Lapsen kaverin äiti soitti ja valitti, kun ei päästetä kaveria meille koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain yksi 1-vuotias ja en myöskään päästä koulun jälkeen lapsia, jotka eivät osaa olla hiljaa. Lapsella vain yksi tälläinen kaveri. Pienimmän huone on kaukana isonsiskon huoneesta ja, jos lapset leikkivät normaalilla äänellä eivätkä paisko ovia vessassa käydessään ei ole mutään ongelmaa. Yksi kaveri omaa muita kuuluvamman äänet, nauraa kovaa, ei osaa käyttää oven kahvaa ja tullessa metelöi eteisessä. Muuten on ihan mukava tyttö. Hän ei pyynnöistä huolimatta osaa hiljentää ja aina pikkuinen herää. Hän ei siis voi tulla meille koskaan koulun jälkeen, kuopus nukkuu yleensä klo 13-15.

Lainaan itseäni, mutta siis ihmettelen mistä täällä päätellään, että lapsella on joku dg? Ainakin tämä minun yllä mainitsemani äänekäs lapsi on täysin normaali, ainoa lapsi kylläkin. Muilla lapsen kavereilla on pikkusisaruksia, joten uskon että siksi osaavat ottaa pikkuisen päiväunet huomioon. Minulla ei ole velvollisuutta huolehtia kaikkien kavereiden iltapäivätoimista.

Vierailija kirjoitti:

No on tuo vähän kohtuutonta kieltää yhtä lasta tulemasta, jos kuitenkin kaikki muut saavat edelleen tulla. Oli syy mikä hyvänsä, niin kyllä tuo on kiusaamista ja syrjintää sulkea vain yksi ulos. Rauhoittakaa se päiväuniaika kokonaan kavereilta tai niin. Olkoot lapset vaikka ulkona leikkimässä sen tunnin ajan.

Ei siis riitä että Jaska pääsee maanantaina ja keskiviikkona leikkimään koulun jälkeen kun koulu loppuu kahdelta,, on pakko päästä tiistaisinkin ja torstaina kun koulu loppuu yhdeltä koska muutkin pääsee?

Eihän lasta kielletty kokonaan tulmeasta, tiettynä päivänä vaan.

No. Joillekin on vain niin kova paikka se, ettei maailma kohtele heitä silkkihansikkain. Tuossa ei ole mitään epäreilua, jokainen tekee kotonaan mitä huvittaa ja jos vauvat nukkuu niin nukkuu. Ei sen pitäisi kenenkään ulkopuolisen ongelma olla. Ja pääseehän tuokin kaveri kylään, ei häntä ole hyljeksitty. Jotkut vaan ei kestä sitä, että toiset laittaa rajoja. Kyllä munkin lasten kaverit on erilaisia ja tiedän kenet jaksan minkäkinlaiselle reissulle ottaa mukaan.

Ap kotiäitinä varmaan nukkuu piitkään. Herää tuntia aikaisemmin että saat muksut nukkuun aikaisemmin jolloin isot lapset pääsee teille klo 13.

Tai anna kaikille porttikielto päikkäreiden ajaksi.

Tai mene jo töihin oikeeta työtä tekeen.

Joskus naapurin lapsille on laitettava rajat, jos niitä kotona ei niitä ole.

Ihmettelen, miksi tuo äiti ei kertonut, että lapset voivat vuorostaan olla heillä, vaan halusi sysätä lapsensa naapurin hoidettavaksi ja syyllisti vielä syrjimisestä.

Meillä muutama vuosi meni lapsen koulukavereiden kanssa överiksi, kun toistakymmentä lasta kokoontui meille (muille ei voinut mennä, ettei koti sotkeudu) iltapäivin ja tyhjensivät jääkaapin, vaikka olimme käyneen edellisenä päivänä ostamassa ruuat seuraaville päiville, mutta jääkaappi ammotti tyhjyyttä, kun poikaporukka söi ruuat.

Ap. lailla mekin "syrjimme" lapseni kavereita, kun sallimme lapsen tuovan kotiimme vain kaksi kaveriaan kerralla.

Täällä kuorossa syyllistetään ap. mutta miksi ihmeessä ap. olisi velvollinen pitämään jotakin iltapäiväkerhoa ja miksi tuo toinen äiti ei tarjonnut omaa kotiaan lasten kokoontumispaikaksi kouluun jälkeen, välipalatarjoiluineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain yksi 1-vuotias ja en myöskään päästä koulun jälkeen lapsia, jotka eivät osaa olla hiljaa. Lapsella vain yksi tälläinen kaveri. Pienimmän huone on kaukana isonsiskon huoneesta ja, jos lapset leikkivät normaalilla äänellä eivätkä paisko ovia vessassa käydessään ei ole mutään ongelmaa. Yksi kaveri omaa muita kuuluvamman äänet, nauraa kovaa, ei osaa käyttää oven kahvaa ja tullessa metelöi eteisessä. Muuten on ihan mukava tyttö. Hän ei pyynnöistä huolimatta osaa hiljentää ja aina pikkuinen herää. Hän ei siis voi tulla meille koskaan koulun jälkeen, kuopus nukkuu yleensä klo 13-15.

Lainaan itseäni, mutta siis ihmettelen mistä täällä päätellään, että lapsella on joku dg? Ainakin tämä minun yllä mainitsemani äänekäs lapsi on täysin normaali, ainoa lapsi kylläkin. Muilla lapsen kavereilla on pikkusisaruksia, joten uskon että siksi osaavat ottaa pikkuisen päiväunet huomioon. Minulla ei ole velvollisuutta huolehtia kaikkien kavereiden iltapäivätoimista.

Jotkut vanhemmat eivät opeta lapsille vain käytöstapoja, vaan elävät kuin pellossa - puhutaan äänekkäästi, paiskotaan ovia,wc-pytyt jätetään vetämättä, käydään jääkaapilla, pengotaan tavaroita jne. Ja yleensä nämä vanhemmat arvostelevat sitten pahiten toisten perhe-elämää, kun oma kullannuppu ei saa kylässä käyttäytyä miten haluaa.

Ap:lla on oikeus määrätä kuka kotiinsa pääsee. Ihme silottelua tuollainen, että jos yhdeltä kieltää kyläilyn niin muutkaan kaverit ei saa tulla, ettei vain tämä yksi kaveri tunne itseään kiusatuksi. On olemassa syy miksi tuo kaveri ei saa tulla ja miksi ihmeessä se syy pitäisi pitää salassa? Sehän on sitä kasvattamista, kun sanoo, että meille voi tulla, mutta meillä on tietyt säännöt ja niitä on noudatettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli kyseessä selkeästi joku rakenteellinen tms. ongelma, jolle lapsi ei itse voi mitään. Todella lapsellinen ratkaisu sulkea vain tämä yksi ulos. Selkeää kiusaamista ja syrjintäähän tuo on, kun jonkun vamman takia laitetaan eriarvoiseen asemaan kuin muut. Kaikille lapsille kielto päiväuniaikaan, ei ne kuole jos tunnin verran joutuvat olemaan ulkona tai klo 13 loppuvina päivinä menemään jonkun toisen kaverin luokse.

Yksi mokaa, kaikkia rangaistaan? Ei ole kiusaamista tai syrjintää, jos erilaiseen kohteluun on hyväksyttävä SYY. On ihan hyväksyttävä syy, että ei osaa/pysty noudattamaan sääntöjä. 

Kaikkia rangaistaan? Onko mielestäsi pahakin rangaistus, että JOINAKIN päivinä kaverukset voivat kyläillä tässä yhdessä kodissa vasta klo 14 jälkeen? Tällaisen ajattelutavan takia esim. raitiovaunuissa ei vieläkään ole pysäkkikuulutuksia sokeille - muut kun saattaisivat häiriintyä kuulutuksista! Välillä tuntuu, ettei heikoimmista huolehtimista pidetä enää missään arvossa...

No ilmeisesti on pahakin rangaistus, jos on kiusaamista ja syrjintää kieltää JOINAKIN päivinä tältä huutajalta kyläilyn tässä yhdessä kodissa vasta klo 14 jälkeen.

Eli miksi sama kielto muuttuu yhden kohdalla joksikin ihan hirveäksi, mutta ei ole mitään, kun kohdistuu kaikkiin?

Etkö oikeasti ymmärrä? Jos sääntö koskee kaikkia, lapset voivat hengata yhdessä jossain muualla. Jos sääntö koskee yhtä, tämä yksi jää porukan ulkopuolelle ja voi kokea olevansa viallinen ja poikkeava. Kuvittele, että olet porukassa, jossa yksi on pyörätuolissa. Olette menossa syömään paikkaan A, mutta saapuessanne huomaatte, ettei pyörätuolilla pääse sisään. Mitä teette? Menettekö syömään paikkaan A ja jätätte pyörätuolilla liikkuvan pois porukasta? Vai menettekö sittenkin syömään paikkaan B, johon pääsee myös pyörätuolilla? Kumpi menettelytapa on mielestäsi oikea?

Jos kaupungissa ei ole muita vaihtoehtoja, niin sekö on oikein että kaikki ovat nälkäisiä yhden takia? Eihän ap voi järjestää jotain rinnakkaiskotia, jossa ei ole kaksosia nukkumassa - ei siis ole olemassa vaihtoehtoa B. Jos valittajaäiti haluaa sellaisen järjestää, hän tehköön kodistaan sen B vaihtoehdon ja kutsukoon lapsilauman sinne. Problem solved.

Tämähän ei ole kaupunki, jossa on vain yksi ravintola. Tässä tapauksessa on olemassa sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka eivät aseta yhtä henkilöä eriarvoiseen asemaan. Tällainen vaihtoehto olisi esim juuri se, että kaksosten päiväuniaikaan ei kylään tulisi ketään kavereita. Jokainen menköön koulun jälkeen kotiinsa syömään välipalaa ja tekemään läksyt. Kaverin luo ehtii sen jälkeenkin. Tällainen ratkaisu takaisi sen, että yksi ei jää ulkopuoliseksi, kaksoset saavat nukkua unensa rauhassa ja kukaan ei kärsi.

Yksi kolmesta lapsestani on erityislapsi, ja kyllähän se tilanteeseen sopeutuminen on vaatinut minulta aikaa ja surutyötä. Omalla lapsellani on ADHD, eli ei edes mitenkään pahimmasta päästä juttuja.

Vamma, sairaus tai erityisyys rajoittaa sitä, mitä lapsi voi tehdä ja missä hän pärjää normaalisti muiden lasten kanssa mukana. Aikuiset voivat tehdä erityisjärjestelyjä, joiden avulla jotkut jutut onnistuvat, mutta kaikkea ei voi siloitella.

Ihan yleisestikin kannattaa miettiä asiaa enemmän siltä kantilta, miten oma lapsi sopeutuu maailmaan kuin miten maailma saataisiin sopeutumaan häneen. Jos lapsi ei osaa uida, hän ei voi lähteä kavereiden kanssa uimaan (ja jos asia vaivaa ja kyseessä on "tavis"lapsi, kannattaa laittaa hänet uimakouluun). Jos lapsi ei pysty odottamaan omaa vuoroaan, ei kannata mennä jonottelupaikkoihin. Jos lapsi ei pysty olemaan hiljaa, hän ei voi olla kaverin luona pikkusisarusten päiväunien aikaan.

Erityislapsista tulee kuitenkin aikuisia, ja harvoin se erityisyys mihinkään häviää. Aikuisena pitäisi pystyä näkemään omat rajoitteensa, eikä voi vaatia ympäristöä loputtomiin sopeutumaan. Eikö olisi parempi opettaa lapsesta lähtien erityislasta siihen, mihin ja miten hän pystyy osallistumaan, ja löytämään omia vahvuusalueita ja kiinnostuksen kohteita?

Ap kasvattaa tulevaa koulukiusaajaa, hienoa! Opetat itse lapsellesi, että tämä kaverisi poikkeaa muista eikä siksi ole aina tervetullut. Lapset eivät oikeasti tarvitse tuon suurempaa syytä kiusaamiseen. Millä tavoin lapsesi ja muut lapset kertovat tälle yhdelle, että me mennään, mutta sä et saa tulla tänään mukaan ja ennen kaikkea, miltä tästä lapsesta tuntuu? Turha väittää ettet itse nostaisi meteliä, jos oma lapsesi jäisi ulkopuolelle. En ymmärrä, miksi et ohjeistanut kaikki lapsia olemaan tulematta ennen kahta? Jotkut lapset vain ovat kovaäänisempiä kuin toiset eivätkä sille mahda mitään, ihan ilman näitä kaikkia aspergerdiagnoosejakin. On minulla aikuisia kavereitakin jotka eivät osaa säädellä ääntään. En silti jättäisi heitä kutsumatta vaikka ravintolaan kanssani. Ja ihmetelen kuinka paljon täältä löytyi puolustelijoita tuollaiselle ihmiselle. Tosin uskon ettet myöntäisi tehneesi virhettä vaikka mikä olisi. Sinä olet virheetön ja samoin perheesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli kyseessä selkeästi joku rakenteellinen tms. ongelma, jolle lapsi ei itse voi mitään. Todella lapsellinen ratkaisu sulkea vain tämä yksi ulos. Selkeää kiusaamista ja syrjintäähän tuo on, kun jonkun vamman takia laitetaan eriarvoiseen asemaan kuin muut. Kaikille lapsille kielto päiväuniaikaan, ei ne kuole jos tunnin verran joutuvat olemaan ulkona tai klo 13 loppuvina päivinä menemään jonkun toisen kaverin luokse.

Yksi mokaa, kaikkia rangaistaan? Ei ole kiusaamista tai syrjintää, jos erilaiseen kohteluun on hyväksyttävä SYY. On ihan hyväksyttävä syy, että ei osaa/pysty noudattamaan sääntöjä. 

Kaikkia rangaistaan? Onko mielestäsi pahakin rangaistus, että JOINAKIN päivinä kaverukset voivat kyläillä tässä yhdessä kodissa vasta klo 14 jälkeen? Tällaisen ajattelutavan takia esim. raitiovaunuissa ei vieläkään ole pysäkkikuulutuksia sokeille - muut kun saattaisivat häiriintyä kuulutuksista! Välillä tuntuu, ettei heikoimmista huolehtimista pidetä enää missään arvossa...

No ilmeisesti on pahakin rangaistus, jos on kiusaamista ja syrjintää kieltää JOINAKIN päivinä tältä huutajalta kyläilyn tässä yhdessä kodissa vasta klo 14 jälkeen.

Eli miksi sama kielto muuttuu yhden kohdalla joksikin ihan hirveäksi, mutta ei ole mitään, kun kohdistuu kaikkiin?

Etkö oikeasti ymmärrä? Jos sääntö koskee kaikkia, lapset voivat hengata yhdessä jossain muualla. Jos sääntö koskee yhtä, tämä yksi jää porukan ulkopuolelle ja voi kokea olevansa viallinen ja poikkeava. Kuvittele, että olet porukassa, jossa yksi on pyörätuolissa. Olette menossa syömään paikkaan A, mutta saapuessanne huomaatte, ettei pyörätuolilla pääse sisään. Mitä teette? Menettekö syömään paikkaan A ja jätätte pyörätuolilla liikkuvan pois porukasta? Vai menettekö sittenkin syömään paikkaan B, johon pääsee myös pyörätuolilla? Kumpi menettelytapa on mielestäsi oikea?

Jos kaupungissa ei ole muita vaihtoehtoja, niin sekö on oikein että kaikki ovat nälkäisiä yhden takia? Eihän ap voi järjestää jotain rinnakkaiskotia, jossa ei ole kaksosia nukkumassa - ei siis ole olemassa vaihtoehtoa B. Jos valittajaäiti haluaa sellaisen järjestää, hän tehköön kodistaan sen B vaihtoehdon ja kutsukoon lapsilauman sinne. Problem solved.

Tämähän ei ole kaupunki, jossa on vain yksi ravintola. Tässä tapauksessa on olemassa sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka eivät aseta yhtä henkilöä eriarvoiseen asemaan. Tällainen vaihtoehto olisi esim juuri se, että kaksosten päiväuniaikaan ei kylään tulisi ketään kavereita. Jokainen menköön koulun jälkeen kotiinsa syömään välipalaa ja tekemään läksyt. Kaverin luo ehtii sen jälkeenkin. Tällainen ratkaisu takaisi sen, että yksi ei jää ulkopuoliseksi, kaksoset saavat nukkua unensa rauhassa ja kukaan ei kärsi.

Miksi vanhemmat aina olettavat, että lapsi menee kavereidensa luo? Niin kuin sinäkin teet? Miksi ei ajatella toisin päin ja tarjotaan lasten iltapäivän ajanviettopaikaksi omaa kotia, välipalatarjoiluineen. Eikö se voisi lähteä meistä itsestä, eikä olettaa sen jonkun muun hoitavan.

Näitä ilmaisen iltapäiväkerhon kärkkyjiä kyllä riittää.. Kannattaisi katsoa peiliin. Jos oma lapsi jää yksin, ei muuta kuin järkkäätte niin että joku tai useampikin hänen kaverinsa tulee teille! Ei jää kukaan syrjityksi. Mikä tässä on niin vaikeaa. Sen sijaan opetetaan omaa lasta uhriutumaan eikä ratkomaan arkisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Näitä ilmaisen iltapäiväkerhon kärkkyjiä kyllä riittää.. Kannattaisi katsoa peiliin. Jos oma lapsi jää yksin, ei muuta kuin järkkäätte niin että joku tai useampikin hänen kaverinsa tulee teille! Ei jää kukaan syrjityksi. Mikä tässä on niin vaikeaa. Sen sijaan opetetaan omaa lasta uhriutumaan eikä ratkomaan arkisia ongelmia.

Joo, lapsi ei voi viedä kavereitaan omaan kotiinsa, ainakin jos vanhemmat eivät ole kotona, koska koti sotketaan ja syödään välipalaa, vaan mieluimmin omaa lasta pyydetään viettämään koulun jälkeen kaverinsa luona, josta saa viikon jokaisena päivänä ilmaisen iltapäiväkerhon, eihän siitä meidän Jaskasta nyt mitään haittaa ole. Vanhemmilta hyväksikäyttöä parhaimmillaan, niin kuin tämäkin keskustelu on osoittanut, kun ap. on tehty lähes rikollinen, kun kahtena päivänä viikossa on kieltäytynyt tunnin verran olemasta ilmainen hoitaja lapsensa kaverille.

Kokeeko kovinkin moni täällä ikävänä, että lapsella on kavereita ja he viihtyvät hyvin lapsen kotona? Itsestä se ainakin on ihanaa, että lapsella on seuraa ja on mukavaa tuntea ne kaverit hyvin. En koe, että kotimme on mikään iltapäiväkerho, vaikka meillä melkein joka päivä onkin lapsia ja välipalat yms saavat kohtuudella syödä.

Itse tapaukseen olen sitä mieltä, että yhtä ei saisi syrjiä, kun vaihtoehtojakin löytyy (ulkoleikit, jonkun muun luokse meneminen jne). Tokihan ap saa tehdä kuten parhaaksi katsoo, vaan joskus on hyvä omalle lapselle opettaa, että erilaisia ei aseteta erilaiseen asemaan, jos se on järkevästi mahdollista. Ilmeisesti ap:n lapsi kuitenkin pitää tästä äänekkäästä lapsesta, kun usein tämän kanssa viettää aikaa. Jos pidät jostakin, kohtele tätä hyvin.

Itse en ainakaan laske ovatko lapset meillä ja muilla tasapuolisesti. Hölmöähän se olisi, ovat siellä missä viihtyvät, missä on sillä hetkellä mieluisimmat lelut ja parhaat leikit. Kyllä se ajan mittaa tasoittuu. Esim. lapseni parhaan kaverin kotona on todella pienet tilat, kaveri jakaa huoneen pikkusiskon kanssa ja leikkejä joudutaan pakostikin siksi rajoittamaan esim juuri päiväuniaikaan. Ovat myös köyhempiä, eikä heillä tarjota välipaloja muiden lapsille, mikä on ymmärrettävää. Ratkaisu: olkoot meillä, ei haittaa. 

Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.

Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Kokeeko kovinkin moni täällä ikävänä, että lapsella on kavereita ja he viihtyvät hyvin lapsen kotona? Itsestä se ainakin on ihanaa, että lapsella on seuraa ja on mukavaa tuntea ne kaverit hyvin. En koe, että kotimme on mikään iltapäiväkerho, vaikka meillä melkein joka päivä onkin lapsia ja välipalat yms saavat kohtuudella syödä.

Itse tapaukseen olen sitä mieltä, että yhtä ei saisi syrjiä, kun vaihtoehtojakin löytyy (ulkoleikit, jonkun muun luokse meneminen jne). Tokihan ap saa tehdä kuten parhaaksi katsoo, vaan joskus on hyvä omalle lapselle opettaa, että erilaisia ei aseteta erilaiseen asemaan, jos se on järkevästi mahdollista. Ilmeisesti ap:n lapsi kuitenkin pitää tästä äänekkäästä lapsesta, kun usein tämän kanssa viettää aikaa. Jos pidät jostakin, kohtele tätä hyvin.

Minustakin on kivaa, että lastemme kaverit viihtyvät meillä. Mutta siinä vaiheessa alkaisi ottaa päähän, jos joku alkaisi valittaa siitä ja puuttua siihen, miten meillä toimitaan. Jonkun rajan haluan myös laittaa sille, miten monta kaveria täällä hengailee koulun jälkeen.

Niitäkin perheitä on, jotka ottavat kyllä kaiken hyödyn muista, mutta eivät ikinä itse osallistu mitenkään. Tämä näkyy juuri tässä, että miten paljon kaverit ovat jonkun toisen luona, miten siellä vastavuoroisesti tarjotaan ruokaa, miten järkätään kimppakyytejä harrastuksiin jne. Aika linjassa menee nuo, jotka kyllä osaavat VALITTAA asioista (ikään kuin ilmaisesta iltapäiväkerhoPALVELUSTA), mutta eivät itse ole juuri valmiita panostamaan mihinkään.

Fiksut ihmiset osaavat olla VASTAVUOROISIA ja ymmärtävät myös, jos on tiettyjä aikoja tai tilanteita, ettei oma lapsi voi mennä kylään. Kunhan jonain toisena aikana voi (jos lapset ovat kerran ystäviä), ei kyse ole mistään kiusaamisesta ja järjestelmällisestä syrjinnästä. Ja aina voi tosiaan järjestää niin, että kutsuu lapsia omaan kotiin niin oma lapsi ei ole yksin.

93

Minusta tässä ei ole mitään ongelmaa. Apllä on vain sellaiset säännöt että vain ne voi tulla jotka osaavat olla hiljaa. Kyse on vain tietystä päivästä. Ja tuo meluava poika on sitten vaan liian äänekäs ja ei ole mitään kiusaamista. Toiset on hiljaisia toiset äänekkäitä. Ärsyttää tuo että kaikesta aletaan vinkumaan että kiusaamista. Tuon äänekkään pojan äiti vaan kertoo pojalleen että et voi mennä sinne koska puhut liian kovaa ja selittää tilanteen tyyliin että kaksosten hoitaminen on kova työ siksi on niin tärkeää että nukkuvat päiväunensa.

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.

Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.

Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi monet äidit suhtautuvat niin vihamielisesti lastensa kavereihin. Tietysti jos nyt ovat sotkevia ja rikkovia hirviöitä, mutta suurin osa kouluikäisistä lapsista on ihan fiksuja kavereilla ollessaan mun kokemuksen mukaan. Enkä myöskään ymmärrä, pitääkö laskea kuinka usein kuka on kenenkin luona. Olkoot siellä missä on tekemistä ja mukavaa.

Päiväuniongelman ratkaisisin niin, että kehotan lapsia olemaan pihalla tai toivotan kaikki kaverit tasavertaisesti tervetulleiksi vasta klo 14. Eikö ap:n lapsi koskaan koulun jälkeen jää vaikka koulun pihalle, metsään, puistoon tms hetkeksi leikkimään/olemaan? Meidän lapsilla menee helposti se tunti-pari koulumatkaan, ellei erikseen ole sovittu, että pitää tulla reippaasti, kun yhdessä menevät ensin koulun viereiseen puistoon oleilemaan, saattavat mennä metsään puuhastelemaan jne.

Hyvin harva suhtautuu vihamielisesti lastensa kavereihin. Päinvastoin. Sen vain ymmärrän, että ottaisi päähän, jos joku alkaisi valittaa muutamasta tunnista viikossa jolloin ei voi mennä kylään ja uhriutuisi kiusatuiksi, mutta ei itse vastavuoroisesti kutsuisi heille lapsilaumaa leikkimään ja syömään monta kertaa viikossa. Ihan peruskäytöstavat on hyvä olla ja ottaa huomioon muitakin ihmisiä eikä vain sitä, mikä omaa elämää helpottaa.

Vihamielisiltä nämä "iltapäiväkerho"-kommentit kuulostavat. Jos ei olla tasan saman verran kylässä, kaverin vanhemmat ovat jotenkin outoja / huonoja. Ihan hölmöä.