60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta nyt täytyy jatkaa, kun huomasin tutun tunnarin tuon Lightning Treen sivupalkissa.
Veijareita ja Pyhimyksiä! (The Persuaders) Roger Moore ja Tony Curtis! rakastin tätä sarjaa, vaikka sitä ei näköjään tehty kuin yksi kausi.
Tunnari:
Muistan myös tuon Veijareita ja Pyhimyksiä! Silloin aikanaan oli vain kaksi tv-kanavaa eikä kakkonen näkynyt meillä kunnolla. Kaikki katsoivat, jos katsoivat, samoja ohjelmia. Se oli sitä yhtenäiskulttuuria se. Mitäs tv- sarjoja muistankaan.. Kuuden miljoonan dollarin mies, Näkymätön mies, Canon, sheriffi McCloud, Tsaarin kuriiri, Smith&Jones ( Pete Duel and Ben Murphy!), Rin-tin-tin, Lassie, suomalainen kauhusarja "pidättekö ostereista" jne. Sarjakuvina luettiin mm. Tex Willer, Asterix, Korkeajännitys, Nakke Nakuttaja, Mustanaamio, Tarzan (Aku Ankan lisäksi). Joku tuossa alussa mainitsi Rymdin josta tehtiin jotain juomaa, olin kokonaan unohtanut senkin. Juustolaatuja oli tasan kaksi, Edam ja Emmental sekä Koskenlaskija sulatejuusto. Nämä lapsuusmuistot 70-luvulta, 60-luvusta en paljon muistakaan, olen -63 syntynyt mies. Ekan kouluvuotenani käytiin koulua myös lauantaina.
Ashtonin perhe oli myös kiva sarja, mustavalkoinen vielä. Kertoi sota-ajasta.
Ei, kyllä se oli yleisesti ottaen väreissä kuvattu, vain muutama jakso oli mustavalkoinen jonkin paikallisen lakon takia. Tykkäsin sarjasta lapsena kovasti, ja kun se tuli tässä 2010-luvun taitteessa MTV Sarja -kanavalta, katsoin sen uudestaan, ja yhtä hieno katsomiskokemus se oli näin aikuisenakin. Sota-ajan Britannian surut ja vähän riemutkin oli hienosti taltioitu loistavin näyttelijäsuorituksin. Kaikkein hauskinta oli nähdä Jim Bergerac ja Tom Barnaby nuorena miehenä, sillä John Nettles esitti lääkäri Ian Mckenzietä, joka meni Ashtonin perheen nuorimman tyttären kanssa naimisiin.
Mutta eikös se ollut siitä telkkarista kiinni näkyikö väreissä vai mustavalkoisena? Kun puhuttiin väritelkkareista, meillä oli isä sitä mieltä ettei me sellaista tarvita ja kaikki ohjelmat siis katsottiin mustavalkoisena. Vai muistanko nyt jotenkin ihan väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain välissä tuli hammasharjoja, joissa oli säiliö nestemäiselle hammastahnalle. Sitten päätä painettiin, ja harjan piti täyttyä tahnasta!
Pikkuisen aikaa oli myös ihme deodorantteja, jotka olivat pienessä kuplassa. Kupla piti saada puhkeamaan niin, että tökötti osui kainaloon. Jostain syystä niistä ei tullut myyntimenestystä!
Muistan nuo kupla-deodorantit :) Tai oikeastaan tv-mainoksen, jossa vaudikkaat nuoret ihmiset poksauttelivat näitä kesken päivän puseron kauluksesta sisään kainaloon. Mahtoi haista hyvälle..
Muistan myös "nestemäisen hammastahnan", jokin valko-punainen ja valko-sininen pakkaus.. tahna oli nestemäisempää kuin tavallinen ja värikästä.
Dents. Ehkä Dent's.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä käytin lapsena sukkia jotka kiinnitettiin sukkanauhaliiviin. Kuin stayupit.
Aika kuvottavaa.Mikä siinä lapsena sinua kuvotti? Sukkahousuja ei oltu keksitty.
En ole tuo jolle vastasit, mutta siis kun muistellaan 60-luvulla syntyneiden juttuja, niin kyllä mulla oli sukkahousut pikkulikkana talvella. Olen syntynyt -68.
Vierailija kirjoitti:
Kouluijen bileillä oli meillä nimi konvat, mistähän se tulee.
Konventti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko tietovisailu-ohjelmaa "Tupla ja Kuitti" telkkarista 60-luvulla?
Kirsti Rautiainen taisi olla se naisjuontaja?
Ja sitten oli joku toinenkin kahden kamppailu-tietokilpaohjelma, jossa oli "Kyllä"- Kivikoski ja vastakisailijan nimeä en muista?
Virolaisia ja suomalaisia?
Tietokilpailu josta muistan "kysimys".
Se oli Naapurivisa.
Radio tuntui olevan aina auki. klo 12.50 säätiedotus joka vieläkin tuo nostalgisen olon, savun tuoksu kun saunaa lämmitettiin lauantaina puilla, nuorten sävellahja ja nauhotus c-kasetille, musa oli paljon parempaa, ccärrää, kansan tapsa, reetu, jnejne lottoarvonta ja paperille otettiin numerot, puoli ysin uutiset, tv.tä katottiin salaa sohvan takaa kun oli lapsilta kiellettyjä, kesäisin ja talvisin leikittiin paljon ja valtava mielikuvitus, kaikki kyläleikit osattiin ja kavereita oli aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli.
Olin poika (olen toki jossain määrin vieläkin), mutta en saanut retuja minäkään ja olin siitä äärimmäisen katkera, varsinkin kun naapurissa asuva paras kaverinikin sai. Sen sijaan vähän myöhemmin sain meidän kadulta ensimmäisten joukossa Tapparan takin ja oli siitä äärimmäisen ylpeä, vaikka en koskaan mikään suuri Tappara-fani ollutkaan, mutta olihan se 70-luvun alussa kuuminta hottia ja ylivoimaisesti suosituin jääkiekkojoukkueiden takki.
Minulle ostettiin Retut, vaikka olin tyttö. Ne olivat ihanat, voisivat tulla takaisin kauppoihin. Minulla oli myös keltaiset Hai-saappaat ja samanvärinen Jopo. Hintikaisen kioskilta kävin ostamassa markalla kymmenen isoa merkkaria. Niitä myytiin voipapertötterössä. Voilla voideltu ranskanleipä oli herkkua, kun sitä kastoi Nesquick-kaakaoon. Saunajuomaksi oli pieni pullo keltaista Jaffaa tai Sitruunasoodaa. Joskus sai punaista Peikko-limonaadia.
Meillä oli köyhempää, me saatiin veljen kanssa puoliksi pieni Jaffapullo lauantaisin :D. Siinä puolittaessa sitä juomaa taisi hiilihapotkin haihtua kun niin tarkkaan mitattiin viivottimella ettei vain toinen saa milliäkään enempää kuin toinen :D. Myös jäätelöpalat (sunnuntaisin sai jäätelöä) mitattiin viivottimella. Joskus mietittiin hartaasti ja vähän riideltiinkin että halutaanko tänä lauantaina keltaista vai punaista Jaffaa. Yleensä keltainen voitti. Me muistellaan veljen kanssa usein lapsuutta kun tavataan ja naureskellaan jutuille. Veli on 56v ja minä 54v.
Vierailija kirjoitti:
Radio tuntui olevan aina auki. klo 12.50 säätiedotus joka vieläkin tuo nostalgisen olon, savun tuoksu kun saunaa lämmitettiin lauantaina puilla, nuorten sävellahja ja nauhotus c-kasetille, musa oli paljon parempaa, ccärrää, kansan tapsa, reetu, jnejne lottoarvonta ja paperille otettiin numerot, puoli ysin uutiset, tv.tä katottiin salaa sohvan takaa kun oli lapsilta kiellettyjä, kesäisin ja talvisin leikittiin paljon ja valtava mielikuvitus, kaikki kyläleikit osattiin ja kavereita oli aina.
Uutiset tuli tuolloin klo 21.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta nyt täytyy jatkaa, kun huomasin tutun tunnarin tuon Lightning Treen sivupalkissa.
Veijareita ja Pyhimyksiä! (The Persuaders) Roger Moore ja Tony Curtis! rakastin tätä sarjaa, vaikka sitä ei näköjään tehty kuin yksi kausi.
Tunnari:
Muistan myös tuon Veijareita ja Pyhimyksiä! Silloin aikanaan oli vain kaksi tv-kanavaa eikä kakkonen näkynyt meillä kunnolla. Kaikki katsoivat, jos katsoivat, samoja ohjelmia. Se oli sitä yhtenäiskulttuuria se. Mitäs tv- sarjoja muistankaan.. Kuuden miljoonan dollarin mies, Näkymätön mies, Canon, sheriffi McCloud, Tsaarin kuriiri, Smith&Jones ( Pete Duel and Ben Murphy!), Rin-tin-tin, Lassie, suomalainen kauhusarja "pidättekö ostereista" jne. Sarjakuvina luettiin mm. Tex Willer, Asterix, Korkeajännitys, Nakke Nakuttaja, Mustanaamio, Tarzan (Aku Ankan lisäksi). Joku tuossa alussa mainitsi Rymdin josta tehtiin jotain juomaa, olin kokonaan unohtanut senkin. Juustolaatuja oli tasan kaksi, Edam ja Emmental sekä Koskenlaskija sulatejuusto. Nämä lapsuusmuistot 70-luvulta, 60-luvusta en paljon muistakaan, olen -63 syntynyt mies. Ekan kouluvuotenani käytiin koulua myös lauantaina.
Ashtonin perhe oli myös kiva sarja, mustavalkoinen vielä. Kertoi sota-ajasta.
Ei, kyllä se oli yleisesti ottaen väreissä kuvattu, vain muutama jakso oli mustavalkoinen jonkin paikallisen lakon takia. Tykkäsin sarjasta lapsena kovasti, ja kun se tuli tässä 2010-luvun taitteessa MTV Sarja -kanavalta, katsoin sen uudestaan, ja yhtä hieno katsomiskokemus se oli näin aikuisenakin. Sota-ajan Britannian surut ja vähän riemutkin oli hienosti taltioitu loistavin näyttelijäsuorituksin. Kaikkein hauskinta oli nähdä Jim Bergerac ja Tom Barnaby nuorena miehenä, sillä John Nettles esitti lääkäri Ian Mckenzietä, joka meni Ashtonin perheen nuorimman tyttären kanssa naimisiin.
Mutta eikös se ollut siitä telkkarista kiinni näkyikö väreissä vai mustavalkoisena? Kun puhuttiin väritelkkareista, meillä oli isä sitä mieltä ettei me sellaista tarvita ja kaikki ohjelmat siis katsottiin mustavalkoisena. Vai muistanko nyt jotenkin ihan väärin?
Väritelkkareissa näkyivät värillisinä lähetetyt ohjelmat värillisinä ja mustavalkoisina lähetetyt ohjelmat mustavalkoisina. Mustavalkotelkkareissa näkyivät kaikki ohjelmat mustavalkoisina. Esimerkiksi tv-uutiset esitettiin mustavalkoisina pitkälle 70-luvulle saakka. https://www.kirjastot.fi/kysy/milloin-ylen-tv-uutiset-muuttuivat?langua… Silloin ei väritelkkareissakaan nähty uutisia väreissä, koska lähetys tehtiin mustavalkoisena.
Lehdissä olleissa tv-ohjelmatiedoissa ohjelman perässä luki sana 'väri', jos kyseessä oli värilähetys, niin kuin nykyisin esim. suomalaisten vanhojen elokuvien perässä lukee lyhenne mv mustavalkoisuuden merkiksi.
Luulin, että tämä asia on kaikkien vähintään viisikymppisten tiedossa, mutta eipä näköjään ollutkaan. Vai Porvoossako ollaan?
Metsäradio ja Maamiehen tietolaari, Sävellahja, jossa onniteltiin ensin vanhimmat uskonnollisen musiikin myötä ja nuorimmat humpan tahtiin. "Satavuotispäiväänsä viettää tänään Kokemäellä Helvi Koistinen. Häntä onnittelevat lapset kuudessa polvessa virren xxx, Sua kohti herrani -säestyksellä."
Kuunnelmia lähetettiin joka sunnuntai lounasajan jälkeen. Niitä teki Radioteatteri.
Kaikki viralliset juhlapäivät ja urheilukisat vietettiin neuvostoliittolaisen ystävyyskunnan delegaation istuessa jumppasalin eturivissä. Koulun kuorossa oli hiljattain opittu "Dnepr", jonka ope päätti että vetäisemme nyt vieraiden iloksi, mutta meitä jännitti ja vaikenimme kesken. Tokalla tai kolmannella yrityksellä saatiin laulettua läpi. Me laulettiin 3-4-äänisesti ja kuoro oli koottu musiikkiluokkien oppilaista, laulajia noin 60.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio tuntui olevan aina auki. klo 12.50 säätiedotus joka vieläkin tuo nostalgisen olon, savun tuoksu kun saunaa lämmitettiin lauantaina puilla, nuorten sävellahja ja nauhotus c-kasetille, musa oli paljon parempaa, ccärrää, kansan tapsa, reetu, jnejne lottoarvonta ja paperille otettiin numerot, puoli ysin uutiset, tv.tä katottiin salaa sohvan takaa kun oli lapsilta kiellettyjä, kesäisin ja talvisin leikittiin paljon ja valtava mielikuvitus, kaikki kyläleikit osattiin ja kavereita oli aina.
Uutiset tuli tuolloin klo 21.
Kyllä. Muistan sellaisia lauantai-iltoja, kun ensin katsottiin kahdeksalta Kahden kerroksen väkeä, klo 20.55 tuli Lottoarvonta (virallinen valvoja sanoi "hyvää iltaa, arvotaan kuusi numeroa ja kaksi lisänumeroa"), ja yhdeksältä alkoi uutislähetys. Vuosina 74-75?
Meille ei hankittu väritelkkua koska vanhempien mielestä se olisi pilannut silmät. Enkä paljon ihmettele, kun monilla väritelkun sävyt oli väännetty ihan tappiin silkasta ilosta 😂
Ekat kaukosäätimet oli johdolla kiinni telkussa.
Meille valmistui ok-talo 1967. Ei ollut jääkaappia vaan paikalla rakennettu kylmiö. Eikä ollut pesukonetta, vaan äiti keitti pyykit pesuhuoneen muuripadassa.
En ymmärrä miten hän ehti, kun teki kuitenkin myös virkatyötään. Me ei päästy päivähoitoon kun oltiin liian rikkaita 😂, joten äiti maksoi kotiapulaiselle palkkaa lähes sen verran minkä itse tienasi.
Apulainen palkattiin työvoimatoimiston kautta ja palkkaa varten piti ostaa Postipankista jotain veromerkkejä, joilla ilmeisesti maksettiin palkan sivukulut (?). Ne näyttivät postimerkeiltä.
Isä oli aina joko vuorotöissä tai kärttyinen, me ei saatu oikein koskaan laikkiä kun tuli "meteliä".
Kaikki vaatteeni olivat väärän kokoisia ja out of date, koska ne saatiin lahjoituksena serkuilta. Sekä liian isot että liian pienet sukkahousut tuntuivat hankalilta päällä. Tekokuidut olivat kovia ja hiostavia.
Tuolla aiemmin kerroin hajuista ja hygienian puutteesta, joka oli aivan todellista. Ei 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussakaan peseydytty päivittäin ja samoja vaatteita käytettiin viikko. Nuo hajut pinttyivät tekokuituvaatteisiin. Naiset pesivät kainalonsa käsienpesualtaan yllä ja alapään kannulla, miehet tuskin muuta kuin saunassa.
Paksua meikkiä ei ilmeisesti poistettu päivittäin, sitä lisättiin uusi kerros entisen päälle. Ja koska muhkeat kampaukset tehtiin joko valkilla tai peruukilla, ei hiuksiakaan pesty usein.
Alapeukuttakaa ihan vapaasti, mutta näin oli asia. Tuo aika oli haisulien aikaa. Ja 2/3 tupakka huulessa. Oli outoa mennä kaverille kylään kun sisällä haisi tupakka.
Synnyin 1965.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio tuntui olevan aina auki. klo 12.50 säätiedotus joka vieläkin tuo nostalgisen olon, savun tuoksu kun saunaa lämmitettiin lauantaina puilla, nuorten sävellahja ja nauhotus c-kasetille, musa oli paljon parempaa, ccärrää, kansan tapsa, reetu, jnejne lottoarvonta ja paperille otettiin numerot, puoli ysin uutiset, tv.tä katottiin salaa sohvan takaa kun oli lapsilta kiellettyjä, kesäisin ja talvisin leikittiin paljon ja valtava mielikuvitus, kaikki kyläleikit osattiin ja kavereita oli aina.
Uutiset tuli tuolloin klo 21.
Kyllä. Muistan sellaisia lauantai-iltoja, kun ensin katsottiin kahdeksalta Kahden kerroksen väkeä, klo 20.55 tuli Lottoarvonta (virallinen valvoja sanoi "hyvää iltaa, arvotaan kuusi numeroa ja kaksi lisänumeroa"), ja yhdeksältä alkoi uutislähetys. Vuosina 74-75?
Kupongit piti palauttaa viimeistään keskiviikkona, että ehtivät postissa tarkistettaviksi ajoissa. Vasta seuraavalla viikolla selvisi voittajat. Sitä en muista, miten voitot lunastettiin. Ei ollut raaputusarpoja, vain paperisia "autoarpoja", ja bingo oli suosittua.
Radiosta kuunneltiin Viisasten kerhoa, Lauantain toivottuja levyjä ja sunnuntaisin Listaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.
Mulla ainakin oli vielä lisäksi pääsykokeet oppikouluun pyrkiessäni;60-luvun lopulla ja pääsykokeen tulos ratkaisi pääsyn keskikouluun, eikä pelkästään kansakoulun todistuksen keskiarvo.
Pääsykokeissa testattiin äidinkielen taito ja matemaattinen osaaminen.
Miten kävisi nykyisille 4-luokkalaisille, jos joutuisivat samaan koneeseen kuin me aikoinamme?
Synnyin vuonna -64, eli olin eka vuotta, jolloin oli vain peruskoulu, ja ala-aste. Paras silloinen kaverini oli päässyt oppikouluun vuotta aikaisemmin. Ja kaveruus loppui, koska kai olin vain tavallinen pulliainen enkä mitään oppikoulumateriaalia.
Ala-asteelta muistan vain kaiken sen joukko-opin: unioni, leikkaus... paljonkohan siitä oli hyötyä? Mutta sentään yläaste ja lukio sujuivat kunnialla, ilman joukko-oppia!
Ennen peruskoulua oli ainakin meillä kunnallinen kokeilukeskikoulu, joka ei ollut maksullinen. Ennen sitä perheen varallisuus ja arvot ratkaisivat sen, pääsikö lapsi oppikouluun vai ei. Ja myös opettajan suosio, sillä oma opettaja antoi jonkunlaisen lausunnon oppikouluun pyrkijöille.
Olenko ainoa, joka on pitänyt joukko-opista? Minusta se oli naurettavan helppoa ja ansaitsin ensimmäiset omat rahat opettamalla sitä parille muulle, joille se oli vaikeampaa. Ehkä olen ainoa, joka on voinut hyödyntää joukko-oppia jollakin tavalla "työuralla"? Tai ehkä joku tilastotieteilijä on hyötynyt, sillä vuosikymmeniä myöhemmin oivalsin yliopiston tilastotieteen kurssilla monta asiaa muinaisen joukko-opin pohjalta.
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että TV:n kanavavalitsin oli iso ja raskaasti pyöritettävä nuppi.
Toden totta, meidän ekassa AGA-merkkisessä (ostettiin -63) TV:ssä MV-telkkari, joka oli siis tiikillä viilutettu puukotelo, josta kuvaputki pullotti etuosasta selkeästi ulos. Takalevy oli kovalevyä (MDF-levyksi sitä kutsutaan kai nykyisin) ja siellä oli reikiä, josta näki sisällä olevien radioputkien hehkulankojen loiston ja tunsi hehkun).
Edestä katsoen TV:n oikeassa kyljessä oli tosiaan sellainen limsatölkin läpimittainen kovasta muovista tehty kiekko, josta kanava valittiin. Sen keskellä oli pienempi uurteinen nuppi, josta sai tehtyä hienosäätöä jos oli tarpeen. Kanavan vaihtaminen ts. sen kiekon kiertäminen, oli nykymittapuun mukaan aika raskas kääntää ja pieni lapsi tai heikkovoimainen vanhus ei sitä välttämättä saisi edes kierrettyä. Kanavan paikat oli merkitty selkeästi ja kiekko loksahti paikalleen niin että sen selkeästi tunsi millä kohtaa kanavat olivat.
Tuo TV oli meillä vuoteen -74 elokuuhun asti, silloin se yhtenä iltana kerralla pimeni niin että siitä ei kuulunut mitään. Isä mietti asiaa yön yli ja lähti Lauantai-aamuna ostamaan uutta TV:tä, vanhan olisi varmasti voinut korjata, mutta väri-TV:tä oli ollut markkinoilla jo jonkun aikaa ja me lapset kinunneet sellaisen hankkimista pari vuotta kun monilla naapureilla jo oli sellainen.
No tuossa uudessa Salora -merkkisessä väri-TV:ssä oli kanavavalinta tehty ns. hipaisukytkimillä. Kanavat siis viritettiin ensin yksi kerrallaan vetämällä TV:n edestä luukun alta esiin esivalinta-paneeli ja siitä kierrettiin kukin kanava yksi kerrallaan kohdalleen. Sitten luukku kiinni ja kanava valittiin koskettamalla kevyesti TV:n etupanelissa olevia aluminipintaisia kanava-nappeja. Siis pelkkä kosketus riitti, ei tarvinnut enää kiertää vaivalloisesti sitä nuppia TV:n sivulla. Se oli silloin todella niin hienoa ja edistyksellistä, että koulussa ja pihassa kun mainitsi, että meillä on uusi Salora väri-TV, jossa on hipaisukoskettimet, niin näki kuinka vaikuttuneita toiset olivat :)
Ja sekin vielä, että äänenvoimakkuus ja äänen väri olivat liukusäätimillä, eikä pyöritettäviä oli toinen hieno juttu, sekin oli silloin vielä aika uusi asia monelle.
No sitten vuosien mittaan tuo hipaisunäppäin toiminto reistasi välillä varsinkin talvella kun oli kuivaa, se ei tykännyt yhtään kissasähköstä (staattinen sähkö) ja koko TV oli sekaisin niin, että se piti aina sammuttaa kokonaan ja käynnistää uudestaan, että sai uudestaan kanavanvalinnan toimimaan jos olit kuullut ZAP ja tuntenut pienen nipistyksen sormessa kun kosketit kanavanvalitsinta.
Staattinen sähkö oli meillä ongelma, kun oli kiiltäväksi lakattu puulattia ja keinokuidut yleistyivät -70 luvulla vaatteissa, joten kissasähkövarausta oli melkein aina ja piti muistaa aina erikseen koskettaa TV:n vieressä olevan jalkalampun vartta, ennen kuin koski TV:n kanavavalitsimiin.
Kaikenlaista sitä näköjään tulee mieleen muistin sopukoista kun lukee näitä vanhoja juttuja :D
ps. Tuo hipaisukatkaisimilla varustettu Salora TV kesti vielä pitkään kotoa pois muutettuani, äitini
käytti sitä aina vuoteen -88 asti, sitten se simahti ja hän osti Saloran ensimmäisen digitaalisella
virittimelä varustetun ns. M-sarjan TV:n. Minulla oli samanlainen itsellä kotona, ne kestivät
molemmat -98 asti. Ne oli jo hienoja laitteita IR-kaukosäätimineen ja PIP (kuva-kuvassa)
toimintoineen, mutta laitteina ne olivat hankalia ja kalliitta korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä käytin lapsena sukkia jotka kiinnitettiin sukkanauhaliiviin. Kuin stayupit.
Aika kuvottavaa.Mikä siinä lapsena sinua kuvotti? Sukkahousuja ei oltu keksitty.
En ole tuo jolle vastasit, mutta siis kun muistellaan 60-luvulla syntyneiden juttuja, niin kyllä mulla oli sukkahousut pikkulikkana talvella. Olen syntynyt -68.
vm 58, muistan 60-luvun alussa oli liivit ja sukat -viritys, myöhemmin sukkahousuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.
Mulla ainakin oli vielä lisäksi pääsykokeet oppikouluun pyrkiessäni;60-luvun lopulla ja pääsykokeen tulos ratkaisi pääsyn keskikouluun, eikä pelkästään kansakoulun todistuksen keskiarvo.
Pääsykokeissa testattiin äidinkielen taito ja matemaattinen osaaminen.
Miten kävisi nykyisille 4-luokkalaisille, jos joutuisivat samaan koneeseen kuin me aikoinamme?
Synnyin vuonna -64, eli olin eka vuotta, jolloin oli vain peruskoulu, ja ala-aste. Paras silloinen kaverini oli päässyt oppikouluun vuotta aikaisemmin. Ja kaveruus loppui, koska kai olin vain tavallinen pulliainen enkä mitään oppikoulumateriaalia.
Ala-asteelta muistan vain kaiken sen joukko-opin: unioni, leikkaus... paljonkohan siitä oli hyötyä? Mutta sentään yläaste ja lukio sujuivat kunnialla, ilman joukko-oppia!
Ennen peruskoulua oli ainakin meillä kunnallinen kokeilukeskikoulu, joka ei ollut maksullinen. Ennen sitä perheen varallisuus ja arvot ratkaisivat sen, pääsikö lapsi oppikouluun vai ei. Ja myös opettajan suosio, sillä oma opettaja antoi jonkunlaisen lausunnon oppikouluun pyrkijöille.
Olenko ainoa, joka on pitänyt joukko-opista? Minusta se oli naurettavan helppoa ja ansaitsin ensimmäiset omat rahat opettamalla sitä parille muulle, joille se oli vaikeampaa. Ehkä olen ainoa, joka on voinut hyödyntää joukko-oppia jollakin tavalla "työuralla"? Tai ehkä joku tilastotieteilijä on hyötynyt, sillä vuosikymmeniä myöhemmin oivalsin yliopiston tilastotieteen kurssilla monta asiaa muinaisen joukko-opin pohjalta.
Tilastotieteen alkeitahan ne oli, mutta on vähän vaikea vieläkään hahmottaa, miksi eka- ja tokaluokkalaisille opetettiin tilastotiedettä. Helppoa kuin heinänteko nämä unionit ja leikkaukset.
Oli kaikki samat vaarat kuin nyt, mutta aikuisilla tietty vastuuntunto vieraistakin lapsista. Nythän tulee haistattelua, jos vieras aikuinen yritää lasta opastaa tai kieltää.
Lapsikuolleisuus oli nykyistä paljon korkeampi.
Tuttavaperheen pikkupojat tappoi rattijuoppo suojatiellä Herttoniemessä 1960-luvulla. Luokkakaveri kuuroutui tuhkarokon takia.