Lue keskustelun säännöt.
Velat kysymys! Millaista on, kun kaikki kaverit tulevat perheellisiksi?
02.02.2016 |
Eli asiaan: en halua lapsia ja tällä hetkellä vain yhdellä kaverillani on lapsi. Muilla tuskin on aikomusta lähivuosina hankkia lapsia, mutta se varmaan tulee vielä jossain vaiheessa eteen. Millaista elämä on, jos kaikki kaverit saavat lapsia? Ehtiikö enää kukaan nähdä ja jos, pyörivätkö jutut lapsissa? Oletteko tietoisesti koettaneet etsiä toisia veloja kaveriksi?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Tottakai keskenkasvuisen seura on antoisampaa kuin aikuisen. Ei tarvitse älytä itse paljoakaan asioista keskustellakseen lapsen kanssa. Pääsee selittämään miten liikennevalot toimii ("punainen tarkoittaa 'ei saa ajaa'"), vaikkei itse tekniikasta mitään osaisi eikä ymmärtäisi, niin osaa silti selittää vauvalle tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin myönnän sääliväni lapsia saavia, vaikken sitä tietenkään sanokaan heille. Itse kun muuttaisin mieluummin vaikka etelänavalle kuin suostuisin lapsiperheen elämään. Kaverini lapsi sinänsä on ihan kiva, mutta en ymmärrä miten kukaan sellaista jaksaisi vuorokauden ympäri ja päivä tolkulla... No toivottavasti he sentään pitävät elämästään.
Ap
Mä sain lapseni kun olin 35-38-v. Olin ehtinyt bilettää, rellestää, matkustella, opiskellla, tehdä duunia jne. Lapset ovat parasta mitä mulle on tapahtunut, kuten myös mieheni. Ajatuskin siitä, ettei noita muksuja olisi syntynyt, syystä tai toisesta, tuntuu tosi surulliselta. Mstä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi. Ja jäisin. Voin vakuttaa sinulle että pidän elämästän enemmän kuin koskan. Kaikella on nyt tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako osalla veloista jäädä henkinen kehitys jotenkin vajaaksi kun elämä pyörii vain sen oman perseen ympärillä. Osalla vaan on jutut niin minä, minä ja minun elämäni.
No omista lapsista jatkuvasti puhuminen on juuri minä-minä juttua.
Olen 54-vuotias vela. Joidenkin lapsia saaneiden kavereiden kanssa on ihan samat jutut ja kiinnostuksen kohteet ja ystävyys on jatkunut. Toiset taas eivät halua tavata ja suon sen heille. On kiireinen elämänvaihe ja palataan asiaan kun heillä on paremmin aikaa.
Niin. Mahtaako heillä jäädä henkinen kehitys jotenkin vajaaksi kun elämä pyörii vain sen oman pershedelmän ympärillä. Osalla vaan on jutut niin minä, minä ja minun muista räkänokista eroava penikkani.
Onko noin vaikeaa kirjoittaa kunnollista kieltä (kokonaisia sanoja), siis miten laiskaksi ja saamattomaksi tämä kansa on oikein tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu surulliselta, koska tuntee oleavansa taas vähän enemmän sosiaalisessa marginaalissa ja tietää, ettei ystävällä ole kohta enää mahdollisuuksia pitää ystävyyttä yllä entiseen malliin. Joidenkin kanssa muutos on vähäinen, mutta yleisesti ottaen tapaamiset vähenevät ja muuttuvat huonommiksi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Harmittaa.
Tätä hain juuri takaa. Kaipa se jonkin asteinen erkaantuminen on aika väistämätöntä ainakin joksikin aikaa. Tuolla ekalla sivulla joku kommentoi, että kun ensimmäinen lapsi oli jo kasvanut ja itse alkoi ajatella, että pian kaveria kiinnostaa varmaan muukin, niin seuraava lapsi oli heti tulossa.
Omalla ystävälläni on vasta yksi lapsi ja hänen kanssaan tulee onneksi puhuttua muustakin kuin lapsista, mutta hän haluaisi lisää lapsia... Mitenköhän mahtaa käydä, jos lapsia on vaikka kolme?
Tarkoitus ei ollut halveksua lapsiperheiden elämää, itse en vaan rehellisesti voi ymmärtää miksi joku saattaa haluta lapsia, kun itse en näe siinä elämässä kuin negatiivisia puolia.
Ap
Sama täällä. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta ja hän tahtoisi lasta, itse en vain mitenkään saa sytyteltyä itsessäni minkäänlaista kiinnostusta... Ja koitan ihan rehellisesti koittaa keksiä jotain muuta syytä kuin miehen halu niiden lasten tekoon, mutta kun en keksi. Ehkä siihenkin sitten vaan tottuisi, mutta tämä on niin iso asia alkaa vetää ihan arvalla.. Mitä jos se onkin täysi virheliike ja meidän vuosisadan rakkaustarina hyytyy siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mi
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi korjaan: vastasin vahingossa tähän ketjuun. En ole koskaan mieltänyt itseäni ällöttäväksi ja lapsivastaiseksi 'velaksi', joka toitottaa stereotyyppistä ja hurmoksellista totuuttaan av:lla. Olen vain vapaaehtoisesti lapseton, normaali aikuinen. Puolustan yleensä lapsiperheitä täällä, koska 'velat' ovat niin agressiivisia.
31
Miks velat on niin aggresiivisia? Aina jotain mesoamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on kitkeriä vanhapiika minnajanicoita todistelemassa valintojaan oikeiksi :D
9Joo, kyllä nää mammat (etenkin nuorena lapsensa pyöräyttäneet) helposti jää vanhaksipiiaksi. Seurustelumarkkinoilla ovat niitä viiden pennin mollamaijoja, jotka pyörivät alennuskoreissa vuodesta toiseen odottelemassa, jospa kelpaisivat jollekulle.
Siksi onkin ihanaa olla hyvässä avioliitossa oleva vela-nainen - lapsettomuuden ansiosta seksielämämmekin pysyy spontaanimpana ja parempana kuin mammojen ja pappojen. Tsekkaa jos et usko: Väestöliiton tutkimukset.
Ja oon ihan samaa mieltä siitä, että kyllä nää av-mammat oudon kiihkeästi puolustelevat outoja mielipiteitään täällä. On tainnut tulla imaistua vähän liikaa hiekkaa pilluun siellä hiekkalaatikolla istuessa - hiekkaa ja hämähäkinseittejä.
No aika vajavaiselta tuntuu mielikuvitusavioliittosi ihanuus. Ja ajatukset pyörii oman pillun ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää näissä vela-keskusteluissa, kun perhe-elämää pitää halveksua joko rivien välissä kuten ap jossain viesteistään tai sitten avoimesti. Ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine haluineen ja toiveineen, joten miksi pitää kauhistella, jos joku haluaa perheen ja naamioida se mukamas ihmettelyksi. Toki sama pätee myös toisinpäin, on moukkamaista päivitellä jos joku ei halua lapsia.
Ei se ole mitään naamiointia. Ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, miten joku voi haluta lapsen. Kyse on aivan eri luokan asiasta kuin vaikka urheiluauton tai hevosen haluaminen tai se, että tahtoo tiettyyn ammattiin. Tässä pitää pystyä olemaan raskaana ja synnyttämään ja ottamaan kantaakseen elämänmittainen vastuu.
Niin? Minulle tuo sanomasi asia on päivänselvä: on paljon suurempi asia haluta perustaa perhe kuin haluta auto. Kysymykseni kuuluikin, miksi perheen haluamiseen pitää suhtautua halveksien "miten kukaan voi sellaista haluta kun en minäkään halua". Tällaisena ap:n asenne seuraavissa viesteissä näyttätyi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Miksi perheelliset aina olettavat, että velat eivät tee muuta kuin käy baareissa? :D Varmaan on helpompaa uskotella itselle että ei jää mistään paitsi, kun kuvitellaan perheettömien elämä näin yksipuoliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu surulliselta, koska tuntee oleavansa taas vähän enemmän sosiaalisessa marginaalissa ja tietää, ettei ystävällä ole kohta enää mahdollisuuksia pitää ystävyyttä yllä entiseen malliin. Joidenkin kanssa muutos on vähäinen, mutta yleisesti ottaen tapaamiset vähenevät ja muuttuvat huonommiksi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Harmittaa.
Tätä hain juuri takaa. Kaipa se jonkin asteinen erkaantuminen on aika väistämätöntä ainakin joksikin aikaa. Tuolla ekalla sivulla joku kommentoi, että kun ensimmäinen lapsi oli jo kasvanut ja itse alkoi ajatella, että pian kaveria kiinnostaa varmaan muukin, niin seuraava lapsi oli heti tulossa.
Omalla ystävälläni on vasta yksi lapsi ja hänen kanssaan tulee onneksi puhuttua muustakin kuin lapsista, mutta hän haluaisi lisää lapsia... Mitenköhän mahtaa käydä, jos lapsia on vaikka kolme?
Tarkoitus ei ollut halveksua lapsiperheiden elämää, itse en vaan rehellisesti voi ymmärtää miksi joku saattaa haluta lapsia, kun itse en näe siinä elämässä kuin negatiivisia puolia.
Ap
Sama täällä. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta ja hän tahtoisi lasta, itse en vain mitenkään saa sytyteltyä itsessäni minkäänlaista kiinnostusta... Ja koitan ihan rehellisesti koittaa keksiä jotain muuta syytä kuin miehen halu niiden lasten tekoon, mutta kun en keksi. Ehkä siihenkin sitten vaan tottuisi, mutta tämä on niin iso asia alkaa vetää ihan arvalla.. Mitä jos se onkin täysi virheliike ja meidän vuosisadan rakkaustarina hyytyy siihen?
No näitähän on vaikka mitä.
1) liikakansoitus
2) ajanmeno
3) rahanmeno
4) lisää vastuuta. tähän kun tottuu niin kotoa muuttaessa taas irtipäästäminen vaikeaa
5) sisältöä yksitoikkoiseen elämään
6) viihdykkeeksi
7) lisää päästöjä maailmaan, vähemmän luonnonvaroja
8) kaikille ei riitä töitä -> lisää yhteiskunnan elättejä
Oletko varmasti tyytyväinen elämääsi ilman hyysättävää? 50+ saattaa olla jo myöhäistä itkeä miksi teki osuutensa luonnon hyväksi.
Ellet ole kovin nuori ja tuohon ikään ehtiessäsi lisääntymisikää on venytetty.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapseni kun olin 35-38-v. Olin ehtinyt bilettää, rellestää, matkustella, opiskellla, tehdä duunia jne. Lapset ovat parasta mitä mulle on tapahtunut, kuten myös mieheni. Ajatuskin siitä, ettei noita muksuja olisi syntynyt, syystä tai toisesta, tuntuu tosi surulliselta. Mstä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi. Ja jäisin. Voin vakuttaa sinulle että pidän elämästän enemmän kuin koskan. Kaikella on nyt tarkoitus.
Itse en biletä kuten kerroin aikaisemmassa viestissäni. Päinvastoin olen hyvin paljon yksinoloa tarvitseva ihminen ja pelkästään tämän takia olisi täysi mahdottomuus elää saman katon alla ihmisen kanssa, joka tarvitsisi niin paljon huomiota ja läsnäolo kuin lapsi. Sinä ehkä olisit jäänyt paitsi jostain, itse en jäisi paitsi kuin ehkä samantapaisista kokemuksista, joita ahtaanpaikankammoinen saisi astronauttina 2mx1m kokoisessa kuualuksessa työskennellessään. Eli varmasti asioita jäisi kokematta, mutta vain positiivisessa mielessä. Näin me ihmiset olemme erilaisia :) Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää näissä vela-keskusteluissa, kun perhe-elämää pitää halveksua joko rivien välissä kuten ap jossain viesteistään tai sitten avoimesti. Ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine haluineen ja toiveineen, joten miksi pitää kauhistella, jos joku haluaa perheen ja naamioida se mukamas ihmettelyksi. Toki sama pätee myös toisinpäin, on moukkamaista päivitellä jos joku ei halua lapsia.
Ei se ole mitään naamiointia. Ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, miten joku voi haluta lapsen. Kyse on aivan eri luokan asiasta kuin vaikka urheiluauton tai hevosen haluaminen tai se, että tahtoo tiettyyn ammattiin. Tässä pitää pystyä olemaan raskaana ja synnyttämään ja ottamaan kantaakseen elämänmittainen vastuu.
Kirjallisuus on hyvä ja helppo tapa päästä näkemään toisen ihmisen pään sisään. Kirjoissa kerrotaan miltä ihmisistä tuntuu, miksi he haluavat niitä asioita mitä haluavat ja usein sekin miten he ovat päätyneet haluamaan sitä mitä haluavat. Suosittelen. Lukeminen avartaa maailmaa. Jos siis oikeasti kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu surulliselta, koska tuntee oleavansa taas vähän enemmän sosiaalisessa marginaalissa ja tietää, ettei ystävällä ole kohta enää mahdollisuuksia pitää ystävyyttä yllä entiseen malliin. Joidenkin kanssa muutos on vähäinen, mutta yleisesti ottaen tapaamiset vähenevät ja muuttuvat huonommiksi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Harmittaa.
Tätä hain juuri takaa. Kaipa se jonkin asteinen erkaantuminen on aika väistämätöntä ainakin joksikin aikaa. Tuolla ekalla sivulla joku kommentoi, että kun ensimmäinen lapsi oli jo kasvanut ja itse alkoi ajatella, että pian kaveria kiinnostaa varmaan muukin, niin seuraava lapsi oli heti tulossa.
Omalla ystävälläni on vasta yksi lapsi ja hänen kanssaan tulee onneksi puhuttua muustakin kuin lapsista, mutta hän haluaisi lisää lapsia... Mitenköhän mahtaa käydä, jos lapsia on vaikka kolme?
Tarkoitus ei ollut halveksua lapsiperheiden elämää, itse en vaan rehellisesti voi ymmärtää miksi joku saattaa haluta lapsia, kun itse en näe siinä elämässä kuin negatiivisia puolia.
Ap
Sama täällä. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta ja hän tahtoisi lasta, itse en vain mitenkään saa sytyteltyä itsessäni minkäänlaista kiinnostusta... Ja koitan ihan rehellisesti koittaa keksiä jotain muuta syytä kuin miehen halu niiden lasten tekoon, mutta kun en keksi. Ehkä siihenkin sitten vaan tottuisi, mutta tämä on niin iso asia alkaa vetää ihan arvalla.. Mitä jos se onkin täysi virheliike ja meidän vuosisadan rakkaustarina hyytyy siihen?
No näitähän on vaikka mitä.
1) liikakansoitus
2) ajanmeno
3) rahanmeno
4) lisää vastuuta. tähän kun tottuu niin kotoa muuttaessa taas irtipäästäminen vaikeaa
5) sisältöä yksitoikkoiseen elämään
6) viihdykkeeksi
7) lisää päästöjä maailmaan, vähemmän luonnonvaroja
8) kaikille ei riitä töitä -> lisää yhteiskunnan elättejä
Oletko varmasti tyytyväinen elämääsi ilman hyysättävää? 50+ saattaa olla jo myöhäistä itkeä miksi teki osuutensa luonnon hyväksi.
Ellet ole kovin nuori ja tuohon ikään ehtiessäsi lisääntymisikää on venytetty.
Kiitos tosi paljon, mutta valitettavasti mikään noista ei houkuta tippaakaan... :-)
Olen nyt 33, eli ehkä tässä on vielä pari vuotta aikaa koittaa saada sitä herätystä. Ollaan jo puhuttu vakavasti aiheesta miehen kanssa, useasti, ja olen sanonut hänelle, että jos se vauvakuume on oikeasti todellinen, niin hän voi halutessaan alkaa katsella mahdollista äitiehdokasta ja jos sellainen löytyy, niin katsellaan meidän tilanne sitten uudelleen. Hän rakastaa minua ja minä häntä, mutta tiedän ettei näin ison asian takia voi välttämättä kompromissia tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun oli yksinäistä, kun alkoivat perheellistyä mutta päälle 30 alkoivatkin erota ja haluta olla lapsettomia taas, silloin osa kavereista palasi. Miehiä lähinnä, eivät pahemmin pidä yhteyttä perheisiinsä enää.
Eli ystäväpiirisi koostuu niistä kaikkein vastuuttomimmista yksilöistä jotka eivät edes omista valinnoistaan (lapsista) kykene kantamaan vastuuta?
Yleisesti ap:lle ja muillekin. Toisten kunnioitus ja heidän valintojensa kunnioitus on kyllä ystävyyden perusta. Joillakin elämä ja persoonakin muuttuu lasten myötä, toisilla taas ei. Jos haluatte että teitä kunnioitetaan kannattaa teidänkin antaa arvostus perheellisille. Se on kuitenkin aika normaali osa elämää, meillä kaikilla on perheet. Tekin olette joidenkin lapsia ja mahdollisesti sisaruksia. Tekin olette ehkä kokeneet tai tunteneet sitä rakkautta jota perhettään kohtaan voi tuntea. Tarvitseeko sitä niin paljon ihmetellä miten joku voi lasta haluta?
Miksi on niin vaikeaa sulattaa että ihmiset haluaa eri asioita? Yksi haluaa lapsia, toinen ei. Joku haluaa lapset nuorena, joku toinen sitten vanhempana. Yksi haluaa olla lentäjä, joku tykkää työstään kaupan kassana. Joku tykkää käydä bilettämässä tai kotoisan baarin tunnelmasta, joku tykkää koti-illasta perheen kesken tai vaikka pelaa lautapelejä kavereiden kanssa. Yksi juo ja toinen on absolutisti. Ei kenenkään tarvitse tykätä samoista asioista, edes ystävänsä kanssa, mutta pitää kyllä kunnioittaa toisen valintoja jos aikoo edelleen ystävyyttä jatkaa. Jos A kokee ettei pysty enää olemaan ystävä koska B:llä on lapsia niin se on A:n lyhytnäköisyyttyä. Jos taas B kokee että hänen elämäänsä ei enää lapsettomat mahdu ja elämä pyörii ainoastaan lasten ympärillä niin silloin B:n puutteellisuutta. Molemmissa tapauksissa ehkä näille se ystävyys ei sitten ole ollut kovin tärkeää. Minulla on ystäviä jotka ovat syvästikin uskovaisia, voimme jopa puhua uskonnosta vaikka itse en ole uskovainen. Ystäväni tietävät olla tuputtamatta uskontoaan ja minäkään en heidän uskoaan kyseenalaista, voimme ja haluamme olla ystäviä silti. Tuttavani, toinen perheellinen ja toinen vela, ovat kuin paita ja peppu ja täysin ymmärtävät toistensa valinnat ja tukevat niitä. Hylkäättekö läheisenne, vaikkapa sisaruksennekin jos hänen valintansa ei miellytä? Eikö sinulla ole enää siskoa jos hän tekee/ei tee lapsia?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Hohoijaa, onpa katkeraa yleistystä. Kaikki lapsettomatko ovat siideriä lipittäviä pissiksiä? Takes one to know one, eikö.
Pyytävät useammin käymään, kun ovat enemmän kotosalla. Olen käynyt aiempaa useammin kavereillani ihan vaan syömässä ja rupattelemassa. Baareihin vastaavasti hankalampi saada lähtemään, mutta eipä tuo haittaa kun itseänikään ei enää pämppääminen kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Hohoijaa, onpa katkeraa yleistystä. Kaikki lapsettomatko ovat siideriä lipittäviä pissiksiä? Takes one to know one, eikö.
Lisääntyjät aina luulee, että velat on alkoholisteja, koska niiden oma elämä menee aina niin, että sukupuolitauteja+biletystä -->jonkun random amiksen kanssa lapsia+avioero+pettämisiä-->biletysjakso avioeron jälkeen+irtosuhteita+lapset sivuosassa(tai lastenkodissa niin kuin on saatu lehdistä lukea), siinä niiden koko elämä.
Ei ne ymmärrä, että joillakin on elämässä muutakin kuin biletys tai lisääntyminen, koska se on noi on ainoat asiat mitä ne on ikinä kokeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Hohoijaa, onpa katkeraa yleistystä. Kaikki lapsettomatko ovat siideriä lipittäviä pissiksiä? Takes one to know one, eikö.
Lisääntyjät aina luulee, että velat on alkoholisteja, koska niiden oma elämä menee aina niin, että sukupuolitauteja+biletystä -->jonkun random amiksen kanssa lapsia+avioero+pettämisiä-->biletysjakso avioeron jälkeen+irtosuhteita+lapset sivuosassa(tai lastenkodissa niin kuin on saatu lehdistä lukea), siinä niiden koko elämä.
Ei ne ymmärrä, että joillakin on elämässä muutakin kuin biletys tai lisääntyminen, koska se on noi on ainoat asiat mitä ne on ikinä kokeneet.
Tällaisiako sinun vanhemmat olivat?
No omista lapsista jatkuvasti puhuminen on juuri minä-minä juttua.
Olen 54-vuotias vela. Joidenkin lapsia saaneiden kavereiden kanssa on ihan samat jutut ja kiinnostuksen kohteet ja ystävyys on jatkunut. Toiset taas eivät halua tavata ja suon sen heille. On kiireinen elämänvaihe ja palataan asiaan kun heillä on paremmin aikaa.