Lue keskustelun säännöt.
Velat kysymys! Millaista on, kun kaikki kaverit tulevat perheellisiksi?
02.02.2016 |
Eli asiaan: en halua lapsia ja tällä hetkellä vain yhdellä kaverillani on lapsi. Muilla tuskin on aikomusta lähivuosina hankkia lapsia, mutta se varmaan tulee vielä jossain vaiheessa eteen. Millaista elämä on, jos kaikki kaverit saavat lapsia? Ehtiikö enää kukaan nähdä ja jos, pyörivätkö jutut lapsissa? Oletteko tietoisesti koettaneet etsiä toisia veloja kaveriksi?
Kommentit (82)
Mulla on ystavina seka muita veloja etta myos naisia, jotka ovat saaneet lapsia jossain vaiheessa ystavyyttamme. Minusta se riippuu todella paljon siita ihmisesta itsestaan, onko heista enaa oikein ystavaksi lapsen saatuaan. Parin lapsellisen ystavani kanssa meilla on todella mukavia yhteisia hetkia ja on kivaa seurata heidan lastensa kehitysta sivustakatsojana. Mutta on niitakin, jotka ovat matkan varrella tippuneet kyydista ihan sen takia, etta aloin kuulla naita "voi etta ma toivon sullekin aitiytta, se on niin maailmanmullistava juttu, ei sita voi tajuta ennenkuin saa oman lapsensa"-juttuja, etta alkoi tuntumaan ettei oltukaan enaa samalla aaltopituudella. Eli sanoisin, etta ystavyyden laatu ja jatkuminen riippuu todella paljon siita, miten kaverini on muuttunut aitiyden myota.
Lapsettomien kavereiden kanssa jutut on usein vahan erilaisia (esim. jutellaan tosi paljon tyo- ja urajutuista, matkailusta yms.) ja nakeminen spontaanimpaa. On kiva menna syomaan yhdessa ja jaada jutustelemaan pitemmaksikin aikaa, kun kummankaan ei tarvitse kiirehtia lapsensa luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on kitkeriä vanhapiika minnajanicoita todistelemassa valintojaan oikeiksi :D
9
Minua ärsyttää näissä vela-keskusteluissa, kun perhe-elämää pitää halveksua joko rivien välissä kuten ap jossain viesteistään tai sitten avoimesti. Ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine haluineen ja toiveineen, joten miksi pitää kauhistella, jos joku haluaa perheen ja naamioida se mukamas ihmettelyksi. Toki sama pätee myös toisinpäin, on moukkamaista päivitellä jos joku ei halua lapsia.
Kyllä niiden lapsettomienkin elämä muuttuu, kun ikää tulee lisää. Ihmiset, joilla on lapsia yleensä tuntuvat kuvittelevan, että vasta lasten kautta tulee halu elämänmuutoksiin, kuten siihen, että jää mielummin viikonloppuisin kotiin, tai ei ole enää aikaa nähdä usein kavereitaan. Olen 35, en viihdy baareissa usein, en ehdi töiltäni, enkä henkilökohtaiselta elämältänikään nähdä enää niin usein kavereitani kuin nuorempana. Ei se lapsettomien elämä pyöri yhtään sen enempää oman elämänsä ympärillä, kuin lapsellisillakaan, katsos, ne sinun lapset ovat sinun elämääsi. Aikuisen ihmisen täytyy voida puhua ystävilleen kaikesta mitä omassa elämässään tapahtuu, niin lapsista, kakkavaipoista, kuin baarittelustakin. Ja jokainen puheenaihe täytyy jossain vaiheessa osata myös lopettaa, koska oli aihe mikä hyvänsä, ei kukaan jaksa kuunnella aina samaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää näissä vela-keskusteluissa, kun perhe-elämää pitää halveksua joko rivien välissä kuten ap jossain viesteistään tai sitten avoimesti. Ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine haluineen ja toiveineen, joten miksi pitää kauhistella, jos joku haluaa perheen ja naamioida se mukamas ihmettelyksi. Toki sama pätee myös toisinpäin, on moukkamaista päivitellä jos joku ei halua lapsia.
Ei se ole mitään naamiointia. Ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, miten joku voi haluta lapsen. Kyse on aivan eri luokan asiasta kuin vaikka urheiluauton tai hevosen haluaminen tai se, että tahtoo tiettyyn ammattiin. Tässä pitää pystyä olemaan raskaana ja synnyttämään ja ottamaan kantaakseen elämänmittainen vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kakeliini kirjoitti:
Kyllä niiden lapsettomienkin elämä muuttuu, kun ikää tulee lisää. Ihmiset, joilla on lapsia yleensä tuntuvat kuvittelevan, että vasta lasten kautta tulee halu elämänmuutoksiin, kuten siihen, että jää mielummin viikonloppuisin kotiin, tai ei ole enää aikaa nähdä usein kavereitaan. Olen 35, en viihdy baareissa usein, en ehdi töiltäni, enkä henkilökohtaiselta elämältänikään nähdä enää niin usein kavereitani kuin nuorempana. Ei se lapsettomien elämä pyöri yhtään sen enempää oman elämänsä ympärillä, kuin lapsellisillakaan, katsos, ne sinun lapset ovat sinun elämääsi. Aikuisen ihmisen täytyy voida puhua ystävilleen kaikesta mitä omassa elämässään tapahtuu, niin lapsista, kakkavaipoista, kuin baarittelustakin. Ja jokainen puheenaihe täytyy jossain vaiheessa osata myös lopettaa, koska oli aihe mikä hyvänsä, ei kukaan jaksa kuunnella aina samaa asiaa.
No, minä olen myös 35-vuotias ja käyn baareissa ihan yhtä usein kuin kymmenen vuotta sitten, pari kolme kertaa kuussa. Ehdin tavata ystäviäni useita kertoja viikossa. Miksi en ehtisi? Ystävyyssuhteet ovat kuitenkin minulle erittäin tärkeä asia ja sellainen, mihin olen päättänyt käyttää aikaa.
Ei se elämä mitenkään maagisesti muutu hektisemmäksi niin, ettei "ehdi" tehdä sitä taikka tätä. Kyse on ihmisen omista valinnoista.
Lähimmistä kavereista yksi on lapseton ja muut saivat lapsen noin kolmekymppisinä. Ei minusta kovin paljoa ole mikään muuttunut. En ole kokenut mitään negatiivista kavereiden raskaus uutisesta. Eikä lapseton ole automaattisesti baareissa juokseva sinkku tai minä en ole ainakaan. On omatkin hommat ja työt joten en koe että kaverit ovat kadonneet äitiyteen tai tuntisin itseäni yksinäiseksi tai kaipaisin kavereita enempää kuin aikaa ennen heidän lapsiaan. Soitellaan ja nähdään puolin ja toisin kun ehtii ja jaksaa. Kaverit puhuvat lapsista mikä on ihan normaalia ja kysyn toki lapsista, samoin puhutaan muistakin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi juna mennä jo aika monella velalla kun ollaan ihmeen kitkeriä toisten ihmisten valinnoista.
Kivaa! Tykkään lapsista ja on mukavaa jutella kavereiden kanssa heidän lapsistaan ja katsoa miten ne ipanat muuttuvat vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi korjaan: vastasin vahingossa tähän ketjuun. En ole koskaan mieltänyt itseäni ällöttäväksi ja lapsivastaiseksi 'velaksi', joka toitottaa stereotyyppistä ja hurmoksellista totuuttaan av:lla. Olen vain vapaaehtoisesti lapseton, normaali aikuinen. Puolustan yleensä lapsiperheitä täällä, koska 'velat' ovat niin agressiivisia.
31
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on kitkeriä vanhapiika minnajanicoita todistelemassa valintojaan oikeiksi :D
9
Joo, kyllä nää mammat (etenkin nuorena lapsensa pyöräyttäneet) helposti jää vanhaksipiiaksi. Seurustelumarkkinoilla ovat niitä viiden pennin mollamaijoja, jotka pyörivät alennuskoreissa vuodesta toiseen odottelemassa, jospa kelpaisivat jollekulle.
Siksi onkin ihanaa olla hyvässä avioliitossa oleva vela-nainen - lapsettomuuden ansiosta seksielämämmekin pysyy spontaanimpana ja parempana kuin mammojen ja pappojen. Tsekkaa jos et usko: Väestöliiton tutkimukset.
Ja oon ihan samaa mieltä siitä, että kyllä nää av-mammat oudon kiihkeästi puolustelevat outoja mielipiteitään täällä. On tainnut tulla imaistua vähän liikaa hiekkaa pilluun siellä hiekkalaatikolla istuessa - hiekkaa ja hämähäkinseittejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutut tuppaa menemään lapsellisiksi.
Ajatusmaailma pyörii muutaman vuoden sen jälkikasvun ihmeellisyyksiin, kun se oppii
kaikee hienoo uutta, kolmevuotiaana, osannee korjata automaattivaihdelaatikonkin.
Niin ihmeellisiä ne on.
Jossain vaiheessa hiukan palauvat normaaliin maailmanmenoon. Hiukan ennen eläkeikää.
En edes tiennyt että joku vielä käyttää sanaa vanhapiika:D ole vaan ylpeä äitiydestäsi ja opeta ihmeessä lapsillesikin miten ihmisiä jotka toimii toisin kuin sinä tulisi internetissä haukkua.
Miten näin yksinkertainen aihe voi niin provosoida. Jos olette tyytyväisiä lapsettomuuteen/lapsiin niin miksi täytyy marista muiden valinnoista.
T vela joka tykkää lapsista, onneksi kavereilla ja siskolla on niitä. Omaa en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kaverista, osa on muuttunut paljonkin. Yllättäin juuri ne, jotka biletti kovimpaa nuorempana on muuttuneet eniten tällä palstalla kuvatun ikävän mammasterotypian tapaisiksi. Siinä ei ole loppujen lopuksi mitään yllättävää, koska jälkeenpäin ajatellen he ovat juuri ne, joita silloinkin kiinnosti vain omaan elämään liittyvät asiat ja yleiset jutut paljon vähemmän. SIlloin se ei vaan ollut niin silmiinpistävää, koska itsellä oli osittain samoja asioita elämässä. Toisaalta ne jotka ovat aina pohdiskelleet vähän kaikkea, tekevät sitä myös lasten saannin jälkeen. Biletys sinänsä on vähentynyt ihan kaikilla iän myötä lapsistatuksesta riippumatta.
Kavereita näkee harvemmin, mutta itse asiassa ihan sama pätee lapsettomiin kavereihin, ihmiset vaan viettävät vanhemmiten pääosin hiljaisia koti-iltoja, ja esim töiden jälkeen arkena aika harvoin kukaan järjestää mitään menoa tai sellaista haluaa. Lapset pääasiallisena puheenaiheena perheellisten kohdalla ovat vähentyneet huomattavasti heidän kasvaessaan, siinä vaiheessa kun lapsi on teini-iässä, hänen asioitaan vain ohimennen sivutaan eikä lastakaan kiinnosta vanhempien kaverit tai vieraat lainkaan.
Alkuun koin olevani katkera ja mustasukkainen, ajattelin että lapset vievät kaiken ajan ja kavereiden elämän. Nyt olen kuitenkin oppinut iloitsemaan ja jopa nauttimaan näiden pienten ihmisten seurasta. Monesti olen itse jopa se, joka ehdottaa lapsen ottamista mukaan, mutta nämä perheelliset puolestaan arvostavat sitä omaa aikaa edes kerran viikossa ja jos rehellisiä ollaan osalla tuntuu olevan aktiivisempi elämäkin (enkä tarkoita ryyppäämistä vaan kuntoilua, lautapeli-iltamia yms). Tiedän myös että jonain päivänä nämä perheelliset ovat jälleen vapaita tekemään mitä huvittaa, ensimmäisten lapsosilla taitaakin alkaa jo kohta murrosiät.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu surulliselta, koska tuntee oleavansa taas vähän enemmän sosiaalisessa marginaalissa ja tietää, ettei ystävällä ole kohta enää mahdollisuuksia pitää ystävyyttä yllä entiseen malliin. Joidenkin kanssa muutos on vähäinen, mutta yleisesti ottaen tapaamiset vähenevät ja muuttuvat huonommiksi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Harmittaa.
Tätä hain juuri takaa. Kaipa se jonkin asteinen erkaantuminen on aika väistämätöntä ainakin joksikin aikaa. Tuolla ekalla sivulla joku kommentoi, että kun ensimmäinen lapsi oli jo kasvanut ja itse alkoi ajatella, että pian kaveria kiinnostaa varmaan muukin, niin seuraava lapsi oli heti tulossa.
Omalla ystävälläni on vasta yksi lapsi ja hänen kanssaan tulee onneksi puhuttua muustakin kuin lapsista, mutta hän haluaisi lisää lapsia... Mitenköhän mahtaa käydä, jos lapsia on vaikka kolme?
Tarkoitus ei ollut halveksua lapsiperheiden elämää, itse en vaan rehellisesti voi ymmärtää miksi joku saattaa haluta lapsia, kun itse en näe siinä elämässä kuin negatiivisia puolia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En edes tiennyt että joku vielä käyttää sanaa vanhapiika:D ole vaan ylpeä äitiydestäsi ja opeta ihmeessä lapsillesikin miten ihmisiä jotka toimii toisin kuin sinä tulisi internetissä haukkua.
Miten näin yksinkertainen aihe voi niin provosoida. Jos olette tyytyväisiä lapsettomuuteen/lapsiin niin miksi täytyy marista muiden valinnoista.
T vela joka tykkää lapsista
No luepas uudelleen, kukakohan täällä haukkuu?
Pakko myöntää, että pidän lapsia haluavia tai lapsia saaneita naisia hieman tyhmempinä kuin veloja. Tämä nyt tietysti on vain oman pienen empiirisen tutkimukseni tulosta, mutta kuitenkin. Ei voi olla täysin järkevä ottaessaan tietoisesti sellaiset riskit mitä lasten saantiin liittyy.
Jep jep, liuta lapsettomia jälleen ylistämässä onnellisuuttaan vauva-lehden palstalla. Hankkikaa elämä.
Tuntuu surulliselta, koska tuntee oleavansa taas vähän enemmän sosiaalisessa marginaalissa ja tietää, ettei ystävällä ole kohta enää mahdollisuuksia pitää ystävyyttä yllä entiseen malliin. Joidenkin kanssa muutos on vähäinen, mutta yleisesti ottaen tapaamiset vähenevät ja muuttuvat huonommiksi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Harmittaa.