Masennus, ahdistus ja itsetuhoisuus vain pahenee kun menee ihmisten ilmoille

Ymmärrän täysin, mutta mulla tuo on päinvastoin. 

Älä mene

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin, mutta mulla tuo on päinvastoin. 

Tietty joo jos on yksinään kokoajan neljän seinän sisällä niin pää hajoaa mutta itse luonnu itselle toisen todellisuuden tämän oikean(?) rinnalle joka pitää jotenkin pään kasassa kotona mutta kun se illuusio särkyy kun menee ihmisten ilmoille jolloin olo pahenee heti. ap

Vierailija kirjoitti:

Älä mene

Tarvitsee sitä käydä kaupassa, apteekissa, lääkärissä jne. ap

Ymmärrän tunteen. Kotona yksin voi elää omassa kuplassaan kuulokkeet korvilla ja katsella, lukea, kuunnella mitä haluaa ja sulkea kaiken muun ulkopuolelle. Ulkona maailmassa todellisuus iskee päin naamaa, normaalien maailma, joka jatkaa kulkuaan normaaliin tapaan. Yhtäkkiä sitä tajuaa kuinka erilainen on, kuinka on kadottanut itsensä ja normaaliutensa, kaiken syyn elää. Haluaa vain äkkiä takaisin sinne kuplaan.

On muuten älyttömän helpottunu olo kun pääsee takas kuplaansa. Ja kun tietää, että tänään ei tarvii poistua ovesta ulos. Ja jo etukäteen ketuttaa, kun tietää vaikka et huomenna on pakko mennä jossain käymään.

-yks toinen-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene

Tarvitsee sitä käydä kaupassa, apteekissa, lääkärissä jne. ap

Mulla on sama, että omasta kuplasta poistuminen laskee mielialaa ja aiheuttaa päiviksi lähes sietämättömän ahdistuksen. Ite en käy juuri koskaan kaupassa tai apteekissa.

Terveydenhuollossa en ennen kuluvaa vuotta käynyt, mutta nyt joutunut käymään useita kertoja. Hirvein paikka masennuksen ja ahdistuksen kannalta on päivystys, jossa oon nyt sairauskohtausten vuoksi käymään pari kertaa. 

Huomaa ettei ole yksin vaan muillakin samaa tunnetta. Ei vaan voi tätäkään miettiä paljoa että oma kupla säilyy. Jaksamisia muille. ap

Maksu nainen ratkoo ongelmat.

Sun vaistot kertoo oikein. Ne kertoo että onko ympäristö kolkko vai viihtyisä. Onko sää hyvä vai kylmä. Onko minkälainen alue ja ihmisiä, mitä some tekee tai joku muu. Ja kotona voi laittaa viihtyisyyttä, mutta osalla koti kylmä, ellei saa patterit lämpimiksi. Sulla on siis hyvät luontaiset kyvyt aistia asioita. Ja tehdä viihtyisämmäksi tai katsoa miellyttävä alue, luontoa pala.

Tuttua. Samoin kun aloittaa skarppaamaan elämäntapojen kanssa, alkaa nukkumaan paremmin ja alkaa käymään lenkillä jne niin siinä v*tutus vaan kasvaa omaa elämää kohtaan eli jotenkin kaikki tuo toimii ihan nurinpäin itsellä mitä väitetään.

Kun on vaan eikä välitä mistään ja tuijottaa ruutua/seinää/kattoa niin kaikki on siedettävää mutta sitten kun yrittää jotain muuta ja olla ns normaali niin oma olo menee vain kauheammaksi.

Joku kaupassakäynti nyt menee, mutta jos joskus erehtyy jonnekin missä on paljon iloisia ihmisiä ystävineen, kumppaneineen ja perheineen (varsinkin kesällä) niin se viiltää kuin puukko se ulkopuolisuuden, yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne. Se on niin hirveää, että mielummin sitä sitten vaan käpertyy omaan pesäänsä ja sulkee mielestään ikävät ajatukset pois - kyllä se siellä tutussa ja turvallisessa kuplassa tosiaan on helpompaa.