Onko sinulla ollut aina tarpeeksi aikaa olla lastesi kanssa?

up

nosto

Kolkuttaako mammojen omatunto, kun kukaan ei vastaa ;)

Kyllä on. Olen aina ollut vain kotona ja kun on vain yksi lapsi niin aikaa riittää.

On ollut. Olin pitkään kotiäitinä ja sen jälkeen vuosia osa-aikatyötä. Joka päivä yhteinen päivällinen ja ajanviettoa yhdessä. Meillä on tietoisesti panostettu perhern yhteiseen aikaan ja rauhalliseen arkeen.

I love my family ❤️

On kyllä. Lapset nyt 3,5v ja reilun vuoden. Ovat päiväkodissa 3pv/vk, kun itse täytyy käydä koulussa ja teen lisäksi yhtenä päivänä viikosta töitä. Muuten ehditään aina olemaan lasten kanssa yhdessä ja puuhastellaan tosi paljon :--)

Todellakin on. Pidän tärkeänä myös sellaista aikaa, että emme tee yhdessä mitään, vaan olen vain kotona läsnä.

On. Olin kotona viisi vuotta, sen jälkeen opiskelin, eli päivät olivat lyhyitä. Meillä oli pitkiä harjoittelujaksoja ja silloin lasten hoitopäivätkin venyivät pitkiksi, ja silloin olin kyllä kiitollinen siitä että olin saanut olla näiden kanssa kotona, ettei mitään pikkutaaperoa ollut tarvinnut viedä hoitoon. Ne raskaat hoitopäivät näkyivät lapsissa, ja väitän että melko paljon lasten ongelmista johtuu ihan siitä että hoidossa pitää olla liian paljon. Lapsikin tarvitsee lepoa ja kotiaikaa.

Nykyään aikaa lasten kanssa on vähemmän, mutta kiitos vuorotyön lapset saavat olla kuitenkin kotona paljon. Vaikkakin sitten niin, että kotona on vain toinen vanhemmista, mutta kuitenkin kotona on aina joku. Pienemmän hoitopäivät on lyhyitä ja niitä on n. 3-4 viikossa, isomman lapsen kanssa on aina jompi kumpi kun hän lähtee kouluun ja tulee koulusta. 

Jaa-a, mikä nyt sitten kenenkin mielestä on tarpeeksi. On kyllä ollut harrastuskin, joka on vienyt hirveästi aikaa, mutta pitäisikö lapsen rakas harrastus kieltää, jotta itsellä olisi parempi omatunto. Onneksi myöskin se takasi sen, että vielä pitkään teini-ikäisenäkin istuttiin monta tuntia viikossa vierekkäin autossa, joten siinä kyllä ehti jutustella hyvinkin pitkään ja hartaasti.

Ei tietenkään. En usko, että yksikään vanhempi on aina ollut lastensa käytettävissä, kun lapset ovat tarvinneet/halunneet, se ei ole realismia.

On ollut. Sen sijaan hirveää stressiä tuotti kauan se, että muut hommat (esim. työ) hoituivat vähän niin ja näin. Tästä syystä se tarpeeksi-aika ei todellakaan aina ollut mitään laatuaikaa. Paskempi juttu.