouluvuotenani käytiin koulua myös lauantaina.
Columbo, McMillan ja Vaimo myös!
Vanhempani katsoivat Merilinjaa, ja muistan kerran olleeeni myös telkun ääressä, ja sarjassa oli joku kohtaus, jossa laivalla oleva mies syttyi tuleen (varmaan jonkun sytyttämänä tms.), ja hän juoksi roihuavana kannen poikki ja hyppäsi mereen. Se pyöri mielessä ja pelotti pitkään!
Maanalainen Armeija oli jännä sarja.
Tsaarin kuriiriista tuli mieleen Aku Ankan Taskukirjat, jotka alkoivat ilmestyä 70-luvun alussa. Yhdessä Mikki Hiiren kirjassa oli versio tuosta Tsaarin kuriirista. Mikin kirjoissa oli muutenkin paljon juttuja, jotka pelottivat minua (vm. -64), muun muassa Varjojen Kapina. Pelkäsin itsekin tosissaan, että jos varjot alkavatkin irrota ihmisistä ja sitten tulee kamala kapina, ja pitää kaataa kuumaa öljyä varjojen päälle. Samaten joku tarina, missä Hessu hypnotisoitiin, ja hänestä tuli huippukokki kokkauskilpailussa, se pelotti.
Jep, minullakin oli se taskukirja (ja takakannessa hinta 3.50 mk). Juonta en enää muuten hirveän hyvin muista, mutta Mikki aiottiin sokeuttaa jollakin tulessa kuumennetulla miekalla tms, mutta Mikki sai pitää näkönsä, koska hän oli kyynelehtinyt juuri ennen ja kyynelet kostuttivat silmiä niin, että sokeutumista ei tapahtunut. Vitsit, että se oli jännittävää vuonna -65 syntyneen mielestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Jep, ne piti olla ehdottomasti Beaversit. Muistanet sen lenkkikuvion takataskussa.. Liikkui huhuja, että jotkut olisivat margariinilla saaneet jalkaan, niin kireät olivat.
Mutta en itse, enkä koskaan tuntenut ketään, joka tällaista olisi ainakaan myöntänyt.Kireet ja makeet ne kuitenkin olivat.
Fanitin ryhmäpaineen alaisena sekä BCR:ää ja Hurriganesia ihan yhtä aikaa. Mulla oli sellaset ruutuhousutkin, siis farkkuihin sitä skottikangnasta ommeltuna.
Ei voi muuta kuin nauraa nyt!
Kaverit ainakin joutuivat kiskomaan Beaversinsä jalkaan märkinä, heti pesun jälkeen, muuten eivät mahtuneet. Itsellä äiti suuttui, jos yritin kaventaa farkkuja liikaa, eli omat ei olleet ihan noin tiukkoja.
Ja nyt muistan: takataskussa piti aina tököttää semmoinen kampa, jossa oli pitkä varsi!
Lossarikampa :D!
Meillä se oli farkkukampa :). -Satakunta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.
Mulla ainakin oli vielä lisäksi pääsykokeet oppikouluun pyrkiessäni;60-luvun lopulla ja pääsykokeen tulos ratkaisi pääsyn keskikouluun, eikä pelkästään kansakoulun todistuksen keskiarvo.
Pääsykokeissa testattiin äidinkielen taito ja matemaattinen osaaminen.
Miten kävisi nykyisille 4-luokkalaisille, jos joutuisivat samaan koneeseen kuin me aikoinamme?
Synnyin vuonna -64, eli olin eka vuotta, jolloin oli vain peruskoulu, ja ala-aste. Paras silloinen kaverini oli päässyt oppikouluun vuotta aikaisemmin. Ja kaveruus loppui, koska kai olin vain tavallinen pulliainen enkä mitään oppikoulumateriaalia.
Ala-asteelta muistan vain kaiken sen joukko-opin: unioni, leikkaus... paljonkohan siitä oli hyötyä? Mutta sentään yläaste ja lukio sujuivat kunnialla, ilman joukko-oppia!
Peruskoulu tuli Suomeen portaittain ylhäältä alas, eli Lapista aloitettiin ja helsinkiläiset muuttuivat peruskoululaisiksi ihan viimeisinä. Siellä, missä minä asuin, eli Lounais-Suomessa, -64 syntyneet olivat viimeinen ikäluokka, joka pyrki oppikouluun neljänneltä luokalta. Minä olen kuusvitosia enkä enää joutunut pyrkimään. Vanhoista luokkakuvistani sen näkee hyvin. 1-4 luokkien vuositaulussa lukee X.n kansakoulu, mutta viidennen ja kuudennen luokan kuvissa onkin jo X:n ala-aste. Viidennelle luokalle menin syksyllä 1976.
Synnyin 1960 Tammikuussa
Meillä oli telkkari jo ennen kuin muistan, jostain 1962 eteenpäin,
Monellakaan ei ollut vielä silloin
Telkasta tuli tuolloin ;
- Nuoret Metsänvartijat
- Ivanhoe
- Batman
- Salainen agentti Maxwell Smart
- Lassie
- Rin Tin Tin
- Disneyn piirrettyjä viikottain. ( Stalinistien diktatuurin takia Disney oli kielletty Suomessa 1970 - 1986)
Sain siis elää erinomaisen lapsuuden
Näin se likainen mieli seksualisoi lapset ja sukkanauhaliivit, tuon entisaikojen naisten arkieloa huomattavasti helpottaneen keksinnön, ennen kuin sitten tuli nailonsukkahousut.
Joidenkin ihmisten mieleen ei mahdu kun minä ja minun seksuaalisuus. Namutädit ja -sedät ja heidän kapea elämänsä.