Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimoni petti koska ei saanut riittävästi huomiota
28.01.2016 |
Kolme lasta: 2, 4 ja 5-vuotiaat. Vaimoni on kotiäitinä, minä olen yrittäjä. Liittomme on kriisiytynyt ja olemme käyneet selvittelemässä kriisiä pariterapiassa. Eilen sitten selvisi, että vaimoni on pettänyt ja pyörittänyt sivusuhdetta muutaman kuukauden ajan. Syyksi hän ilmoitti, että saa minulta niin vähän huomiota. Sillä aikaa kun vaimoni on pyörinyt vieraissa lakanoissa, lapsia on hoitanut mm. hänen siskonsa ja äitinsä.
On ihan totta, että huomioin vaimoani varsin vähän, koska minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa. Sen ylimääräisen, joka minulla on, yritän suoda lapsilleni. Vaimoni ei näytä ymmärtävän, että yrittäminen on yrittämistä. Jos rupean yrittämään kuin palkkatyöläinen, kohta ei ole koko yritystä. En voi yrittää vain vähän, koska se tarkoittaa totaalista romahdusta. Yritykseni taloudellinen tilanne ei ole sellainen.
Yritykseni ansiosta olemme pystyneet pitämään yllä keskiluokkaista elintasoa, vaikka vaimoni ei käy töissä. Olemme säästäneet hänelle myös yksityistä eläkettä, koska minusta lastenhoito on arvokasta työtä.
Seuraavalla kerralla keskustelemme vaihtoehdoista. Ehdottakaahan te arvon naiset, mitä tässä tilanteessa voisi tai kannattaisi tehdä. Minä lopetan yritykseni, lapset laitetaan hoitoon ja menemme kumpikin palkkatyöhön, jonka saaminen voi olla haasteellista?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea määrä huomioida naista? Tietääkö naiset itsekkään, vai mennäänkö perstuntumalta?
Tasan 73 minuuttia päivässä tilanteesta ja henkilöstä riippumatta, koska naisethan eivät ole yksilöllisiä.
Pahoitin mieleni tästä ketjusta. Minulle olisi riittänyt noinkin vähäinen aika kuin minkä ap perheelleen suo, jos vaan mieheni olisi ollut hyvällä tuulella sen vähän ajan, jonka meidän kanssa vietti. Valitettavasti oma ex-mieheni ilmeisesti vihasi joka hetkeä, jota ei saanut olla töissä. Ap kuulostaa vähän samalta. Pitää olla todella yliluonnollisen lempeä ja epäitsekäs nainen, että jaksaa tuollaista päivittäistä hylkäämistä ja pystyy ajattelemaan niin, että jos nyt vaan kärsin vielä 15 vuotta niin sitten mieheni ehkä uhraa minuunkin yli 15 minuuttia viikossa. Meillä mies ei edes sängyssä käynyt muuta kuin itsensä tyydyttämässä. Jos olisikin pannut huolella edes kerran viikossa, tilanne olisi varmaan tuntunut siedettävämmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika päivittää tietoja, sillä naisetkin ovat käyneet töissä jo edellisestä sodasta asti.
Onpas täällä paljon katkeria ämmiä alapeukuttamassa. Joo, naiset käy töissä kun mennään yhteen, mutta kun lapset tulee niin jäädään kotiin eikä mitään intoa työelämän suuntaan enää ole. Eikä sillä lähihoitajan tai assistentin palkalla kovin isoa laskupinoa muutenkaan makseta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea määrä huomioida naista? Tietääkö naiset itsekkään, vai mennäänkö perstuntumalta?
Tasan 73 minuuttia päivässä tilanteesta ja henkilöstä riippumatta, koska naisethan eivät ole yksilöllisiä.
Pahoitin mieleni tästä ketjusta. Minulle olisi riittänyt noinkin vähäinen aika kuin minkä ap perheelleen suo, jos vaan mieheni olisi ollut hyvällä tuulella sen vähän ajan, jonka meidän kanssa vietti. Valitettavasti oma ex-mieheni ilmeisesti vihasi joka hetkeä, jota ei saanut olla töissä. Ap kuulostaa vähän samalta. Pitää olla todella yliluonnollisen lempeä ja epäitsekäs nainen, että jaksaa tuollaista päivittäistä hylkäämistä ja pystyy ajattelemaan niin, että jos nyt vaan kärsin vielä 15 vuotta niin sitten mieheni ehkä uhraa minuunkin yli 15 minuuttia viikossa. Meillä mies ei edes sängyssä käynyt muuta kuin itsensä tyydyttämässä. Jos olisikin pannut huolella edes kerran viikossa, tilanne olisi varmaan tuntunut siedettävämmältä.
Sama oli omassa liitossani. Työnarkkari mies, oma yritys vei kaiken ajan. Sen mä vapaa ajan jonka oli kotona oli helvetin huonolla tuulella. Varpaillaan sai olla minä ja kolme lasta. Toivoin parisuhteesta jotain aivan muuta kun tuota. Itse siis olin myös töissä, lpset hoidossa. No, nyt erottu.
Kyllä ne palkkatyöläistenkin vaimot pettää - kokemusta on.
Siis oikeasti - tuliko pettäminen ap:lle ihan puskista? Mitään varoitusta ei ollut annettu? Vaimo vannoi rakkautta päivittäin ja näytti iloiselta ja onnelliselta?
Enpä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti - tuliko pettäminen ap:lle ihan puskista? Mitään varoitusta ei ollut annettu? Vaimo vannoi rakkautta päivittäin ja näytti iloiselta ja onnelliselta?
No sitäkin. Meillä oli kuitenkin hauskaa yhdessä erityisesti perheenä. Lauantaisin ja sunnuntaisin hassuttelimme ja teimme kaikkea kivaa. Leikimme vesisotaa, tanssimme, teimme kotitekoista hattaraa jne.
Vaimo sanoikin terapiassa, että parasta elämässämme on se, että me olemme perhe ja viihdymme yhdessä perheenä. Ongelma meidän suhteessamme on se, että minulla ei ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika päivittää tietoja, sillä naisetkin ovat käyneet töissä jo edellisestä sodasta asti.
Onpas täällä paljon katkeria ämmiä alapeukuttamassa. Joo, naiset käy töissä kun mennään yhteen, mutta kun lapset tulee niin jäädään kotiin eikä mitään intoa työelämän suuntaan enää ole. Eikä sillä lähihoitajan tai assistentin palkalla kovin isoa laskupinoa muutenkaan makseta.
Meillä ainakin mies saa hoitaa isomman osan vanhempainlomista, sillä minä tienaan enemmän ja olen korkeammin koulutettu. Voisitko siis lopettaa typerän yleistämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti - tuliko pettäminen ap:lle ihan puskista? Mitään varoitusta ei ollut annettu? Vaimo vannoi rakkautta päivittäin ja näytti iloiselta ja onnelliselta?
No sitäkin. Meillä oli kuitenkin hauskaa yhdessä erityisesti perheenä. Lauantaisin ja sunnuntaisin hassuttelimme ja teimme kaikkea kivaa. Leikimme vesisotaa, tanssimme, teimme kotitekoista hattaraa jne.
Vaimo sanoikin terapiassa, että parasta elämässämme on se, että me olemme perhe ja viihdymme yhdessä perheenä. Ongelma meidän suhteessamme on se, että minulla ei ole aikaa.
Jos teillä oikeasti on kivaa perheenä, en jättäisi vaimoa ilman että olisin todella yrittänyt saada asiat toimimaan. Jos te kumpikin rakastatte lapsianne ja nautitte yhdessäolostanne muutenkin, tuo pettäminen tuntuu aika pieneltä asialta. Yleensä eroon päädytään kun toinen osapuoli vihaa yhdessäoloa. Jos teillä oikeasti on aikaa koko viikonloppu (josta varmasti pitäisi riittää vähän parisuhteellekin), vaimon oireilu saattaa vaan merkitä sitä, että hän rakasti sinua paljon ja olisi halunnut enemmän aikaasi ja huomiotasi. Jos rakastat vaimoasi, yrität ymmärtää ja sovitte yhdessä siitä, paljonko aikaa on kohtuullista odottaa. Ja vaimo pitää saada pois kotoa, jos ei töihin niin sitten harrastuksiin/kavereille/vapaaehtoistyöhön. Ei kenenkään pää kestä kolmea alle kouluikäistä koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika päivittää tietoja, sillä naisetkin ovat käyneet töissä jo edellisestä sodasta asti.
Onpas täällä paljon katkeria ämmiä alapeukuttamassa. Joo, naiset käy töissä kun mennään yhteen, mutta kun lapset tulee niin jäädään kotiin eikä mitään intoa työelämän suuntaan enää ole. Eikä sillä lähihoitajan tai assistentin palkalla kovin isoa laskupinoa muutenkaan makseta.
Meillä ainakin mies saa hoitaa isomman osan vanhempainlomista, sillä minä tienaan enemmän ja olen korkeammin koulutettu. Voisitko siis lopettaa typerän yleistämisen?
Ja entäs kun vaimolla on pienempi palkka, mutta on perinyt suuren omaisuuden? Kyllä yleistäminen on kivaa, mutta niin älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea määrä huomioida naista? Tietääkö naiset itsekkään, vai mennäänkö perstuntumalta?
Tasan 73 minuuttia päivässä tilanteesta ja henkilöstä riippumatta, koska naisethan eivät ole yksilöllisiä.
Just! Eli perstuntumalla mennään. Ailahteluista riippuen, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika päivittää tietoja, sillä naisetkin ovat käyneet töissä jo edellisestä sodasta asti.
Onpas täällä paljon katkeria ämmiä alapeukuttamassa. Joo, naiset käy töissä kun mennään yhteen, mutta kun lapset tulee niin jäädään kotiin eikä mitään intoa työelämän suuntaan enää ole. Eikä sillä lähihoitajan tai assistentin palkalla kovin isoa laskupinoa muutenkaan makseta.
Meillä ainakin mies saa hoitaa isomman osan vanhempainlomista, sillä minä tienaan enemmän ja olen korkeammin koulutettu. Voisitko siis lopettaa typerän yleistämisen?
Ja entäs kun vaimolla on pienempi palkka, mutta on perinyt suuren omaisuuden? Kyllä yleistäminen on kivaa, mutta niin älytöntä.
Mutta fiilispohjalla mennään kuitenkin. Mieluiten jännän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika päivittää tietoja, sillä naisetkin ovat käyneet töissä jo edellisestä sodasta asti.
Onpas täällä paljon katkeria ämmiä alapeukuttamassa. Joo, naiset käy töissä kun mennään yhteen, mutta kun lapset tulee niin jäädään kotiin eikä mitään intoa työelämän suuntaan enää ole. Eikä sillä lähihoitajan tai assistentin palkalla kovin isoa laskupinoa muutenkaan makseta.
Meillä ainakin mies saa hoitaa isomman osan vanhempainlomista, sillä minä tienaan enemmän ja olen korkeammin koulutettu. Voisitko siis lopettaa typerän yleistämisen?
Ja entäs kun vaimolla on pienempi palkka, mutta on perinyt suuren omaisuuden? Kyllä yleistäminen on kivaa, mutta niin älytöntä.
Kannattaa varmaan sopia sen vaimon kanssa, että kumpaa kiinnostaa enemmän kotona olo. Meillä se oli mies, joka halusi jäädä pidemmäksi ajaksi, mutta en usko sen riippuvan sukupuolesta. Aika moni asia yliipäätään riippuu jostain aivan muusta kuin sukupuolesta.
Mä voisin hyvin tehdä saman. Huolimatta siitä että aviomieheni on ihana, parisuhteemme mahtava - olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit. Seksiäkin on vaikka mies sitä yrittääkin harventaa vähitellen.
Mutta.... meillä ei juurikaan ole luontevaa läheisyyttä. Heräämme lusikassa aamulla ja vaihdamme pikaisen pusun sillointällöin mutta muuten mieheni ei pidä koskettamisesta eikä ymmärrä että minä tarvitse sitä. Syliä, läheisyyttä, ihon lämpöä.... niin paljon että kipeää tekee!!
Mun ei siis tarvitsisi mennä sänkyyn, siitä ei ole kyse vaan kun joku halaisi, sivelisi ihoa, koskettaisi mun hiuksia ja olisi lähellä, katsoisi silmiin ja suutelisi jalat alta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sitten keskusteltu vaimon kanssa.
a) Avoin suhde kelpaisi, jos se koskisi vain vaimoani. Minä en saisi käydä vieraissa, mutta vaimoni saisi. Tämä on harkinnassa, ei tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta, jos se antaisi lisäaikaa suhteemme jatkumiselle.
b) Vaimo ei haluaisi palkkatöihin, joten elatuksen olisi tultava tästä firmasta.
c) Vaimo tahtoisi sunnuntaiksi lapset hoitoon, vaikka maksulliseen. Tämä ei oikein itseäni nappaa, koska näen lapsiani muutenkin niin vähän. Lapset menevät minulla kuitenkin kirkkaasti vaimon edelle. Tällä hetkellä lapsien kanssa vietetty aika rajoittuu aamutoimiin, jotka hoidan kokonaisuudessaan, sekä lauantai-iltapäivään ja sunnuntaihin. Nuo ajat pyrin viettämään tiiviisti lasten kanssa, eikä oikein nappaa muuttaa sitä pelkäksi parisuhdeajaksi.
Ja lisään vielä, että selvittelimme, että jos rupeaisin tekemään normi kahdeksantuntista päivää, niin se pitäisi puljun pystyssä, mutta silloin vaimoni pitäisi käydä töissä ja maksaa elämisemme. Toisin sanoen siirtyisimme elämään vaimoni palkalla. Se riittäisi sitten mihin riittäisi, tarkoittaisi mm. talon myymistä (suuret velat), johon itse olen valmis, mutta vaimo ei.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sitten keskusteltu vaimon kanssa.
a) Avoin suhde kelpaisi, jos se koskisi vain vaimoani. Minä en saisi käydä vieraissa, mutta vaimoni saisi. Tämä on harkinnassa, ei tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta, jos se antaisi lisäaikaa suhteemme jatkumiselle.
b) Vaimo ei haluaisi palkkatöihin, joten elatuksen olisi tultava tästä firmasta.
c) Vaimo tahtoisi sunnuntaiksi lapset hoitoon, vaikka maksulliseen. Tämä ei oikein itseäni nappaa, koska näen lapsiani muutenkin niin vähän. Lapset menevät minulla kuitenkin kirkkaasti vaimon edelle. Tällä hetkellä lapsien kanssa vietetty aika rajoittuu aamutoimiin, jotka hoidan kokonaisuudessaan, sekä lauantai-iltapäivään ja sunnuntaihin. Nuo ajat pyrin viettämään tiiviisti lasten kanssa, eikä oikein nappaa muuttaa sitä pelkäksi parisuhdeajaksi.
Mikä vaimosi on ammatiltaan? työllistyisikö hän helposti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sitten keskusteltu vaimon kanssa.
a) Avoin suhde kelpaisi, jos se koskisi vain vaimoani. Minä en saisi käydä vieraissa, mutta vaimoni saisi. Tämä on harkinnassa, ei tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta, jos se antaisi lisäaikaa suhteemme jatkumiselle.
b) Vaimo ei haluaisi palkkatöihin, joten elatuksen olisi tultava tästä firmasta.
c) Vaimo tahtoisi sunnuntaiksi lapset hoitoon, vaikka maksulliseen. Tämä ei oikein itseäni nappaa, koska näen lapsiani muutenkin niin vähän. Lapset menevät minulla kuitenkin kirkkaasti vaimon edelle. Tällä hetkellä lapsien kanssa vietetty aika rajoittuu aamutoimiin, jotka hoidan kokonaisuudessaan, sekä lauantai-iltapäivään ja sunnuntaihin. Nuo ajat pyrin viettämään tiiviisti lasten kanssa, eikä oikein nappaa muuttaa sitä pelkäksi parisuhdeajaksi.
Mikä vaimosi on ammatiltaan? työllistyisikö hän helposti?
Joo, hänen olisi helppo (nykytilanne huomioiden) työllistyä, jos ei ryhtyisi krantuksi. Hän on sairaanhoitaja. Pahoin vain pelkään, että hän ryhtyy krantuksi, mikä tahansa työ ei kelpaa.
Ei teillä ap taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero. Vaimosi on joustamaton ja selkeästi ei rakasta sinua kun pystyy sinua pettämään. Ikäväähän se on lasten kannalta mutta paras ratkaisu varmasti loppupeleissä kuitenkin.
Tuntuu että tämänkin keskustelun tarina saa "uuden käänteen". Tai siis ei ehkä uutta, mutta... Luulin aluksi, että kyse on siitä, että ap haluaa tehdä just niin kuin elämässään haluaa. Mutta vaikuttaakin siltä, että vaimo haluaa kaiken tekemättä itse mitään sen eteen. Hän haluaa olla kotona, hän haluaa elintason, hän haluaa perheen ja huomiota, hän haluaa lapset, hän haluaa seksiä, mutta ei ole valmis menemään töihin, jotta voisi oikeasti saada sitä, mitä haluaisi. Hänen tapansa saada haluamansa on a) nyhtää sulta elintaso ja b) vieraalta läheisyys ja huomio.
En ymmärrä näitä naisia jotka "ei halua mennä töihin", enkä myöskään ymmärrä miehiä, jotka vielä 2016 vuonna suostuvat täyselättäjiksi. Mitä tasa-arvoa tässäkin nyt on? Mun mielestä jokainen on vastuussa omasta elintasostaan (ja omasta onnestaan ja omasta vartalostaan ja omasta menestymisestään - mutta ne nyt on jo toisia keskusteluita...)
t. N35 yrittäjän vaimo
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinä ap olet hankkinut perheen, kun se ei sinua pätkääkään kiinnosta? Vastauksistasi huomaa, ettei sinulla ole pienintäkään tahtoa muuttaa mitään. Ilmeisesti töissä on kivempaa, kun vaimo hoitaa kotona kaiken.