Lue keskustelun säännöt.
Olen työtön ja rahaton, enkä jaksa enää
02.02.2016 |
Jäin syksyllä työttömäksi. Työpaikkakiusaaminen eteni siihen pisteeseen, että oli pakko lähteä. Kiusaaminen tuli esimiestaholta ja jatkui vuosia pahentuen koko ajan. Sain onneksi työterveyslääkärin puolelleni ja hän puolsi päätöstäni ehdottomasti ja kirjoitti lausunnon. Kun ilmoittauduin työttömäksi TE-toimistoon ja laitoin työttömyysturvapaperit menemään Kelaan, kuvittelin ettei karenssia tule, koska oli painavat syyt irtisanoutua ja lekurin lausunto tukena. Hyväuskoinen hölmö siis olin ja karenssihan sieltä lävähti. Kolmeen kuukauteen ei tippunut euroakaan. 3 kk on nyt loppunut, mutta Kelalla kestää nähtävästi viikkokausia käsitellä uusi työttömyysturvahakemukseni. Tili näyttää nollaa.
Työni oli pienipalkkainen. Säästöjä oli aika vähän, kun ei isoja summia voinut säästää. Hoidin kolmen kuukauden laskut ja vuokrat ja siihen menikin kaikki. Olen pumminut kavereilta ruokaa ja käynyt leipäjonossa. Asumisen kulut ovat alhaiset, koska minulla on kämppis, mutta tässäpä tulikin ongelma: Koska kämppis on mies, Kela katsoi meidät avopariksi ja hylkäsi asumistukihakemukseni. Lisäselvitykset eivät ole auttaneet. Asunnossa on yli 70 neliötä, molemmilla omat huoneet, kämppis on lisäksi homoseksuaali. Ei kelpaa Kelalle.
Töitä olen hakenut joka päivä. Olen kirjoittanut hakemuksia, soitellut ja käynyt eri puljuissa paikan päällä. Tulos: yksi haastattelu. Yhdestä paikasta soitettiin ja haastattelumahdollisuus kaatui siihen, etten voi liikkua autolla, mitä työ olisi vaatinut. Pidän todennäköisenä, että moni hakemukseni saanut työnantaja soittaa ex-työnantajalleni, joka haukkuu minut pystyyn. Ainakaan samalle alalle tällä seudulla tuskin työllistyn tämän takia.
Olen henkisesti ihan romuna ja loppu. Tiedän ettei reilun kolmen kuukauden työttömyys ole vielä mitään, mutta tämä epätietoisuus, kiusaamisen jättämät jäljet ja rahattomuus ovat liikaa. Tukiverkkoa minulla ei hirveästi ole ja häpeän itseäni ja tilannettani niin, että tästä on vaikea puhua kavereille. Olen miettinyt muuttoa muualle päin Suomea, mutta ensin pitäisi sitten löytää töitä ja asunto. On ollut myös itsetuhoisia ajatuksia. En oikein jaksa enää laittaa vastaan mihinkään, taistella tai yrittää hoitaa asioita parempaan jamaan. Erakoidun kotiin ja masennun. Olen yrittänyt pysyä aktiivisena, mutta se on vaikeaa ja raskasta, kun voimia ei vain meinaa olla.
Kommentit (23)
Valitithan päätöksestä? Voit myös hakea toimeentulotukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteesi.
Älä luovuta, vaikka nyt tuntuu vaikealta. Asioilla on taipumus selvitä.
Älä jää kotiin murehtimaan, mene kirjastoon tai vain luontoon kävelemään joka päivä. Ajattelet varmaan, että joo, auttaa varmaan, mutta kokemuksesta tiedän että se ihme ja kumma auttaa kun tuntuu, että pää räjähtää ja huolet painaa.
Jos/kun pääset haastatteluun kerro reilusti mikä oli edellisessä työpaikassa vikana. Uskoisin että rehellisyytesi huomioidaan positiivisesti.
Tsemppiä, jaksa aina päivä kerrallaan, älä menetä toivoasi -koskaan:)
Älä luovuta! Jos paikkakunnan vaihto saattaa mielestäsi auttaa, niin yritä sitä.
Muutat tänne itään niin vuokraan sulle huoneen!
T. Idässä
Oletko kuullut sossusta? Se on eri kuin KELA
Voisitko lähettää tämän juttusi johonkin lehteen tai jopa presidentille? Sinua pn kohdeltu niin monessa paikassa kaltoin, että jonkun pitäisi nähdä ahdinkosi! Häpeällistä, että kelalla ja työkkärissä työskentelee tuollaisia mulkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan stressaat, et sinä työllisty kuitenkaan vaikka miten yrittäisit. Työttömiä on joku 600 000+++, aina löytyy niitä parempia ei masentuneita hakijoita. Ala vaan laiskotella ja unohda työt kokonaan. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa.
Miten ihmeessä ihmiset jaksoi 1830-luvulla kun oli tämmöistä. Ei ollut KELAA eikä pankkitiliä:
***
"Elias Lönnrot toimi Oulussa linna- ja piirilääkärin apulaisena loppuvuoden 1832 ja siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi 21.1.1833. Elettiin kulkutautien kukoistuskautta (Lönnrot 1832, Anttila 1985, Rytkölä 2001). Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että nuori lääkäri tartunnoille erittäin alttiissa työssään pian Kajaaniin saavuttuaan sairastui ankaraan kulkutautiin, joka on nimetty lavantaudiksi. Tauti oli todella voimakasoireinen ja piti Lönnrotin heikkokuntoisena pari kuukautta. Viiden viikon kuluttua taudin alusta hän itse ilmoitti olevansa tervehtymään päin »oltuaan sitä ennen pian tunnotoinna» (Lönnrot 1833). Helsinkiin kantautui jopa tieto, että Lönnrot oli kuollut. Häneltä itseltään ei ollut saatu mitään tietoa, ja parissakymmenessä kirjeessä oli arveltu hänen kuolleen. Lääkintöhallitus määräsi Kajaanin piirilääkärin tehtäviä hoitamaan Frans Johan Rabben, joka oli Lönnrotin opiskelutoveri ja ystävä. Hänelläkin oli tieto, että Lönnrot saattaa olla kuollut. Saavuttuaan Kajaaniin Rabbe löysi Elias Lönnrotin kuitenkin elossa, virkeänä mutta vähävoimaisena toipilaana. Helsinkiin lähti 20.3.1833 ilosanoma: »Eja, eja ja jubileum. Kunnon Eliaksemme elää vielä ja tulee elämään kautta Herkuleen. Muutamia viikkoja hänen kuitenkin on vielä pysyttävä sisällä» (Anttila 1985).
...
Myöhemmin on keskusteltu siitä, oliko Lönnrotin potema pitkällinen kuumetauti todella lavantauti vai jokin muu läheisoireinen kulkutauti. Lavantautiin huonosti sopivana on pidetty mm. sitä, että tauti puhkesi talvella eikä tyyfukselle tyypillisempinä kesäkuukausina. Ristiriidan selittänee taudin leviäminen nälkiintyneissä kiertävien kerjäläisten laumoissa, joita nuori lääkäri hoiti. Myös oireettomien pitkäaikaisesti bakteeria kantavien ja erittävien (noin 3 % sairastuneista) määrä on ollut suuri, eikä heitä varmaankaan suljettu pois »elintarvikeketjun» töistä. Asiaan liittyi myös tavallisen kansan asumisen ja elämisen siivottomuus (Lönnrot 1859, Anttila 1985). Katovuosina karjan rehuna käytettiin jopa ihmisen ulosteita, jotka kerättiin asuin- ja karjatiloihin. Vaikka tyyfys tavallisesti tarttuu vain ihmisten välityksellä, mainitsee Dennig (1954), että tautia voivat levittää koirat ja rotat, jotka ovat syöneet ihmisen ulosteita. Kaivot sijaitsivat 1800-luvulla usein navetan vieressä, joten juomavesi saastui helposti. Maidon ja teurastuotteiden sekä veden välityksellä tartunnan saattoi saada minä vuodenaikana tahansa ja siitä salmonellakannasta, jota oli liikkeellä. Maito on tunnetusti hyvä elatuspohja S. typhimuriumille, joka viihtyy siinä pitkään, mutta edellä kuvatuissa olosuhteissa muutkin bakteerit saattoivat levitä sen ja lihatuotteiden kautta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tästä vielä selviät, ap! Nyt sinnikkäästi vain soittoa Kelaan, minä asuin opiskelijana samassa asunnossa pojan kanssa, ja Kelaan riitti lappu missä sanotaan, että ei ole avoliitosta kyse. Siitä tosin on monta vuotta aikaa, en tiedä ovatko kiristäneet seulaa siellä Kelassa.
Jos rahaa ei tule nyt sieltä Kelasta, hae sitä sossusta. Ja tosiaan, hyvä että olet hakenut töitä aktiivisesti! Minulla työttömyys kesti puoli vuotta, ja vasta silloin puolen vuoden jälkeen pääsin ensimmäiseen haastatteluun. Sinnikkyys palkitaan, ja kannattaa hakea muitakin kuin oman alan töitä (olet varmasti hakenutkin).
Älä huoli Ap, pian helpottaa! Sinulla ei kuitenkaan ole laskuja rästissä, jos oikein ymmärsin. Mutta mars sossuun ja sitten kipakka soitto Kelaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset jaksoi 1830-luvulla kun oli tämmöistä. Ei ollut KELAA eikä pankkitiliä:
***
"Elias Lönnrot toimi Oulussa linna- ja piirilääkärin apulaisena loppuvuoden 1832 ja siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi 21.1.1833. Elettiin kulkutautien kukoistuskautta (Lönnrot 1832, Anttila 1985, Rytkölä 2001). Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että nuori lääkäri tartunnoille erittäin alttiissa työssään pian Kajaaniin saavuttuaan sairastui ankaraan kulkutautiin, joka on nimetty lavantaudiksi. Tauti oli todella voimakasoireinen ja piti Lönnrotin heikkokuntoisena pari kuukautta. Viiden viikon kuluttua taudin alusta hän itse ilmoitti olevansa tervehtymään päin »oltuaan sitä ennen pian tunnotoinna» (Lönnrot 1833). Helsinkiin kantautui jopa tieto, että Lönnrot oli kuollut. Häneltä itseltään ei ollut saatu mitään tietoa, ja parissakymmenessä kirjeessä oli arveltu hänen kuolleen. Lääkintöhallitus määräsi Kajaanin piirilääkärin tehtäviä hoitamaan Frans Johan Rabben, joka oli Lönnrotin opiskelutoveri ja ystävä. Hänelläkin oli tieto, että Lönnrot saattaa olla kuollut. Saavuttuaan Kajaaniin Rabbe löysi Elias Lönnrotin kuitenkin elossa, virkeänä mutta vähävoimaisena toipilaana. Helsinkiin lähti 20.3.1833 ilosanoma: »Eja, eja ja jubileum. Kunnon Eliaksemme elää vielä ja tulee elämään kautta Herkuleen. Muutamia viikkoja hänen kuitenkin on vielä pysyttävä sisällä» (Anttila 1985).
...
Myöhemmin on keskusteltu siitä, oliko Lönnrotin potema pitkällinen kuumetauti todella lavantauti vai jokin muu läheisoireinen kulkutauti. Lavantautiin huonosti sopivana on pidetty mm. sitä, että tauti puhkesi talvella eikä tyyfukselle tyypillisempinä kesäkuukausina. Ristiriidan selittänee taudin leviäminen nälkiintyneissä kiertävien kerjäläisten laumoissa, joita nuori lääkäri hoiti. Myös oireettomien pitkäaikaisesti bakteeria kantavien ja erittävien (noin 3 % sairastuneista) määrä on ollut suuri, eikä heitä varmaankaan suljettu pois »elintarvikeketjun» töistä. Asiaan liittyi myös tavallisen kansan asumisen ja elämisen siivottomuus (Lönnrot 1859, Anttila 1985). Katovuosina karjan rehuna käytettiin jopa ihmisen ulosteita, jotka kerättiin asuin- ja karjatiloihin. Vaikka tyyfys tavallisesti tarttuu vain ihmisten välityksellä, mainitsee Dennig (1954), että tautia voivat levittää koirat ja rotat, jotka ovat syöneet ihmisen ulosteita. Kaivot sijaitsivat 1800-luvulla usein navetan vieressä, joten juomavesi saastui helposti. Maidon ja teurastuotteiden sekä veden välityksellä tartunnan saattoi saada minä vuodenaikana tahansa ja siitä salmonellakannasta, jota oli liikkeellä. Maito on tunnetusti hyvä elatuspohja S. typhimuriumille, joka viihtyy siinä pitkään, mutta edellä kuvatuissa olosuhteissa muutkin bakteerit saattoivat levitä sen ja lihatuotteiden kautta."
Ootko tosissas? Et voi olla noin tyhmä? 1800-luvulla naisia kuoli synnytyksiin, lapsia kuoli kuin sieniä sateella.. Sinnekö haluat takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on väärin, että jollain on oikeus kiusata joku ulos työstä, tähän olisi pitänyt puuttua työsuojeluvaltuutetun ja vaikka liiton juristin avulla.
Sehän mener ihan samanlaiseksi kun koulussa lapsi joutuisi vaihtamaan koulua kiusaajan vuoksi. Tälle ei olisi saanut antaa periksi vasn siitä olisi tullut tehdä loppu heti.
Moukkamaista myös työterveyslääkäriltä, kirjoittaa lausunto että toinen henkilö kiusaa ja se estää työnteon. Myös hänen olisi tullut puuttua työpaikan ilmapiiriin ja ottaa kyseinen henkilö keskusteluun.
Mulla vähän sama hommeli.Jäin 2010 sairauslomalle,reuman ja vakavan masennuksen vuoksi.sain 3 kk sairauspäivärahaa,sitten lopettivat senkin,psykoterapia hakemus oli kielteinen vaikka oli kahden eri psykiatrin lausunnot liitteenä.Nyt katson vaan ulos, yöpaitaakan en ole ottanut pois.Luulen,että masennus on palannut.tk:ssa ensimmäinen aika meni 3 vk päähän! Olen vasta 31v .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asut ja mitä kaikkea osaat tehdä? Onko sinulla ajokortti?
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama hommeli.Jäin 2010 sairauslomalle,reuman ja vakavan masennuksen vuoksi.sain 3 kk sairauspäivärahaa,sitten lopettivat senkin,psykoterapia hakemus oli kielteinen vaikka oli kahden eri psykiatrin lausunnot liitteenä.Nyt katson vaan ulos, yöpaitaakan en ole ottanut pois.Luulen,että masennus on palannut.tk:ssa ensimmäinen aika meni 3 vk päähän! Olen vasta 31v .
Miksi masennuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten tajunnu hakea toimeentulotukea??
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset jaksoi 1830-luvulla kun oli tämmöistä. Ei ollut KELAA eikä pankkitiliä:
***
"Elias Lönnrot toimi Oulussa linna- ja piirilääkärin apulaisena loppuvuoden 1832 ja siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi 21.1.1833. Elettiin kulkutautien kukoistuskautta (Lönnrot 1832, Anttila 1985, Rytkölä 2001). Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että nuori lääkäri tartunnoille erittäin alttiissa työssään pian Kajaaniin saavuttuaan sairastui ankaraan kulkutautiin, joka on nimetty lavantaudiksi. Tauti oli todella voimakasoireinen ja piti Lönnrotin heikkokuntoisena pari kuukautta. Viiden viikon kuluttua taudin alusta hän itse ilmoitti olevansa tervehtymään päin »oltuaan sitä ennen pian tunnotoinna» (Lönnrot 1833). Helsinkiin kantautui jopa tieto, että Lönnrot oli kuollut. Häneltä itseltään ei ollut saatu mitään tietoa, ja parissakymmenessä kirjeessä oli arveltu hänen kuolleen. Lääkintöhallitus määräsi Kajaanin piirilääkärin tehtäviä hoitamaan Frans Johan Rabben, joka oli Lönnrotin opiskelutoveri ja ystävä. Hänelläkin oli tieto, että Lönnrot saattaa olla kuollut. Saavuttuaan Kajaaniin Rabbe löysi Elias Lönnrotin kuitenkin elossa, virkeänä mutta vähävoimaisena toipilaana. Helsinkiin lähti 20.3.1833 ilosanoma: »Eja, eja ja jubileum. Kunnon Eliaksemme elää vielä ja tulee elämään kautta Herkuleen. Muutamia viikkoja hänen kuitenkin on vielä pysyttävä sisällä» (Anttila 1985).
...
Myöhemmin on keskusteltu siitä, oliko Lönnrotin potema pitkällinen kuumetauti todella lavantauti vai jokin muu läheisoireinen kulkutauti. Lavantautiin huonosti sopivana on pidetty mm. sitä, että tauti puhkesi talvella eikä tyyfukselle tyypillisempinä kesäkuukausina. Ristiriidan selittänee taudin leviäminen nälkiintyneissä kiertävien kerjäläisten laumoissa, joita nuori lääkäri hoiti. Myös oireettomien pitkäaikaisesti bakteeria kantavien ja erittävien (noin 3 % sairastuneista) määrä on ollut suuri, eikä heitä varmaankaan suljettu pois »elintarvikeketjun» töistä. Asiaan liittyi myös tavallisen kansan asumisen ja elämisen siivottomuus (Lönnrot 1859, Anttila 1985). Katovuosina karjan rehuna käytettiin jopa ihmisen ulosteita, jotka kerättiin asuin- ja karjatiloihin. Vaikka tyyfys tavallisesti tarttuu vain ihmisten välityksellä, mainitsee Dennig (1954), että tautia voivat levittää koirat ja rotat, jotka ovat syöneet ihmisen ulosteita. Kaivot sijaitsivat 1800-luvulla usein navetan vieressä, joten juomavesi saastui helposti. Maidon ja teurastuotteiden sekä veden välityksellä tartunnan saattoi saada minä vuodenaikana tahansa ja siitä salmonellakannasta, jota oli liikkeellä. Maito on tunnetusti hyvä elatuspohja S. typhimuriumille, joka viihtyy siinä pitkään, mutta edellä kuvatuissa olosuhteissa muutkin bakteerit saattoivat levitä sen ja lihatuotteiden kautta."
Très intéréssant! Ei haittaa, vaik ot.
Lavantaudin aiheuttaja on siis eräs Salmonella-laji, typhimurium eli alunperin hiiristä eristetty kanta.
Jatkakaa. :)
Asun vajaan 100 km päässä Helsingistä ja töitä olen hakenut pääkaupungista asti, vaikka matkaa tulisikin. Omalta paikkakunnalta on vaikea löytää, mutta täällä on edullisempaa asua kuin Hgissä tai sen ympäryskunnissa.
Olen tänään laittanut sossuun hakemusta. On pitänyt laittaa aiemminkin, mutta en ole suoraan sanottuna jaksanut. Kaikki papereiden täyttäminen tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Kuulostaa ehkä naurettavalta ja ehkä tätä on vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut samassa jamassa. En itsekään uskonut koskaan olevani tässä. Olen nuoresta asti tehnyt töitä, ollut oma-aloitteinen ja aktiivinen. Nyt ei tarmosta ja sisusta ole tietoakaan.
Mitenköhän mahtaa sossu suhtautua tuohon kun Kela on tulkinnut minun olevan avoliitossa? Kaksi lisäselvitystä olen tosiaankin Kelaan tehnyt ja välissä soitellutkin, että mitä minun oikein pitää tehdä todistaakseni, etten asu avoliitossa. Silti on tullut aina uusi hylky asumistukihakemukseen.
Olen pyrkinyt liikkumaan muutaman kerran viikossa ja käveltyä tulee väkisinkin, kun ei ole muuta kulkuneuvoa. Liikunta saa edes hetkeksi ajatuksia muualle.
Ajokorttia ja autoa ei ole, mutta jos töitä saisin pidemmältäkin, niin julkisia kyllä menee. Aiempikin työmatkani oli n. 50 kilsaa.
Kiitos tukevista kommenteista ja tsempeistä! Ne merkitsevät enemmän kuin uskottekaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset jaksoi 1830-luvulla kun oli tämmöistä. Ei ollut KELAA eikä pankkitiliä:
***
"Elias Lönnrot toimi Oulussa linna- ja piirilääkärin apulaisena loppuvuoden 1832 ja siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi 21.1.1833. Elettiin kulkutautien kukoistuskautta (Lönnrot 1832, Anttila 1985, Rytkölä 2001). Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että nuori lääkäri tartunnoille erittäin alttiissa työssään pian Kajaaniin saavuttuaan sairastui ankaraan kulkutautiin, joka on nimetty lavantaudiksi. Tauti oli todella voimakasoireinen ja piti Lönnrotin heikkokuntoisena pari kuukautta. Viiden viikon kuluttua taudin alusta hän itse ilmoitti olevansa tervehtymään päin »oltuaan sitä ennen pian tunnotoinna» (Lönnrot 1833). Helsinkiin kantautui jopa tieto, että Lönnrot oli kuollut. Häneltä itseltään ei ollut saatu mitään tietoa, ja parissakymmenessä kirjeessä oli arveltu hänen kuolleen. Lääkintöhallitus määräsi Kajaanin piirilääkärin tehtäviä hoitamaan Frans Johan Rabben, joka oli Lönnrotin opiskelutoveri ja ystävä. Hänelläkin oli tieto, että Lönnrot saattaa olla kuollut. Saavuttuaan Kajaaniin Rabbe löysi Elias Lönnrotin kuitenkin elossa, virkeänä mutta vähävoimaisena toipilaana. Helsinkiin lähti 20.3.1833 ilosanoma: »Eja, eja ja jubileum. Kunnon Eliaksemme elää vielä ja tulee elämään kautta Herkuleen. Muutamia viikkoja hänen kuitenkin on vielä pysyttävä sisällä» (Anttila 1985).
...
Myöhemmin on keskusteltu siitä, oliko Lönnrotin potema pitkällinen kuumetauti todella lavantauti vai jokin muu läheisoireinen kulkutauti. Lavantautiin huonosti sopivana on pidetty mm. sitä, että tauti puhkesi talvella eikä tyyfukselle tyypillisempinä kesäkuukausina. Ristiriidan selittänee taudin leviäminen nälkiintyneissä kiertävien kerjäläisten laumoissa, joita nuori lääkäri hoiti. Myös oireettomien pitkäaikaisesti bakteeria kantavien ja erittävien (noin 3 % sairastuneista) määrä on ollut suuri, eikä heitä varmaankaan suljettu pois »elintarvikeketjun» töistä. Asiaan liittyi myös tavallisen kansan asumisen ja elämisen siivottomuus (Lönnrot 1859, Anttila 1985). Katovuosina karjan rehuna käytettiin jopa ihmisen ulosteita, jotka kerättiin asuin- ja karjatiloihin. Vaikka tyyfys tavallisesti tarttuu vain ihmisten välityksellä, mainitsee Dennig (1954), että tautia voivat levittää koirat ja rotat, jotka ovat syöneet ihmisen ulosteita. Kaivot sijaitsivat 1800-luvulla usein navetan vieressä, joten juomavesi saastui helposti. Maidon ja teurastuotteiden sekä veden välityksellä tartunnan saattoi saada minä vuodenaikana tahansa ja siitä salmonellakannasta, jota oli liikkeellä. Maito on tunnetusti hyvä elatuspohja S. typhimuriumille, joka viihtyy siinä pitkään, mutta edellä kuvatuissa olosuhteissa muutkin bakteerit saattoivat levitä sen ja lihatuotteiden kautta."
Taidat olla psykoosissa, jos kuvittelet, että tuo sepustuksesi jotenkin liittyy ap:n ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Asun vajaan 100 km päässä Helsingistä ja töitä olen hakenut pääkaupungista asti, vaikka matkaa tulisikin. Omalta paikkakunnalta on vaikea löytää, mutta täällä on edullisempaa asua kuin Hgissä tai sen ympäryskunnissa.
Olen tänään laittanut sossuun hakemusta. On pitänyt laittaa aiemminkin, mutta en ole suoraan sanottuna jaksanut. Kaikki papereiden täyttäminen tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Kuulostaa ehkä naurettavalta ja ehkä tätä on vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut samassa jamassa. En itsekään uskonut koskaan olevani tässä. Olen nuoresta asti tehnyt töitä, ollut oma-aloitteinen ja aktiivinen. Nyt ei tarmosta ja sisusta ole tietoakaan.
Mitenköhän mahtaa sossu suhtautua tuohon kun Kela on tulkinnut minun olevan avoliitossa? Kaksi lisäselvitystä olen tosiaankin Kelaan tehnyt ja välissä soitellutkin, että mitä minun oikein pitää tehdä todistaakseni, etten asu avoliitossa. Silti on tullut aina uusi hylky asumistukihakemukseen.
Olen pyrkinyt liikkumaan muutaman kerran viikossa ja käveltyä tulee väkisinkin, kun ei ole muuta kulkuneuvoa. Liikunta saa edes hetkeksi ajatuksia muualle.
Ajokorttia ja autoa ei ole, mutta jos töitä saisin pidemmältäkin, niin julkisia kyllä menee. Aiempikin työmatkani oli n. 50 kilsaa.
Kiitos tukevista kommenteista ja tsempeistä! Ne merkitsevät enemmän kuin uskottekaan.
Ap
Tuossa asumistukijutussa on ehkä se, että kenen nimissä se kämppä on vuokrattu. Asumistuessa on yleensä kohta jossa kysytään, onko alivuokralaisia tmv. Jos te sen kaverin kanssa olette vain kämppiksiä, ilmeisesti toisen pitäisi asua ilman että on kirjoilla , niin että toinen saisi asumistukea? Kela ei varmaan myönnä teille molemmille asumistukea samaan asuntoon, mikä tässä tilanteessa voisi olla myös yksi skenaario. Siksi on tehty hankalaksi.
Hei ap.
Väliaikaisessa taloudellisessa kriisissä, kuten sinulla nyt on, voit myös anoa ruoka-avustusta tai muuta kerrallista tukea sen alueen seurakunnan diakoniatyöstä, jonka alueella asut (vaikket kuuluisi kirkkoon). Diakoniatyöntekijän kanssa voit myös luottamuksellisesti keskustella omasta jaksamisestasi ja saada näin tukea.