Lue keskustelun säännöt.
Olen työtön ja rahaton, enkä jaksa enää
02.02.2016 |
Jäin syksyllä työttömäksi. Työpaikkakiusaaminen eteni siihen pisteeseen, että oli pakko lähteä. Kiusaaminen tuli esimiestaholta ja jatkui vuosia pahentuen koko ajan. Sain onneksi työterveyslääkärin puolelleni ja hän puolsi päätöstäni ehdottomasti ja kirjoitti lausunnon. Kun ilmoittauduin työttömäksi TE-toimistoon ja laitoin työttömyysturvapaperit menemään Kelaan, kuvittelin ettei karenssia tule, koska oli painavat syyt irtisanoutua ja lekurin lausunto tukena. Hyväuskoinen hölmö siis olin ja karenssihan sieltä lävähti. Kolmeen kuukauteen ei tippunut euroakaan. 3 kk on nyt loppunut, mutta Kelalla kestää nähtävästi viikkokausia käsitellä uusi työttömyysturvahakemukseni. Tili näyttää nollaa.
Työni oli pienipalkkainen. Säästöjä oli aika vähän, kun ei isoja summia voinut säästää. Hoidin kolmen kuukauden laskut ja vuokrat ja siihen menikin kaikki. Olen pumminut kavereilta ruokaa ja käynyt leipäjonossa. Asumisen kulut ovat alhaiset, koska minulla on kämppis, mutta tässäpä tulikin ongelma: Koska kämppis on mies, Kela katsoi meidät avopariksi ja hylkäsi asumistukihakemukseni. Lisäselvitykset eivät ole auttaneet. Asunnossa on yli 70 neliötä, molemmilla omat huoneet, kämppis on lisäksi homoseksuaali. Ei kelpaa Kelalle.
Töitä olen hakenut joka päivä. Olen kirjoittanut hakemuksia, soitellut ja käynyt eri puljuissa paikan päällä. Tulos: yksi haastattelu. Yhdestä paikasta soitettiin ja haastattelumahdollisuus kaatui siihen, etten voi liikkua autolla, mitä työ olisi vaatinut. Pidän todennäköisenä, että moni hakemukseni saanut työnantaja soittaa ex-työnantajalleni, joka haukkuu minut pystyyn. Ainakaan samalle alalle tällä seudulla tuskin työllistyn tämän takia.
Olen henkisesti ihan romuna ja loppu. Tiedän ettei reilun kolmen kuukauden työttömyys ole vielä mitään, mutta tämä epätietoisuus, kiusaamisen jättämät jäljet ja rahattomuus ovat liikaa. Tukiverkkoa minulla ei hirveästi ole ja häpeän itseäni ja tilannettani niin, että tästä on vaikea puhua kavereille. Olen miettinyt muuttoa muualle päin Suomea, mutta ensin pitäisi sitten löytää töitä ja asunto. On ollut myös itsetuhoisia ajatuksia. En oikein jaksa enää laittaa vastaan mihinkään, taistella tai yrittää hoitaa asioita parempaan jamaan. Erakoidun kotiin ja masennun. Olen yrittänyt pysyä aktiivisena, mutta se on vaikeaa ja raskasta, kun voimia ei vain meinaa olla.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset jaksoi 1830-luvulla kun oli tämmöistä. Ei ollut KELAA eikä pankkitiliä:
***
"Elias Lönnrot toimi Oulussa linna- ja piirilääkärin apulaisena loppuvuoden 1832 ja siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi 21.1.1833. Elettiin kulkutautien kukoistuskautta (Lönnrot 1832, Anttila 1985, Rytkölä 2001). Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että nuori lääkäri tartunnoille erittäin alttiissa työssään pian Kajaaniin saavuttuaan sairastui ankaraan kulkutautiin, joka on nimetty lavantaudiksi. Tauti oli todella voimakasoireinen ja piti Lönnrotin heikkokuntoisena pari kuukautta. Viiden viikon kuluttua taudin alusta hän itse ilmoitti olevansa tervehtymään päin »oltuaan sitä ennen pian tunnotoinna» (Lönnrot 1833). Helsinkiin kantautui jopa tieto, että Lönnrot oli kuollut. Häneltä itseltään ei ollut saatu mitään tietoa, ja parissakymmenessä kirjeessä oli arveltu hänen kuolleen. Lääkintöhallitus määräsi Kajaanin piirilääkärin tehtäviä hoitamaan Frans Johan Rabben, joka oli Lönnrotin opiskelutoveri ja ystävä. Hänelläkin oli tieto, että Lönnrot saattaa olla kuollut. Saavuttuaan Kajaaniin Rabbe löysi Elias Lönnrotin kuitenkin elossa, virkeänä mutta vähävoimaisena toipilaana. Helsinkiin lähti 20.3.1833 ilosanoma: »Eja, eja ja jubileum. Kunnon Eliaksemme elää vielä ja tulee elämään kautta Herkuleen. Muutamia viikkoja hänen kuitenkin on vielä pysyttävä sisällä» (Anttila 1985).
...
Myöhemmin on keskusteltu siitä, oliko Lönnrotin potema pitkällinen kuumetauti todella lavantauti vai jokin muu läheisoireinen kulkutauti. Lavantautiin huonosti sopivana on pidetty mm. sitä, että tauti puhkesi talvella eikä tyyfukselle tyypillisempinä kesäkuukausina. Ristiriidan selittänee taudin leviäminen nälkiintyneissä kiertävien kerjäläisten laumoissa, joita nuori lääkäri hoiti. Myös oireettomien pitkäaikaisesti bakteeria kantavien ja erittävien (noin 3 % sairastuneista) määrä on ollut suuri, eikä heitä varmaankaan suljettu pois »elintarvikeketjun» töistä. Asiaan liittyi myös tavallisen kansan asumisen ja elämisen siivottomuus (Lönnrot 1859, Anttila 1985). Katovuosina karjan rehuna käytettiin jopa ihmisen ulosteita, jotka kerättiin asuin- ja karjatiloihin. Vaikka tyyfys tavallisesti tarttuu vain ihmisten välityksellä, mainitsee Dennig (1954), että tautia voivat levittää koirat ja rotat, jotka ovat syöneet ihmisen ulosteita. Kaivot sijaitsivat 1800-luvulla usein navetan vieressä, joten juomavesi saastui helposti. Maidon ja teurastuotteiden sekä veden välityksellä tartunnan saattoi saada minä vuodenaikana tahansa ja siitä salmonellakannasta, jota oli liikkeellä. Maito on tunnetusti hyvä elatuspohja S. typhimuriumille, joka viihtyy siinä pitkään, mutta edellä kuvatuissa olosuhteissa muutkin bakteerit saattoivat levitä sen ja lihatuotteiden kautta."[/quote
Nämä on näitä, jotka eivät olisi 1800 - luvulla selvinneet, kun ei ole mitään empatiakykyä tai ymmärrystä toisen tilanteeseen. Tämän kirjoittaja olisi jäänyt yksin ja kuollut, kun silloin 1800- l tarvittiin toisia vielä enemmän kuin nytl. Ja muuten, ei silloin ollut nettiäkään jonne kirjoitella, lämmitystä sun muita mukavuuksia. Miksi vain sinä saisit nauttia niistä asioista joita kehitys on saanut aikaan, ja elää nykyaikaa mutta ap ei saa elää nykyaikaa ja pohtia ja peilata eläämänsä tämän hetkiseen yhteiskuntaan?Hyväksyisin mielipiteesi ja ihmettelysi, jos asut maakuopassa ilman lämmitystä, kasvatat oman ruokasi, olet renginn asemassa toiseen ihmiseen, et käytä terveyspalveluita koskaan, et lääkkeitä yms yms näin alkuun.
AP:lle, älä lannistu, sinulla on annettavaa, yritä päästä nyt ekaksi diakoniatyöntekijän puheille, kerro koko tilanteesi. Siitä sossuun. Kun voimat kasvavat,rekry-yritysten kautta tilapäisiin töihin, ja siitä sitten vaikka työvoimakoulutuksella uuteen ammattiin. Älä vaadi itseltäsi kaikki muutoksia kerralla, yksi pieni asia päivittäin, ja asiat järjestyvät. Juuri sinua varten on diakoniatyöntekijä ja sossun tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelaan olen toimittanut tietysti vuokrasopparini, tarkan selvitykseni siitä että olemme kämppiksiä, asunnon pohjapiirroksen ja selvityksen miten asunto on jaettu jne. Olemme myös muuttaneet kämppään eri aikaan ja tehneet erilaiset vuokrasopparit eri aikoihin. Vuokranantajan yhteystiedot ovat tietenkin myös Kelalla. Silti Kela on toistuvasti vastannut, etten saa asumistukea, koska asun avoliittomaisissa olosuhteissa. Minun ja "avopuolison" eli kämppikseni pitäisi tällöin hakea asumistukea yhdessä eli "avopuolison" tulot laskettaisiin mukaan. Erilliset vuokrasopparit eivät vaikuta, näin Kela on päättänyt. En enää tiedä mitä lisäselvityksiä voisin Kelalle antaa, koska kaiken mahdollisen olen selvittänyt ja kertonut.
Ap
Totta kai myöntäisi, jos toteaisi, että ap ja homomies ovat kämppiksiä. Mutta koska epäilee, että ovat pariskunta, katsovat, että mies elättää "avovaimonsa" ja maksaa hänen asumisensa.