Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin äiti soitti ja valitti, kun ei päästetä kaveria meille koulun jälkeen.
29.01.2016 |
Meillä on kaksoset, kohta vuoden ikäiset. Ovat aivan normaaleja lapsia, mutta päiväuniaikaan meillä ei metelöidä. Ei imuroida, ei huudeta, ei kuunnella musiikkia. Voidaan puhua normaalilla puheäänellä.
Lapsella on kaveri, jolla on jotain ongelmaa äänenkäytössä tai kurkussa. Röhii ja köhii koko ajan ja puheääni on poikkeuksellisen kimeä ja kovaääninen. En osaa kuvailla sitä, mutta yskii ja röhii todella kovaäänisesti ja se puheääni on aivan liian kova kaksosten uniaikaan.
Tuo lapsi ei jotenkin osaa säädellä omaa puheääntään ja joka kerta kaksoset heräävät kesken unien, kun lapsi tämän kaverin kanssa on tullut meille. Kaksoset nukkuvat 12-14 ja lapsi pääsee useimmiten vasta klo 14 koulusta, joten ongelmaa on ollut vain niinä päivinä, kun he pääsevät klo 13 koulusta.
Syksyn aikana näitä kesken heräämisiä oli seitsemän ja kielsin nyt uudenvuoden jälkeen tätä kaveria tulemasta meille niinä päivinä, kun koulu loppuu klo 13. Luulin, että asia oli ok.
Lapsen kaverin äiti soitti ja kysyi, miksei kaveri enää pääse meille. Sanoin, että meillä on päiväuniaika ja siksi en toivo, että meille tullaan juuri silloin. Mutta hänpä olikin selvillä siitä, että muut kaverit kyllä saavat tulla ja kysyi, syrjinkö heidän lasta. Yritin sanoa nätisti, että meillä päiväuniaikaan eletään rauhallisesti ja kaverin tullessa kaksoset ovat usein heränneet.
Tuo äiti ei ymmärtänyt ollenkaan. Lopuksi sanoi, että olen tosi inhottava ja ilkeä ihminen, kun en ymmärrä toisenlaisia lapsia lainkaan ja etteivät kaikki lapset ole täydellisiä.
Laittoi luurin kiinni :(
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.
Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.
Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.
Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.
Sekin kuulostaa vihamieliseltä, ettei voi koskaan kutsua oman lapsen kavereita omaan kotiin iltapäiviksi. Mikä siinä on esteenä? Miksei heille voi mennä koska tahansa ja millaisella kokoonpanolla tahansa? Vihaavatko he lastensa kavereita? Vai haluavatko kiusata muita lapsia?
Ei tarvitse olla Tasan saman verran kylässä puolin ja toisin, mutta ei tarvitse myöskään Valittaa, ellei toisten luo voi mennä aina.
Meillä kyllä lapset hoitavat kutsumisen, ei aikuiset. Pyydetään leikkimään, soitetaan kotiin onko ok ja jos kyllä (yleensä on ok), tulevat tänne. En minä mitään kutsuja esitä tai ole esittämättä. Ehkäpä joku lapsi ei halua tuoda kavereita kotiin? Pieni huone, pikkusisaruksia, kavereilla paremmat lelut tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.
Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.
Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.
Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.
Sekin kuulostaa vihamieliseltä, ettei voi koskaan kutsua oman lapsen kavereita omaan kotiin iltapäiviksi. Mikä siinä on esteenä? Miksei heille voi mennä koska tahansa ja millaisella kokoonpanolla tahansa? Vihaavatko he lastensa kavereita? Vai haluavatko kiusata muita lapsia?
Ei tarvitse olla Tasan saman verran kylässä puolin ja toisin, mutta ei tarvitse myöskään Valittaa, ellei toisten luo voi mennä aina.
Meillä kyllä lapset hoitavat kutsumisen, ei aikuiset. Pyydetään leikkimään, soitetaan kotiin onko ok ja jos kyllä (yleensä on ok), tulevat tänne. En minä mitään kutsuja esitä tai ole esittämättä. Ehkäpä joku lapsi ei halua tuoda kavereita kotiin? Pieni huone, pikkusisaruksia, kavereilla paremmat lelut tms?
Eli jollain voi olla joku syy, miksi heille ei voi aina mennä. Kuten ap:lläkin. Sitä voisi kunnioittaa kuten sinäkin ilmeisesti teet etkä vaadi, että lastesi pitäisi päästä toisten luo.
Miten tämä keskustelu onkin vinksahtanut tähän suuntaan ja ap. tehty syyllinen, joka on vuoden ikäisten kaksosten äiti, jos hän on kieltänyt naapurin lasta tulemasta kahtena päivänä viikossa klo 13-14 välillä, joka saattaa olla ainut hetki ap. käydä suihkussa tai tehdä muita askareita. Täällä on häntä verrattu jopa koulukiusaajaksi, mutta sanallakaan ei ole mainittu, millaisen mallin tuo soittajaäiti antaa lapselleen omalla käytöksellään, kun syyttää ap ilkeäksi ja inhottavaksi ihmiseksi, vaikka kys.äiti ei itse tarjoa kotiaan lapsensa kavereille, edes yhdeksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.
Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.
Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.
Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.
Sekin kuulostaa vihamieliseltä, ettei voi koskaan kutsua oman lapsen kavereita omaan kotiin iltapäiviksi. Mikä siinä on esteenä? Miksei heille voi mennä koska tahansa ja millaisella kokoonpanolla tahansa? Vihaavatko he lastensa kavereita? Vai haluavatko kiusata muita lapsia?
Ei tarvitse olla Tasan saman verran kylässä puolin ja toisin, mutta ei tarvitse myöskään Valittaa, ellei toisten luo voi mennä aina.
Meillä kyllä lapset hoitavat kutsumisen, ei aikuiset. Pyydetään leikkimään, soitetaan kotiin onko ok ja jos kyllä (yleensä on ok), tulevat tänne. En minä mitään kutsuja esitä tai ole esittämättä. Ehkäpä joku lapsi ei halua tuoda kavereita kotiin? Pieni huone, pikkusisaruksia, kavereilla paremmat lelut tms?
Eli jollain voi olla joku syy, miksi heille ei voi aina mennä. Kuten ap:lläkin. Sitä voisi kunnioittaa kuten sinäkin ilmeisesti teet etkä vaadi, että lastesi pitäisi päästä toisten luo.
En tietenkään vaadi :)
Mutta jos lapseni olisi ainoa, joka ei pääse (tiettyyn aikaan tai muuten), olisin kyllä aika ihmeissäni. Jos hän käyttäytyy huonosti, haluaisin siitä tietää ja jos taas jokin vamma tms olisi syy, ihmettelisin kovasti eikö lapsia voi kannustaa vaikka tulemaan sitten meillepäin, jos häiritsevät, ettei tulisi syrjintätilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.
Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.
Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.
Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.
Sekin kuulostaa vihamieliseltä, ettei voi koskaan kutsua oman lapsen kavereita omaan kotiin iltapäiviksi. Mikä siinä on esteenä? Miksei heille voi mennä koska tahansa ja millaisella kokoonpanolla tahansa? Vihaavatko he lastensa kavereita? Vai haluavatko kiusata muita lapsia?
Ei tarvitse olla Tasan saman verran kylässä puolin ja toisin, mutta ei tarvitse myöskään Valittaa, ellei toisten luo voi mennä aina.
Meillä kyllä lapset hoitavat kutsumisen, ei aikuiset. Pyydetään leikkimään, soitetaan kotiin onko ok ja jos kyllä (yleensä on ok), tulevat tänne. En minä mitään kutsuja esitä tai ole esittämättä. Ehkäpä joku lapsi ei halua tuoda kavereita kotiin? Pieni huone, pikkusisaruksia, kavereilla paremmat lelut tms?
Eli jollain voi olla joku syy, miksi heille ei voi aina mennä. Kuten ap:lläkin. Sitä voisi kunnioittaa kuten sinäkin ilmeisesti teet etkä vaadi, että lastesi pitäisi päästä toisten luo.
En tietenkään vaadi :)
Mutta jos lapseni olisi ainoa, joka ei pääse (tiettyyn aikaan tai muuten), olisin kyllä aika ihmeissäni. Jos hän käyttäytyy huonosti, haluaisin siitä tietää ja jos taas jokin vamma tms olisi syy, ihmettelisin kovasti eikö lapsia voi kannustaa vaikka tulemaan sitten meillepäin, jos häiritsevät, ettei tulisi syrjintätilannetta.
No tätähän tässä moni on jo tuonut esiin! Voisi siis mainiosti pyytää lapsia omaa kotiin iltapäiviksi. Olemme siis täysin samaa mieltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.
Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.
Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.
Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.
Sekin kuulostaa vihamieliseltä, ettei voi koskaan kutsua oman lapsen kavereita omaan kotiin iltapäiviksi. Mikä siinä on esteenä? Miksei heille voi mennä koska tahansa ja millaisella kokoonpanolla tahansa? Vihaavatko he lastensa kavereita? Vai haluavatko kiusata muita lapsia?
Ei tarvitse olla Tasan saman verran kylässä puolin ja toisin, mutta ei tarvitse myöskään Valittaa, ellei toisten luo voi mennä aina.
Meillä kyllä lapset hoitavat kutsumisen, ei aikuiset. Pyydetään leikkimään, soitetaan kotiin onko ok ja jos kyllä (yleensä on ok), tulevat tänne. En minä mitään kutsuja esitä tai ole esittämättä. Ehkäpä joku lapsi ei halua tuoda kavereita kotiin? Pieni huone, pikkusisaruksia, kavereilla paremmat lelut tms?
Eli jollain voi olla joku syy, miksi heille ei voi aina mennä. Kuten ap:lläkin. Sitä voisi kunnioittaa kuten sinäkin ilmeisesti teet etkä vaadi, että lastesi pitäisi päästä toisten luo.
En tietenkään vaadi :)
Mutta jos lapseni olisi ainoa, joka ei pääse (tiettyyn aikaan tai muuten), olisin kyllä aika ihmeissäni. Jos hän käyttäytyy huonosti, haluaisin siitä tietää ja jos taas jokin vamma tms olisi syy, ihmettelisin kovasti eikö lapsia voi kannustaa vaikka tulemaan sitten meillepäin, jos häiritsevät, ettei tulisi syrjintätilannetta.
No tätähän tässä moni on jo tuonut esiin! Voisi siis mainiosti pyytää lapsia omaa kotiin iltapäiviksi. Olemme siis täysin samaa mieltä :)
Tavallaan, mutta eikö ap:kin voi sanoa lapsille, että menkääs tänään Pekan kotiin ja tulkaa huomenna taas meille? Jos tämä "Pekka" ei edes tajua, että voitaisiin mennä muuallekin? Ottamatta nyt siihen soittelijaäitiin sen enempää kantaa, tottakai hänkin voisi "Pekalle" ehdottaa ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.
Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.
Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.
Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.
Tuskin on kysymys vihamielisyydestä, vaan luulen tässäkin tapauksessa ap. on pyytänyt lasta olemaan hiljempaa, koska ongelma on ollut syksystä lähtien ja vauvat heränneet kesken päiväunien, mutta ap. pyynnöt ovat menneet kuuroille korville ja ap. päätyi lopulta tähän ratkaisuun, joka kaksosten vauvan äitinä voi olla välttämätöntä, sillä usein noin pienten hoitaminen on todella vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meille saa ketään tulla koulun jälkeen. Ei ole edes pieniä vauvoja talossa. Minusta ei ole mitenkään välttämätöntä kyläillä koulun jälkeen. Meillä 3. luokkalainen syö välipalan ja tekee läksyt ja käy koiran kanssa ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kolmesta lapsestani on erityislapsi, ja kyllähän se tilanteeseen sopeutuminen on vaatinut minulta aikaa ja surutyötä. Omalla lapsellani on ADHD, eli ei edes mitenkään pahimmasta päästä juttuja.
Vamma, sairaus tai erityisyys rajoittaa sitä, mitä lapsi voi tehdä ja missä hän pärjää normaalisti muiden lasten kanssa mukana. Aikuiset voivat tehdä erityisjärjestelyjä, joiden avulla jotkut jutut onnistuvat, mutta kaikkea ei voi siloitella.
Ihan yleisestikin kannattaa miettiä asiaa enemmän siltä kantilta, miten oma lapsi sopeutuu maailmaan kuin miten maailma saataisiin sopeutumaan häneen. Jos lapsi ei osaa uida, hän ei voi lähteä kavereiden kanssa uimaan (ja jos asia vaivaa ja kyseessä on "tavis"lapsi, kannattaa laittaa hänet uimakouluun). Jos lapsi ei pysty odottamaan omaa vuoroaan, ei kannata mennä jonottelupaikkoihin. Jos lapsi ei pysty olemaan hiljaa, hän ei voi olla kaverin luona pikkusisarusten päiväunien aikaan.
Erityislapsista tulee kuitenkin aikuisia, ja harvoin se erityisyys mihinkään häviää. Aikuisena pitäisi pystyä näkemään omat rajoitteensa, eikä voi vaatia ympäristöä loputtomiin sopeutumaan. Eikö olisi parempi opettaa lapsesta lähtien erityislasta siihen, mihin ja miten hän pystyy osallistumaan, ja löytämään omia vahvuusalueita ja kiinnostuksen kohteita?
Toki on noinkin, mutta itse vuosia kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa työskennelleenä voin kertoa, että ei se lapsen itsetuntoa vahvista, jos hän ei koskaan saa kutsua synttäreille, kun ei osaa käyttäytyä. Minulle itki vuosia sitten eräs 15-vuotias neiti, että hän on niin tyhmä ja ruma, ettei kukaan pyydä häntä koskaan kaupungille mukaan. Kyseessä oli nuori, joka kävi koulua tavallisessa luokassa, ja koulussa häntä ei erityisemmin syrjitty, mutta vapaa-ajalla ei kelpuutettu mukaan porukkaan. Kai muut ajattelivat hänen seuransa heikentävän mahdollisuuksia tavata ihania poikia. Minä lohdutin, että tehän käytte äidin kanssa elokuvissa ja hampurilaisilla vähintään kerran kuussa. Tyttö itki vielä kovemmin, että hänestä ei ole muuhun kuin kulkemaan äidin kanssa kaupungilla. Onnellinen elämä vaatii valitettavasti monesti myös ympäristön "sopeutumista" ja sietokyvyn kasvattamista erityistä henkilöä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli kyseessä selkeästi joku rakenteellinen tms. ongelma, jolle lapsi ei itse voi mitään. Todella lapsellinen ratkaisu sulkea vain tämä yksi ulos. Selkeää kiusaamista ja syrjintäähän tuo on, kun jonkun vamman takia laitetaan eriarvoiseen asemaan kuin muut. Kaikille lapsille kielto päiväuniaikaan, ei ne kuole jos tunnin verran joutuvat olemaan ulkona tai klo 13 loppuvina päivinä menemään jonkun toisen kaverin luokse.
Yksi mokaa, kaikkia rangaistaan? Ei ole kiusaamista tai syrjintää, jos erilaiseen kohteluun on hyväksyttävä SYY. On ihan hyväksyttävä syy, että ei osaa/pysty noudattamaan sääntöjä.
Kaikkia rangaistaan? Onko mielestäsi pahakin rangaistus, että JOINAKIN päivinä kaverukset voivat kyläillä tässä yhdessä kodissa vasta klo 14 jälkeen? Tällaisen ajattelutavan takia esim. raitiovaunuissa ei vieläkään ole pysäkkikuulutuksia sokeille - muut kun saattaisivat häiriintyä kuulutuksista! Välillä tuntuu, ettei heikoimmista huolehtimista pidetä enää missään arvossa...
No ilmeisesti on pahakin rangaistus, jos on kiusaamista ja syrjintää kieltää JOINAKIN päivinä tältä huutajalta kyläilyn tässä yhdessä kodissa vasta klo 14 jälkeen.
Eli miksi sama kielto muuttuu yhden kohdalla joksikin ihan hirveäksi, mutta ei ole mitään, kun kohdistuu kaikkiin?
Etkö oikeasti ymmärrä? Jos sääntö koskee kaikkia, lapset voivat hengata yhdessä jossain muualla. Jos sääntö koskee yhtä, tämä yksi jää porukan ulkopuolelle ja voi kokea olevansa viallinen ja poikkeava. Kuvittele, että olet porukassa, jossa yksi on pyörätuolissa. Olette menossa syömään paikkaan A, mutta saapuessanne huomaatte, ettei pyörätuolilla pääse sisään. Mitä teette? Menettekö syömään paikkaan A ja jätätte pyörätuolilla liikkuvan pois porukasta? Vai menettekö sittenkin syömään paikkaan B, johon pääsee myös pyörätuolilla? Kumpi menettelytapa on mielestäsi oikea?
Mitä ihmeen sönkötystä tämä on? MISSÄÄN ei ole sanottu että ap:lle pääsee joku lapsilauma kylään, vaan oma lapsi kaverinsa kanssa. Siis kaverinsa, yksikössä. Ja se kaveri ei ole joka päivä sama. Toisin sanoen vähän typerämmänkin luulisi tajuavan, että ne muut kaverit ovat ns. vapaita silloin ja se lapsi, joka (hyvästä syystä!) ei juuri sinä nimenomaisena päivänä pääse klo 13-14 kylään juuri sinne tiettyyn paikkaan voi tehdä jotain niiden muiden lasten kanssa, jotka eivät sinä päivänä myöskään ole siellä kylässä.
No kokeilepas taivuttaa "kaverinsa" monikkoonmuotoon ;)
En ole edellinen, mutta kokeilen:
kavereidensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisesti tuntuu pahalle jos porttikielto annetaan vain yhdelle.
Miksi sen tai kenenkään lapsen pitäisi saada tulla joka päivä? Eihän se mikään porttikielto ole jos joinain päivinä ei sovi tulla. Ei kukaan ulkopuolinen voi määritellä milloin kukakin kaveri saa tai ei saa kyläillä ap:n luona, ei edes röhijän äiti.
Ei kukaan ulkopuolinen voi mitään määritellä, mutta tottakai se tuntuu pahalta että sanotaan että noina päivinä sinä et ole tervetullut (vaikka kaikki muut ovat). Itsekin rauhoittaisin päiväuniajat niin, ettei silloin tule kukaan kavereista, ihan sen takia ettei yhdelle tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua, millä oikeudella jotkut kuvittelevat muiden kotien olevan iltapäivähoitopaikka omille lapsille?
En kyllä kehtaisi soittaa kenenkään lapseni kaverin äidille, että "miksi meidän Matti/Maija ei saa tulla teille?". Siis täh? Eikai se ole mikään automaatio, että toisille saa mennä. Osoittaa kyllä kaverin äidiltä huonoa sosiaalista silmää. Voi olla tietty herkkä aihe, jos lapsella on vaikka tic-tyyppistä kröhimistä ja muitakin vaikeuksia.
Meille ei tule koulun jälkeen yhtään kaveria, läksyt tehdään ensin ja sitten voi mennä ulkoilemaan tai kavereille/kutsua kavereita meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aseta oma lapsesi tuon lapsen asemaan. Muut lapset pääsee ja sinun lapsesi ei pääse. Kyllähän se kuulostaa pahalta ihan kenen tahansa äidin korviin.
Eikö heitä voisi ohjata esim. ulos tuoksi aikaa?
Kyllähän kovaäänisen lapsen äitikin varmasti tiesi, mistä kiikastaa, koska puhui erilaisuuden sietämisestä. Muussa tapauksessa olisi varmaan sanonut, että yrittää puhua lapsen kanssa ja opettaa tätä juttelemaan hiljaisemmalla äänellä. Joten ongelma on tiedossa, mutta sen seurauksista ei haluta välittää. Ikävä tilanne, mutta pitäisi äidinkin se ymmärtää.
Miksei kovaäänisen lapsen luo voi mennä leikkimään, ongelmaha olisi sillä ratkaistu.
Olen sitä mieltä, että ei voi asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Jos A ja B päästetään sisään ja C jätetään ulos, tilanteen voisi ehkä joitaa niinkin, että patistaa kaikki pihalle. Ellei C ole tahallaan ilkeä, ja lapsi ei muutenkaan halua tämän kanssa olla. On se omalle lapsellekin kurjaa joutua yhdelle kaverille sanomaan, ettei saa tulla. Kaikille helpompaa kieltää kaikki.
Lapsille voi myös ehdottaa, että menkääs vaikka An kotiin välillä, tai Cn. Ei lapset ajattele, että ollaan oltu enemmän jonkun luona, jos sen jonkun luona sillä hetkellä on parhaat touhut. Työssäkäyvät vanhemmat eivät myös välttämättä tarkkaan tiedä, missä milloinkin ovat ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että ei voi asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Jos A ja B päästetään sisään ja C jätetään ulos, tilanteen voisi ehkä joitaa niinkin, että patistaa kaikki pihalle. Ellei C ole tahallaan ilkeä, ja lapsi ei muutenkaan halua tämän kanssa olla. On se omalle lapsellekin kurjaa joutua yhdelle kaverille sanomaan, ettei saa tulla. Kaikille helpompaa kieltää kaikki.
Lapsille voi myös ehdottaa, että menkääs vaikka An kotiin välillä, tai Cn. Ei lapset ajattele, että ollaan oltu enemmän jonkun luona, jos sen jonkun luona sillä hetkellä on parhaat touhut. Työssäkäyvät vanhemmat eivät myös välttämättä tarkkaan tiedä, missä milloinkin ovat ja kuinka paljon.
Juur näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni käy usein myös tällä röhisevällä lapsella kylässä, mutta useimmiten lapset haluavat tulla meille, koska meillä on aikuisia kotona (minä). Kyllä meille saa tulla ja annan välipalaa, mutta kaksosten päiväunien takia meillä pitää olla kahteen asti metelöimättä. Muut lapset tietävät tämän ja osaavat olla kiljumatta ja kolistelematta turhaan, mutta tämä yksi ei siis osaa edes kuiskata. Yritin joskus opettaa ja kysellä, mutta se vaan ei osaa kuiskata millään. Ääntä tulee siis vain täysillä tai ei ollenkaan.
ap
Niin eli kyseessä selkeästi joku rakenteellinen tms. ongelma, jolle lapsi ei itse voi mitään. Todella lapsellinen ratkaisu sulkea vain tämä yksi ulos. Selkeää kiusaamista ja syrjintäähän tuo on, kun jonkun vamman takia laitetaan eriarvoiseen asemaan kuin muut. Kaikille lapsille kielto päiväuniaikaan, ei ne kuole jos tunnin verran joutuvat olemaan ulkona tai klo 13 loppuvina päivinä menemään jonkun toisen kaverin luokse.[/quote\]
Tämä on nykyaikaa. Jos minun lapseni ei voi tulla niin kukaan ei voi tulla.
En ymmärrä miksi ap ei saa itse päättää ketä kotiinsa päästää ja milloin.
Älkää tehkö te äidit kenen lapsi ei osaa käyttäytyä toisten elämästä vaikeaa vaan tehkää asialle jotain.
Olkaa vaikka sitten koron iltapäivällä että lapset viihtyy teillä ja joku tarjoaa välipalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut sille, että käyttäisi lastaan lääkärissä. Voi olla vaikka syöpä tai jotain jos noin röhii ja köhii ja ääni on epätavallinen.
"Minna tässä hei. Niin siitä äskeisestä, kun teille oli tullut sellainen kuva, ettei juuri teidän lapsi saa tulla meille koulun jälkeen. Sitä minä vaan, että teidän kannattaisi käyttää lapsi lääkärissä. Ai miksi? Vauva.fi -sivustolla arveltiin, että teidän lapsella voi olla syöpä. Niin. Että jos te kävisitte katsomassa, että onko sillä syöpä ja sitten soittaisit mulle takaisin? Katsottaisiin, mitä voitaisiin tehdä. Kun sun lapsi röhii ja köhii niin pahasti, ettei kaksoset nuku. Joo, kannattaa mennä jo tänään sinne syöpälääkärille. Juu, kiva. Palataan. Heihei!!
Näinkö?
SÄ OOT ILKEÄ IHMINEN.
Alue: Aihe vapaa
Sekin kuulostaa vihamieliseltä, ettei voi koskaan kutsua oman lapsen kavereita omaan kotiin iltapäiviksi. Mikä siinä on esteenä? Miksei heille voi mennä koska tahansa ja millaisella kokoonpanolla tahansa? Vihaavatko he lastensa kavereita? Vai haluavatko kiusata muita lapsia?
Ei tarvitse olla Tasan saman verran kylässä puolin ja toisin, mutta ei tarvitse myöskään Valittaa, ellei toisten luo voi mennä aina.