TYKS:ssä ei enää vauvoille omia sänkyjä?

Iloinen äiti kirjoitti:

Kantoliinaan voi vauvan laittaa, kun hakee ruokaa jne. Suihkun ajaksi joko mukaan (vastasyntynyt voi nukkua kylppärin lattialla pyyhkeiden päällä odottamassa äitiä, pehmoisesti ja lämpimästi vaan peittoa ympärille) tai tosiaan tyynyjen väliin sängylle.

Tuntuu että moni on vieraantunut siitä, miten nisäkäsemo on poikasensa kanssa. Itse en vaan pystynyt vauvaa pitämään siinä kopassa vaan oli oltava lähekkäin koko ajan. Vessaankin otin vauvan mukaan ellei hän ollut juuri nukahtanut. Ja minun sängyssä nukuttiin molemmat tai oikeastaan vauva kyllä aika tehokkaasti tilasi maitoa yhden kokonaisen yön ennen kuin oli vielä vuorokaudenkaan ikäinen.

Pesiminen auttaa imetystä ja on hyväksi vauvalle ja äidille. Aivan loistavaa tämä, että nykyään ruvetaan oikeasti ymmärtämään sitä, mikä on evoluutiobiologiselta kannalta ihmisvauvalle ja hänen äidilleen luonnollista ja parasta.

Meinaat että äidit on kautta aikojen nukkuneet jossain korkealla josta vauvan putoaminen on jopa hengenvaarallista? No eivät ole, vaan nukkuivat maan tasalla. Evoluution myötä on nimenomaan tullut suojeluvaisto joka kertoo missä vauvalla ei ole turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tulossa suunniteltu sektio etisen istukan takia, siksikin erityisesti huolettaa jos ei pääse muutenkaan liikkumaan juuri itse ensimmäisenä yönä, miten vauvan saa pidettyä siinä turvallisesti. Mies pystyy olemaan osastolla päivät joten päivisin hän voi tietty pitää vauvaa sen aikaa että saa vähän nukuttua/käytyä suihkussa jne.   Mutta yöt huolettaa. En oletakaan että siellä saisi nukkua kuin hotellissa, mutta jos vahingossa  nukahtaa ja kierii vauvan päälle tai vauva putoaa laidan välistä?  Ja sektion takia osastollaolosta tulee tavallista pidempi, jos ei 4-5 yöhän saa lainkaan nukuttua niin alkaa sekin jo aika rasitus olla.  Eli nyt kiinnostaa  TYKS viime aikoina olleiden kokemukset, saako vauvalle petiä missään tilanteessa jos sitä erikseen pyytää, vai onko pakko yrittää raahata osastolle vaunut/äitiyspakkauksen laatikko tai muu hätäratkaisu?  (tuskin niinkään saa tehdä)

Ap

Jos kaikki menee hyvin, et joudu olemaan sektion jälkeen sairaalassa 2 yötä kauempaa :) Itse kotiuduin keskiviikko-iltana tehdyn kiireellisen sektion lauantaina, vaikka olisin kyllä jo perjantaina ollut halukas kotiin.

En kyllä millään usko, että vauvoja nukutetaan yhdessä äitien kanssa sairaalan kapeilla sängyillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on ihan yksinkertainen: eka kävijä (oli se sitten isä, mummo, paras kaveri jne.) tuo tullessaan vaunut ja ne asetetaan ahtaassa huoneessa äidin sängyn vierelle. Vauva voi nukkua siinä. Muussa tapauksessa sairaalasta kotiutuu kolmantena päivänä synnytyksestä joukko zombeja, jotka ei jaksa kotona tehdä univelkaisina mitään. Ja vauvaa inhotaan alusta alkaen, koska sen kanssa oli sairaalassa niin hankalaa.

Itse kun olin osastolla 2014, niin sinne ei saanut tuoda mitään sellaista ylimääräistä, mikä ei mahtunut lokerikkoihin ja yöpöydälle. Synnyttäjille jaetussa lappusesta luki, että turvakaukaloa, vaunuja ym. ei saa säilyttää huoneessa. Eipä niihin huoneisiin edes olisi vaunuja mahtunutkaan.

Oliko vauva siinä lokerikossa vai yöpöydällä?

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan terveydenhoitajalta kuultua. Täytyy sitten viedä oma koppa tai vaunut, eihän ne niitä voi poiskaan heittää, jos ei sänkyä vauvalle mitenkään saa. En vaan koe ihmismäisenä enää tuollaista pakottamista jatkuvaan vierihoitoon, kun ei se kotonakaan ole suunnitelmissa.

Ap

Vuonna 2004 vierihoidoksi kutsuuttiin sitä, että vauva on omassa sängyssä äidin sängyn vieressä.

Tuolloin ei ollut ns. vauvaloita joissa alstenhoitajat olisivat hoitaaneet vauvoja äitien nukkuessa.

Ihan älytönä! Ei meillä kotonakaan vauvaa opeteta olemaan äidissä kiinni 24/7..

Sain lapseni TYKSissä joulukuun alussa. Pyysin vauvasänkyä, tiedän olevani rauhaton ja huono nukkuja (olen mm. jyrännyt nelivuotiaamme parisängyssä). En saanut, vauva kuulemma nukkuu äitinsä kanssa. Olin yöllä tuskaisen väsynyt mutta uni ei tullut, koska pelkäsin koko ajan liiskaavani lapsen. Lopulta oli pakko mennä lattialle nukkumaan. Näin on vietin 5 yötä. Päivisin yritin nukkua mahdollisimman paljon. Kun tultiin kotiin, nukuinkin viikon ajan ihan tolkuttomasti. Noh, kaikesta selviää.

Ovatko sängyt yhtään leveämpiä kuin aikaisemmin? Onko niissä laita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on ihan yksinkertainen: eka kävijä (oli se sitten isä, mummo, paras kaveri jne.) tuo tullessaan vaunut ja ne asetetaan ahtaassa huoneessa äidin sängyn vierelle. Vauva voi nukkua siinä. Muussa tapauksessa sairaalasta kotiutuu kolmantena päivänä synnytyksestä joukko zombeja, jotka ei jaksa kotona tehdä univelkaisina mitään. Ja vauvaa inhotaan alusta alkaen, koska sen kanssa oli sairaalassa niin hankalaa.

Itse kun olin osastolla 2014, niin sinne ei saanut tuoda mitään sellaista ylimääräistä, mikä ei mahtunut lokerikkoihin ja yöpöydälle. Synnyttäjille jaetussa lappusesta luki, että turvakaukaloa, vaunuja ym. ei saa säilyttää huoneessa. Eipä niihin huoneisiin edes olisi vaunuja mahtunutkaan.

Oliko vauva siinä lokerikossa vai yöpöydällä?

Haahaahaa. Palstalle kirjoittelee välillä todella tyhmiä ihmisiä, voin kuvitella, että sinä olet yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Kyllähän vastasyntynyt sängyllä pysyy jos sen siihen jättää, kapalossa ja tyynyjen välissä, eli se ei varmaankaan ole ongelma. Minä olen nukkunut vauvat vieressä yöllä ihan sen takia että olen ollut sen verran kipeä että on helpompi pitää vieressä ja imettää siinä kun herää. En ole kierähtänyt päälle, ei siinä niin sikeästi taida nukkuakaan ensimmäisinä öinä.

Päiväsaikaan kylläkin vauvaa on mukavampi pitää omassa sängyssään että voi itse olla omassa sängyssä lepäämässä. Ja mitenkähän lakanoiden vaihto, sekin kun pitää itse tehdä? Se ei kyllä onnistu ilman vauvan koppaa. Aika kummallista kyllä, on sille tarvetta vaikkei siinä koko ajan vauvaa pitäisikään.

Hä, missä lakanat vaihdetaan ite?

Ihan tavallsita synnyttäneiden osastolla että äidit vaihtaa lakanat itse. 

Voi jeesus! Että sairaalassa pitää POTILAAN vaihtaa lakanat itse! Ja ihan saman sairaalamaksun per pv joutuu maksamaan kuin muutkin sairaalan potilaat. Olen typertynyt. En toisaalta ihmettele: kokemukseni hoidosta ja kohtelusta synnyttäneiden vuodeosastolla oli suoraan sanottuna suoraan helvetillistä. Itse toimin myös terveydenhuoltoalalla ja täytyy myöntää, että jos hoitaisimme potilaita samalla ylenkatsovalla asenteella ja osaamatta arvioida potilaiden kuntoa, meillä kuolisi viikottain potilas osastolle. Kätilöt kuitenkin näemmä selviytyvät, koska potilasaines on niin sitkasta ja nuorta perustervettä.

Mutta että ruoka pitää hakea aulasta, itse pitää pedata, vauvaa itse hoidettava 24/7, ei vauvansänkyä, ei kipulääkettä, ei mitään? Viekää seuraavaksi ne v***maiset kätilöt, mutta jättäkää pari empaattista lastenhoitajaa tai vielä mieluummin joku kiva vanha apuhoitaja.

Nimimerkillä perse repesi, eppari ym repeämähaavat repesi, häntäluu poikki, 3 yötä valvomista, vauva sinivalossa, hb 70, ei kipulääkettä eikä ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Sain lapseni TYKSissä joulukuun alussa. Pyysin vauvasänkyä, tiedän olevani rauhaton ja huono nukkuja (olen mm. jyrännyt nelivuotiaamme parisängyssä). En saanut, vauva kuulemma nukkuu äitinsä kanssa. Olin yöllä tuskaisen väsynyt mutta uni ei tullut, koska pelkäsin koko ajan liiskaavani lapsen. Lopulta oli pakko mennä lattialle nukkumaan. Näin on vietin 5 yötä. Päivisin yritin nukkua mahdollisimman paljon. Kun tultiin kotiin, nukuinkin viikon ajan ihan tolkuttomasti. Noh, kaikesta selviää.

Seuraavalla kerralla ilmapatja mukaan?

Kyllä on sängyt vauvoille tyksissä. Synnytin marraskuussa. Suosittelevat kuitenkin äidin kanssa samassa sängyssä nukkumista, mutta saa tehdä miten itse parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lapseni TYKSissä joulukuun alussa. Pyysin vauvasänkyä, tiedän olevani rauhaton ja huono nukkuja (olen mm. jyrännyt nelivuotiaamme parisängyssä). En saanut, vauva kuulemma nukkuu äitinsä kanssa. Olin yöllä tuskaisen väsynyt mutta uni ei tullut, koska pelkäsin koko ajan liiskaavani lapsen. Lopulta oli pakko mennä lattialle nukkumaan. Näin on vietin 5 yötä. Päivisin yritin nukkua mahdollisimman paljon. Kun tultiin kotiin, nukuinkin viikon ajan ihan tolkuttomasti. Noh, kaikesta selviää.

Seuraavalla kerralla ilmapatja mukaan?

Ihan oikeastiko te kuvittelette vauvoja nukutettavan niissä kapeissa sairaalavuoteissa yhdessä äidin kanssa, joka pahimmillaan on ollut puudutettuna tai nukutettuna.

Lisänä vaihtoehtona ainoastaan lattialla nukkuminen, käyttäkää nyt niitä aivojanne :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 2004 oli taas sairaalassa niin kiirettä että mut unohdettiin sänkyyn sektio potilaana ja edes iltapalaa ei tuotu vaikka olin se pyytänyt. Siis koko päivä syömättä..

Eikö kukaan henkilökunnasta käynyt koko päivänä luonasi? Etkö pystynyt käyttämään kelloa/ hälytysnappia? 

Mä en kanssa saanut ruokaa, kun en pystynyt kävelemään. Ihan normaali ja helppokin synnytys, mutta verta meni aikalailla ja jo valmiiksi alhainen hemoglobiini tippui.

Tulin osastolle lounasajan lopussa ja silloin ei maistunut ruoka yhtään, koska sain salissa ihan hyvän aamupalan ja siltä osin homma ihan kunnossa. Päivän aikana huomasin, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa, kun en meinannut pystyä nousemaan istualleen, kun huimasi ja silmissä musteni. Vessaan pääsin silleen seiniä pitkin tetsaamalla, huojuin kuin humalainen sen käytävän ylityksen. Onneksi oli se vessa ihan vastapäätä huonetta. Kerroin hoitajille huimauksesta ja ettei aikaisemmissa synnytyksissä ole ollut tällaista. Mutta on kuulemma aivan normaalia, kuuluu asiaan.

Päivällisaikaan tajusin, että en missään nimessä pysty hakemaan ruokaa, ruokasali oli pitkän käytävän toisessa päässä. Pyysin hoitajalta, että joku toisi minulle ruoan, mutta aivan epätodellisen tyly hoitaja tokaisi, että kyllä täällä pitää itse ruoat hakea ja jos ei jaksa, niin mies sitten vaan apuun ja lähti menemään. Olin aivan hoo moilasena, että mitä ihmettä??? No, lähdin varovasti seiniä pitikin ja vauvan kopan kanssa sinne ruokasaliin. Ajattelin, että jos saan jotain kannettua pöytään ja syötyä vähän, niin olokin ehkä kohentuisi. No huonostihan siinä kävi, jalat meni alta puolessa välissä käytävää. Sitten tuli hoitajiin vähän vipinää, tilattiin verikokeita ja ihmeteltiin. Ruokaakin tuli ja toinen hoitaja oli ihan pöyristynyt tuosta heitosta ja sanoi, että ymmärsin varmaan väärin. Joopa joo.

Olispa käynyt vähän kökösti, jos olis vauva ollut siinä kantoliinassa mukana kun rynäsin pitkin pituuttani siihen käytävälle :(

Tämä uudistus on kuulema tullut joulukuun aikana. Eli marraskuussa varmaan vielä ollut vauvansängyt normaalisti. Itse haluaisin kokemuksia niiltä  jotka ovat nyt joulu-tammikuussa olleet, eikö sänkyä vauvalle tosiaan saa missään tapauksessa vaikka kuinka itkee ja pyytää....?  Ihan turha kommentoida noita "höpöhöpö tottakai vauvoille on sängyt" kommentteja jos ette TIEDÄ asiaa. En usko että neuvolan terveydenhoitaja valehtelisi tästä asiasta.  

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä uudistus on kuulema tullut joulukuun aikana. Eli marraskuussa varmaan vielä ollut vauvansängyt normaalisti. Itse haluaisin kokemuksia niiltä  jotka ovat nyt joulu-tammikuussa olleet, eikö sänkyä vauvalle tosiaan saa missään tapauksessa vaikka kuinka itkee ja pyytää....?  Ihan turha kommentoida noita "höpöhöpö tottakai vauvoille on sängyt" kommentteja jos ette TIEDÄ asiaa. En usko että neuvolan terveydenhoitaja valehtelisi tästä asiasta.  

Ap

Jos tällainen uudistus olisi tehty, niin luulisi uudistuksen kokeneiden meuhkaavan siitä tällä palstalla ja suoraan synnäriltä... äidithän palstailee jopa kesken synnytyksen.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimii sektioäiti? Puudutuksen vuoksi ei pääse edes kääntymään ja jos vauva on siinä samassa sängyssä, on pudottamisen vaara oikeasti olemassa.

No eikä ole. Itse pidin vauvan vierelläni koko osastoajan sektion jälkeen, eikä mitään ongelmaa.

Vinkki: niissä sängyissä on nostettavat laidat.

Eipä facen Turun seudun mameissakaan ole kukaan valittanut asiasta eli vähän epäilen tätä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 2004 oli taas sairaalassa niin kiirettä että mut unohdettiin sänkyyn sektio potilaana ja edes iltapalaa ei tuotu vaikka olin se pyytänyt. Siis koko päivä syömättä..

Eikö kukaan henkilökunnasta käynyt koko päivänä luonasi? Etkö pystynyt käyttämään kelloa/ hälytysnappia? 

Mä en kanssa saanut ruokaa, kun en pystynyt kävelemään. Ihan normaali ja helppokin synnytys, mutta verta meni aikalailla ja jo valmiiksi alhainen hemoglobiini tippui.

Tulin osastolle lounasajan lopussa ja silloin ei maistunut ruoka yhtään, koska sain salissa ihan hyvän aamupalan ja siltä osin homma ihan kunnossa. Päivän aikana huomasin, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa, kun en meinannut pystyä nousemaan istualleen, kun huimasi ja silmissä musteni. Vessaan pääsin silleen seiniä pitkin tetsaamalla, huojuin kuin humalainen sen käytävän ylityksen. Onneksi oli se vessa ihan vastapäätä huonetta. Kerroin hoitajille huimauksesta ja ettei aikaisemmissa synnytyksissä ole ollut tällaista. Mutta on kuulemma aivan normaalia, kuuluu asiaan.

Päivällisaikaan tajusin, että en missään nimessä pysty hakemaan ruokaa, ruokasali oli pitkän käytävän toisessa päässä. Pyysin hoitajalta, että joku toisi minulle ruoan, mutta aivan epätodellisen tyly hoitaja tokaisi, että kyllä täällä pitää itse ruoat hakea ja jos ei jaksa, niin mies sitten vaan apuun ja lähti menemään. Olin aivan hoo moilasena, että mitä ihmettä??? No, lähdin varovasti seiniä pitikin ja vauvan kopan kanssa sinne ruokasaliin. Ajattelin, että jos saan jotain kannettua pöytään ja syötyä vähän, niin olokin ehkä kohentuisi. No huonostihan siinä kävi, jalat meni alta puolessa välissä käytävää. Sitten tuli hoitajiin vähän vipinää, tilattiin verikokeita ja ihmeteltiin. Ruokaakin tuli ja toinen hoitaja oli ihan pöyristynyt tuosta heitosta ja sanoi, että ymmärsin varmaan väärin. Joopa joo.

Olispa käynyt vähän kökösti, jos olis vauva ollut siinä kantoliinassa mukana kun rynäsin pitkin pituuttani siihen käytävälle :(

Kuulostaa ihan normaalilta synnyttäneiden vuodeosastotoiminnalta. Itse hoipuin seiniä pitkin pari ensimmäistä päivää, onneksi sitten saatiin perhehuone ja mies pääsi kantamaan ruokaa ja juomaa, niin voimat alkoivat palata. Ja toi kotoa kipu- ja ummetuslääkkeet, ettei tarvinnut olla lasikanslian gerberosten armoilla. Viidentenä päivänä tuli sitten kiva opiskelija, joka luki synnytyskertomuksen, havaitsi poikkeavan kalpeuden ja tarkasti hb:n. Lääkäriystävä säikähti, kun näki minut kotona, juu, olin "vähän" aneeminen. Mutta eikun vaan vauvaa hoitamaan heti yön synnytyksen jälkeen klo 7, ellet ole kuollut aamuyöllä hoidon puutteeseen. Trendelenburgin asento ja iv-nesteytys eivät kuuluneet ainakaan minun postpartum hoitooni. Vieläkin suututtaa ja kauhistuttaa se lääketieteellisen hoidon olematon taso yliopistosairaalassa (ei tyks).

Kaverini synnytti siellä vuonna 1984 ja silloin vauvat olivat suurimman osan ajasta isossa vauvahuoneessa. Vietiin vaan symään välillä äidin luo.

Menin katsomaan kaveriani ja hän vei minut katsomaan vauvaansa siten, että näytti vauvahuoneen ikkunasta, että tuolla se on. Sitten mentiin takaisin kaverini huoneeseen juttelemaan.

Kylläpä on muuttunut.