Lapsen kaverin äiti soitti ja valitti, kun ei päästetä kaveria meille koulun jälkeen.

En oikeastaan ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan. Miksi lasten ylipäätään on oltava jonkun toisen seurassa aamusta iltaan ilman taukoja, ensin koulussa ja sieltä suoraan kaverin luo? 

Luin vain kaksi ekaa sivua ja minustakin on törkeää sulkea vain yksinulos - varsinkaan kun lapsi ei voi omalle sairaudelleen mitään.

Lapsihan ei äänelleen mitäään voi, joten tuo on vamman takia syrjimistä. Monille se näennä on ok.

Ehdotus; ottakaas jokainen jonka mielestä ap toimi väärin, kotiinne vaikka muutama turvapaikanhakijalapsi iltaisin leikkimään. Meillä on runsaasti hyvinvointia toisille jakaa, miksi ette auta?  Ei tällainen omahyväinen nettipiipitys ole mistään kotoisin. Avatkaa kotinne maailman lapsille niin on jotain varaa kritisoida muita. Samalla voitte ystävystyä lasten vanhempien kanssa. Tämän ketjun perusteella moni on sitä mieltä, ettei kotona saa olla mitään yksityistä, vaan se pitää avata kaikille lapsille tulla tai mennä. Tai jollekin tulee paha mieli. Ja semmoista mieltä ei saa toisille aiheuttaa.

En tiedä miten tilanteet menevät, mutta näen jotenkin mielessäni seuraavan tilanteen:

A. Kolme poikaa, sanotaan vaikka Jussi (ap:n lapsi), Mikko ja Kalle (se äänekäs) tulevat ap:n ovelle. Ovat tulossa sisään leikkimään, kun ap toteaa Kallelle, että sinä et voi tulla, Jussi ja Mikko tervetuloa. 

tai

B. Kolme poikaa ovat sopineet, että tänään leikitään yhdessä. Mikko ja Kalle kysyvät koulussa Jussilta, että mennäänkö teille. Jussi vastaa, että mennään me Mikko kahdestaan. 

Tällaisia tilanteita ei aikuisten pitäisi mahdollistaa. On se sitten ap, Kallen äiti tai kuka tahansa, lapsille pitäisi opettaa kyky löytää kaikille reiluja ratkaisuja tällaisissa tilanteissa. On se sitten ulkonaolo, jollekin muulle meneminen tai että sovitaan, että tavataan kaikki vasta taaperoiden unien jälkeen. Lapsi ei välttämättä itse osaa ratkaista tilannetta oikein, jos äiti on sanonut, että Mikko voi tulla meille taaperoien unien aikaan mutta Kalle ei. Lapsi töksäyttää sen kaverilleen juuri näin.

Tottakai se soittanut äitikin oli tässä hölmö. Yhtä lailla hän olisi voinut sopia ap:n kanssa, että pojat voivat tällaisina päivinä leikkiä heidän kotonaan. Mutta me nyt olemme kuulleet vain ap:n version tästä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotus; ottakaas jokainen jonka mielestä ap toimi väärin, kotiinne vaikka muutama turvapaikanhakijalapsi iltaisin leikkimään. Meillä on runsaasti hyvinvointia toisille jakaa, miksi ette auta?  Ei tällainen omahyväinen nettipiipitys ole mistään kotoisin. Avatkaa kotinne maailman lapsille niin on jotain varaa kritisoida muita. Samalla voitte ystävystyä lasten vanhempien kanssa. Tämän ketjun perusteella moni on sitä mieltä, ettei kotona saa olla mitään yksityistä, vaan se pitää avata kaikille lapsille tulla tai mennä. Tai jollekin tulee paha mieli. Ja semmoista mieltä ei saa toisille aiheuttaa.

Mitä turvapaikanhakijoilla on tekemistä sen kanssa, että yksi lapsen hyvistä (?) kavereista suljetaan ulos ja muut toivotetaan tervetulleiksi? Kuka tahansa fiksu aikuinen osaa ehdottaa tällaisissa tilanteissa lapsille sellaisia ratkaisuja, jotka eivät syrji ketään kaveruksista eivätkä häiritse pikkusisarusten päiväunia.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä tehnyt elämäsi vaikeaksi kun lapset heräävät noin pienestä. Vauvat pitäisi heti opettaa imurin ym.muihin ääniin kun nukkuvat.

Tämä on rasittava kommentti, johon uskoin esikoisen kohdalla. Aluksi se onnistuikin, mutta sitten vauvalle tuli koliikki, joka kesti ainakin pari kuukautta. Tuon parin kuukauden aikana vauva huusi aamusta iltaan ja nukuttaminen oli todella vaikeaa. Sitten kun vauvan sai vihdoinkin nukkumaan, en todellakaan halunnut saati jaksanut ottaa sitä riskiä, että hän heräisi imurointiin. En kyllä olisi jaksanut imuroidakaan, vaan yritin hetken levätä ennen kuin huuto taas alkoi. Muiden lasten kohdalla huomasin, että jossain vaiheessa tulee se hetki, kun alkavat heräillä kolinoihin ja ääniin herkemmin.

Nukutko sinä hyvin, jos joku imuroi vieressä, vai onko vanhempasi epäonnistuneet opettamaan sinua nukkumaan metelissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset vaan ei oo sikeäunisia!

Ja kaikki vaan ei osaa hallita äänenkäyttöään.

Näistä seuraa erinäisiä asioita.

Kuulosta as - lapselta kun ei osaa ääntään hallita.

Talossa talon tavalla. Näin se menee.

Ja tuo lapsensa äitihän sanoi ettei ymmärretä lapsia ketkä eivät ole ihan tavallisia.=lapsella dg ja tietää itsekin ongelmat mutta vaatii toisilta suvaitsevaisuutta eikä omalta lapselta käytöstapoja.

Mistä sä tiedät, ettei vaadi lapseltaan käytöstapoja? Jos lapsella on esim. asperger, niin ei se kasvattamalla mihinkään häviä! Vaikka kuinka vaatisi käytöstapoja, kaikki eivät niitä koskaan täydellisesti opi. Minkälainen diagnoosi sinulle riittäisi perustelemaan poikkeavan käytöksen? Kuinka vammainen lapsen pitää olla, että "käytöstapojen puute" ei ole vanhempien syy?

Öö, jos lapsen äiti vaivautuu soittamaan ja haukkumaan ap:n siitä ettei suostu pitämään jokapäiväistä avointen ovien hoitopaikkaa lapselle, niin varmaan voisi sitten kertoa siitä lapsen diagnoosistakin jota nyt pitäisi ymmärtää...?

- Ratkaisu voisi olla että ainakin noina nukkumispäivinä muut lapset menvät koteihinsa tai jonkun muun kaverin luokse.  Oma lapsi voisi tulla kotiin saamaan välipalaa.  On hyvä rauhoittua joinakin päivinä koulun jälkeen kun äitilin on kotona.  Sinulla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta ottaa lapsilaumaa kotiisi oulun jälkeen hoitoon ja vielä kaksosten uniaikaan. Jotkut vanhemmat käyttävät röyhkeästi hyväkseen jonkun toisen vanhemman hyväntahtoisuutta: antaa tulla kotiin lähes päivittäin koulun jälkeen leikkimään ja vielä ruokkii lapset.  Tiedän kun minulla on kokemusta.  En kylläkään ollut kotona vaan lapset olivat keskenään ja se oli kyllä sotkukin.  Jotkut vanhemmat antavat toisten vanhempien ruokkia lapsi koko päivän viikonloppuina.  Joskus jouduin jopa viemään lapsia illalla pimeällä autolla kotiin kun vanhempi kieltäytyi hakemasta enkä raaskinut jättää itkevää lasta kävelemään. -  Toki omalle ainoalle lapselleni oli iloa kavereista mutta joskus se vaan jurppi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhemmat käyttävät röyhkeästi hyväkseen jonkun toisen vanhemman hyväntahtoisuutta: antaa tulla kotiin lähes päivittäin koulun jälkeen leikkimään ja vielä ruokkii lapset.  Tiedän kun minulla on kokemusta.  

Tämä on kyllä ehkä inhottavin argumentti ikinä. Lapset menevät minne menevät, välipalaa voidaan antaa tai olla antamatta, mutta on todella vaikea kuvitella, että joku vanhempi tieten tahtoen lähettäisi lapsensa aina muiden nurkkiin. Kyllä se kouluikäisillä menee niin, että menevät sinne missä viihtyvät. Vanhemmat voivat toki kysellä, että tulkaa joskus meillekin, mutta silti nuo aina lopulta päätyvät sinne, missä on vaikkapa isoin piha tai mikä nyt sillä hetkellä sattuukaan olemaan se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhemmat käyttävät röyhkeästi hyväkseen jonkun toisen vanhemman hyväntahtoisuutta: antaa tulla kotiin lähes päivittäin koulun jälkeen leikkimään ja vielä ruokkii lapset.  Tiedän kun minulla on kokemusta.  

Tämä on kyllä ehkä inhottavin argumentti ikinä. Lapset menevät minne menevät, välipalaa voidaan antaa tai olla antamatta, mutta on todella vaikea kuvitella, että joku vanhempi tieten tahtoen lähettäisi lapsensa aina muiden nurkkiin. Kyllä se kouluikäisillä menee niin, että menevät sinne missä viihtyvät. Vanhemmat voivat toki kysellä, että tulkaa joskus meillekin, mutta silti nuo aina lopulta päätyvät sinne, missä on vaikkapa isoin piha tai mikä nyt sillä hetkellä sattuukaan olemaan se juttu.

- Siihenhän se kalikka kalahtaa.....  Kyllähän se vain on niin että vanhemmat ovat tyytyväisiä jos lapset saavat olla jonkun lapsen kotona iltapäivisin.  Varsinkin jos siellä on ilmainen iltapäivähoitaja -aikuinen läsnä.  Sehän on luonnollista.  Mutta rajansa kaikella yhden kodin rasittamisella.  Isosta porukasta tulee kuluja ja siivoa.  Ymmärrän kyllä äitiä kun hän haluaa että isommalla lapsella on leikkiseuraa kun hän joutuu väkiselläkin hoitamaan kaksosia koko ajan. -  Ehdotan ylläolevaa: niinä päivinä kun kaksoset nukkuvat, ei muita lapsia ainakaan niin kauan kun pienet nukkuvat.  Silloin ei ole syrjitää tämän äänekkäänkään lapsen kohdalla.  Voisivat tietysti mennä välillä johonkin muuhunkin kotiin; siellä ei ehkä ole pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kolmesta lapsestani on erityislapsi, ja kyllähän se tilanteeseen sopeutuminen on vaatinut minulta aikaa ja surutyötä. Omalla lapsellani on ADHD, eli ei edes mitenkään pahimmasta päästä juttuja.

Vamma, sairaus tai erityisyys rajoittaa sitä, mitä lapsi voi tehdä ja missä hän pärjää normaalisti muiden lasten kanssa mukana. Aikuiset voivat tehdä erityisjärjestelyjä, joiden avulla jotkut jutut onnistuvat, mutta kaikkea ei voi siloitella.

Ihan yleisestikin kannattaa miettiä asiaa enemmän siltä kantilta, miten oma lapsi sopeutuu maailmaan kuin miten maailma saataisiin sopeutumaan häneen. Jos lapsi ei osaa uida, hän ei voi lähteä kavereiden kanssa uimaan (ja jos asia vaivaa ja kyseessä on "tavis"lapsi, kannattaa laittaa hänet uimakouluun). Jos lapsi ei pysty odottamaan omaa vuoroaan, ei kannata mennä jonottelupaikkoihin. Jos lapsi ei pysty olemaan hiljaa, hän ei voi olla kaverin luona pikkusisarusten päiväunien aikaan.

Erityislapsista tulee kuitenkin aikuisia, ja harvoin se erityisyys mihinkään häviää. Aikuisena pitäisi pystyä näkemään omat rajoitteensa, eikä voi vaatia ympäristöä loputtomiin sopeutumaan. Eikö olisi parempi opettaa lapsesta lähtien erityislasta siihen, mihin ja miten hän pystyy osallistumaan, ja löytämään omia vahvuusalueita ja kiinnostuksen kohteita?

Toki on noinkin, mutta itse vuosia kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa työskennelleenä voin kertoa, että ei se lapsen itsetuntoa vahvista, jos hän ei koskaan saa kutsua synttäreille, kun ei osaa käyttäytyä. Minulle itki vuosia sitten eräs 15-vuotias neiti, että hän on niin tyhmä ja ruma, ettei kukaan pyydä häntä koskaan kaupungille mukaan. Kyseessä oli nuori, joka kävi koulua tavallisessa luokassa, ja koulussa häntä ei erityisemmin syrjitty, mutta vapaa-ajalla ei kelpuutettu mukaan porukkaan. Kai muut ajattelivat hänen seuransa heikentävän mahdollisuuksia tavata ihania poikia. Minä lohdutin, että tehän käytte äidin kanssa elokuvissa ja hampurilaisilla vähintään kerran kuussa. Tyttö itki vielä kovemmin, että hänestä ei ole muuhun kuin kulkemaan äidin kanssa kaupungilla. Onnellinen elämä vaatii valitettavasti monesti myös ympäristön "sopeutumista" ja sietokyvyn kasvattamista erityistä henkilöä kohtaan.

- Tuossa tapauksessa olisi hyvä jos pystyisi vaihtaman kavereita, niitä paria parasta.  Monet vanhemmat ovat kokeneet, että juuri tuossa vaiheessa entiset lapsuuden ystävät koulussa jotkut varsinkin tytöt, muuttuvat, ja jotkut heistä rupeavat kulkemaan 'kaupungilla' ja poikien kanssa.  Joku on mieluummin kotona ja harrastaa muuta; soittaa, laulaa tms.  Tuo kavereiden vaihtovaihe on tuskallinen kun ei olekaan sitä parasta ystävää siinä.  Lukioaikana alkaa lapsi aikuistua ja tulee uusia toisenlaisia kavereita.  Uskokaa vain.  Tukekaa kotoa, niinkuin tietysti teettekin.  Jos menettää ystävän, varsinkin tyttöjen kohdalla, on aluksi tuskallista kun kokee tulleensa hylätyksi, mutta pitää tukea itsetuntoa ja sitä, että lapsi/nuori on hyvä sellaisenaan ja tulee saaman sellaisia ystäviä, jotka sopivat hänelle paremmin.  Ohjatkaa hyviin harrastuksiin, sieltä saa ystäviä.  Vaikka kuoroon.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni käy usein myös tällä röhisevällä lapsella kylässä, mutta useimmiten lapset haluavat tulla meille, koska meillä on aikuisia kotona (minä). Kyllä meille saa tulla ja annan välipalaa, mutta kaksosten päiväunien takia meillä pitää olla kahteen asti metelöimättä. Muut lapset tietävät tämän ja osaavat olla kiljumatta ja kolistelematta turhaan, mutta tämä yksi ei siis osaa edes kuiskata. Yritin joskus opettaa ja kysellä, mutta se vaan ei osaa kuiskata millään. Ääntä tulee siis vain täysillä tai ei ollenkaan.

ap

Kuiskaaminen rasittaa ääntä, joten sitä pitää välttää, varsinkin kun lapsella on jo ongelmia äänen kanssa.

Eikö kuiskaaminen muutenkin ole vähän liioittelua?

Luojan kiitos, ettei omien lasten kavereiden vanhemmat laske, kuinka paljon ollaan missäkin. Välillä tuntuu, että ovat joka päivä täällä, välillä menee viikkokausia, ettei näy ketään paitsi omat. Ja yllätys, yllätys, jos meillä vaikka siivotaan tai joku on kipeä tai yötöiden jälkeen kaipaa hiljaisuutta, niille lapsille voi ihan sanoa, että nyt pihalle tai jonkun muun kotiin. Eivät ne siitä rikki mene.

Tai jos joku laskee ja jurmuttaa kuinka joutuu olemaan vain iltapäivähoitaja, eikä pysty lapsia ulos patistelemaan, niin vikaa on kyllä päässä. Nyt ei enää puhuta mistään vahdittavista kolmevuotiaista kuitenkaan.

Mitä ihmeen selittelemistä tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos, ettei omien lasten kavereiden vanhemmat laske, kuinka paljon ollaan missäkin. Välillä tuntuu, että ovat joka päivä täällä, välillä menee viikkokausia, ettei näy ketään paitsi omat. Ja yllätys, yllätys, jos meillä vaikka siivotaan tai joku on kipeä tai yötöiden jälkeen kaipaa hiljaisuutta, niille lapsille voi ihan sanoa, että nyt pihalle tai jonkun muun kotiin. Eivät ne siitä rikki mene.

Tai jos joku laskee ja jurmuttaa kuinka joutuu olemaan vain iltapäivähoitaja, eikä pysty lapsia ulos patistelemaan, niin vikaa on kyllä päässä. Nyt ei enää puhuta mistään vahdittavista kolmevuotiaista kuitenkaan.

Minustakin välillä tuntuu, että koti on kuin mustalaisleiri, kaveria kulkee ovista ja ikkunoista, pöydässä on kahden sijaan viisi-kuusi lasta jne. Ovat yökylässä viikonloppuisin ja viikolla niin pitkään kuin saavat. Mutta mitä sitten, ovat meidänkin tenavat saaneet olla yökylässä, notkua päivät kavereilla, saaneet ruokaa tai välipalaa, varmasti ihan yhtä lailla. Eipä kyllä mieleenkään ole tullut, että tämä olisi jollekin vanhemmalle ongelma? Huh, mitäköhän meistäkin ajatellaan, että yritetään tunkea muille hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos, ettei omien lasten kavereiden vanhemmat laske, kuinka paljon ollaan missäkin. Välillä tuntuu, että ovat joka päivä täällä, välillä menee viikkokausia, ettei näy ketään paitsi omat. Ja yllätys, yllätys, jos meillä vaikka siivotaan tai joku on kipeä tai yötöiden jälkeen kaipaa hiljaisuutta, niille lapsille voi ihan sanoa, että nyt pihalle tai jonkun muun kotiin. Eivät ne siitä rikki mene.

Tai jos joku laskee ja jurmuttaa kuinka joutuu olemaan vain iltapäivähoitaja, eikä pysty lapsia ulos patistelemaan, niin vikaa on kyllä päässä. Nyt ei enää puhuta mistään vahdittavista kolmevuotiaista kuitenkaan.

Minustakin välillä tuntuu, että koti on kuin mustalaisleiri, kaveria kulkee ovista ja ikkunoista, pöydässä on kahden sijaan viisi-kuusi lasta jne. Ovat yökylässä viikonloppuisin ja viikolla niin pitkään kuin saavat. Mutta mitä sitten, ovat meidänkin tenavat saaneet olla yökylässä, notkua päivät kavereilla, saaneet ruokaa tai välipalaa, varmasti ihan yhtä lailla. Eipä kyllä mieleenkään ole tullut, että tämä olisi jollekin vanhemmalle ongelma? Huh, mitäköhän meistäkin ajatellaan, että yritetään tunkea muille hoitoon?

Se on varmaan vähän niin, että jos ajattelee muiden lasten olevan ihan itsestäänselvästi tervetulleita silloin kun ei ole mitään erityistä menoa, niin ei oikein osaa kuvitella, miksi joku muukaan lasten kavereista häiriintyisi. Ne taas joita ahdistaa kavereiden läsnäolo, ajattelevat, että muutkin haluavat lapsista eroon ja yrittävät sysätä ne jonnekin muualle.

Kumpaankohan asenteeseen ne lapset ovat tyytyväisempiä? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua, millä oikeudella jotkut kuvittelevat muiden kotien olevan iltapäivähoitopaikka omille lapsille?

En kyllä kehtaisi soittaa kenenkään lapseni kaverin äidille, että "miksi meidän Matti/Maija ei saa tulla teille?". Siis täh? Eikai se ole mikään automaatio, että toisille saa mennä. Osoittaa kyllä kaverin äidiltä huonoa sosiaalista silmää. Voi olla tietty herkkä aihe, jos lapsella on vaikka tic-tyyppistä kröhimistä ja muitakin vaikeuksia. 

Mullakin tuli mieleen että on tic-oireita. Meidän pojallakin on ollut niitä, juuri kröhimistä, hyminää, erityyppistä "naksuttelua", silmien räpyttelyä ja pyörittelyä, niskan venyttelyä jne. Ei se niille itse mitään mahda, ei kylläkään käy missään kylässäkään päiväuniaikaan eikä ole mitenkään kovaääninen. Oireita tulee kausittain, silloin kun on enemmän stressiä tai katsoo paljon tv:tä. Kesäaikaan esim. ei ole ollenkaan.

Mutta toisaalta, en minäkään ota meille lapsia kylään pienten päiväunien aikaan, enkä joka päivä muutenkaan. Varsinkin kun se sisälläolo on vain marisemista että eikö saa pelata miksei saa pelata. Ulos minä ne laitan välipalan ja läksyjen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos, ettei omien lasten kavereiden vanhemmat laske, kuinka paljon ollaan missäkin. Välillä tuntuu, että ovat joka päivä täällä, välillä menee viikkokausia, ettei näy ketään paitsi omat. Ja yllätys, yllätys, jos meillä vaikka siivotaan tai joku on kipeä tai yötöiden jälkeen kaipaa hiljaisuutta, niille lapsille voi ihan sanoa, että nyt pihalle tai jonkun muun kotiin. Eivät ne siitä rikki mene.

Tai jos joku laskee ja jurmuttaa kuinka joutuu olemaan vain iltapäivähoitaja, eikä pysty lapsia ulos patistelemaan, niin vikaa on kyllä päässä. Nyt ei enää puhuta mistään vahdittavista kolmevuotiaista kuitenkaan.

Minustakin välillä tuntuu, että koti on kuin mustalaisleiri, kaveria kulkee ovista ja ikkunoista, pöydässä on kahden sijaan viisi-kuusi lasta jne. Ovat yökylässä viikonloppuisin ja viikolla niin pitkään kuin saavat. Mutta mitä sitten, ovat meidänkin tenavat saaneet olla yökylässä, notkua päivät kavereilla, saaneet ruokaa tai välipalaa, varmasti ihan yhtä lailla. Eipä kyllä mieleenkään ole tullut, että tämä olisi jollekin vanhemmalle ongelma? Huh, mitäköhän meistäkin ajatellaan, että yritetään tunkea muille hoitoon?

Se on varmaan vähän niin, että jos ajattelee muiden lasten olevan ihan itsestäänselvästi tervetulleita silloin kun ei ole mitään erityistä menoa, niin ei oikein osaa kuvitella, miksi joku muukaan lasten kavereista häiriintyisi. Ne taas joita ahdistaa kavereiden läsnäolo, ajattelevat, että muutkin haluavat lapsista eroon ja yrittävät sysätä ne jonnekin muualle.

Kumpaankohan asenteeseen ne lapset ovat tyytyväisempiä? ;)

Ihan varmasti ensimmäinen vaihtoehto on parempi. Itse yritän kuitenkin vähän "pitää kirjaa" mielessäni että onko meidän lapsi nyt ollut tosi paljon muilla ja miten paljon sitten taas muut meillä, että menisi jotenkin tasapuolisesti. Kyllä ne välipalat ja vahtimiset kuitenkin voi rasittaa, kun on niitä pienempiäkin siinä. Onhan sitä vastuussa toisen lapsesta, katsoa läksyt, sovitella kinat, keksiä askartelut, siivota jäljet, auttaa pukemiset, huolehtia haaverit, kesällä juomiset ja aurinkorasvat ja hatut päähän. Tietysti kun lapset kasvaa niin se huolehtiminen vähenee, mutta kyllä musta tuntuu että eka-tokaluokkalaisille saa olla ihan tarhantätinä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin?

Kunhan anonyymisti avauduin. Ei mulla muuta.

ap

Sä teit ihan oikein, koska sun pitää turvata sinun lapsille hyvät unet ja päiväunet on tärkeitä. Itse olisin ehkä.sanonut suoraan että.'sun lapsi on ihana ja tervetullut aina normaalisti. Mutta päiväunten aikaan meille tulee iso ongelma, kun hänellä on sellanen ääni, että.meidän kaksoset herää aina siihen. Ja sit menee päivärytmi ihan sekasin. Mun on pakko tehdä nyt näin, eli tykkään sun lapsesta ja nyt täytyy tehdä näin. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni käy usein myös tällä röhisevällä lapsella kylässä, mutta useimmiten lapset haluavat tulla meille, koska meillä on aikuisia kotona (minä). Kyllä meille saa tulla ja annan välipalaa, mutta kaksosten päiväunien takia meillä pitää olla kahteen asti metelöimättä. Muut lapset tietävät tämän ja osaavat olla kiljumatta ja kolistelematta turhaan, mutta tämä yksi ei siis osaa edes kuiskata. Yritin joskus opettaa ja kysellä, mutta se vaan ei osaa kuiskata millään. Ääntä tulee siis vain täysillä tai ei ollenkaan.

ap

Niin eli kyseessä selkeästi joku rakenteellinen tms. ongelma, jolle lapsi ei itse voi mitään. Todella lapsellinen ratkaisu sulkea vain tämä yksi ulos. Selkeää kiusaamista ja syrjintäähän tuo on, kun jonkun vamman takia laitetaan eriarvoiseen asemaan kuin muut. Kaikille lapsille kielto päiväuniaikaan, ei ne kuole jos tunnin verran joutuvat olemaan ulkona tai klo 13 loppuvina päivinä menemään jonkun toisen kaverin luokse.

Höpö höpö, ei ole mitään syrjintää. Talossa talon tavalla, niinkuin jo joku sanoikin! Jos lapsi ei syystä tai toisesta osaa olla hiljaa,ja talon pikkulapset heräävät tähän, niin tottakai äidillä on oikeus päättää mitä haluaa. Ja miksi muut kaverit joutuisivat "kärsimään" tämän yhden äänekkään takia ja olemaan ulkona? Ei kuitenkaan nyt olla missään päiväkodissa, jossa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, vaan jonkun kotona! Mitä te äidit nykyään oikein ajattelette, että joku toinen äiti (siis kotiäiti) toimii teidän lasten ilmaisena hoitajana vai, ja että hänelle voi soittaa ja valittaa että lasta syrjitään. Urpot!