Lue keskustelun säännöt.
Velat kysymys! Millaista on, kun kaikki kaverit tulevat perheellisiksi?
02.02.2016 |
Eli asiaan: en halua lapsia ja tällä hetkellä vain yhdellä kaverillani on lapsi. Muilla tuskin on aikomusta lähivuosina hankkia lapsia, mutta se varmaan tulee vielä jossain vaiheessa eteen. Millaista elämä on, jos kaikki kaverit saavat lapsia? Ehtiikö enää kukaan nähdä ja jos, pyörivätkö jutut lapsissa? Oletteko tietoisesti koettaneet etsiä toisia veloja kaveriksi?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Hohoijaa, onpa katkeraa yleistystä. Kaikki lapsettomatko ovat siideriä lipittäviä pissiksiä? Takes one to know one, eikö.
Lisääntyjät aina luulee, että velat on alkoholisteja, koska niiden oma elämä menee aina niin, että sukupuolitauteja+biletystä -->jonkun random amiksen kanssa lapsia+avioero+pettämisiä-->biletysjakso avioeron jälkeen+irtosuhteita+lapset sivuosassa(tai lastenkodissa niin kuin on saatu lehdistä lukea), siinä niiden koko elämä.
Ei ne ymmärrä, että joillakin on elämässä muutakin kuin biletys tai lisääntyminen, koska se on noi on ainoat asiat mitä ne on ikinä kokeneet.
Onko kukaan sanonut että sulla on aika suppea maailmankuva? "Kaikki perheelliset on sitä tätä ja tuota mutta me lapsettomat ollaan kyllä hyvin monimuotoisia" :D
Perheellinen on eri asia kuin lisääntyjä.
Lisääntyjä on juuri tuollainen "minä ja pershedelmäni" ihminen, jonka elämä menee juuri noin niin kuin kuvailin, ja joka ei sen takia ymmärrä, ettei kaikki joko biletä hulluna tai pukella persehdelmiä ulos alapäästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Lisäisin tähän vielä, että kirjoitin támän vastineeksi tuohon nelosen kommenttiin. Enkä kyllä yhtään ihmettele, jos ei hänen kavereillaan ole oikein aikaa kuunnella hänen 'tärkeitä' juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää näissä vela-keskusteluissa, kun perhe-elämää pitää halveksua joko rivien välissä kuten ap jossain viesteistään tai sitten avoimesti. Ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine haluineen ja toiveineen, joten miksi pitää kauhistella, jos joku haluaa perheen ja naamioida se mukamas ihmettelyksi. Toki sama pätee myös toisinpäin, on moukkamaista päivitellä jos joku ei halua lapsia.
Ei se ole mitään naamiointia. Ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, miten joku voi haluta lapsen. Kyse on aivan eri luokan asiasta kuin vaikka urheiluauton tai hevosen haluaminen tai se, että tahtoo tiettyyn ammattiin. Tässä pitää pystyä olemaan raskaana ja synnyttämään ja ottamaan kantaakseen elämänmittainen vastuu.
Kirjallisuus on hyvä ja helppo tapa päästä näkemään toisen ihmisen pään sisään. Kirjoissa kerrotaan miltä ihmisistä tuntuu, miksi he haluavat niitä asioita mitä haluavat ja usein sekin miten he ovat päätyneet haluamaan sitä mitä haluavat. Suosittelen. Lukeminen avartaa maailmaa. Jos siis oikeasti kiinnostaa.
Kiva alentuva asenne, mutta luen n. 60 kirjaa vuodessa ja olen opiskellut kirjallisuustiedettä yliopistossa, joten väittäisin kyllä tietäväni kirjallisuuden vaikutuksista ja mahdollisuuksista aika paljon. Valitettavasti tunnen (kenties sinua paremmin) myös kirjallisuuden rajoitukset. Kirjassa voidaan hyvin elävästi kuvata, miksi jokin kuvitteellinen henkilöhahmo haluaa lapsia, mutta eipä se tuo noita tunteita yhtään sen lähemmäksi, jos ei jaa sitä psykologiaa niiden takana. Olen lukenut paljonkin syitä, miksi joku haluaisi lapsia, mutta ne ovat kaikki minulle hyvin vieraita ja omituisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää näissä vela-keskusteluissa, kun perhe-elämää pitää halveksua joko rivien välissä kuten ap jossain viesteistään tai sitten avoimesti. Ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine haluineen ja toiveineen, joten miksi pitää kauhistella, jos joku haluaa perheen ja naamioida se mukamas ihmettelyksi. Toki sama pätee myös toisinpäin, on moukkamaista päivitellä jos joku ei halua lapsia.
Ei se ole mitään naamiointia. Ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, miten joku voi haluta lapsen. Kyse on aivan eri luokan asiasta kuin vaikka urheiluauton tai hevosen haluaminen tai se, että tahtoo tiettyyn ammattiin. Tässä pitää pystyä olemaan raskaana ja synnyttämään ja ottamaan kantaakseen elämänmittainen vastuu.
Niin? Minulle tuo sanomasi asia on päivänselvä: on paljon suurempi asia haluta perustaa perhe kuin haluta auto. Kysymykseni kuuluikin, miksi perheen haluamiseen pitää suhtautua halveksien "miten kukaan voi sellaista haluta kun en minäkään halua". Tällaisena ap:n asenne seuraavissa viesteissä näyttätyi.
Et sitten ymmärtänyt lukemaani vieestiä. Sanoinhan, ettei kyse ole mistään ihmettelyksi verhotusta halveksunnasta vaan ihan aidosta ihmettelystä.
Mulla ei itse asiassa ole kuin yksi kaveri kellä ei ole lapsia ja häntä nään kaikkein vähiten.
Puhun ystävieni kanssa kaikesta. Myös niistä lapsista, koska ne ovat tärkeä osa ystävieni elämää. Eniten nähdään varmaan kahvittelun merkeissä jonkun kotona, mutta tehdään kyllä muutakin (joko ilman lapsia tai yhdessä niiden kanssa). Kulttuuria ym harrastan kuitenkin eniten oman miehen kanssa.
Vaikka en itse lapsia haluakaan, ei minulla ole mitään lapsia vastaan eikä niistä puhuminen ole ongelma. Toisaalta omat ystäväni jaksavat keskustella myös minun opinnoistani, töistä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Niin, eli sulla on tapahtunut ns. äitiyslobotomia, jossa sun maailma on kutistunut yhden pershedelmän kokoiseksi. Ikävä kertoo sulle, mutta maailma kaikkine ihmeineen, nautintoineen, elämyksineen ja seikkailuineen on edelleen "tuolla ulkona" - et vaan äitiyslobotomiasi ansiosta enää halua ajatella sitä olevan, muuten katkeruus veisi voiton. Eli: elämä ei tosiaan ole baarireissuja ja yhden yön juttuja, se on aika paljon enemmän. Sitten joskus kun lapsesi lentävät pesästä (tai eroat ja olet viikko-viikko-hoitosysteemissä) tulet saamaan elämäsi takaisin - eli ei syytä katkeruuteen. Sulle on vielä toivoa.
^Tässä on taas yksi Vela, joka ei oo vielä keksinyt, mistä ne lapset syntyy. Lienee siis vela ihan syystä...
Mä en halua ystäviä samasta syystä kuin en halua lapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki ystävät ovat jääneet kun ovat tehneet lapsia. Ei niitä enää kiinnosta mikään muu. Olen lapsirakas ja yhden ystävän lapsien kanssa hyvinkin läheinen, mutta muilla ilmeisesti asenne, ettei minulla ole enää arvoa. Miksi aina keskusteluissa vedotaan siihen, että velat vaan juoksevat baareissa yhdenillanjuttujen perässä? Itse olen toistakymmentä vuotta naimisissa, enkä kyllä vietä tuollaista elämää. Toisaalta en kyllä sellaista elämää halveksikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä itselläni on ainakin lapset menneet tärkeysjärjestyksessä kavereiden ohi. Ei vaan jaksa enää kuunnella pirkkomarjatan ja jennajessican epäkiinnostavia pissisjuttuja baarireissuista ja yhden yön jutuista. Hohhoijaa. Lapsen seura on paljon antoisampaa.
Tämä on kyllä kumma. Olen todistanut useammankin "pissiksen" ja porukan kovimman bilettäjän lapsen saatuaan alkavan halveksua ihmisiä, jotka jatkavat entisiä elämiään ilman huolta lapsista. Pientä katkeruutta ilmassa, ettei enää itse pysty samaan? Vai mistä helvetistä tällainen halveksunta oikein kumpuaa? Miten kukaan muka voi muutta niiiin täysin lapsen tulon myötä?
Lisäksi on todella väsynyttä olettaa, että kaikki lapsettomat ovat jotain bilehirmuja, joilla on yhden yön juttuja. Olen itse aikamoinen kotihiiri, harrastan liikuntaa ja luen, eikä ole koskaan ollut mitään jatkuvaa bilehile-meininkiä vaikka nuorempana kävinkin enemmän ulkona. Enemmän niillä ikäisilläni äideillä tuntuu menojalkaa vipattavan, kun joskus pääsevät jonnekin. En tuomitse, varmaan ihan kiva päästä irti, huvittaa vain vähän se oletus että minun elämäni olisi jämähtänyt niihin parikymppisaikoihin, joita joillain mammoilla ilmeisesti on ollut, kun oletus on heti että baarissa roikutaan koko ajan. :)
Vela 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin myönnän sääliväni lapsia saavia, vaikken sitä tietenkään sanokaan heille. Itse kun muuttaisin mieluummin vaikka etelänavalle kuin suostuisin lapsiperheen elämään. Kaverini lapsi sinänsä on ihan kiva, mutta en ymmärrä miten kukaan sellaista jaksaisi vuorokauden ympäri ja päivä tolkulla... No toivottavasti he sentään pitävät elämästään.
Ap
Täällä yksi kahden lapsen äiti, joka taasen säälii "veloja" ja heidän elämänsä tyhjyyttä. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, eivätkä he sääliäni kaipaa. Ymmärrä siis sinäkin se, että ei niitä perheellisiä kavereita tarvitse sääliä, vaikka itseäsi et haluaisi heidän tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei itse asiassa ole kuin yksi kaveri kellä ei ole lapsia ja häntä nään kaikkein vähiten.
Puhun ystävieni kanssa kaikesta. Myös niistä lapsista, koska ne ovat tärkeä osa ystävieni elämää. Eniten nähdään varmaan kahvittelun merkeissä jonkun kotona, mutta tehdään kyllä muutakin (joko ilman lapsia tai yhdessä niiden kanssa). Kulttuuria ym harrastan kuitenkin eniten oman miehen kanssa.
Vaikka en itse lapsia haluakaan, ei minulla ole mitään lapsia vastaan eikä niistä puhuminen ole ongelma. Toisaalta omat ystäväni jaksavat keskustella myös minun opinnoistani, töistä ym.
Tämä. Eikö ystävyys ole sitä, että keskustellaan itselle ja ystävälle tärkeistä asioista? Jos lapset ovat ystävälle tärkeitä, ei se ole minulta pois kuunnella ja keskustella lapsista. Ystäväni vastavuoroisesti kuuntelee minun asiani ja keskustelee niistä. Eikä häneltä ole mitään pois se, että ne asiat eivät liity lapsiin. Tärkeintä on se, että olemme mukana toistemme elämässä ja tuetaan toisiamme aina tarpeen vaatiessa, huolimatta siitä mihin asia liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ystävyys ole sitä, että keskustellaan itselle ja ystävälle tärkeistä asioista?
Ei vaan asioista, jotka kiinnostavat molempia ja joista molemmilla on sanottavaa. Ihan perus keskustelutaitoa. Ei minua ainakaan kiinnosta mikään kuulumisten vaihtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteydenpito perheellistyneisiin ystäviin on kieltämättä harventunut, mutta ei katkennut kokonaan. Tottakai heidän elämäänsä kuuluu lähinnä lapsia ja perhe-elämää iloineen ja murheineen silloin kun tavataan ja jutellaan, ei tämä minua haittaa. Vaikeinta ehkä on tosiaan sopeutua siihen, että ne lapse tovat koko ajan tapaamisissa ja jopa puhelinkeskusteluissa läsnä, perheellistyneet kaverit ovat jatkuvasti elämässä useampaa tilannetta yhtä aikaa. Itse en osaa jakaa huomiotani samalla tavalla, joten välillä koen turhauttavaksi sen että puhe keskeytyy tai kaverin täytyy nousta ylös komentamaan/näyttämään/antamaan/tekemään jotain lapsiin liittyvää.
Minulla on tosin myös velaystäviä paljon. Heidän kanssaan ajanvietto on muuttunut paljonkin sitten nuoruusvuosien, joten mihinkään biletykseen ei olla jämähdetty. Nykyään ystävien kanssa käydään enemmän kulttuuritapahtumissa, konserteissa, taidenäyttelyissä, messuilla, pienillä reissuilla, kokeilemassa eri harrastuksia ja niin poispäin. Villien bileiltojen sijaan juominen ystävien kanssa on muuttunut sisällöltään joko after work lasillisella käymisellä tai yhdessä ruoan laittamisella ja sen ohella hyvän viinin tai erikoisoluiden juomisella.
Viihdyn myös näin vanhemmiten enemmän ihan itsekseni, tykkään laittaa kotiani viihtyisäksi ja lukea hyvää kirjaa tai käydä kansallispuistossa kävelemässä ihan yksin.
Lapsettomaa elämää en kyllä kuvailisi millään tavalla tyhjäksi. Rennommaksi ja kepeämmäksi kylläkin. Minä esimerkiksi nautin työstäni ihan erilailla kuin perheelliset ystäväni, joille työ on lähinnä rahan saamista varten ja jotka ovat paljon uupuneempia, sillä eivät samalla tavalla palaudu työstä kotiin tullessaan kuin minä.
Pääsi käymään niin hassusti, että olen onnistunut hakeutumaan todella samanhenkisten ihmisten seuraan ja näillä näkymin yksikään parhaista kavereistani ei lapsia tule tekemään. Muihin kavereihin asia ei vaikuta mitenkään kun nähdään vain kerran-pari vuodessa jos sitäkään. En muutenkaan biletä tai reissaa pidemmälle kavereideni kanssa, korkeintaan voidaan kyläillä pitemmän kaavan kautta toistemme luona ja juoda ehkä pullon viiniä siinä sivussa ja laittaa hyvää ruokaa siinä ohessa tai käydään tapahtumissa, shoppailemassa ja näyttelyissä, että ei lapset nyt hirveän suurelta osin tuota edes muuttaisi. Mutta hyvä näin.
Luin muuten edellisen viestin (77) vasta edellisen kirjoitettuani ja alkoi ihan naurattaa miten stereotyyppistä velaelämää näemmä tulee elettyä jos ajanvietteetkin ovat ihan samoja :D
Se on se tunne , kun tiedät tehneesi ainoan oikean ratkaisun. Vela33
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako osalla veloista jäädä henkinen kehitys jotenkin vajaaksi kun elämä pyörii vain sen oman perseen ympärillä. Osalla vaan on jutut niin minä, minä ja minun elämäni.
Monettako äpärää pukkaat ylikansoittuneelle planeetalle ?
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on kitkeriä vanhapiika minnajanicoita todistelemassa valintojaan oikeiksi :D
9
mä saan enemmän kullia kuin sinä :P
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako osalla veloista jäädä henkinen kehitys jotenkin vajaaksi kun elämä pyörii vain sen oman perseen ympärillä. Osalla vaan on jutut niin minä, minä ja minun elämäni.
Noita muutamaa ekaa viestiä kun luin, niin lähetin kiitoksen yläkertaan, että ovat itse tajunneet olla jatkamatta geenejään. Näin saadaan ne valioyksilöt jalostettua.
Onko kukaan sanonut että sulla on aika suppea maailmankuva? "Kaikki perheelliset on sitä tätä ja tuota mutta me lapsettomat ollaan kyllä hyvin monimuotoisia" :D