Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin äiti soitti ja valitti, kun ei päästetä kaveria meille koulun jälkeen.
29.01.2016 |
Meillä on kaksoset, kohta vuoden ikäiset. Ovat aivan normaaleja lapsia, mutta päiväuniaikaan meillä ei metelöidä. Ei imuroida, ei huudeta, ei kuunnella musiikkia. Voidaan puhua normaalilla puheäänellä.
Lapsella on kaveri, jolla on jotain ongelmaa äänenkäytössä tai kurkussa. Röhii ja köhii koko ajan ja puheääni on poikkeuksellisen kimeä ja kovaääninen. En osaa kuvailla sitä, mutta yskii ja röhii todella kovaäänisesti ja se puheääni on aivan liian kova kaksosten uniaikaan.
Tuo lapsi ei jotenkin osaa säädellä omaa puheääntään ja joka kerta kaksoset heräävät kesken unien, kun lapsi tämän kaverin kanssa on tullut meille. Kaksoset nukkuvat 12-14 ja lapsi pääsee useimmiten vasta klo 14 koulusta, joten ongelmaa on ollut vain niinä päivinä, kun he pääsevät klo 13 koulusta.
Syksyn aikana näitä kesken heräämisiä oli seitsemän ja kielsin nyt uudenvuoden jälkeen tätä kaveria tulemasta meille niinä päivinä, kun koulu loppuu klo 13. Luulin, että asia oli ok.
Lapsen kaverin äiti soitti ja kysyi, miksei kaveri enää pääse meille. Sanoin, että meillä on päiväuniaika ja siksi en toivo, että meille tullaan juuri silloin. Mutta hänpä olikin selvillä siitä, että muut kaverit kyllä saavat tulla ja kysyi, syrjinkö heidän lasta. Yritin sanoa nätisti, että meillä päiväuniaikaan eletään rauhallisesti ja kaverin tullessa kaksoset ovat usein heränneet.
Tuo äiti ei ymmärtänyt ollenkaan. Lopuksi sanoi, että olen tosi inhottava ja ilkeä ihminen, kun en ymmärrä toisenlaisia lapsia lainkaan ja etteivät kaikki lapset ole täydellisiä.
Laittoi luurin kiinni :(
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Tuossa "ennen koko kylä kasvatti" -mentaliteetin ihannoimisessa on syytä muistaa, että ennen oli täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, että jotkut saivat ja jotkut eivät. Pettymykset kuuluivat lastenkin elämään.
t. 1960-luvun lapsi
Onko sinulle useinkin käynyt niin, että kaverin ovella äiti tai isä valikoi, että tuo saa tulla, tuo ei?
Kyllä vain. Oli täysin normaalia, että vanhempi päätti, ketkä lasten kaverit saavat tulla sisälle leikkimään ja ketkä eivät. Eikä kenenkään mielenterveys siitä murentunut. Lapsenakin ymmärsi, että okei, tänään en päässyt, jonain toisena päivänä pääsen. Minusta lapsille tehdään karhunpalvelus, jos aina pitää saada sama mitä joku toinenkin saa. Entä sitten, kun tulee se päivä, jolloin lapsi ei pääse mukaan enää lainkaan? Lapset kasvavat, kaveripiirit muuttuvat yhteisten kiinnostuksenkohteiden mukaan eikä yhtä roikoteta mukana vain siksi, ettei sille tule paha mieli.
No sitten ymmärtää, että hyväksyt tuollaisen. Ja se on ikävää. Itse en ikinä alkaisi, jos oma lapseni tulisi vaikka kahden kaverin kanssa kotiin, sanomaan toiselle että mene pois ja toiselle että tule vaan. Joko molemmat saavat tulla tai ei kumpikaan, tilanteesta riippuen.
Sitten sun ei kannata myöskään ihannoida vanhoja aikoja, jolloin lapset tottelivat aikuisia. Jos aikuinen sanoi, että nyt hiljaa, lapset olivat hiljaa. Lapsi, joka ei totellut aikuisia, ei pian päässyt kylään ollenkaan. Mutta kuten sanoin, kenenkään mielenterveys ei romahtanut, vaikkei joka päivä päässytkään lempikaverilleen kylään vaan kaveri leikki välillä jonkun muun kanssa. Siinä oppi pitämään huolen, että myös itsellä on useampia kavereita, joiden kanssa leikkiä silloin, kun yhdelle kaverille ei sopinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Tuossa "ennen koko kylä kasvatti" -mentaliteetin ihannoimisessa on syytä muistaa, että ennen oli täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, että jotkut saivat ja jotkut eivät. Pettymykset kuuluivat lastenkin elämään.
t. 1960-luvun lapsi
Onko sinulle useinkin käynyt niin, että kaverin ovella äiti tai isä valikoi, että tuo saa tulla, tuo ei?
Kyllä vain. Oli täysin normaalia, että vanhempi päätti, ketkä lasten kaverit saavat tulla sisälle leikkimään ja ketkä eivät. Eikä kenenkään mielenterveys siitä murentunut. Lapsenakin ymmärsi, että okei, tänään en päässyt, jonain toisena päivänä pääsen. Minusta lapsille tehdään karhunpalvelus, jos aina pitää saada sama mitä joku toinenkin saa. Entä sitten, kun tulee se päivä, jolloin lapsi ei pääse mukaan enää lainkaan? Lapset kasvavat, kaveripiirit muuttuvat yhteisten kiinnostuksenkohteiden mukaan eikä yhtä roikoteta mukana vain siksi, ettei sille tule paha mieli.
No sitten ymmärtää, että hyväksyt tuollaisen. Ja se on ikävää. Itse en ikinä alkaisi, jos oma lapseni tulisi vaikka kahden kaverin kanssa kotiin, sanomaan toiselle että mene pois ja toiselle että tule vaan. Joko molemmat saavat tulla tai ei kumpikaan, tilanteesta riippuen.
Sitten sun ei kannata myöskään ihannoida vanhoja aikoja, jolloin lapset tottelivat aikuisia. Jos aikuinen sanoi, että nyt hiljaa, lapset olivat hiljaa. Lapsi, joka ei totellut aikuisia, ei pian päässyt kylään ollenkaan. Mutta kuten sanoin, kenenkään mielenterveys ei romahtanut, vaikkei joka päivä päässytkään lempikaverilleen kylään vaan kaveri leikki välillä jonkun muun kanssa. Siinä oppi pitämään huolen, että myös itsellä on useampia kavereita, joiden kanssa leikkiä silloin, kun yhdelle kaverille ei sopinutkaan.
No itse olin lapsi 70 luvun alussa ja ei koskaan vanhempani luokitelleet kavereitani, ainakaan kavereiden nähden. Enkä koskaan joutunut kokemaan, että en pääse kylään jollekin, mutta muut pääsevät. Toki meitä monesti häädettiin ulos, käskettiin olemaan hiljaa tai kysyttäessä todettiin, ettei tänään leikit sovi. Mutta ei niin, että se olisi kohdistunut vain yhteen. Joillakin oli sääntöjä, että saa tuoda sisälle vain kaksi kaveria kerralla tms, mutta ei siinäkään todettu, että joku tietty lapsi ei voi olla toinen niistä kahdesta.
Ja kyllä kunnioitimme aikuisia ja opimme pettymyksiä monessakin kohtaa. Syrjiminen jonkun puutteen vuoksi ei onneksi ollut yksi niistä kohdista.
Meillä on satunnaisesti ollut tilanteita, jolloin on ollut tarve kieltää jonkun tietyn lapsen pääsy meille. Yleensä liittyy selaiseen, että joku tietty lapsi dominoi liikaa ja aiheuttaa riitatilanteita, eikä käytös korjaannu, vaikka aikuinen yrittää tilanteita ratkoa. Yleensä tämä kielto on ollut omallekin lapselle helpotus.
Olen kuitenkin joka kerta kieltäessä soittanut asianomaisen vanhemmille ja asiallisesti selittänyt mikä on tilanne. Ei niin, että vanhemmat jostain kiertoteitä kuulevat jonkun väritetyn version. Näin annan mielestäni mahdollisuuden lapsen vanhemmille puuttua käytökseen, eiväthän he välttämättä tiedä millainen lapsi on, kun on kaveriporukassa. Kaikilta olen saanut kiitokset ja hyvän vastaanoton tällä toimintatavalla. Jos keskenään sitten kiehuvat, sitä en tiedä, mutta avoin ja reilu peli on mielestäni aina pohja sille, ettei kellekään tule aiheetta syrjitty olo.
Ehkä ap olisi myös voinut soittaa heti kieltäessään äänekkään lapsen vanhemmille, niin ainakin virhekäsityksiltä olisi vältytty? Nythän se lapsi on voinut selittää vanhemmilleen ihan mitä vaan...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on satunnaisesti ollut tilanteita, jolloin on ollut tarve kieltää jonkun tietyn lapsen pääsy meille. Yleensä liittyy selaiseen, että joku tietty lapsi dominoi liikaa ja aiheuttaa riitatilanteita, eikä käytös korjaannu, vaikka aikuinen yrittää tilanteita ratkoa. Yleensä tämä kielto on ollut omallekin lapselle helpotus.
Olen kuitenkin joka kerta kieltäessä soittanut asianomaisen vanhemmille ja asiallisesti selittänyt mikä on tilanne. Ei niin, että vanhemmat jostain kiertoteitä kuulevat jonkun väritetyn version. Näin annan mielestäni mahdollisuuden lapsen vanhemmille puuttua käytökseen, eiväthän he välttämättä tiedä millainen lapsi on, kun on kaveriporukassa. Kaikilta olen saanut kiitokset ja hyvän vastaanoton tällä toimintatavalla. Jos keskenään sitten kiehuvat, sitä en tiedä, mutta avoin ja reilu peli on mielestäni aina pohja sille, ettei kellekään tule aiheetta syrjitty olo.
Ehkä ap olisi myös voinut soittaa heti kieltäessään äänekkään lapsen vanhemmille, niin ainakin virhekäsityksiltä olisi vältytty? Nythän se lapsi on voinut selittää vanhemmilleen ihan mitä vaan...
Nomutta sehän olisi kiusallista ja hankalaa. Ja on ne pienet kaksosetkin, ei silloin voi kukaan olettaa aikuismaista käytöstä.
Kuulostat epäreilulta ihmiseltä. Olisit laittanut kiellon muillekin lapsille etkä vain yhdelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se muija tökerön käytöksensä ja haukkumisensa jälkeen kehtaa päästää lastaan ap:lle enää ollenkaan?
Vähän rakentavammin voisivat aikuiset asiansa selvitellä.
Jos olisin ap, ottaisin puhelimen kauniiseen käteeni ja pyytäisin pojan äidiltä anteeksi sitä että pahoitin pojan mielen. Selittäisin että olen jatkossa tasapuolinen enkä ota muidenkaan lapsia kotiini ennen päiväuniajan loppumista.
Siihen ei voi olla enää nokan koputtamista. Toivottavasti hänkin tajuaa pyytää anteeksi haukkumisiaan.
Aika uskomaton juttu. Joko on tilanne rauhoittunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävää jos taloudessa on pieniä, vieläpä kaksoset,moni ei ottaisi ollenkaan ketään kotiinsa. Nyt on kyllä outoa jos itse ei saa päättää, tuleeko vauvaperheeseen vieraita! Ennen tällaisetkin asiat ymmärrettiin, ja jopa mahdollinen avun tarve! Nykyisinhän puhutaan vanhempien uupumisesta ja voin kuvitella miten hankalaa kaksosia on saada päiväunille!
Ei näillä kaikilla vastauksilla taida olla tarttumapintaa, laisinkaan todellisuuteen!
Ei vieraita lapsia taloon, jos on pikkulapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uniikit lumihiutaleet eivät saa unta kuin täydessä hiljaisuudessa ja pimeässä.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisin ollut tuon kaverin äiti, olisin ollut aika lailla nöyrempi kyselyissäni. Ensin olisin kiitellyt että kiva kun lapseni on päässyt teille leikkimään koulun jälkeen ja onko jotain sattunut kun ei ole enää päässyt.
Herkempi ap olisi haukkuryöpyn jälkeen voinut laittaa lopullisen porttikiellon, jos oikeasti olisi ilkeä.